Koirat.com

Hienoa jannie!!!

Mitä itseeni tulee, minä olen lihonnut. Olen kerenny syksyllä käydä jumpissa tolkuttoman vähän, eikä tämä lokakuukaan vielä kovin aurinkoiselta näytä sen kerkeämisen suhteen. Paino ei ole noussut kuin +1kg, mutta lihakset on lähteneet. Eli ei muuta ku niskasta kiinni syömisten suhteen nyt, kun liikkuminen on heikohkoa! Reilun viikon päästä on viimeinen kesälomaviikko, ja useampana päivänä on tarkoitus heilua pyssyn kanssa metsässä, eiköhän ne nesteet lähde liikkumaan viimeistään sitten!

Kyllä se Kuuska siitä, eikä se 1kg merkkaa mitään kunhan niin ei ajattele 10kg putkeen

Mä itse asiassa koin koiranruokinnan teoriaa lukiessani jonkinlaisen herätyksen tän painonpudottamisen ja -säätelyn suhteen - ei liikunta yksinään laihduta, jollei samalla syö terveellisemmin. Mä en nyt muista montako tuntia työtä tarvitaan polttamaan tiety määrä ihan sitä silkkaa rasvaa, mutta pointti on siinä, että on huomattavasti helpompaa estää jo etukäteen sen rasvan muodostuminen. Liikunta lähinnä sitten muuten antaa hyvää mieltä (ja varaa syödä enempi!), parantaa kuntoa ja verenkiertoa ja hapenottokykyä ja vaikka mitä ja sitä kaikkea.

Mä ikäänkuin hiffasin sen, ettei mun ihan aikuisten oikeasti tarvi alkaa käymään aerobicissa kolme kertaa viikossa, jos haluan laihtua, ja ettei mun tarvi elää pelkällä näkkileivällä ja salaatilla koko loppuelämääni jos haluan sen laihtumisen tuloksen pysyvän. Nosti motivaatiota kummasti, kun tajusin, ettei mun tarvi olla aloittamatta jotain vaan siks etten epäonnistuis.

Riittää se, että ulkoilen niin paljon kuin tykkään (ja nimenomaan ulkoilen, ulkona liikkuminen on aina ollut se "mun juttu", mutta en oo oikeen laskenut sitä "liikunnaksi" koska ei mulla oo tuulipukua, sykemittaria eikä kävelysauvoja), ja pyrin syömään terveellisemmin.
Itsekuria vaatii nimenomaan toi syömispuoli, pitää vaan jaksaa tehdä eväät töihin mukaan ettei sitten osta kahvilasta vaan "jotain" mitä siellä nyt sattuu vitriinissä olemaan, kun ei mukamas raaski maksaa sitä kuutta euroa salaattipöydästäkään...
Juteltiin avokin kanssa muuten myös tästä meidän perinteisestä ongelmasta - avokki ostaa herkkuja kun kaupassa tekee mieli muttei syö niitä kotona kuitenkaan, jolloin mä, joka en ikinä osta kaupasta mitään herkkuja, syön ne sitten kotona "ettei ne happane ja ku vähän tekee jotain mieli" - ja tultiin siihen tulokseen, että jos avokki niitä herkkuja tahtoo, niin syö ne sitten myös eikä jätä kaappiin makaamaan (tai ostaa sitten sellaisia mistä mä en tykkää, kuten grillimaustettuja sipsejä tai kaatissäkin tmv).

Mut jepjep olo on kaiken kaikkiaan aika tyytyväinen tällä hetkellä, toivottavasti vaan suunta pysyy samana eikä nää kilot oo tippunu vahingossa

Hienoa Jannie!

