Koirat.com

Birdie kirjoitti:

Hei minkä ikäisenä teidän koirat ovat oppineet pyytämään ulos? Jos ovat. Ja miten pyytävät?

Mulla ei ole hajuakaan missä iässä Isla alkoi kertomaan, että pitäisi päästä pihalle, mutta olen oppinut tulkitsemaan sitä viestiä vasta reilusti 1-vuotiaana. Koira käy vähän levottomaksi ja tuijottelee mua, vaeltelee kämpässä ympäriinsä (käy välillä ovella) tai on paikallaan, mutta selvästi vieterinä valmiina nousemaan ylös kun liikun. Usein menee myös makailemaan oven eteen, mutta se ei kyllä aina tarkoita mitään, tarvitsee noita muitakin "oireita" ollakseen merkki mistään. Ei siis varsinaisesti "pyydä", mutta ainakin nykyään sen näkee siitä. Aiemmin en osannut tulkita ja usein mulle tuli vaan semmonen tunne, että ehkä sen pitäisi päästä ulos - ja jos ei päässyt, niin vahinko kävi. Oon vähän huono seuraileen tommosia merkkejä

/muoks: Isla on kyllä oppinut sisäsiistiksikin vasta reilusti 1-vuotiaana - syynä ehkä se, että nyt vasta oon oppinut lukemaan sitä oikein, ja kun ulos asiointi on tullut sille lopulta tavaksi, niin se varmaan oireileekin sitä hätäänsä sisällä enemmän kun pidättää pidempään.

Lapsilukot ostettiin myökin ihan prismasta, sieltä missä on lastenhoitotarvikkeita. Joissain lastentarvikeliikkeissäkin olen niitä nähnyt.

Mistystä en nyt mitenkään muista koska oppi pyytämään ulos, mutta se aloittaa sen niin että kuljeskelee etu- ja takaoven väliä, tulee välillä istumaan mun eteen, tuijottaa anovasti ja antaa tassua. Jos ei noista vinkeistä ymmärrä, alkaa piippailemaan samalla kun toistaa tuota rutiinia, ja saattaa raapaista ovea tassullaan jos on oikein kiire. Nuorempana Misty pyysi ulos kuitenkin vaan multa, miehen ollessa yksin kotona se meni aina ovelle läähättämään kunnes ei jaksanut odottaa. Nyttemmin se käy samalla lailla miehenkin luona pyytämässä. Misty on tuota taitoa tarvinnutkin aika paljon, kun sillä on oli tosi usein vatsa sekaisin ja kesti pitkään ennen kuin lopullinen syy siihen löytyi.

Hugokaan ei kovin selvästi kerro että tarttis päästä, tosin yleensä sen ei tarvikaan kun me lenkitetään ihan käskemättäkin Eli ei ole välttämättä edes oppinut pyytämään.

Jälkikäteen, kun vahinko on jo tapahtunut, on voinu yhdistellä asioita vähän niin, että ai sen takia se läähätti ja oli niin levoton jne.

Ei Lulukaan varsinaisesti pyydä ulos mutta olen huomannut tässä lähiaikoina että se tulee joskus ulkoiluaikoina lähelle tölläämään minua silleen tietyllä tavalla. Että jokohan pääsis ulos tai jotain sellasta.Hmm ei kyllä välttämättä aina mutta joskus,se on niin hienovaraista niin ei välttämättä aina kiinnitä edes huomiota .


Tessa ei pyydä ikinä ulos.

Birdie kirjoitti:

Hei minkä ikäisenä teidän koirat ovat oppineet pyytämään ulos? Jos ovat. Ja miten pyytävät?

Meillä ei kukaan taida varsinaisesti pyytää ulos, kun pääsevät suht usein ilman pyytämistä. Joko lenkille tai ihan vaan takapihalle. Kesäaikaan etenkin takaovi on paljon auki, niin ne vaan menee ulos. Sisäsiisteiksi oppivat kuitenkin jo noin 5kk ikäisenä.

Tai no, Simolla on varsin omintakeinen tapa "pyrkiä ulos"
Se menee oven edessä olevan verhon taakse istumaan

^ Pelottava ilmestys

Jos Mörö pyytää ulos niin se menee ulko-oven eteen makaamaan/istumaan. Tai sitten kun itse nousen sohvalta tmv niin tulee haukkana kyttäämään että joko mennään.

Birdie kirjoitti:

Hei minkä ikäisenä teidän koirat ovat oppineet pyytämään ulos? Jos ovat. Ja miten pyytävät?

