Koirat.com

Leikki ja laulu jatkukoon

Nimenomaan tuhansilla. En kai minä näitä lukuja hatustani vetele.

No kiva. Olit oikeassa minä väärässä, pahoitteluni siitä.
Mutta silti olen sitä mieltä, että tuomarivalinoilla ei ole merkitystä näyttelyilmojen määrän laskuun. Suurempi este taitaa olla joka vuosi korottuvat näyttelymaksut (ja tämä on nyt puhdas mutu) sekä muuttuneet näyttelysäännöt.

Eipä ota koville, ei. Minulle on ihan yks ja sama missä arvossa kukin näyttelyitä pitää, tai piittaako asiasta tuon taivaallista. Minua kyllä jonkin verran ihmetyttää se, kuinka ponnekkaasti sinä pyrit nonseleeraamaan koko näyttelysysteemin vaikutuksen (siis myönteisen) koirajalostuksessa.

Siinähän ihmettelet. Mä kun en näe näyttelysysteemillä suurtakaan myönteistä vaikutusta koiranjalostuksessa.

On jo eräänlainen luonnetesti, jos koira selviää kunnialla tuhansien koirien ja vielä useampien ihmisten keskellä, ja vielä sen jälkeen uppo-oudon tuomarin suorittaman ja intiimialueille ulottuvan kopeloinnin.

Se nyt ei koiralta kovinkaan kummoisia luonneomianisuuksia vaadi, että näyttelypäivästä kunnialla selviää läpi. Mutta juurikin tuohon myös ne show-linjaisten koirien kasvattajat vetoavat, ettei niitä koiria tarvi sen enempää testailla, kun näyttelyt jo itsessään ovat eräänlainen luonnetesti.

En ollut muokannut kyseistä kohtaa. Olin alkuperäisen tekstin tarkistettuani palannut (7 min. kuluttua) lisäämään pari pilkkua. Toteanpahan vain, ennen kuin aletaan taas riekkua oman tekstin muuttamisesta!

Pahoittelun jälleen, ilmeisesti olen lukenut tuon kohdan sitten todella huolimattomasti.

En päätellyt vain nimimerkistä. Otin huomioon myös oheiskuvan sekä omakoiralistauksen. Kyseinen rotuhan kuitenkin kuuluu ajavien koirien ryhmään.

Oheiskuvan
Dalmatiankoirat kuuluvat myös ryhmään 6, ovatko dallujen omistajat myös ajokoiranaisia/ -miehiä?

Minä vain olen siinä mielessä hassu, että minun mielestäni näyttelytoiminnan tulisi tukea oikeaa rotutyyppiä. Enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäköä. Vai tarkoitatko, että show-tyypin kasvattajien tulee voida päteä edes jollain osa-alueella, kun käyttöpuolella tai luonnetesteissä ei voi päteä?

Niinhän sen tulisi tukea, mutta näin se ei valitettavasti etenkään useimpien käyttökoirarotujen kohdalla ole. Ja sillä ei tuomarin kansalaisuudella ei ole juuri mitään merkitystä tämän asian suhteen. Ja kun siellä koiranäyttelyissä ei voi arvioida muuta kuin sitä ulkonäköä. Tietenkin selkeästi arat, aggressiiviset ja hermostuneet koirat sieltä pystyy poimimaan. Mutta kun siellä näyttelyssä ei mitenkään voi mitata koirien luonne- tai käyttöominaisuuksia. Ja vaikka siellä näyttelyissä jätettäisiin palkitsemasta niitä äärityypin koiria niin silti ne käyttöominaisuuksiin keskittyvät kasvattajat eivät niitä koiriaan sinne näyttelyihin toisi.

