Koirat.com

Poistettu.

Korjataan sen verran, että sertifikaatin arvoinen lyhennetään SA, ei SERA.
muoks. Missä vaiheessa näyttelyissä on jaettu kunniamainintoja? Muistan kyllä SA:sta luopumisen, mutta mitään mitään kunniamainintoja en siinä välissä muista. Kunniamainintoihin olen törmännyt vain agility-kilpailuissa.
EH:n saanut koira ei voi voittaa ERI:n saanutta. Jos näin on käynyt, on kyseessä sääntöjen vastainen virhe.

Riippuu tuomarista luotanko vai en. Jotkut on sellaisia ERI-automaatteja.
Nythän se on ens vuoden alusta taas opeteltava uudet säännöt -> klick

Kuten edellinenkin, riippuu tuomarista. Toiset jakaa niitä ERI:ä lähes kaikille ja toiset osaavat jopa arvostellakin koiria rotumääritelmän mukaan.
Isompan ongelmana, kuin ERI:en jakaminen, näen kuitenkin tuomarien kyvyttömyyden antaa koiralle EVA tai HYL, jos koira ei anna edes tutkia itseään tai yrittää antaa hammasta. Osa tuomareista iloisesti palkitsee koiran ERI:llä vaikka ei koskaan pääse katsomaan sen hampaita tai tutkimaan palleja. Osa taas antaa jopa EH:n tai H:n vaikka se koira siis aivan kiistattomasti olis sen EVA:n tai HYL:n ansainnut.
Muutenkaan en pidä koiranäyttelyitä kovinkaan suuressa arvossa koiraa arvioitaessa sekä sen jalostuskelpoisuuden että sen yleisen rodunomaisuuden suhteen. Näyttelyt on kiva harrastus, joissa itsekin toisinaan tykkään käydä, mutta jalostukoiran ominaisuuksien arvioinnin suhteen niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä. Toisekseen mun mielestä useimmissa roduissa koirat myös valioituvat ihan liian helposti, valionarvo on menettänyt merkityksensä. Mä tiukentaisin sääntöjä heti ja niin että valionarvoon tarvittaisiin vähintään neljä sertiä joista vähintään yksi serti pitäisi olla KV näyttelystä ja yksi KR näyttelystä. Ja oman rotuni kohdalla vaadittaisiin jokin tulos esim. edes yksi maastojuoksukoe, josta ei ole tullut hylättyä, mejä -koe tulos, hyv'ksytty luonnetesti tms.

ridgeback kirjoitti:

Isompan ongelmana, kuin ERI:en jakaminen, näen kuitenkin tuomarien kyvyttömyyden antaa koiralle EVA tai HYL, jos koira ei anna edes tutkia itseään tai yrittää antaa hammasta. Osa tuomareista iloisesti palkitsee koiran ERI:llä vaikka ei koskaan pääse katsomaan sen hampaita tai tutkimaan palleja. Osa taas antaa jopa EH:n tai H:n vaikka se koira siis aivan kiistattomasti olis sen EVA:n tai HYL:n ansainnut..

Hyvä pointti. Joskus on tosiaan ihmetyttänyt tuomarin ratkaisut (ei pelkästään omassa kehässä) antaa ERI kun koira selvästi on korkeintaan H:n arvoinen. Yllättävän vähän näkee/kuulee että EVA:aa tai HYL edes jaettaisiin. Eikö tuomarit "uskalla" antaa huonolle esim hampaita näyttävälle koiralla EVA? Miksi?

