Koirat.com

Huh, olipa eilen tilanne, oltiin Kouvolassa Kookoo-Ilves - pelissä ja toisessa erässä kiekko lensi päin. En kerennyt tajuta mitään muuta kun avon huudot: "Varo, varo, varo!" ja sen jälkeen hirveä rysähdys. Kiekko osui edessäni olevaan penkkiin (jossa onneksi ei istunut ketään), halkaisi sen penkin ja osui meikää kenkään ja kimposi siitä vieressä istuvan pikkuveljen reiteen.
Kiitän järkkäreitä heidän toiminnastaan kun eivät edes vaivautuneet katsomaan sattuiko ketään.

^ Kävipä lähellä! Onneksi ei sattunut mitään.

innna, onnea matkaan, toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee paljon pikkusia mudivauvoja.

mmaija, hui! Onneks osu penkkiin, eikä suhun. Aika tökeröä tosiaan, ettei järkkärit käyny edes kysymässä, sattuko kehenkään. Ite istun Tepsin peleissä aina turvallisesti päädyssä verkon takana, mut silti joskus säikähtää, kun kiekko tulee vauhdilla kohti, vaiks se verkko siinä välissä onkin.

Apua, mulla on työhaastattelu reilun parin tunnin päästä! Ei hirveesti viel jännitä, mut katotaan sit, ku sinne asti pääsen. Piti tehä 15 minsan näyteluento ja ihan kiitettävän kauan sitä väsäsin eilen. Äsken vielä höpisin sitä itekseni läpi sekuntikellon kanssa.

^Tsemppiä haastatteluun! :)! Miten meni?saitko duunin?

Kiitos tutuli! Koirat tulevat hyvin juttuun, vielä ei oo selvästi oikea aika. :)

Kiesus mitä reissaamista tää elo nyt tän lokakuun ollu. Ensiks oli vähän Helsingin reissua, nyt viime vkonloppu Seinäjoella ja tuleva vkonloppu Lahdessa. Onneks sitten saa vähä alle kuukauden levähtää ennen seuraavaa reissua

Voi, mudivauvoja.. Piämä peukkuja et kaikki sujuu, innna & Ilo! :)

magik kirjoitti:

^Tsemppiä haastatteluun! :)! Miten meni?saitko duunin?

Kiitti! :) Haastattelu meni kyl kivasti, reilu tunti siellä höpistiin ja mul oli oikeestaan aika hauskaa. Sain myös positiivista palautetta. Ens viikolla saan sit kuulla, miten kävi. Työ alkais kyl vasta tammikuussa, mut ainaki sit tietäis, et ois jotain hommia luvassa.

^Nonnih,toivottavasi pääset. Olis sitten ainakin ens vuodelle töitä :)

Tutuli, onneksi olkoon työpaikasta! :)

Terkkuja täältä Itävallasta! :) Nyt on vauvoja laitettu alulle. Meinas jo vähän epätoivo iskeä, kun Ilo on tarjonnut itseään tyyliin tiistaista asti ja uros ei ollut juur lainkaan kiinnostunut. :D Torstaina oli jo yritystä, mutta joko uros vetäisi itsensä ihan lopussa ulos tai jotain, mutta eivät jääneet nalkkiin, vaikka näytti jo hyvältä. Tän jälkeen taas ei halunnut astua. Mietittiin jo, että käydäänkö pyytämässä eläinlääkäriltä apua ym. Lopulta kasvattaja sanoi lauantaiaamuna (epäonnistuneen yrityksen jälkeen), että ei lähdetä sinne lääkäriin, jos nyt ei tärppää niin ei voi mitään, annetaan koirien olla yhdessä jos haluavat ja jos ei tuu pentuja niin ei tuu. Me lähdettiin sitten Ilon kans käymään vähän päivävaelluksella ihan kahdestaan Tonavalla ja kun tultiin takas, niin uros oli ihan eri mielellä, ja vartissa jäivät kiinni. Ja tänä aamuna sitten piti jättää oma aamupala kesken, kun piti saada koirat pihalle sekstailemaan. :D Jälleen onnistunut astuminen. :) Huomenna kokeillaan vielä, jos Ilo on edelleen halukas (on siis seissyt sille kohta viikon, se pieni horo...). Uros ei siis suinkaan ollut haluton, ainoastaan todella tarkkanenäinen! Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että Ilolla lähtis masussa kasvamaan pikku taimia. :)

Huh, eilisen astumisen jälkeen kyllä helpotuksen tunne kaikilla osapuolilla, myös uroksen omistajalla, oli ihan käsinkosketeltava. Mulla on ollut kova koti-ikävä ja sitä ei oo yhtään helpottanut se, että tuntui, että tehtiin pitkä ja kallis reissu turhan takia. Mutta nyt ei harmita enää! :)

^Kiitos!

