Koirat.com

Kyselyikä vastauksineen jatkukoon.

mikä oli englannin koiratietokannan nimi ja toki jos www. ossari löytyy aina parempi?

Millaiselle kouluttajalle kuuluu jos koiralla on pelkotiloja ja niitä pitäis lähteä helpottamaan? Ongelmakoira kouluttajalle? Onko jotain käytösneuvojia ihan erikseen? En oikein tiedä millä sanalla lähtisin googlettamaan?

coocie kirjoitti:

mikä oli englannin koiratietokannan nimi ja toki jos www. ossari löytyy aina parempi?

Onko tuollainen olemassa? Kiinnostaisi kyllä muakin.

^Mun käsittääkseni sellaista ei ole. Ellei ole ihan lähiaikoina perustettu.

Voiiiiii hemmetti ja harmistus :< Rikoin tänään kaverini kameran. Tai ainakin sen nyt kaipaa jotain huoltoa, en tiedä kuinka pahasti sille kävi. Se zoomisysteemi ei enää mennyt takasin kameran sisään ja kuva oli sumee. Se tippui pöydältä lattialle kun olin sitä säätämässä ottamaan kuvaa.

No mitäs tässä tilanteessa yleensä tehdään? Kenen vakuutus ja mikä vakuutus korvais tollasta, vaiko mikään? Kamerassa ei taida takuuta olla (kaveri selvittelee asiaa tänään, jutellaan lisää huomenna). Pelkään että joudun nyt maksamaan monta sataa kaverille, vaikkei mulla sellasia rahoja ole (ja oikeasti harmittaa paljon enemmän että hyvän kaverin ja mukavan tyypin kameran menin kämmäämään tolla tavalla.. höh!).

Mä en ole koskaan mitään vakuutusjuttuja tehnyt, ainoastaan sairasvakuutusta osaan käyttää. Tää on kyllä noloa, mutta enhän mä edes tiedä mimmosia kaikkia vakuutuksia mulla on Kotivakuutus ja matkavakuutus nyt ainakin. Ei ne varmaan nyt tässä tilanteessa auta. Äh, ärsyttää! En ole myöskään koskaan ennen rikkonut mitään toisen omaa.

^ Löytyykö sun kaveriltasi kotivakuutus ? Eikös sen pitäisi tuo korvata ?

^^ Riittävän kattavan kotivakuutuksen pitäisi korvata myös muille aiheutetut vahingot. Ainakin mun vakuutusyhtiössä (Tapiola).

Mua kiinnostais sama kuin sillycow:takin. Hakusessa siis koirankouluttaja, jolla on kokemusta koirien pelkotilojen suhteen. Homman nimi on se, että Armaksen on nyt pakko oppia kulkemaan julkisissa enkä halua omalla vajavaisella tietotaidollani pahentaa sen kauhua. Armasta kyllä kuskattiin metrossa ja ratikassa pentuna paljonkin, mutta reissut meni koiran kiljuessa ja nykyään pelkkä metropysäkki saa sen kauhun valtaan. Ja koska mulla ei ole enää autoa ja Oulussakin pitäisi pystyä käymään, niin nyt tarvitaan apua.
Onko jollain kokemusta esim. Masseterista (Liisa Tikka taisi olla kouluttajan nimi)?

^Oon käyny Tikan luennolla, tykkäsin ainakin siellä hänestä. Tiedän myös monta tuttua, jotka käy paljonkin Tikan luona, ihan opettelemassa juttuja ja sitten taas ratkomassa ongelmia. Kuulemani mukaan voin siis suositella :)

sillycow kirjoitti:

Millaiselle kouluttajalle kuuluu jos koiralla on pelkotiloja ja niitä pitäis lähteä helpottamaan? Ongelmakoira kouluttajalle? Onko jotain käytösneuvojia ihan erikseen? En oikein tiedä millä sanalla lähtisin googlettamaan?

Jos on teidän sakemannista kyse, kannattaa ottaa yhteyttä SPL:n teitä lähimpään alaosastoon. Sieltä saa takuuvarmasti rodun tuntevaa apua erilaisiin koulutusongelmiin jne.

Muun rotuisten kanssa ongelmakoirakouluttaja on varmaan hyvä ratkaisu, mikäli rotua harrastavien joukosta ei löydy ketään hyvää koirasilmää omaavaa ja peloista kärsineiden kanssa tyskennellyttä ihmistä. Kunhan vaan löytää hyvän ongelmakoirakouluttajan, mikä ei valitettavasti ole helppoa, ainakin mulla tyssäsi sellaisen etsintä alkuunsa, kun aikoinaan itseään ongelmakoirakouluttajaksi tituleeraava (ja kehuttukin) ensin selasi puhelun aikana koirarotukirjasta koirani rodun, luki luonnekuvauksen ja suositteli viemään koiran välittömästi piikille. Löysin onneksi apua rotua harrastavilta ihmisiltä. Meillä ongelma ei tosin varsinaisesti ollut pelkotilat vaan huonoista kokemuksista kumpuava aggressiivisuus.

