Koirat.com

^ tungen tähän väliin kun eräs muisto nousi mieleen. Näistä "vahinko/rakkauspentueista"..

Aikanaan Paavalinkirkon puiston tienoolla kun odotettiin bussivaihtoyhteyttä tuon Minkan kanssa, tuli joku äijä cairnterrierin kanssa kyselemään onko koirani uros ja mitens ois, kun tälle omalle koiralle olis niiin kiva saada pennut..hän on tässä ettiny sopivaa urosta. Täytyy sanoa että huokaisin melkein ääneen helpotuksesta kun sanoin herralle että "valitettavasti" tämä on myös narttu. Huhhuh, millähän mainoslauseella niitäkin teoreettisia carnshippereitä sitten ois kaupattukaan

Hei, sellasta kyselisin täällä, kun monella on kokemuksia rescue koirista ja enemmän tietämystä!

Lähden ensi talvena Kaakkois-Aasian suuntaan tekemään vapaaehtoistyötä yhteen koiratarhaan, vai miksi sitä voi suomeksi nyt sanoa. Itse kävin viime talvena kyseisessä paikassa päivävierailulla lomailun ohessa ja täytyy nostaa peukkuja kyseiselle paikalle. Paikka on saanut useita meriittejä, koska kyseinen paikka aidosti välittää koirista ja paikka perustuu kokonaan vapaaehtoistyölle, lahjoituksille ja turisteille (turistit käyttävät koiria lenkillä ja ovat hyviä viestin viejiä, lahjottavat rahaa ja tarvikkeita). Koirilla on suuret piha-alueet jossa viettävät päivät jokaiselle koiralle sopivassa laumassa ja öisin jokaisella on oma häkki. Paikassa siis toimii oma eläinlääkäri, joten kaikki koirat tarkistetaan tautien ja muiden sairauksien varalta. Ja kyseisen paikan ansioista kyseinen saari on ollut mm. rabies vapaa jo monta vuotta!

Paikasta on siis mahdollisuus adoptoida koira ja useat sadat koirat ovatkin löytäneet uuden kodin ympäri maailmaa. Heidän facebook-sivu on täynnnä onnellisia tarinoita. Itse siis aikomuksena viettää tuolla muutama kuukausi ja koska olen harkinnut koiran hankintaa jo pidemmän aikaa ja päättänyt että se saa odottaa siihen asti että olen asettunut aloilleen, mikä tapahtuukin kyseisen reissun jälkeen. Eli jos kyseisestä paikasta löytyy siellä ollessani sopiva pentu, onko hullu ajatus adoptoida? Luultavasti siis viettäisin jo siellä ollessa koiran kanssa aikaa, joten näen itse millainen pentu todellisuudessa on ja tiedän varmasti oikean eläinlääkärin tarkastavan sen. Ja pennun kanssa itse voi vaikuttaa suurilta osin sen käyttäytymiseen ja kitkeä jo aikaisessa vaiheessa häiriökäyttäytymiset pois.

Onko tämäkin teistä aivan hullu ajatus?
Adoptointi on vain sellainen idea jota olen pohdiskellut, jos sopiva pentu(alle 6kk) tulee kohdalle. Miksi ei?

^On kai sitä hullumpiakin tarinoita kuultu. Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen että miksi lähteä tuomaan koiraa toiselta puolelta maapalloa kun täälläkin on niitä pelastettavia? Mutta jos sieltä nyt löytyy se juuri sinun näköisesi koiranpentu, ota selvää etukäteen mitä kaikkea vaaditaan koiran tuomiseksi Suomeen. Aina ei todellakaan ole helppoa tuoda koiraa maahan ja voi olla aika suuriakin vaikeuksia karanteenimääräysten ja rokotusten ja muiden kanssa jos kaikki ei mene pilkuntarkasti oikein.

^
No sanotaanko näin, että en lähde sinne adoptoinnin takia, vaan jos sopiva pentu sattuu tulemaan eteen niin tälläistä voisin harkita, koska olen kuitenkin Suomeen palattuani hankkimassa jonkun pennun. Eli itse ajattelen niin, että onko sillä väliä tuonko sieltä pennun (koska voin oikeasti auttaa adoptoimalla kyseisen pennun) vai ostan täältä Suomesta pennun, jolle on varmasti muitakin ottajia? Ja kyllä, tiedän että täällä Suomessa on paljon kodinvaihtajia ja apua tarvitsevia, mutta ne ovat 90% aikuisia/nuoria. Itse olen tällä hetkellä etsimässä pentua(alle 5-6kk). Varmasti myöhemmällä iällä ja enemmällä kokemuksella voisin ottaakin aikuisen/nuoren kodinvaihtajan, mutta tässä pointtina oli pennun hankinta ja se miksi en auttaisi kyseistä paikkaa adoptoimalla.