Hienoja uutisia teiltäkin, onneks ei ollu hukkareissu. Syntyykö maholliset pennut muuten sun luona vai meneekö Ilo kasvattajalleen?

Se ois niinku marraskuu nyt sitte. Sen näköstä kyl onkin, koko päivän on ollu niin harmaata, yh. Käytiin iskän kanssa hakemassa mökiltä telkkari ja muuta tavaraa pois talveksi, pikkasen oli ahistavaa käydä siellä, ku oli niin pimeetä ja kuollutta. Noh, tästä kuusta ku selvitään, ni on jo joulukuu!

Me käytiin tänään katsomassa joulukinkkuja. Kaks poikamiespossua elelleet herroiksi pihatossa ja parin viikon sisään tulee noutaja. Ei oo koirat päässy toistaseksi lammaspaimennuksiin mutta olipahan tuossakin päänvaivaa ainakin junnukoiralle, en ihmettele jos yöllä ulvotuttaa Ihan aidan takaa kyllä kateltiin, ois pikkupiskeistä tullut muussia muuten.

^^ Mun tykönä!

Onnea Ilon pentuhommiin, fiksusti uroksen omistajalta että halusi luonnollisen astumisen tai ei astumista ollenkaan.

Meillä on ollut hektinen viikonloppu, mutta nyt fiilis on äärimmäisen hyvä Muutettiin alkujaan vähän nuhruiseen rivitaloasuntoon joka paklailtiin ja tapetoitiin kuntoon ja vitsi että tuli kiva. Kamat on vielä vähän levällään mutta ensi viikolla alkaa jo näyttää siltä miltä pitää. Meinasi itku päästä tänään onnesta kun käveltiin tuohon 20 m kotiovelta alkavaan metsään koirien kanssa ja samoiltiin siellä aamupäivällä, on kyllä niin luksusta kun vertaa edelliseen asuntoon jossa ängin koirathissiin jotta päästiin kiertämään betonikorttelia ensimmäiseksi ja viimeiseksi joka päivä. Nyt on myös oma piha jonne meen kaiveleen heti ensimmäiseksi keväällä.

Siis selvennyksenä ^ uroksen omistajalla ei ollut kovin vahvaa mielipidettä asiasta, oli valmis keinosiemennykseenkin, minä ja kasvattaja asiaa lähinnä pähkittiin (koska uroshan on astunut tuloksellisesti aiemmin, Ilolla taas ei oo kuin Snöödelin kans yks turvaseksikokemus takana (mutta on siis antanut astua ja olivat nalkissakin siis silloin, eli tämän takia ylipäänsä ees harkittiin asiaa)) ja hän sitten lopulta sen sanoi, että ei lähdetä sille tielle.

Onpas hassua. Äidin kaverilla on vanhempi villakoiranarttu, jonka Ana on tavannut jo ollessaan pentu. Sillon tulivat ihan hyvin toimeen, tosin villis näytti Analle kerran kaapin paikan kun Ana kävi pentuna liian riehakkaaksi. Mitään dramaattista ei kuitenkaan oo koskaan näiden välillä ollu.

Toissakesänä villis oli meidän vanhempien luona, jolloin murahti Analle kun Analle annettiin herkku. Viime kesänä villis kävi vanhempien mökillä, jolloin Ana oli hyvin herkillä ja seurasi villiksen liikkeitä jatkuvasti ja murisi jos vills tuli yhtään liian lähelle.

Nyt parina kertana villis on tullut vanhempia ja Anaa vastaan heidän ollessa lenkillä Anan kanssa ja Ana on jo kaukaa alkanut haukkumaan villakoiralle ja heidän pysähtyessä kohdalle, on Ana murissut kovasti ja näyttänyt hampaita.

Ja siis Ana ei _ikinä_ KOSKAAN hauku yhdellekään koiralle lenkillä, ei isoille eikä pienille. Eikä kyllä hampaitakaan näytä, ellei kyseessä ole joku iso iholle tuleva koira. Mutta tämän villiksen tunnistaa jo kaukaa ja alkaa haukkumaan.