Mulla kans tuli semmonen äkillinen valaistuminen painonpudotuksen suhteen. Minäkin hoksasin sen, että pelkkä liikunta ei auta, tai saisit juosta 24/7 ja siinä meneekin sitten mielekkyys.
Aattelin aloittaa pienillä askelilla, ja oon lisänny kasviksia ja hedelmiä nyt välipalojen tilalle ja ruuan joukkoon sekä pyhittänyt lauantaista herkkupäivän.
Toinen askel oli alkaa syödä teelautaselta, jolloin annoskoko pysyy väkisin kohtuudessa, salaattia sit voi syödä ruokalautaselta
Kolmas askel on sit se liikunnan lisääminen ja sen aloitinkin käymällä lenkillä aluksi 3 km päivässä (en huomioi pissityslenkkejä) ja nyt sitten olen hurahtanut täysin Zumban vietäviin! Kolmesti olen vasta käyny, joka kerralla tulee hiki, niin että valuu oikein selkää pitkin ja poskia myöten ja sen jälkeen olo on kuitenkin energinen, joten into ei pääse karkaamaan. Uurastuksen jälkeen ei edes tule lihaskipeyttä, sillä tunnin lopuksi tehdään myös perusteelliset venytykset.
Nyt neljäs askel olisi alkaa kohdistaa tätä laihdutusta vyötärön seudulle, eli alkaa iltaisin tehdä vastalihasliikkeitä, jotta saadaan velttous pois sekä lisätä lenkkien pituutta ja välillä myös ihan hölkätä.
Näin itse koetan saada kaikki nämä askeleet rutiiniksi omaan elämään, kerralla kaiken toteuttaminen multa vaan ei onnistu. Vaakalla en ole käynyt, sen aloitan kunhan tämä rytmi alkaa pysyä.

Mieli pysyy virkeämpänä eikä väsytä, muita terveysvaikutteita unohtamatta.

Mie rupesin tänään tekemään (taas) ruokapäiväkirjaa ja lasken kalorit netissä olevan laskurin avulla (http://kalorilaskuri.fi/). Sillä tavalla mun syöminen pysyy ehkä eniten hallussa (annoskoot meinaa usein karata käsistä), kun nään mitä ja minkä verran syön. Voisi yrittää 1800-max. 2000kcal/vrk (yleensä menee yli 2000 kun vaan syön ilman mitään rajaa, välillä taas ruoka ei maistu ja en välttämättä syö mitään päivän aikana), ja nyt kun alkaa taas tulla jotain rytmiä elämään niin saa ruoka-ajatkin pysymään suht samassa ja nälkä ei yllätä niin nopeasti kun massukin tietää saavansa ruokaa siihen ja siihen aikaan Se on jännä miten tuo ruokapäiväkirja ja laskuri motivoi aika pitkään katsomaan syömisiä, eikä sitten tulekaan syötyä niin paljon. Olin kesän töissä ja aloitin samalla tuon päiväkirjan/laskurin pidon, niin kyllähän tuota tuli 10kg laihduttua ihan vain seuraamalla syömisiä, siivoushommia tehdessä ja vähän pyöräilemällä, mutta kun työt loppui niin lopahti innostus ja lihosin 12kg. Vaikka tein pyöräretkejä kolme neljä kertaa viikossa tunnin kerrallaan (7km), niin ei motivaatio pysynyt kauaa huipussa kun työt loppui. Samalla hävisi rytmi päivistä ja näinhän ne kilotkin tuli..

Koiran kanssa jaksaa aina kävellä, se ei tunnu ikinä pakolta, joten innolla odotan että tuo tuleva maastonakki kasvaa sen verran, että sen kanssa voi enempi kävellä. Ihanaa kun saa muutenkin taas rytmiä päiviin, kun koulu alkaa huomenna.

Onko muuten ex-tupakoitsijoille tullut kiloja takaisin ja minkä verran, kun tupakanpolton lopettanut? Monesti käynyt mielessä, että josko lopettaisi, mutta sitten olen pelännyt niitä tulevia kiloja. Kaikki minun tuntemat ex-tupakoitsijat ovat ainakin lihonneet ihan useammalla kilolla en haluaisi samaa kohtaloa..