En ole ihan varma.. ehkä jossain siinä 0,5-2 vuoden ikäisenä? Täälläkin lenkitetään säännöllisesti, joten koiralla ei ole sinänsä ollut tarvetta pyytää. Pienenä se tosin söi kaikenlaista ja koska sen maha meni sekaisin, sen oli päästävä ulos useammin kuin normaalisti. Luulen, että se oli jo siinä puoli vuotiaana, koska muistan kuinka ekana kesänä/alkusyksystä se oppi jo käyttämään tätä hyväkseen, kun olisi halunnut olla vaan koko ajan ulkona.. Eli sitä oli siis hieman vaikea tulkita välillä. Kun se täytti 2 vuotta, siitä tuli melkein yhdessä yössä aikuinen ja sen jälkeen se on ollut aina varma juttu, että jos se haluaa ulos, sen myös on pakko päästä ulos.

Lara tipsuttelee edes takaisin lattialla tosi nopeasti, niin että kuuluu sellainen ärsyttävä "tiptiptiptip" -ääni, ja mulkoilee. Kun sille sitten sanoo, että "onko hätä? / mennäänkö ulos?" se ryntää ulko-ovelle. Pienempänä sillä pääsi aika nopeasti vahinko, jos ei reagoinut ihan heti, mutta nyt se pidättelee viimeiseen hetkeen. Jopa oksennusta. Kerran se tuli tipsuttelemaan posket pullollaan minun eteeni, ryntäsin avaamaan oven ja saman tien kun se pääsi takaovesta ulos, lensi laatat.

Tulin nyt äidin asialla oikeastaan kyselemään...

Eli äidillä on cockeri ja ongelmaksi on muodostunu ulkoilu niitten korvien kanssa. Tälläsellä kurakelillä korvat on ihan kurassa ja karvat menee takkuun ja aiheuttaa näin kauheeta selvittämistä joka lenkin jälkeen..

Äiti haluais korvien suojaksi jonkilaiset pussit tai kaulurin tai jonkun mikä suojais korvia...
Oon koittanu nettikaupoista ettiä mutten oo mitään vastaavaa löytäny, tietäskö joku onko jotain tälläsiä edes olemassa vai täytyykö alkaa kehittämään ite?
Joskuis koitettiin pistää säärystimellä korvat kaulaa vasten, mut sekin valu aina alas eikä siis toiminu kauheen hyvin...

Luna oli jonkun 8kk ku vihdoin oppi sisäsiistiksi. Harvoin se ulos pyytää kun käydään kuitenkin tarpeeksi usein ulkona. Mutta jos on esim maha sekaisin alkaa ravaaminen ees taas, läähätys, vinkuminen sekä tulee minua tuijottamaan. Eli hyvin helppo älytä millon hätä.

^^ Afgaaneilla ainakin käytetään sellaisia huppuja / kaulureita, mitkä voisi ehkä sopia tuohonkin tarkoitukseen. Ainakin tuulenkoirissa on ollut myynnissä ja näyttelyissä olen tuollaisia nähnyt, mutta löytyy varmaan useissa eläinkaupoissakin. Googlen kauvaussa sanoinlla afgaaninvinttikoira ja huppu löytyy jotain tuloksia

petuunia kirjoitti:



Äiti haluais korvien suojaksi jonkilaiset pussit tai kaulurin tai jonkun mikä suojais korvia...
Oon koittanu nettikaupoista ettiä mutten oo mitään vastaavaa löytäny, tietäskö joku onko jotain tälläsiä edes olemassa vai täytyykö alkaa kehittämään ite?
Joskuis koitettiin pistää säärystimellä korvat kaulaa vasten, mut sekin valu aina alas eikä siis toiminu kauheen hyvin...

Mä käytä jenkeillä just sellaisia pienempiä "afgaanihuppuja". Melkein joka näyttelyssä niitä joku myy. Helppo tosin tietysti tehdä itsekin.

petuunia kirjoitti:

Oon koittanu nettikaupoista ettiä mutten oo mitään vastaavaa löytäny, tietäskö joku onko jotain tälläsiä edes olemassa vai täytyykö alkaa kehittämään ite?

Janutexilta löytyy korvahuppuja kahdenlaisia, meidän Manulla on tuolta tilattu korvahuppu käytössä ja hyvin toimii.

Muoksittu kirotuserhe pois.