Ei sakemanni vaan collie. Neurologikin epäili pelkotilaa ja nyt kokeillaan epilepsia lääkitystä vähän aikaa kun ei se oikein osannut sanoa onko koiralla epilepsia vai kärsiikö se pelkotiloista. Jos lääke ei pure niin se suositteli käytösneuvojaa ja mie en tiedä onko käytösneuvojalla ja ongelmakoiran kouluttajalla jotain eroa.

Piikille Justiinsa. Saa näköjään olla todella tarkkana kenet palkkaa ja mihin hommaan. Ihme hiihtäjiä tossakin ammatissa ja kehuttujakin.

Sen piikille viemisen ehdottamisen olisi ymmärtänyt, jos ihminen olisi sitä ennen vaivautunut edes perehtymään tohon yksilöön ja todennut vaikka oikeasti liian haastavaksi tapaukseksi, mutta kun pelkän puhelinkeskustelun aikana ehdotuksen teki heti, niin ei todellakaan jäänyt kovin pätevä kuva ihmisestä. Ehdotti vielä toisesta koirasta luopumistakin, kun sanoin, etten aio tota koiraa viedä missään nimessä piikille yrittämättä ensin. Sanoi, etten voi pitää ainakaan kahta nuorta ja vaativia rotuja olevia koiria yksinäni.

Justiinsa juu. Ihmetys kasvo vielä suuremmaksi täällä päässä. Pitäiskö kaikkien ottaa sitten pehmo koira kun ei muka pärjää kahden koiran kanssa? Ja jokainen koira on yksilö, toiseen käy toiset koulutus metodit ja toisen kanssa pitää olla pehmeämpi tai kovempi. Oli niitä koira sitte yksi tai kuusi. Aina oppii uutta. Eikä se ole minusta häpeä hakea apua, mutta väkisinkin sitä alkaa syyttää itteään kun tollanen ihminen ja vielä ammatti-ihminen tulee vastaan.

Antaisitteko anteeksi kaverille ja olisitte jälleen kavereita, jos kaveri olisi aiemmin "unohtanut" sinut uuden miehen takia? Ja nyt kun ero tullut, seura kiinnostaa taas. Arvasin että näin tässä käy.

^ Riippuu pitkälti kuinka usein/kauan tää on toistunut. Multa loppui kaverisuhde siihen, kun eräs ystäväni vuoden ajan pallotteli mulla, milloin sovittiin tapaamisia ja aina peruuntu kun mies ei - ylläri - tykännyt ajatuksesta tai sai jonkun mua paremman idean viedä mun kaverin jonnekin. Heidän suhteensa on tosin kestänyt jo useamman vuoden, ja aina silloin hyvin harvoin jos joskus sattumalta näen tätä kaveria, tunnelma on tosi vaivaantunut. Mies on muuttanut myös mun kaveria kovasti, sellaiseksi mieleisekseen. En viihdy enää hänen seurassaan.

^ Siis viime kesän lopussa/syksyllä ei lenkille lähtö ym. mitä ennen tehtiin, niin enää kiinnostanut. Kun vastasin tänään hänen viestiinsä että olen pettynyt, kun mut "lempattiin" miehen takia syrjään, niin hän vastasi ettei anna enää parisuhteen tulla ystävyyden väliin.. Mä nyt ajattelin että voin olla tekemisissä mutta en enää ala täyspäiväiseksi olkapääksi kun hänellä huolia ja muutenkaan en halua että on meillä puolta vuorokautta kun tulee "käymään kahvilla". Niin ja puhuttiin tänään kolme vai neljä tuntia puhelimessa kun juttua riitti kun ei olla oltu tekemissä puoleen vuoteen. Oli ihan kiva vaihtaa kuulumisia kaikesta huolimatta.

Monna, mä ajattelen asian niin, että olen valmis antamaan anteeksi ja tekemään töitä sen eteen, että pääsen katkeruuden yli, jos toinen on sen arvoinen ja tärkeä minulle. Koska se anteeksi antaminen on vaikea prosessi, en lähde ihan kenen takia vaan tekemään töitä asian kanssa. Jonkinlaisissa väleissä on aina hyvä pysyä, mutta se toinen ihminen määrittää tekoa enemmän haluanko oikeasti yrittää. Olen kahdelle parhaalle ystävälleni antanut anteeksi todella ikäviä asioita, koska he ovat niin rakkaita ja voin luottaa siihen, ettei virheet toistu vaan niistä opittiin. Molempien kanssa ystävyyden eheyttäminen vei vuosia, mutta on sen arvoista.

Monna, sanoisin kans, että riippuen teidän yhteisestä historiasta ja siitä, voitko kuvitella luottamuksen tulevan takaisin ystävyyteen.

Onko kaikilla työpaikoilla työterveyshuolto? Onko se siis "pakollinen"? Jos ei, niin miten sen tarve määritellään? Koitin googlailla, mutta noi lakitekstit ei oo mun vahvinta osaamista...