^En oo itse lopettanut, tarkoitus olisi (vieläpä kipeenä ei tee mieli edes, niin olis hyvä sauma ) Mutta itse asiaan. Kiloja tulee, koska ne myrkyt lähtee pois, mutta kaikki mitkä tulleet on ns."ylimääräisiä", jotka lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Tietty oman elämäntyyli vaikuttaa siihen myös. Yleensä saattaa jo siitä lihota, kun ruoan maistaa paremmin ja tulee syötyä kun jää pois se "tupakkarytmi".Se on hetkellinen se lihoaminen, tsempit yritykselle!

Kiva, että on ollut onnistumisia!

Täällä onnistumisten sijaan lipsutaan taas kaikesta ja pahasti! Ei ole edes pitkä aika siitä, kun täällä viimeksi hihkuin riemusta, miten on motivaatio terveellisen elämään löytynyt ja blaah... Miksi kurin pitää olla niin halvatun heikko, etten pysty vastustamaan mitään herkkuja? Mä en vaan kertakaikkiaan pysty syömään hillitysti ja se harmittaa kovasti.

Ja juokseminenkin on hyytynyt aika vähäiseksi, koska sain siitä touhusta kahden viikon jälkeen polvet niin kipeäksi, että hyvä kun kävelemään pystyi. Ostin sen seurauksena uudet juoksuun tarkoitetut lenkkaritkin ja pahimman säryn loputtua koitin juosta niillä, mutta särky tuli samanlaisena takaisin. Osaako joku sanoa heti, onko tekniikassa jokin pahasti vialla vai onko mun polvet vaan ihan rääpäleet?

Ja pahinta kaikessa oli se, että kun kaksi viikkoa olin syönyt mielestäni terveellisesti ja liikkunut, näytti vaaka +3kiloa. Kiitos siitä, kannusti aivan valtavasti jatkamaan samalla tiellä! Sai taas vaaka luvan painua sinne mistä on tullutkin, meidän yhteistyö loppui siihen.

Tosta tupakoinnin lopettamisesta.. Mulla ei tullut yhtään kiloja lopetuksesta johtuen, ennemmin se oikeastaan motivoi myös laihduttamaan. Tämä perustuu siihen, että kun tajusin, että hitsi määhän oikeesti pystyn lopettamaan savuttelun, enkä tarvi sitä mihinkään, ni en tosiaan tarvi sen tilalle myöskään mitään herkkuja.

Laihempi en kyllä oo nyt sitten kuitenkaan, mutta johtuu ihan sitten taas tästä perinteisestä motivaation katoamisesta... Sitä edelleenkin tässä etsitään... Höh.

Mulla tupakoinnin lopettamisen jälkeen tuli kaksi kiloa lisää, mutta ne on saanut jo aika hyvin poies. Itselläni nuo kilot olivat jostain syystä pääasiassa nesteturvotusta, jota jatkui about neljä viikkoa lopettamisen jäkeen.

Oma projekti läski pois linjoilta alkoi viime vuoden keväänä, ja painoa on nyt tippunut yhteensä 13 kg. Matka alkoi, kun kuulin Juha Vuorisen pitämästä Terveyden Tukipilarit -radio-ohjelmasta pätkät, ja siellä pauhaava Paula Heinonen muistaakseni kertoi, mitä kaikkea hyödyllistä kroppa saa täysjyväviljasta. Ensin vaihtui valkoiset viljat täysjyvään, sitten karsin kaiken lisäainehötön pois ruokavaliosta, ja lopulta jätin nopeat hiilarit myös pois, eli kai sitten karppaan ainakin jollain astella. Nyt kun paino on suurin piirtein niillä paikkeilla, joilla haluankin, niin olen ottaanut lempparit ruisleivän ja spelttipuuron takaisin, mutta muuten saa leivät ja pastat puolestani jäädä kaupan hyllylle. Muutenkin pyrin syömään mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, en usko että ihmiskroppaa on tehty syömään muovimargariineja tai keinoteikoisesti kovetettuja rasvoja.