Tuohon "kertooko näyttelytulos/-menestys koiran jalostusarvosta tmv. yhtään mitään". Itse olen huomannut, että se riippuu täysin maasta. Jos vien suomessa aasialaiseni näyttelyyn, se saa korkeintaan H:n ja kerran on tarjottu EVA:a, ettei koiraa tarvitse hylätä. Kun vien samaisen koiran esimerkiksi riikaan tai moskovaan, se saa erinomaisen. Joskus kun ollaan käyty istambulissa ja ankarassa turkissa, on menestys ollut myös kiitettävää. Jos haluan koiriani esitellä, vien ne suoraan ašgabatiin, kabuliin, astanaan, rabatiin, teheraan, bagdadiin tai esimerkiksi ulaanbaatariin. Noissa maiden pääkaupungeissa ja useissa muissa arvostetaan koirassa kaikkea mahdollista muuta paitsi väriä, kivan mallisia pillkuja tai turkin pituutta. Mitä väriin tulee, palvottava aasialainen on joko kokonaan valkoinen tai valkoinen, jossa on erikokoisia ja mallisia laikkuja, ns. karjasta erottumaton koira. Myöskin huulet on mustat ja polkuanturoista olisi hieno juttu löytyä edes vähän mustaa. Muuten värillä ei ole mitään väliä. Se onko koiralla lyhyt karva, puolipitkä vai jotain siltä väliltä, ei ole merkitystä. Liian suuri koko jäi eurooppaan, mm. noissa maissa ja kaupungeissa arvostetaan sopusuhtaista ja kaunista koiraa, ei höllyvää ja löllyvää tai raskastekoista mastiffia - suurikokoinen, kestävä, sopusuhtainen, joustava, erittäin hyvän liikkumiskyvyn omaava ja äärimmäiset olosuhteet sietävä työkoira. Ei ole mitään merkitystä, millä tavalla korvat on typistetty - onko ne vain juuresta silpaistu vaiko korvan puolesta välistä vai peräti muotoiltu, eikä hännän typistäminenkään ole mitenkään merkittävää, onko häntää yleensäkään ja jos on, ei ole väliä millainen se on - voi olla hieman selän päälle kiertyvä tai jossakin kintereiden välissä roikkuja riepu. Kun taas esimerkiksi suomessa on tärkeää, että häntä on kauniin ja täydellisen sirpin mallinen.
Ja muutenkin, kallon muodot, hammaat tai niiden puuttumiset, liikkeet jne. eivät ole sellaisissa maissa tärkeitä, joissa arvostetaan koiran työkykyä, eikä sen esiintymiskykyä.

^Siis nyt mua alkoi kiinnostaa, että minkä niminen tää koira on jonka kanssa olet noissa näyttelyissä käynyt? Laita vaikka yv:nä, jos et tässä halua kertoa.

Minuakin kiinnostaisi kovasti.

En minä läheskään noissa kaikissa ole omia koiriani käyttänyt, mutta katsomassa olen kyllä ja tuttavia asuu mm. marokossa ja turkissa, joten paljon tulee noilla suunnilla matkailtua ja samalla juostua kaikki koiratapahtumat läpi, omienkin koirien kanssa.
Mutta laitoin rigdebackille yksityisviestinä koiran nimen. Haluan edes jokseenkin pitää henkilöllisyyteni omana tietonani, vaikka joku on varmaankin jo tunnistanut.

^Ei ole tullut mitään yv:tä!

volkodav kirjoitti:

Jos haluan koiriani esitellä, vien ne suoraan ašgabatiin, kabuliin, astanaan, rabatiin, teheraan, bagdadiin tai esimerkiksi ulaanbaatariin. Noissa maiden pääkaupungeissa ja useissa muissa arvostetaan koirassa kaikkea mahdollista muuta paitsi väriä, kivan mallisia pillkuja tai turkin pituutta.

Kanssa kiinnostaisi tietää, oletko tosissasi ollut Kabulissa tai Bagdadissa koiranäyttelyssä ja minä vuonna?

Mieheni on asunutkin kabulissa. Joten hatut voidaan jättää narikkaan.

volkodav kirjoitti:

Mieheni on asunutkin kabulissa. Joten hatut voidaan jättää narikkaan.

