Koirat.com

innna, kyllä nyt olis tarkoitus olla taas hetken aikaa ihan ilman minkäänlaisia sipsejä.

Noiden raskausarpien kanssa tuskaileville pienenä lohdutuksen sanana sellainen, että itse en ihan rehellisesti sanottuna ole varmaan koskaan nähnyt livenä sellaista naisen kroppaa, jossa ei yhden yhtä raskausarpea olisi. Olen kuitenkin tavannut aika monen kokoista ja muotoista leidiä, ja jokaisella on arpia joko reisissä, tisseissä, vatsassa, alaselässä, käsivarsissa tai kaikissa noissa yhteensä. Eihän se kenenkään arpia näkymättömäksi tee että niitä muillakin on, mutta auttaa kenties laittamaan asialle hiukan mittasuhteita.

Mä oon saanut ihme ja kumma syömiset toppiin, eli huolimatta erilaisesta sipsivalikoimasta, viiden laisesta eri suklaalevyvaihtoehdosta ja geishasuklaista en ole ängennyt ääntä kohti yhtä ainutta sunnuntain jälkeen. Huolimatta siitä että menkat alkoi taas, vastahan edellisten loppumisesta on viikko ja mieli on tehnyt, voi luoja että on tehnyt suklaata mieli.

Nyt vaan meinaa tää lenssu tehä topin kaikista liikunnoista. Tosin meinasin kyllä jumppaan mennä tänään, tuli mitä tuli ja huomenna ois aksa. mutta lenkin jätän miehelle koirien kanssa tänään ettei mene ihan överiksi. Toivottavasti lenssukin tästä lähtisi pikkuhiljaa pois. Jos ei ala lähtemään niin sitten on varmaan mentävä lekuriin, oon kuitenkin viikon kiskonut jo Duactiakin.

Ei saa lenssussa harrastaa liikuntaa

Tai todella kevyttä voi, sellaista ettei hengästy, muuten saattaa mm. sydänlihastulehdukset kolkutella ovella. Tiedän nimittäin tapauksia, joissa nuoret ihmiset ovat kuolla kupsahtaneet kesken urheilun, kun ovat menneet urheilemaan flunssaisena ja sydän on pettänyt. Ja siitä sydänlihastulehduksesta toipuminenkin vie aikaa vähintään vuoden, jolloin liikunta on hyvin rajoitettua ja syke ei saa nousta tietyn rajan yli.

Mitä raskausarpiin tulee, niin olen onnekkaasti säästynyt niiltä. Taitaa takaosastossa olla muutama, mutta niitä kyllä joutuu suurennuslasilla etsimään, joten ne ei kyllä haittaa :D

Vinkkinä painonpudottajille, maatkaa sohvanpohjalla kuumeessa koko päivä!! Aamupaino oli pudonnut muutamalla kilolla normaalista ja vatsa oli litteä kuin pyykkilauta. Pitääpä tänään ottaa vahinko takaisin ja syödä niin, että napa rutisee.

Mä olen myös säästynyt raskausarvilta, kiitos pari numeroa liian ison nahkan Mun nahka on saanut osakseen ihmettelyä aina, se vaan venyy ja paukkuu ja tatuoijat on menettänyt hermonsa aika nopeasti. Raskauksissakin iho oli ainakin mahan kohdalta äärimmillään, eikä arpia syntynyt. Eiköhän geeneilläkin ole joku vaikutuksensa, sillä mun äidillä eikä kummallakaan siskolla ole arpia.

Mittailin illalla ja jonkinnäköstä kaventumistakin on tapahtunut, ei paljoa mutta hitaasti hyvä tulee

Mulla ei kuumetta ole ja nenäkin vuotaa vähäsen tms. eli mitään kunnon lenssua ei ainakaan toistaiseksi ole iskenyt päälle, toista viikkoa tämmöstä semi lenssua. Eli mä kyllä jumppaan ja teen sen mitä jaksan ja pystyn, mutta jos kuume nousee tai olo huononee niin sitten jätän suosiolla hikihommat väliin.