Jotenkin mulla on sellainen käsitys, että KP:tä jaettiin ainostaan junnuille ja veteraaneille, siis ainakin -90 luvun puolella. Mahtaako näitä vanhoja sääntöjä löytyä enää mistään?
Ja sitten jos se junnu tai vetsku oli tuomari mielestä sertin arvoinen niin sille annettiin SA kuitenkin, eli sama koira saattoi saada ensin SA:n ja sitten seuraavassa näyttelyssä KP:n ja sitten seuraavassa SA:n. Siis ollessaan junnu tai vetsku. Mutta ainakin 1990 luvun puolella oli tämä käytäntö?
Ja ainakaan 90-luvulla ja sen jälkeen ei ole ollut pelkkää KUMAA/KP:tä? Vaan se SA oli käytössä myös? Ja sitten vuonna 2003 siirryttiin SA:ta ERI:iin.
Mä kaivoin parin koiran tuloksia:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN32596%2F95&R=146
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN32596%2F95&R=146
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN40175%2F96&R=146

Muistatko Aberkios, että mikä rotu oli kyseessä tuossa EH jutussa? Olisi mielenkiintoista nähädä että miten ne tulokset on merkattu tietokantaan. Ja muistatko oliko tuomarilla joku hyvä peruste toiminnalleen?

^Millä rodulla?

Itseäni epäilyttää tuomarinnoissa myös se, että esimerkiksi rotuyhdityksen hallituksen jäseniä toimii rodun aktiivisena tuomarina. Totuushan on, että tälläiset ihmiset yleensä tuntevat laajasti rodun kasvattajia sekä harrastajia ja henkilökohtaiset kemiat vaikuttavat varmasti arvosteluun vaikka kuinka ei saisi.

Aberkios, ok, jossain vaiheessa SA tuli kuitenkin ilmeisesti takaisin, koska niitä jaettiin vielä joskus alle kymmenen vuotta sitten ennen ERI:ä.
Kunniamaininta ja kunniapalkinto eivät muuten ole sama asia. Vai onko kunniapalkinnosta (KP) joskus käytetty nimitystä kunniamaininta (KUMA)?

Minä en ymmärrä kysymystä "luotanko ulkomuototuomarin arvosteluun"? Toki luotan, että ko tuomari antaa oman arvostelunsa koirasta sillä hetkellä. Eriasia on kuinka korkealle minkäkin tuomarin antamaa arvostelua laitan. Itsekkin voi katsoa koiraa, ja oppia näkemään siinä olevia virheitä, puutteita ja niitä hyviä puolia ihan näin ulkomuodollisestikkin.

Minäkään en edes ajattele asiaa niin, että tuomarin lausuntoon pitäisi jotenkin luottaa tai olla luottamatta. Sehän on täysin subjektiivinen näkemys koirasta niiden parin minuutin aikana kun se kehässä pyörähtää. Kun käy saman koiran kanssa vaikkapa 20 eri tuomarilla, saa kyllä ihan hyvän kuvan koiran ulkomuodosta vaikka joukkoon pari ERI-automaattia mahtuisikin.

Pakkohan se on luottaa, mihis sitten?

Kyllä sinällään luotan, mutta välillä mietityttää että arvostelu on vain ko henkilön mielipide.
Esimerkiksi samasta koirasta saadut kommentit "hyvä alas kiinnittynyt häntä" ja toiselta tuomarilta taas "liian korkealle kiinnittynyt häntä". Eli ristiriidat arvosteluissa ovat ne mitkä mietityttävät/huvittavat. Ja ainakin omassa rodussani olen myös tärmännyt näihin yksilöihin, joilla on selkeästi vikaa (esimerkiksi lyhyt häntä, jota koira kannattelee lipputankona ylöspäin liikkeessä, kun häntä ei saisi nousta selkälinjan yläpuolelle) ja tuomarilta ERI

Itse en näyttelyharrastusta ota niin vakavissani. Mukavahan nuissa on aina ajoittain käydä pyörähtämässä, ei sen kummempaa

Mua ihmetyttää vielä noita hännänkiinnitys/korvien asento eroavien mielipiteiden sijasta enemmän se, miten on mahdollista että esim. MVA-arvon saaneella koiralla löytyy HYL-arvosteluja tai vaikkapa se että koira on saannut purennan/hammaspuutosten takia HYL/T -arvostelun ja silti seuraavalla kerralla voi sitä ERIä tippua...

keimu kirjoitti:

...tai vaikkapa se että koira on saannut purennan/hammaspuutosten takia HYL/T -arvostelun ja silti seuraavalla kerralla voi sitä ERIä tippua...