Muokkasin aikasempaa viestiä vähän ystävällisempään muotoon, ei ollut tarkoitus kirjottaa tuolla sävyllä. Oma mies on ollut myös Kabulissa ja kuulostaa vaan hurjalta käydä siellä jossain koiranäyttelyssä.

Eihän me sinne olla lähdetty vartta vasten koiranäyttelyyn, kuten vaikka moskovaan. Olemme olleet kaupungissa ja huhu on kiertänyt, että tälläinen tilaisuus pidettäisiin. Usein ne on tappelujen yhteydessä tai muussa, kuten susi/ hyeena/ leijona/ joku muu on häkissä tai ketjun päässä ja ihmetellään mikä koira reagoi mihinkin ja onko siitä työkäyttöön vai ei. Siellä koiranäyttelyt on muutenkin vähän toisenlaisia kuin täällä suomessa - koira esitellään niin, että juostaan ympyrää ja rodun asiantuntija on keskellä. Koirat eivät seiso paikoillaan, eikä niiden turkin laatua testeilla silittämällä tai purentaa tarkastella työntämällä näppejä koiran suuhun vaan "tuomari" aikansa katsoo koiria (juoksevia, makaavia, rähiseviä, omistajiaan perässä kiskovia, istuvia, haukkuvia jne. koiria) ja valitsee parhaan, joka saa esimerkiksi amuletin, mitallin tai vastavaa. "Tuomari" myöskin voi kertoa ei-pärjänneille, miksi koirat eivät pärjänneet.
Ne on ihan mielenkiintoisia tilaisuuksia, vaikkei niistä kunniamainintoja, sen enempää kuin sertejäkään saa.

volkodav kirjoitti:

Eihän me sinne olla lähdetty vartta vasten koiranäyttelyyn, kuten vaikka moskovaan. Olemme olleet kaupungissa ja huhu on kiertänyt, että tälläinen tilaisuus pidettäisiin. Usein ne on tappelujen yhteydessä tai muussa, kuten susi/ hyeena/ leijona/ joku muu on häkissä tai ketjun päässä ja ihmetellään mikä koira reagoi mihinkin ja onko siitä työkäyttöön vai ei. Siellä koiranäyttelyt on muutenkin vähän toisenlaisia kuin täällä suomessa - koira esitellään niin, että juostaan ympyrää ja rodun asiantuntija on keskellä. Koirat eivät seiso paikoillaan, eikä niiden turkin laatua testeilla silittämällä tai purentaa tarkastella työntämällä näppejä koiran suuhun vaan "tuomari" aikansa katsoo koiria (juoksevia, makaavia, rähiseviä, omistajiaan perässä kiskovia, istuvia, haukkuvia jne. koiria) ja valitsee parhaan, joka saa esimerkiksi amuletin, mitallin tai vastavaa. "Tuomari" myöskin voi kertoa ei-pärjänneille, miksi koirat eivät pärjänneet.
Ne on ihan mielenkiintoisia tilaisuuksia, vaikkei niistä kunniamainintoja, sen enempää kuin sertejäkään saa.

Tuollaisia tilaisuuksia ei mielestäni kannata verrata koiranäyttelyihin, ainakaan määrittelemättä tarkemmin mitä koiranäyttelyllä siellä tarkoitetaan. Googlettamalla saa tulokseksi pelkkiä koiratappeluaiheisia linkkejä, Bagdadista ei tarjota juuri mitään koira-aiheista materiaalia, noista muista puhumattakaan.