Mulla on 5v koira eikä se oo oppinut ikinä pyytämään ulos. Johtunee ehkä mun vuorotyöstä ja meidän epäsäännöllisistä ulkoilu-ajoista. Me ei ikinä käydä samaan aikaan ulkona, paitsi mun aamuvuoro-päivinä. Jos koiralla on maha sekaisin niin vinkuu ja on levoton, mutta ei silloinkaan pyydä ulos vaan sen käytöksestä pitää osata tulkita että se haluaa ulos. Ja siis sillä on sama käytös myös silloin kun lähistöllä on juoksuisia narttuja eli en aina osaa tulkita johtuuko levottomuus ja vinkuminen siitä vai jostain muusta. Viimekskin taisin odotella aika pitkään ja höpistä koiralle, että koitapas rauhottua, luulin että vinkui juoksuisten narttujen perään, mutta kun meninkin sen kanssa ulos niin oli vesiripuli. Eli tiedä näistä sit. Joskus toivoisin, että tuo osais edes mennä ovelle näyttämään että hei nyt on hätä, mutta ei se sitä tee.

Cockerifoorumin (cockerspanielit ry) kirppariosastolta löytyy korvahuppujen tekijöiden ilmoituksia, kannattaa käydä kattomassa ja tilata sieltä.

Ronja on nyt 3,5-vuotiana ehtinyt olemaan mulla reilun vuoden enkä ole ainakaan vielä havainnut, että varsinaisesti pyytäisi olla. Sille tuntuu olevan helppoa olla käymättä ulkona vaikka sen yli 12 tuntia. Vapaalla tulee helposti nukuttua tuon verran eikä koira herättele tai vaikuta edes normaalia levottomammalta, vaikken heti lähtisi pissattamaan. Meillä saattaakin ongelmana olla osin se, että Ronjalle on melko tyypillistä muutenkin olla ajoittain hieman levoton ja vinkua, koska häirintyy vaihtelevasti asunnon ulkopuolelta tulevista äänistä. Se myös kerjää ihan puhtaasti huomioa vinkumalla kovaäänisesti. Yhden kerran muistan, että on mun valvottua pitkälle yöhön on vaikuttanut poikkeuksellisen levottomalta ja vinkuvaiselta. No, mahahan sillä löysä oli.

Meillä myös Rape pyytää ulos läähätyksellä, ravaamalla ulko-oven ja minun väliä, silmiin tuijottelulla ja aikamoisella vinkumisella.
Samalla periaatteella toimii myös jos en ruokaa anna just sillä sekunnilla kun on tottunut saamaan. Ja tuota ei voi tuossa tilassa olla huomioimatta

Sanni kirjoitti:

Mistä löytyy lapsilukkoja kaappien oviin? Toinen kissoista innostuu aukomaan kaikki kaapit, eikä siinä mitkään esteen auta. Ei ole osunut kohdalle mistään, vaikka etsitty on.

Prisma, lasten tarvikeliikkeet, Ikea..

Meillä pentu on nyt pyytänyt ulos muutaman viikon (ikää 16 viikkoa). Alkuun en tajunnut,että pyytää ulos, kun tuijotti mua ja ovea vuorotellen tai vaan tuli ympärille pyörimään ja tuijottelemaan. Nyt harrastaa edelleen tuota vuorotellen ihmisen ja oven tuijottamista, mutta on todennut, että tyhmille kaksijalkaisille pitää vääntää rautalangasta joskus. Jos siis ei kukaan tajua tuijotteluvihjeitä, haukahtaa/murahtaa ja jatkaa tätä (oven lähistöllä) niin kauan, että tyhmä kaksijalkainen tajuaa.

Mikä Mistyn vatsan pisti sekaisin? Meillä tuntuu pennulla olevan vähän väliä maha sekaisin enkä ole joka kerta tajunnut yhtään, mistä johtuu. (Tosin välillä epäilen, että on syönyt ulkoa jotain epäsopivaa (esim kiviä, roskia, multaa).

Mihin vanhoja vhs-kasetteja saa laitettua? Ottaako divarit niitä vastaan? Kun tuntuu tyhmältä lyödä vaan roskiinkaan

^Samaa mietitään täällä. Tuskin niitä kukaan mistään kirppariltakaan ostais enää..
Tuntuu jotenkin pahalta heittää roskiin kun on pienempänä kuluttanu noi kasetit ihan puhki.

^ Jos on jotain lastenvideoita, niin niitä saattaa jopa mennä. Ei siitä kauaa ole, kun myin kaikki mun Disneyn vhs:t ja meni kuin kuumille kiville. Aikuisten juttuja tuskin kukaan enää ostaa.. meni aika paljon roskiin ainakin täältä videoita. Ja voipi olla, että pikkuhiljaa lapsillekin on jo ostettu omat telkut ja dvd:t ja vaikka mitä. Tuntuu, että nämä jutut kehittyy niin nopeasti, ettei koskaan tiedä milloin on jo liian myöhäistä edes yrittää myydä.

Nyt olen koittanut lopettaa kokonaan dvd-leffojenkin oston, kun olen ihan varma että kohta tulee jo se hetki, kun niitäkin joutuu kantamaan roskikseen..