Kyseisellä paikalla on todella paljon kokemuksia adoptoinnista ympäri maailman ja mm. Ruotsiin on viety kymmeniä kymmeniä koiria, joten heillä on kyllä kaikki tietämys tähän. Netti sivuilla on kerrottu noista asioista ja esimerkiksi Suomi on mainittuna listalla johon ei ole karanteenia jne.

Tämän tarkoitus ei ollut olla kärkäs(sori jos kuullostin) :D vaan ehkä hieman valoittaa tarkemmin aikomuksiani.. Mutta ymmärrän täysin pointtisi! Ajattelin vain, että onko jopa nuorilla pennuilla yleisiä erillaiset häiriökäyttäytymiset, jotka liittyvät esimerkiksi huonoihin oloihin aivan pienenä ja joita ei huomaa ensimmäisien kuukausien aikana? Oma järkeni sanoo, että rescue pennun kanssa oisi helpompi oppia yhteiskunta kelpoiseksi, kuin aikuisen rescue koiran, eli ''riskejä'' on vähemmän. Varsinkin jos pentua on saanut seurailla tarhalla jonku aikaa.

Mutta kiitos kuitenkin vastauksesta :)

^ Mä olisin skeptinen enkä uskoisi suoraan mitä tarhan sivuilla sanotaan, vaan tarkistaisin ensinnäkin itse suoraan Evirasta (elintarvikevirasto joka valvoo koirien tuontia/vientiä) miten tuonti käytännössä järjestyisi. Jos nettisivuilta ei löytyisi selkeää infoa tai en ymmärtäisi kaikkea, vaikka soittaisin suoraan ja kysäisisin, mitä vaaditaan, jos tuon koiran maasta X. Tottakai tarhat aina haluavat näyttää itsensä positiivisessa valossa, joten on hyvä jos itsekin on vähän varautunut kaikenlaisiin tilanteisiin. Tuontiasiat, varsinkin kauempaa, ovat vähän haasteellisempia, ja on huomattavasti helpompaa, jos itsekin tietää asioista eikä vain nojaudu toisen tietämyksiin.

Tietenkin, onhan se kaunis ajatus "pelastaa" koira vieraasta maasta ja tuoda se Suomeen, mutta kirsikkana kakun päälle, se voi olla kallistakin. Samalla hinnalla saisit rotukoiran pennun Suomesta. Miksi tuoda koira niin kaukaa? Että saisit sädekehän pääsi päälle pelastajana? Huomioithan myös, että jos tuot koiran yli 3kk:n ikäisenä (mainitset että koiran pitää olla alle 5-6kk), voi olla, että joudut odottelemaan tovin, ennen kuin rokotusvaatimukset täyttyvät. Et mainitse viestissäsi maata, joten joudun vähän oikomaan. Mutta tuontivaatimuksista yli 3kk:n ikäiselle koiralle:

Evira kirjoitti:

Siru (tai tatuointi) ennen rokotusta
Tuonti on sallittua vasta 21 vrk ensimmäisestä rokotuksesta matalan raivotautiriskin eli kohdan A maista
Kohdan B maista eli korkean raivotautiriskin maista myös vasta-ainetutkimus aikaisintaan 30 vuorokautta raivotautirokotuksen jälkeen ja vähintään kolme kuukautta ennen tuontia