Mä en nyt oo 100% varma tästä, mutta mun mielestä jos koiralla on ell-todistus onnettomuudesta johtuvasta hampaanpuutoksesta, ja se on myös mukana esittää kehässä, se ei vaikuta arvosteluun. Vastaavasti jos se ei ole mukana, se vaikuttaa.
Tai sitten tuomari ei ole vain huomannut. Ei kaikki syynää kaikkia yhtä tarkkaan, saatika niin tarkkaan kuin pitäisi...

^Tuo toki asia erikseen jos tapaturmaisesti on hampaita kadonnut, mutta ihan rehellisesti purentavikaisia/hammaspuutoksisia koiria tiedän, jotka tosiaan MVA:n arvonkin ovat saavuttaneet. Jotkut hammaspuutokset tietty hyväksyttäviä tietyissä roduissa, mutta ei näissä joista puhun.

Myös kokoon kiinnitetään Suomessa harmittavan vähän huomiota, ainakin toisessa omassa rodussani rotumääritelmää suuremmat koirat jyrää rotumääritelmän kokoiset koirat melkein poikkeuksetta.

MUOKS. Ei mtn sittenkään. ottaa silmän käteen ja lukee ihan itte :D

Poistettu.

^Juu juu, en mä sitä epäillytkään etteikö KUMAa olisi ollut 80-luvulla vaan totesin, että 90-luvulla oli jo SA.

Ja sitten noista että EH menee ERI:n edelle, niin näitähän sattuu, mutta tuomarilla täytyisi olla joku hyvä peruste sille, että miksi nostaa sen EH:n saaneen koiran edelle. Onko ERI:n saanut koira alkanut ontua tai käyttäytynyt jotenkin huonosti? No näitähän sattuu, ei sille mitään voi.

Kieltämättä pistää miettimään, että onko näyttelyarvosteluista mitään hyötyä edes yksittäisen koiran laadun, saatikka koko rodun kannalta. Olen useasti ihmetellyt, miten koiran ulkomuoto voidaan arvostella muutaman perättäisen viikonlopun aikana melkein koko skaalalla erinomaisesta tyydyttävään. Minkä tuomarin arvostelulle silloin voi panna enemmän arvoa, jos ei ole itse ollut näkemässä, vaan lukee tulokset esim. netistä.

Alkuperäinen kysymys "luottaako ulkomuototuomarin arvosteluun", luottaa ja luottaa, tuomari kertoo oman näkemyksensä, joka pohjautuu (toivottavasti) hänen tulkintaansa rotumääritelmästä, sekä siitä, mikä on sen rodun ihanne ja miten kehässä nähdyt koirat sijoittuvat siihen ja toisiinsa nähden. Koska tuomarit ovat 1) vain ihmisiä ja 2) harvoin sentään aivan kaikkien arvostelemiensa rotujen asiantuntijoita, tapahtuu heillekin virheitä. Tulkinta-erot selittänevät sen, miten samalla koiralla voi olla esimerkiksi "liian luisu" tai "liian jyrkkä" se tai tämä, jos rotumääritelmässä ei ole yksiselitteisesti annettu ko ominaisuutta koskevaa mitattavissa olevaa arvoa (kuten koko). Inhimillisten erehdyksien tai unohduksien pariin sitten menevät selkeät tuomarin mokat (ei ole huomattu puuttuvia hampaita, vääräasentoisia korvia, liian suurta kokoa, rotumääritelmän mukaan väärää väriä). Silloin tällöin tuomari huomaa ja huomauttaa koirassa olevasta virheestä, mutta joko painaa sen villasella tai antaa sen vaikuttaa vain vähän arvosteluunsa, koska yksilön muut ominaisuudet painavat vaakakupissa enemmän.

Jos näyttelytouhusta nauttii, niin mikäs on koiraansa näyttäessä ja arvosteluja kerätessä. 20-50 näyttelyn käyneillä on varmaan koirastaan jo kaikenlaisia arvioita, ja lähes jokainen todella voittoisakin koira on joskus napannut T:n tai jopa nollan.