Tää kyllä saa aina arpia pienimmästäkin painonnoususta. Muistan teininä kun rinnat alkoivat kasvaa, kerkesivät ehkä A-kupin kokoiseksi kun olivat jo arpia täynnä. Todella ärsyttävää, mutta se nyt vaan on asia mille ei minkään voi, joten ehkä joskus vielä opin sen hyväksymään.

Kävin tänään aamusalilla, olin jo 8.30 juoksumatolla ja tein jalat ja rinta/hauis-päivät. Huomenna vuorossa olkapäät/selkä. Tuli kyllä hyvä fiilis kun heti aamusta tuli tehtyä jotain, päiväkin lähti mukavasti käyntiin.

Mullakaan ei ole kyllä yhtään raskausarpia. Tai no tuolta takapuolelta en tietysti ihan varmaksi voi väittää, kun sinne ei itse niin hyvin nää ja ei ole tullut keneltäkään kysyttyä.

Mutta ei tuommoisia arpia pitäisi mun mielestä liikaa pohdiskella. Kenenpä iho täydellinen olisi! Mun ihosta löytyy ainakin sitten monta muuta asiaa, joita yritän olla murehtimatta.

Onhan taas tunnelmat katossa. Lopetin syksyllä imetyksen ja tiputin lyhyessä ajassa reilun 10kg. Putosin sitten etukuormaajasta niskoilleni ja olin 6vkoa sairaslomalla josta ensimmäisen viikon sairaalassa. Kiloja tuli muutama takaisin. Toivuttuani sauvakävelin ja kävin juoksemassa, mutta painonpudotus tyssäsi kortisonikuuriin ja pian lenkkeilykin antibiootteihin. Jahka noista selvisin tippui tuvan katossa roikkunut lasten keinu koukkuineen meikäläisen kaaliin (...) ja sain kymmenen sentin kalloon saakka yltävän viiltohaavan ja ehdottoman rasituskiellon viikoksi. Kahta päivää ennen kun olisin saanut taas ruveta juoksemaan ajoin isännän auton lunastuskuntoon ja kävin sairaalan kautta, nyt käsi paketissa ihmettelen elämää. Solisluu kolmessa osassa ja olkapää sijoiltaan.

Että näin kuntoillaan täällä meillä. Töihin toukokuussa jos ei tarvitse leikata, aika hiljaista on lenkkeilyjenkin kanssa ainakin ensialkuun kun hyvä että kärsii syvään hengittää. Aaaargh sanon minä!

No jo on Annietilla koettelemuksia! Toipumisia!

^^Ai kauhea! Melkoiseen onnettomuusryppäseen oot osunu. Paranemisia

eetla kirjoitti:

Mä aloitin epävirallisen kesäkuntoon haasteen eli tän

Mistä nuo liikkeet näkyy? Tollanen sopis mulle.

Mulla on painoa tällä hetkellä sen 64kg, tavoitteena olis lähinnä kiinteytyä. Mun suurin ongelma-alue on reidet...niihin kertyy aina ylimääräistä. Ylävartaloon olisin tyytyväinen tällaisenaankin.
Teen tallitöitä päivittäin ja koiran kanssa lenkkeilen sen 1,5h-2h päivässä. Mutta sellasta kunnon sykeharjottelua/hikoilua ei tuu harrastettua läheskään riittävästi. Samaten ruokavalio pitäis saada todellakin kohdilleen. Vettäkin pitäis juoda riittävästi.

eetla kirjoitti:

Mä aloitin epävirallisen kesäkuntoon haasteen eli tän

Reppis kirjoitti:


Mistä nuo liikkeet näkyy? Tollanen sopis mulle.