Muistaako koirat yksilöt noin tarkasti? Ja mikähän ihme siinä on ollut, että juuri tämä villakoira on Analle niin vastenmielinen? Niitä ei ole Anan pentuaikojen jälkeen pidetty irti yhdessä, aina ovat hihnassa olleet eikä kumpaakaan ole tyrkytetty tutustumaan toisiinsa koskaan.

Kauhee kun ei ehdi edes KC:ssa käydä koulu- ja työkiireiden vuoksi.

Ostin Väinölle vihdoin BOT verkkoloimen. Facebookin kultsuryhmässä joku sitä suositteli ja muistin, että täällä Tutuli sanoi siitä olleen apua Alissalle. Joten eilen käytiin sitten eläinkaupassa sovittamassa ja ostamassa! Ihmeen helposti Väinö tota pitää päällänsä. Olin ihan varma, että yrittäisi vaan repiä sitä pois.
Vielä ei tietenkään mitään muutosta näy(en tiedä kuvittelenko vaan että Väinö nukkuisi paljon sikeämmin ton kanssa? ), mutta toivottavasti tosta on apua!

^Meillä ainakin on ollut Rollelle siitä paljonkin apua ja huomaa jos ei ole vähään aikaan käytetty niin on enemmän jumissa ja nukkuu levottomammin. Yleensä pidän sitä yöt Rollella päällä ja jos on ollut kovempi "urheilusuoritus" niin sen jälkeen, huomaa että todella mielellään tuo sen päälleen haluaakin, tulee yleensä itse luokse jos näkee että kaivan loimen esiin vaikkei siihen liity edes mitään ulos lähtemistä tms.

Ohhohhoh, on kyllä ihan mukavaa olla välillä ihan vaan kotona, tässä kun on oltu vissiin kai pari viikkoa putkeen ihan joka päivä jossain huitelemassa, milloin baarissa (äijät pelannu bilistä tai ollaan yhdessä heitelty tikkaa ja löhöilty sohvalla katsoen telkkaria juoden samalla ihan vaan kahvia/limskaa), milloin kaupoilla ja kalassa...

Viime viikonloppuna, halloweeninä oltiin baarissa juomassa ja toissapäivänäkin oltiin, nää oli saanu mut jopa tanssimaan perhana (minä kun en normaalisti pahemmin tanssi). Perjantaina ei edes pitäny ottaa mitään, mutta hupsista saatana

nolle kirjoitti:

^Meillä ainakin on ollut Rollelle siitä paljonkin apua ja huomaa jos ei ole vähään aikaan käytetty niin on enemmän jumissa ja nukkuu levottomammin. Yleensä pidän sitä yöt Rollella päällä ja jos on ollut kovempi "urheilusuoritus" niin sen jälkeen, huomaa että todella mielellään tuo sen päälleen haluaakin, tulee yleensä itse luokse jos näkee että kaivan loimen esiin vaikkei siihen liity edes mitään ulos lähtemistä tms.

Kiva kuulla, että teilläkin se toimii! Myyjäkin suositteli pitämään yöllä ja rankempien suoritusten jälkeen. Nyt oon tosiaan vasta totutellut joitain tunteja, ehkä kohta vois kokeilla miten toi suostuu sitä yöllä pitämään.

Joo, Alissalle on ollu kyl paljon apua BOT:ista. Sillä menee herkästi selkä jumiin ja sen huomaa aamusin hyvin, loimen kanssa se on paljon vetreempi, venyttelee takajalatkin, mitä se ei välillä tee ollenkaan. Toki sekin auttaa, et ollaan nyt käyty fyssarilla kerran kuussa, mut varmasti on tosta loimestakin apua. Viime fyssarikerralla Alissa ei ollu yhtään niin pahasti jumissa ku aikasemmalla kerralla, ku koitin muistaa laittaa botin sille joka yö. Mä helposti unohdan laittaa loimen Alissalle, tai sit laiskana en jaksa enää nousta sängystä sitä laittamaan. Alissa ei kyl laita loimea mielellään päälle, koitan aina ottaa sen vaivihkaa esiin, koska jos se ehtii huomaamaan sen, se juoksee täysillä karkuun. Kuitenkin ku loimen saa päälle, se yleensä nukahtaa heti ja nukkuu tyytyväisen näkösenä ja sikeesti.