Aasialainen on turkmenistanin kansalliskoira ja jopa kansallisaarre. Turkmenistanista ja aasialaisista löytyy tietoa jo matkaoppaasta. Kazakhstanissa on alueen suurin rodun säätiö ja koiraa pidetään jonkinsortin symbolina ja muinaismuistona. Iranissa ja irakissa koira kulkee nimellä sage mazandarani tai sitten vain spacka. Afganistanissa käytetään nimeä sage koochee (rama) tai kuchi, tai it. Afganistanissa on mielestäni melko paljon aktiivista koiratoimintaa.
Jos enemmän haluaa tietoa, kannattaa lähteä hakemaan paikallisen tai lähimmän säätiön/ järjestön nimeä.
Mitä tulee siihen, kannattaako verratat koiranäyttelyyn vai ei, mielestäni kannattaa - se on sen maan tapahtuma, jossa koiria esitellään, samalla tavoin kuin missä tahansa muualla maailmassa. Ajattelin, että jokainen olisi jossain määrin tietoinen, ettei ko. maissa tai muualla vastaavassa nättelyt ole ihan samanlaisia kuin meillä täällä suomessa, ruotsissa, norjassa, tanskassa tai vaikkapa saksassa jne.

"ei siellä katsota onko koira rotumääritelmänsä mukainen (sillä useimmille näyttelyharrastajille H ja T on pettymys), siellä katsotaan millä koiralla on parhaiten kammattu turkki, eniten treenattu esiintymistä ja joissain tapauksissa jopa mikä on kivoimman värinen. "

Ai jaa, onpa sulla ihmeellisiä tuomareita sattunut kohdalle. Kyllä omien koirien näyttelyarvosteluissa on rakenne ollut arvioitu joskus hyvinkin tarkkaan. Kulmaukset, rinta, runko, kaula, pää, ylälinja, liikkuminen yms yms. Eipä ole koskaan ollut mainintaa, onko koira tuomarin mielestä kivanvärinen, turkista on voinut joskus lukea arvostelun lopussa, että on hyväkuntoinen tms. Nämä on varmaan sitten olleet jotenkin poikkeavia tuomareita kaikki mitä mun koirille on sattunut.

Komppaan Marua. Vaikka olenkin sitä mieltä, että varsinkin "turkkiroduilla" turkin määrä ja kunto vaikuttaa ehkä liikaakin, kyllä muut asiat kuitenkin ovat pääosassa! Esim. oman koirani viimeisessä arvostelussa on käsitellty kulmaukset, silmät, liikkeet, otsapenger, rintakehä, kuono ja tietysti se turkki.

tehtailija kirjoitti:

ei siellä katsota onko koira rotumääritelmänsä mukainen (sillä useimmille näyttelyharrastajille H ja T on pettymys), siellä katsotaan millä koiralla on parhaiten kammattu turkki, eniten treenattu esiintymistä ja joissain tapauksissa jopa mikä on kivoimman värinen. esimerkkinä saksanpaimenkoira on erittäin hyvä, joten käytetään sitä: usein niistä palkitaan se jolla on epäkäytännöllisin (ja erinäisille selän ongelmille altistavampi) rakenne, tai ainakin ne ylikulmautuneet koukkuselät menevät liioittelemattomien kilpakumppanien ohi. en ole myöskään törmännyt geelienkkuvinttariin jolla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia greyhoundeja vastaan radalla. puhumattakaan jostain "massakkaasta" lyhytjalkaisesta näyttelylabradorista metsällä vs. vinttarimaiseksi haukuttu.

onneksi nämä kuuluvat ääripäihin ja vielä löytyy rotuja joissa maaninen ulkonäkööntuijottelu ei ole pilannut rotua kun mietitään alkuperäiskäyttöä.

Thih, tämä menee kenties jo pahasti OTn puolelle, anteeksi, mutta:


Totta kyllä, joitakin rotuja liioitellaan ja jokaista mutkaa ja kurvia korostetaan toisilla roduilla liikaakin, jotta ne rotumääritelmässä mainitut asiat tulisivat selvästi esille, vaikka sitten virheellisesti. Noista esimerkkiroduista kuitenkin vain sakemannista olen kanssasi samaa mieltä.
Mitä taas tulee vinttariin ja labukkaan, olen hiukan hämilläni. Ko. rotuja en erityisen hyvin tunne, mutta ..