Mulla on painoa tällä hetkellä sen 64kg, tavoitteena olis lähinnä kiinteytyä. Mun suurin ongelma-alue on reidet...niihin kertyy aina ylimääräistä. Ylävartaloon olisin tyytyväinen tällaisenaankin.
Teen tallitöitä päivittäin ja koiran kanssa lenkkeilen sen 1,5h-2h päivässä. Mutta sellasta kunnon sykeharjottelua/hikoilua ei tuu harrastettua läheskään riittävästi. Samaten ruokavalio pitäis saada todellakin kohdilleen. Vettäkin pitäis juoda riittävästi.

facebuukista löytyy tuo vanha ja näköjään uus on starttaamassa kohtsillään. Liikkeet näkyy tuolta ryhmän tiedostot välilehdeltä.

Mä oon niin tukossa kun eilen tein rästi kyykkyjä ja sitten kävin vielä jumpassakin. Tulee todella hauskat aksatreenit, juoksentelu maneesissa näillä reisillä tuntuu varmasti todella hyvältä.

Paino tippu alle 63 kilon. Hitaasti mutta varmasti, huolimatta viikonlopun porsasteluista.
Syömisiä en ole kirjaillut ylös, mutta herkutta mennään taas, aattelin että josko pääsiäisenä vois taas ottaa herkkupäivän. Ja jos nyt käydään syömässä ulkona niin sitten syön kyl mitä tykkään. Se on niin harvinaista herkkua muutenkin.

Kevät ja pyöräilykelit on täällä! En muista, koska ois voinu näin aikasin alottaa pyöräilyn, mulla kun ei oo talvirenkaita pyörässä. Keskiviikkona pyöräilin ehkä 7 kilsan lenkin ja tänään olin reipas ja polkasin kouluun noin kaheksan kilsaa. Vähä oli raskasta ylämäissä, mut kyllä se kunto siitä taas nopeesti kohenee.

Oon niin ylpeä itsestäni: oon tällä viikolla liikkunut jo neljä kertaa! Normaalisti siis ehkä tsägällä jaksan kerran viikossa tehdä jonkun kotijumpan tai -joogan. Nyt oon kotona tehnyt kahdesti lihaskuntoa, käynyt tanssitunnilla (oli ihan hirveää, ärsyttää että ostin koko loppukevään tunnit etukäteen...) ja tänään aamulla kävin bodybalancessa, joka oli tosi kivaa! Ei ollut edes vaikea saada itseään ylös ja lähtemään.
Mulle kyllä sopii niin paljon paremmin tollaiset rauhalliset tunnit, oon vaan niin hidas etten yksinkertaisesti pysy perässä jos mennään vähääkään nopeammin. Itkua pidättelin puolet tunnista tuolla tanssitunnillakin, koko ajan tuntui että joku tulee päälle ja jään jälkeen enkä tajuu mikä jalka pitäs pistää minne. Jopa lantion liikuttaminen tuntu kauhean vaikelta, vaikka oikeest oon siinä tosi hyvä. Kotona sitten itkinkin loppuillan kun oon niin huono kaikessa... Että sellainen liikunnan tuoma hyvä fiilis. Ehkä mä koitan vaihtaa sen johonkin muuhun kurssiin.

Mäki haluisin pyörän, niin vois polkea töihin ja salille! Kaverilla olis mulle sopivan pikkunen maantiepyörä ylimääräisenä, mutta ei mulla nyt just oo rahaa pyöräostoksiin. Pitää katella keväämmällä.

Savate Clubin sandbell-harjotus

Tunti hiekkasäkkien mäiskimistä lattiaan ja voin kertoa että hiki virtas, mutta samlla se oli ihan jäätävän rentouttavaa. Nyt mietin että oisko musta menemään sinne heti keskiviikko aamuna klo 7 uusiks...