A. Ascensionsaari, Andorra, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Antigua ja Barbuda, Alankomaiden Antillit, Argentiina, Australia, Aruba, Bosnia ja Hertsegovina, Barbados, Bahrain, Bermuda, Valko-Venäjä, Kanada, Sveitsi, Chile, Fidži, Falklandinsaaret, Hongkong, Kroatia, Islanti, Jamaika, Japani, Saint Kitts ja Nevis, Caymansaaret, Saint Lucia, Liechtenstein, Monaco, Montserrat, Mauritius, Meksiko, Malesia, Uusi-Kaledonia, Norja, Uusi-Seelanti, Ranskan Polynesia, Saint Pierre ja Miquelon, Venäjän federaatio, Singapore, San Marino, Saint Helena, Trinidad ja Tobago, Taiwan, Yhdysvallat (mukaan luettuna AS – Amerikan Samoa, GU – Guam, MP – Pohjois-Mariaanit, PR – Puerto Rico ja VI – Yhdysvaltain Neitsytsaaret), Vatikaanivaltio, Saint Vincent ja Grenadiinit, Brittiläiset Neitsytsaaret, Vanuatu, Wallis ja Futuna, Mayotte

B. Albania, Brasilia, Botswana, Belize, Kiina, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, Algeria,Etiopia, Guatemala, Honduras, Israel, Intia, Kenia, Marokko, Montenegro, Madagaskar, Makedonia, Namibia, Nicaragua, Panama, Paraguay, Serbia, El Salvador, Swazimaa, Thaimaa, Tunisia, Turkki, Ukraina, Uruguay, Etelä-Afrikka, Zimbabwe

Lisäksi kaikkia muita maita, joita ei ole lueteltu kohdissa A ja B, pidetään korkean raivotautiriskin maina.

Lähtisin vakaasti harkitsemaan, jos haluat tuoda koiran kohdan B maasta yli 3kk:n ikäisenä: jo yksinomaan raivotautivasta-ainetta saisi toisin sanoen odotella 4 kuukautta (30päivää rokotuksen jälkeen, 3kk ennen lentoa). Itseasiassa, minä kyllä lähtisin miettimään koko koiran tuomista kokonaisuudessaan. Lentäminen ei ole mukavaa edes koiralle, joka siihen on "tottunut", puhumattakaan lentoajoista, mitä Kaakkois-Aasiasta kestää Eurooppaan. Eikä lentäminen koskaan ole täysin "turvattua", vaikka koirille on ruumassa ne happikaapit yms. varsinkin pitkillä lennoilla on aina riski, että koira paleltuu lennon aikana.

Evira: koiran- ja kissanpentujen tuonti EU:n ulkopuolelta
Evira: ei-kaupallinen tuonti EU:n ulkopuolelta

muoks. Sitä paitsi, minkälaisen "suhteen" luulet voivasi luoda alle 6kk:n ikäisen pentuun? Se, mitä koira on nuorena, voi antaa viitteitä, millainen koirasta mahdollisesti tulee, mutta ei todellakaan takaa, mitä koira "todellisuudessa" voi olla. Onko kyseessä ensimmäinen koirasi?

Vielä tuosta omasta eläinlääkäristä. Itse olen raahannut esimerkiksi Suomen ja Englannin välillä (vaikka Englanti on EU-maa, tuontivaatimukset ovat astetta tiukemmat) koiraa useita kertoja, ja tähän eivät ole riittäneet yksityisen eläinlääkärin leimat passissa. Miksei? Koska maailmalla on useita pilipalieläinlääkäreitä, jotka voivat "ansaita" leimansa ties millä keinoin. Toisin sanoen saatetaan vaatia kaupungin/kunnaneläinlääkärin/valtion hyväksymän eläinlääkärin leimoja, jotta voidaan taata, että kyseinen henkilö on praktikkansa pystyttänyt oikealle perustalle. Omaako paikan eläinlääkäri tällaiset meriitit?

Ja kuulostan varmasti tiukkikselta, mutta minusta on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, missä määrin todellisuus ottaa vastaan niitä haaveita toteuttaessa.

Mä en henk.koht. usko, että tarhalla elänyt jo vähän isompi pentu on yhtään sen helpompi tapaus kuin nuori kodinvaihtaja, joka vaihtaa kotia ajanpuutteen/omistajien kiinnostuksen puutteen vuoksi eikä ole varsinainen ongelmakoira.