Mutta, summa summarum, tästä:


on tultu tähän:

^

Ohoo! Tonterialle onnittelut saavutuksesta! You go girl!

Upeeta Tonteria!

Mä kävin eilen puntarilla, olis pitäny jättää käymättä. Motivaatiota tänne, kiitos?

Mä oon niin läski, että ahistaa ihan tosissaan jo pelkkä vaatteiden pukeminen. Kun mikään ei mahdu... en oo viittiny edes puntarille mennä, kun paha mieli vaan tulee. Ja rasittaa myös volista näistä läskeistä, kun ei jaksais asialle tällä hetkellä mitään tehdä. Motivaatio hukassa siis täälläkin.

Tänään kävin koirulin kanssa 30min kävely/hölkkä lenkillä. Ketuttaa niin kun ei pumppu/keuhkot kestä kunnolla juoksemista. Hidasta vauhtia vaikka kuinka meinaa mennä ni pulssi heti pomppaa ~160..
Ruoan syöntiä pitäs taas alkaa rajottaa. Yhen viikon kun antaa itselleen luvan syödä makeisia, ni heti on tosi hankala päästä niistä irti, kun kokoajan tekee mieli. Se on niin vaikeeta välillä, kun ruoka vaan maistuu niiiiin hyvältä....
Miulla kävi herätys itelläni sen jälkeen, kun luin koiran lihashuolto-kirjan. Ikään kuin heräs siihen että noita koiria vois lenkittää hieman enemmän kuin on tehnyt. Pyörällä juoksuttaminen miusta tuntuu tosi vasten mieliseltä, koska siitä ei ite saa samallaista hyötyä irti. Joten päätös lähteä lenkkipolulle koiruleitten kanssa oli se paras vaihtoehkä. Itse kun on yhtä huonossa kunnossa kuin koirulitkin, niin siinähän me yhdessä kehitytään. xP Myös päätös säännöllisistä kuntosalitreeneistä tuli samalla. Tuloksiakin on kivasti tullut, ~4kg puolentoista kuukauden aikana tippunu =P Tosin varmaan viime viikolla tuli ainaki puol kiloo takas >_> Mutta kyllä tästä vielä saadaan kilot ropisemaan! =D

Tonteria WAU!! Upea muutos!

Tuosta tupakin polton lopetuksesta; on muuten jännä juttu miten se sauhuttelu on enemmänkin psyykkistä. Voin olla useamman päivän polttamatta, jos on pakko ilman "nikkiksiä" esim. kylässä ollessa. Mutta kotona, huoh... Jos kotona (yritän) lopetan tulee heti hirmuiset mässy yms. himot tukapanhalun tilalle! Ei ihmekkään, jos paino nousee! Ja jos en saa mässyä (tai tupakkaa) oon äkäinen ja sit jo hermostun totaalisesti omaan olotilaan. Ei oo oikeesti helppo juttu. Iso hatun nosto ja kumarrus niille, ketkä on onnistuneesti päässyt sauhuttelusta eroon! Meikäläisellä varmaan vaan puhdasta mielenheikkoutta

Pysyviä laihdutustuloksia haluavalle yks hyvä ohje on "pieni parannus päivässä". Pikku hiljaa lisää kasviksia, tassuttelulenkkiin pituutta yms. ja lopulta huomaa miten paljon hyviä muutoksia on omassa elämäntavassaan tehnyt. Omassa laihdutusprojektissa suurin ongelma on syöminen, erityisesti tunnesyöminen. Varsinkin huonoa ja väsynyttä fiilistä tulee liian helposti palkittua herkuilla. :( Mutta tästä on suunta vain parempaan

Tonteria, wau hienosti olet onnistunut!