^ Hah, nään heti sieluni silmin itteni sinne tunnille hikoilemaan, kun en varmaan jaksais ees nostella niitä hiekkasäkkejä kuin pari kertaa. Kävin eilen salilla tekee yläkroppaa, kyllä nolotti kun en saanut rintaprässiä ees sillä pienimmällä painolla ollenkaan liikkeelle :D: Muutenkin oli aikamoista taistelua se punttistelu, pienimmät painot aina ja silti oli vaikee saada se 10 toistoa täyteen. Noh, tästähän ei oo suunta kuin ylöspäin...

Mutta huhhuh, oon viimein löytänyt ihan täydellisen balanssin niihin iänikuisiin banaanilettuihin: 2 munaa, 1 banaani, kukkurallinen desi heraproteiinia (mulla on vaan mansikkaa, joten sillä mennään, vaniljalla varmaan tulis vielä parempia) ja puolisen desiä maitoa. Ainahan noi letut on olleet hyviä, mutta noilla mitoilla tulee ihan taivaallisia! Ihanan paksuja ja meheviä, vähän niinku ne amerikkalaiset pannukakut. Syön aina puolet paistamisen ohessa, maistuu ilman mitään lisukkeitakin niin hyvältä. Loput vetelen huiviin maitorahkan kanssa, johon oon sekoittanut mehukeittoa tai marjoja tai jotain muuta mikä poistaa sen rahkan tunkkaisen maun. Ei uskois että nää on jotain terveysherkkuja, maistuu paremmilta kuin (mun tekemät) ihan tavalliset letut! Oon syönyt nyt kahtena perättäisenä päivänä, huomenna aion salitreenin jälkeen syödä noita palkkariks. Ootan jo nyt innolla!

Mä oon ollut sen verran nynny ainakin vuoden, et oon kaikki punnerrukset tehnyt tyttöjen tyylillä. Viimeksi nyrkkeilyssä aattelin pitkästä aikaa testata, et joko ne miesten punnerrukset menee. Vetäjä laittoi mulle sen jälkeen kiellon päälle, enkä saa kuulemma enää naisten punnerruksia tehdä Mikään sotilas Jane en todellakaan ole, koska yhden käden punnerrukset jäi pelkäksi säälittäväksi yritykseksi.

^^ ne kevyimmät säkit on 1kg, varmasti jaksaisit :D en mäkää ekal kerral käyttäny ku painavimmillaa 4,5kg säkkii.

Kävin tänää tyyppaa ton savate clubin punttiksenki, pqkko sanoo et meikä arvostaa paljon enemmän tollasta rehellistä hikikellaria ku ketjujen kliinejä saleja

Ja mjn pitää tehä nipan ohjeel pannareita viikonloppuna! :3

Mä en kyllä näin aloittelijana vois minnekään hikikellariin mennä Musta on ihanaa, että tuolla on kaikennäköistä muutakin "hömppää", kuten infrapunasauna ja hierovia tuoleja. Jotenkin helpompi motivoida itsensä sinne salille, kun aattelee että voi sit treenin jälkeen käydä saunassa rentoutumassa, eikä tarvii ite ottaa edes pesuaineita mukaan, kun nekin tarjotaan. Poikaystävä naureskelee noille ja pyörittelee päätään, sen mielestä salilla ei tarvii olla kuin tarpeeks vapaita painoja ja hyvällä tsägällä ilmastointi :D Ehkä mäki sit joskus vuoden päästä kun tohon kehottamiseen on tottunut, mut nyt toi ladyline on mun tarpeisiin just täydellinen.

Jotenkin kynnys mennä tonne salille on tosi pieni. Tekee hyvää ihan mun päällekin tajuta se, ettei siellä oo väliä että näytän kauheelta ja nostan minipainoja. Mulla on aina ollut vähän ongelmana se, että nolostun kaikesta, meen lukkoon ja pelkään arvostelua ja muiden arvostelua. Tällee vaatimattomasti toivon kunnon lisäksi itsetunnon nousevan, heh.