Tarhalla (laumassa) kasvava koira luultavasti ensinnäkin leimautuu hyvin vahvasti toisiin koiriin eikä saa samanlaista ihmiskontaktia, kuin perheessä asuva koira. Toisaalta myös koira, jonka elämässä on paljon vaihtuvia ihmisiä ja ylipäätään todennäköisesti vaihtuvia oloja(kuten tarhoissa/hoitoloissa on) voi olla vaikea saada kiintymään/luottamaan yksittäiseen ihmiseen. Sitten on tietysti se ongelma, että tarhoissa olevia koiria tuskin ihan hirveästi koulutetaan ja semmoisen 5-6kk ikäisen pennun kanssa kaiken alusta alkaen opettaminen voi olla melkoista helvettiä. Sisäsiisteysongelmat taitaa myös olla varsin yleisiä? Totta kai voi myös olla, että mikään näistä ei aiheuta ongelmia mutta luultavasti todellisuus iskee pennun kanssa vasta täällä kotimaassa kun koira on uudessa paikassa, uudessa tilanteessa ja joutuu opettelemaan uudet käytöstavat.

Kannattaa siis varmistaa ettei ne ruusunpunaiset lasit ole silmillä.

Hiiiiiop!

Uutisketjussa siis tuli aihe esiin, joten siksi ketjun nosto

Eksyin lukemaan tämän keskustelun näin omaa adoptiokoiraa odotellessani.

On tosi vaikea löytää ylipäätänsä mitään järkeviä ja asiallisia ajatuksia rescue-eläinten ulkomailta tuonnista, mikä suuresti yllättää. Henkilökohtaisesti minun on tosi vaikea ymmärtää, miten niin moni takertuu tähän asiaan tuo "sädekehän" hakemisen ajatus mielessään. Loppujen lopuksi minun on kovin vaikea uskoa, että monikaan ulkomailta adoptoiva oikeasti on liikkeellä pelkästään sädekehää hakemassa - eiköhän sille löydy huomattavasti helpompia ja nopeampiakin tapoja ihan omasta kotimaasta!

Asun itse väliaikaisesti Espanjassa ja odottelen tällä hetkellä paluuta Suomeen rescue-koirani kanssa. Halusin uuden koiran edemenneen rotukoiramme jälkeen ja minulle on itsestään selvää, etten rotukoiraa halua ostaa, vaan haluan antaa kodin koiratarhalaiselle. En näe siinä mitään itsekästä, enkä todellakaan etsi sädekehää pääni ylle, päin vastoin, en ymmärrä, miten maailma on mennyt siihen, että auttamisen halukin olisi itsekästä? En vain henkilökohtaisesti näe syytä ostaa koiraa kasvattajalta. En vain näe. Ja se on toivottavasti ihan yhtä hyväksyttävä, kuin mikä tahansa muukin mielipide.

Päätin adoptoida rescue koiran juuri täältä, koska lähes kaikki tarhalta adoptoidut koirat, jotka olen täällä tavannut, ovat yksinkertaisesti olleet hurmaavimpia tapauksia, joita olen koskaan tavannut. Niin käytökseltää, persoonallisuudeltaan, kuin ulkonäöllisesti. Makuja on monia ja minä vain satun tykkäämään energisistä, ihmisrakkaista, huomionkipeistä pondencoista ja muista Espanjalaisista sekoituksista enenmmän, kuin mistään rotukoirasta, johon olen Suomessa törmännyt. Miksi tämä on niin vaikea asia koirayhteiskunnassa? On ymmärrettävää, että sairauksista ollaan huolissaan, niin pitääkin, mutta tarkkaavaisuudelta ja terveellä kriittisyydellä ja huolellisuudella ongelmilta voidaan yleisesti välttyä.

Keskustelen mielelläni asiasta ja eriäviä mielipiteitä on aina, mutta oli sitten kyseessä koiran adoptio ulkomailta tai kotimaasta, tarha-koira tai kodinvaihtaja, pentu tai aikuinen, tarvitsevat ne kotia aivan yhtä paljon. Kun adoptio tehdään sitä tervettä järkeä ja kriittisyyttä käyttäen, luotettavan järjestön kautta, on omasta mielestäni väärin kääntää kodittoman eläimen adoptio negatiiviseksi asiaksi.

Loistartunta Romaniasta tuodulla koiralla
En selannut nyt koko keskustelua onko joku jo linkittänyt tätä.
Mulla on ollut aina aika jyrkkä kanta näitä rescuekoiria kohtaan, sillä mielestäni Suomessa on ihan riittävästi hyvää kotia vailla olevia koiria. Sit tulee vielä tämmösiä tapauksia että ne rescuekoirat kantaa vielä mukanaan tällaisia tartuntoja, joita minä en ainakaan halua Suomeen yhtään.