Itse lopetin tupakanpolton pari vuotta sitten. Itsellä polttaminen alkoi koulussa seurapiiriharrastuksena, ja sitten työelämään siirryttyä työpaikan tupakkataukoiluna. Sitten tuli mieheni, joka sanoi että ei tupakanpoltostani pidä, siitä se idea sitten lopettamiseen lähtikin. Enhän minä tupakkaa mihinkään tarvinnut, omaa kehoanihan sillä vain terrorisoin. Ja kerrasta sitten pistin suoraan poikki, pari päivää teki mieli poltella, kaikkein vaikeinta oli ruokatupakasta luopuminen. Sen jälkeen mieliteko väheni ja lakkasi viikossa. Ainoastaan viihdeiltoina, jolloin tuli alkomahoolia nautittua sai taistella että ei polttanut. Mutta sekin mieliteko hävisi parissa kuussa.
Nyt sitten kävimme laivaristeilyllä ja mies halusi maistaa sikaria, siinä sitten ostimme paketin ja yhden pikkusikarin poltimme molemmat köhien ja totesimme, ei tämä ole meidän juttu.

Pakko hieman hehkuttaa että oon hurjan ylpeä itsestäni, kun olen tässä jo pari kuukautta käynyt salilla kaksi kertaa viikossa. Mieskin jo kotona kehuu että pylly on kiinteytynyt
Ja tosi paljon energiaa ja yleistä jaksamista olen saanut lisää. Kiva myös huomata että sarjat menevät nyt jo paljon helpommin kuin alussa Ja töiden niskasärytkin ovat huomattavasti vähentyneet.

Kiitoskiitos kaikille tsempeistä!

Oma tupakointi loppui kanssa kuten seinään. Oltiin miehen kanssa sovittu, että jos koira joku kaunis päivä tulee, niin se tulee savuttomaan kotiin, ja kun päätettiin, että Arttu meille muuttaa, niin samalla tuli sitten sauhuttelu lopetettua. Pari päivää teki tupakkaa mieli, mutta mitään vieroitusoireita tms. ei ollut oikeastaan ollenkaan. Ja eihän nikotiinin vieroitusoireet oikeasti mitään kamalia olekaan, kofeiininkin puutokseen kroppa reagoi voimakkaammin..

Mä kävin alku viikosta ostamassa itelleni gore-tex lenkkarit, et kelpaa varpaat kuvana lenksutella koiran kanssa.
Mut muutaman hölkkäaskeleen otettuani huomasin, et näähän on ihan mahtavat. Eilen viel 13h työvuoron jälkeen käytiin koiran kans lenkillä, josta hölkkäsin suurimman osan.
Ja mä oon AINA inhonnut juoksemista.

Olips tämä pudonnut kauas.
No nyt on sit se aika, kun vaaka huutaa "yksi kerrallaan kiitos" ja näyttää sellaista kymmenlukua, jota on näyttänyt viimeksi puolessa välissä raskautta 9,5v sitten. Niin ja nyt ei ole masuasukkeja.

Kaloreiden laskenta siis taas aloitettu ja opetellaan syömään kohtuudella.

Mulla on yhä opettelemista just tossa KOHTUUDELLA syömisessä. Mä otan lähes poikkeuksetta lisää, mutta toisaalta oon vähentänyt sitä "alkuperäisen" annoksen kokoa aika paljonkin, koska tiedän, että otan joka tapauksessa lisää - win-win-situation

Oliko kukaan koittanu sitä pienemmältä lautaselta syömistä? Auttaako se oikeasti...? Teen nyt jo niin että otan ensin salaatin (tietysti!) ja sitten siihen rinnalle lämmintä, mutta tosiaan haen sitä lämmintä sitten erikseen lisää... ja jos en hae, niin jää "nälkä", selkeästi psykologinen nälkä siis kuitenkin. Pitäis varmaan vaan opetella olemaan santsaamatta.

Tai sit ainakin kannattais odottaa se 20min ekan satsin jälkeen ja santsata sit vasta, jos vielä on nälkä.
Jostakin oon lukenut, et se kestää ton 20min sen jälkeen kun on syönyt, et aivot saa sen signaalin siitä onko vatsa täynnä. Varmaankin siksi kovassa nälässä, kun syö nopeesti ja paljon, ni tuloksena on vaan hirveä ähky.