Oma rotu on sen verran vähälukuinen, että varsinaisia asiantuntijatuomareita ei näille leveyksille kovin usein eksy. Ymmärtääkseni maailmalla ei ole yhtään tuomaria, jolla olisi rodusta omakohtaista kokemusta (omistanut tai kasvattanut mudeja). Kuitenkaan hyvään rotumääritelmän sisäistämiseen ja tulkintaan ei tarvitse olla välttämättä rodunharrastaja, ja suomessakin on muutama ihan kelpo tuomari, jotka selkeästi ovat lukeneet rotumääritelmän ja edes jossain määrin kiinostuneet rodusta. Joidenkin toisten tuomareiden arvio koirastani taas ei olisi hintansa väärti, ja koska näyttelyt eivät useimmiten vastaa käsitystäni hauskanpidosta koiran kanssa, ei näillä minun mielestäni hälläväliä-tuomareilla tule käytyä, ei edes silloin, jos ne tiedetään etukäteen serti-automaateiksi.

Mielestäni jos omasta rodustaan on kiinostunut, ja varsinkin jos haaveilee joskus kasvattamisesta, kannattaa lukea rotumääritelmä, sekä niin monta käsiinsä saamaansa rotumääritelmän tulkintaa kun vain onnistuu. Lisäksi kannattaa miettiä oman rotunsa historiaa ja käyttötarkoitusta, sekä miten rodun ulkomuoto ilmentää niitä. Kannattaa kuunnella rodun kasvattajien ja harrastajien kokemuksia ja näkemyksiä, ja yrittää muodostaa omansa. Kannattaa katsella kuvia ja videoita, sekä koittaa nähdä elävänä niin monta rodun edustajaa kun vain voi. Itselleni on aina ollut hienoa päästä näkemään oman rotuni erkkareita Suomessa, ja ennen kaikkea matkat rodun kotimaahan, jossa on kerralla päässyt näkemään koiria työssään, koiria kotona, eri kasvattajien kenneleitä ja jalostuskoiria. Kannattaa pyrkiä harjoittamaan sitä omaa kriittistä silmää, eikä mennä hypetykseen mukaan.

Eniten arvostan sellaisia tuomareita, jotka näkevät omassa koirassani olevat virheet, mutta yhtäkään ei ole tullut vastaan, joka olisi ollut yhtä kriittinen ja analyyttinen kuin itse olen omieni kohdalla. Tuomarin näkemys näyttelyssä on kyseisen tuomarin näkemys, ja jos on koiransa näyttelyyn ilmoittanut, on maksanut siitä ilmoittautumismaksun hinnan. Usein näyttelyssä kyllä varsin pyytämättä saa koiransa arvostelluksi myös kehänlaidan taholta, jossa volyymistä päätellen ne todelliset asiantuntijat usein istuvat ;)

Nythän uusissa säännöissä tulee taas SA ja KP takaisin. Kuitenkin myös ERI säilyy laatuarvostelussa. KP:n voi saada pennut.

Itseäni on myös häirinnyt tuo että toinen tuomari saattaa antaa samalle koiralle ERI:n, kun seuraavassa näyttelyssä eri tuomari antaa H:n.

Ja tuota ERI:ä jaellaan monesti aivan liian helposti. Se on menettänyt arvonsa täysin. Siltä kannalta tuo SA takaisin tuleminen on ihan hyvä asia. Paitsi että senkin voi saada koira, joka on saanut ERI:n, mutta ei ole neljän parhaan joukossa. Sinänsä hassua että koira joka ei ole sijoittunut, saattaa saada SA:n ja pääsee näin paras uros- ja paras narttu -luokkaan, eli se menee ERI-1 saaneen edelle. Eli toisin sanoen ERI:n saaneiden neljän koiran paremmuusjärjestykseen laittamisella ei ole mitään merkitystä, koska mikä tahansa ERI:n saanut voi saada SA:n. Toivottavasti tuo tarkoittaa että SA annetaan jollekin toiselle ERI:n saaneelle vain siinä tapauksessa että kaikilla neljällä sijoittuneella on jo sertejä plakkarissa.