Destroyer kirjoitti:

Loistartunta Romaniasta tuodulla koiralla
En selannut nyt koko keskustelua onko joku jo linkittänyt tätä.
Mulla on ollut aina aika jyrkkä kanta näitä rescuekoiria kohtaan, sillä mielestäni Suomessa on ihan riittävästi hyvää kotia vailla olevia koiria. Sit tulee vielä tämmösiä tapauksia että ne rescuekoirat kantaa vielä mukanaan tällaisia tartuntoja, joita minä en ainakaan halua Suomeen yhtään.

Tämän tartunnan kantaja olisi aivan yhtä hyvin voinut olla puhdasrotuinen tuontikoira, eikö? Tuskin rotukoirat ovat sen enempää immuuneja taudeille kuin rescuet..?

Destroyer kirjoitti:

Loistartunta Romaniasta tuodulla koiralla
En selannut nyt koko keskustelua onko joku jo linkittänyt tätä.
Mulla on ollut aina aika jyrkkä kanta näitä rescuekoiria kohtaan, sillä mielestäni Suomessa on ihan riittävästi hyvää kotia vailla olevia koiria. Sit tulee vielä tämmösiä tapauksia että ne rescuekoirat kantaa vielä mukanaan tällaisia tartuntoja, joita minä en ainakaan halua Suomeen yhtään.

Vani kirjoitti:


Tämän tartunnan kantaja olisi aivan yhtä hyvin voinut olla puhdasrotuinen tuontikoira, eikö? Tuskin rotukoirat ovat sen enempää immuuneja taudeille kuin rescuet..?

Juu ei varmasti mutta eiköhän sellainen katujen kasvatti todennäköisemmin sairastu moisiin tauteihin mitä kasvattajalla elävät koirat. Näin mututuntumalla.
Nuo taudit hirvittää minuakin, raivotautia on tullut Suomeen Venäjältä/Virosta tuoduissa koirissa ja se ei ole mikään pikkujuttu ja ihmiseltäkin se vie hengen.

Epämääräisiä eläinten välittäjiä, koiratarhoja ja laittomia puuhia on paljon. On tosi ikävää että nämä kaikki pilaavat maineen kaikelta rescue-toiminnalta, mutta niin se ikävä kyllä on. Samalla tavalla, kuin pentutehtailuun liittyen, on tärkeää tutkia taustat ja järjestö jolta adoptoi tarkasti. Itsekään en kyllä tiedä jos lähtisin ihan vaan netin perusteella koiraa tai muuta eläintä ikinä adoptoimaan.

Mua mietityttää rescue-toiminnassa se ihmisten liiallinen koiran ihmillistäminen ja sääliminen. Tuttu oli jossain päin maailmaa tarhalla kesätöissä ja kertoi aika karuja juttuja siitä, kuinka koiria ei lopetettu millään, vaikka ne olivat kärsineet ja olivat todella pelokkaita ja agressiivisia, osalta saattoi puuttua raajoja tai ne olivat muuten sairaita. Asenne oli sellainen "pikku ressukka on kärsinyt mutta nyt se tietää olevansa hyvässä paikassa ja arvostaa kun pelastetaan se". Osa koirista lähtikin esim. Suomeen ja tilanne ei kohentunut lainkaan. Oon nähnyt ihmisten myös tuovan sen tarhan surullisimman tapauksen, jota kävi sääliksi kun se pelkäsi kaikkia tai sillä oli vaan kolme jalkaa ja yksi silmä, ja monet on ihan mahdottomia tapauksia mutta piikille vieminen olisi vallan epäinhimillistä. Näin mun tuttavapiirissä siis. Ajatus hyvä, toteutus ontuu.

Mä olen myös miettinyt sitä, että kun rescuetoiminta pyörii kuitenkin käytännössä aina liian pienillä resursseilla niin miksei voitaisi tehdä sitä karsintaa lopettamalla niitä sairaimpia yksilöitä sekä esimerkiksi aggressiivisuuden perusteella ns. vaativiksi luokiteltuja koiria. Näille hyvän, osaavan kodin löytäminen on kuitenkin todella vaikeaa ja olisi järkevämpää panostaa vähäisiä resursseja edes niihin koiriin, jotka saadaan suht pienellä vaivalla kotiutettua. Voisin kannattaa myös ihan raakaa karsintaa senkin suhteen, mikä on todennäköisyys löytää koiralle se oma koti.

Näihin edellisiin vähän liittyenkin en pidä siitä, miten joskus rescuekoiria "markkinoidaan". Kerrotaan se (tosi, mutta ehkä kerronnan keinoin dramatisoitu) tarina, vedotaan ihmisten tunteisiin ja eläinrakkauteen; pelastakaa tämä ressukka!
Sääli on niin kovin huono motiivi ottaa koira. Se ei välttämättä ole väärä motiivi tai johda huonoon lopputulokseen, mutta jos se on se ainoa syy epämääräisen "oon aina halunnu koiran" -syyn lisäksi, ei välttämättä omistajan rahkeet riitä. Usein rescuekoira vaatii vähän enemmän omistajaltaan kuin hyvistä oloista tullut pentu.

Noin muuten minulla ei ole rescuekoiran ottamista mitään vastaan. Tiedän asiallisiakin ottajia; menevät löytöeläintaloon katsomaan sopivaa kotikoiraa, kun rotukoirat eivät inspaa. Pohjalla voi olla syynä se, että haluaa antaa kodin kodittomalle – ja mikäs siinä.

Mutta se dramatisoidulla, tunteisiin vetoavalla tarinalla markkinointi on se, joka saa kulmani vähän kohoamaan.

stefi kirjoitti:


Kun adoptio tehdään sitä tervettä järkeä ja kriittisyyttä käyttäen, luotettavan järjestön kautta, on omasta mielestäni väärin kääntää kodittoman eläimen adoptio negatiiviseksi asiaksi.

Juurikin näin. Itselläni on kokemusta kahdesta rescuekoirasta. Ei se elämä mikään walk-in-the-park ole, mutta en vaihtaisi kylläkään poiskaan :). Aikuisina otetuilla koirilla saattaa ilmeentyä erikoisia pelkotiloja, osasyynä sekin kun tausta ei ole tiedossa- eli et tiedä mikä laukaisee tietyn käyttäytymisen.

Yleensä skippaan nämä rescuekeskustelut sen vuoksi että helposti dissataan koko homma heti aloitusviestin jälkeen, liekö osasyynä rotukoiravoittoinen keskustelijakanta. Kennelliiton ehdoton negatiivinen kanta rescue-koiriin nyt on kaikkien tiedossa, wonder why :). Mutta jokainen tekee oman valintansa, jos joku haluaa ottaa löytökoiran niin miksipä ei. Kyllä meidän seuraavatkin koirat tulee olemaan rescue/löytökoiria, mä harrastan koirieni kanssa vain luonnossa liikkumista, niin en näe syytä hankkia rotukoiraa ja perustella jollekin kasvattajalle miksi juuri minut pitäisi valita:) Enkä kannata rescue-toiminnassa mitään semikaupallista roudataan- kaikki sokeat ja raajarikot koiratkin adoptoitavaksi, järki pitää siinäkin touhussa olla. Kodittomat.infon mukaan tällä hetkellä Suomenssa etsii kotia 8 koiraa, ei nyt mikään järjetön määrä. Enkä ole mikään "rasisti", voisin yhtä hyvin ottaa suomalaisen löytökoiran, aika näyttää kun seuraavan koiran aika tulee.

^ Kyllä ainakin tällä palstalla dissataan ihan säännöllisesti myös rotukoiratoimintaa. Milloin on jalostusvalinnat pielessä, milloin on hyvämaineiselta kasvattajalta lähtenyt pentutehtailutoiminta lapasesta, milloin mitäkin.

Kyllä sekä rotukoirien jalostuksessa että rescuekoiratoiminnassa on molemmissa paljon mätää ja mielestäni on hyvä, että ongelmista puhutaan.

keimu kirjoitti:

Mä olen myös miettinyt sitä, että kun rescuetoiminta pyörii kuitenkin käytännössä aina liian pienillä resursseilla niin miksei voitaisi tehdä sitä karsintaa lopettamalla niitä sairaimpia yksilöitä sekä esimerkiksi aggressiivisuuden perusteella ns. vaativiksi luokiteltuja koiria. Näille hyvän, osaavan kodin löytäminen on kuitenkin todella vaikeaa ja olisi järkevämpää panostaa vähäisiä resursseja edes niihin koiriin, jotka saadaan suht pienellä vaivalla kotiutettua. Voisin kannattaa myös ihan raakaa karsintaa senkin suhteen, mikä on todennäköisyys löytää koiralle se oma koti.

Seurailen vierestä, lähinnä naamakirjan kautta erään Romaniasta koiria adoptoivan yhdistyksen toimintaa kun yksi sukulainen on yhdistyksen aktiiveja. Hän on hyvin turhautuneena joskus kirjoittanut siitä kuinka romanialaisille eläinsuojelijoille on todella vaikea yrittää selittää eutanasia-asiaa. Luulen että kyse on siitä, että maassa jossa eläinsuojelua ei juurikaan ole, ne harvat jotka asian omakseen ottavat ovat todella palavasti siinä mukana ja tavallaan helposti "liukuvat" toiseen ääripäähän jossa koiria pidetään hengissä aivan liian pitkään. Toki suomalaistenkin rescue-ihmisten asenteessa voi joskus olla korjaamisen varaa juuri tuohon keimun esittämään suuntaan, mutta aika usein ongelmia on myös toisessa päässä.

Minulla on rescue-koira, espanjalainen Nonna. Otin sen tosin Suomesta ns. kotihoidosta eli minulla oli mahdollisuus tutustua siihen ennen päätöksen tekoa. Syyt rescuen ottamiselle olen täällä ennenkin kertonut, mutta sanotaan vielä. Halusin antaa kodin kodittomalle koiralle. En osaa tarkemmin eritellä miksi, se vain tuntui hyvältä ajatukselta. Suomalaisia oikeasti kodittomia on onneksi melko vähän ja ne ovat usein vaativia rotumiksejä tyyliin sakemanniajokoira. Minulla ei ole resursseja sellaisen pitämiseen eikä kyllä haluakaan. Siksi espanjalainen. Siellä tarhoilla lojuu paljon pieniä pesunkestäviä seurakoiria, jotka ovat jääneet kodittomaksi ihan vaan omistajan kyllästymisen takia.

Loreen kirjoitti:

Yleensä skippaan nämä rescuekeskustelut sen vuoksi että helposti dissataan koko homma heti aloitusviestin jälkeen, liekö osasyynä rotukoiravoittoinen keskustelijakanta. Kennelliiton ehdoton negatiivinen kanta rescue-koiriin nyt on kaikkien tiedossa, wonder why :). Mutta jokainen tekee oman valintansa, jos joku haluaa ottaa löytökoiran niin miksipä ei.

Eiköhän se rescuekritiikki, jota näissä keskusteluissa esiintyy, johdu lähinnä näistä tälläkin viestisivulla esitetyistä syistä (tautiriskit, koirien inhimillistäminen ja hankkiminen säälistä, sopeutumisriskit..), eikä siitä, että täällä julistettais Kennelliiton sanaa. Mäkin olen ottanut aikuisen kodinvaihtajan ja omistan sekarotuisen koiran..

Vani kirjoitti:

Tämän tartunnan kantaja olisi aivan yhtä hyvin voinut olla puhdasrotuinen tuontikoira, eikö? Tuskin rotukoirat ovat sen enempää immuuneja taudeille kuin rescuet..?

Puhdasrotuisuus ei varmaan tosiaan ole tautisuoja, mutta onhan nyt valtava ero, millaisista lähtökohdista rotukoiria vs. rescuekoiria tuodaan Rotutuonnit on yleensä todella hyviä koiria, arvostetuilta kasvattajilta. Useimmiten koirat on vieläpä nuoria tai ihan pieniä pentuja, joten ne eivät ole ehtineet kiertää paikoissa, joissa taudit leviävät.

Oma mielipide on edelleen pääosin kielteinen näiden ulkomaanrescueiden suhteen. Lähinnä sen takia etten näe järkeä miksi joku ikäloppu sairas/rampa koira roudataan tänne. Tuskin kovin usein mitenkään koiran eduksi on joutua hirveään stressiin (tai voivat olla niin turtana kokemastaan ennen ja jälkeen tarha-aikojen että vaikuttavat leppoisilta) suhteessa odotettavissa olevaan elinikään. Kyllä ne ihan oikeasti ansaitsevat päästä lepoon jo siellä alkuperämaassa. Ja todellakin ne tunteisiin vetoavat elämäntarinat "olen ollut täällä ankeassa tarhassa jo kolme viikkoa/kuukautta" etkö antaisi minulle kotia". Oli rotukoira tahi ei.