Näyttelylinjainen grey ei ehkä juokse tänäpäivänä samanlaista vauhtia kuin parhaat kilpurit, mutta rotumääritelmän kirjoittamisen aikaan taitaa määritelmä olla juuri sen ajan ihannekoirasta (nopeasta!). Ei näytä juoksukenkäkään ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan ihan samanlaiselta nykyään vrt 20 vuoden takaiseen. Eikös koirassa silloin edes vähän myös näy se "alkuperäisyys" johon tähdätään? Jos pelkkää nopeutta halutaan, pitäisi määritelmää päivittää parin vuoden välein.

Ja labbiksista, se tynnyrimäisyyshän on rotumääritelmässä ymmärtääkseni toivottua. Sekin alkuperäis käytöstä peräisin: Koira jolla oli isot keuhkot (ja kenties hiukan rasvaakin) pysyi paremmin pinnalla ja tarkeni. Se, että sirompi ja "vinttikoiramallisempi" labbis on monen silmään nykyään nätimpi (myös omaani), ei muuta alkuperäistä ihannetta mitenkään. Labbiksen alkuperäiskäyttöhän ei ollut jäljestämässä vaan uimassa.

Näyttö ja käyttölinjat joillain roduilla ovat siitä hassuja, että molempien ääripäistä löytyy niitä stereotyyppi-ihmisiä, joiden mukaan vain yhdellä ominaisuudella on väliä, ja mielikuvat näistä henkilöistä juuttuvat muidenkin päähän. Kuitenkin katsomalla tarkemmin huomaa, että seassa on myös niitä kasvattajia, jotka arvostavat sekä näyttöä, että käyttöä.

Jo meni pahasti pieleen niin korjata saa

((Tuomareihin ja heidän luotettavuuksiinsa en sen kummemmin ota kantaa kun en ole vuosikausiin näyttelyissä käynyt tai arvosteluita lukenut, vaikka koiria olenkin katsellut :) ))

Umber kirjoitti:

Näyttelylinjainen grey ei ehkä juokse tänäpäivänä samanlaista vauhtia kuin parhaat kilpurit, mutta rotumääritelmän kirjoittamisen aikaan taitaa määritelmä olla juuri sen ajan ihannekoirasta (nopeasta!). Ei näytä juoksukenkäkään ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan ihan samanlaiselta nykyään vrt 20 vuoden takaiseen. Eikös koirassa silloin edes vähän myös näy se "alkuperäisyys" johon tähdätään? Jos pelkkää nopeutta halutaan, pitäisi määritelmää päivittää parin vuoden välein.

en valitettavasti löydä pointtiasi tästä kappaleesta, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata tähän. sen tosin tiedän että tämän päivän geelit eivät näytä samalta kuin menneen päivän greyt. aiheeseen liittyen http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/greyhound/ratagreyhoundien-rotumaaritelma ;)

Umber kirjoitti:

Ja labbiksista, se tynnyrimäisyyshän on rotumääritelmässä ymmärtääkseni toivottua. Sekin alkuperäis käytöstä peräisin: Koira jolla oli isot keuhkot (ja kenties hiukan rasvaakin) pysyi paremmin pinnalla ja tarkeni. Se, että sirompi ja "vinttikoiramallisempi" labbis on monen silmään nykyään nätimpi (myös omaani), ei muuta alkuperäistä ihannetta mitenkään. Labbiksen alkuperäiskäyttöhän ei ollut jäljestämässä vaan uimassa.

en väitä vastaan, labbiksista kun en mitään juuri tiedä. silmällä arvioiden kehtaan väittää kuitenkin, että se vinttarimainen labbis lienee parempi myös siinä uimisessa kuin kömpelö ja sitä surullisen kuuluisaa näyttelymassaa omaava geeli.

^ Pointti/mielipiteeni, jota epäselvästi koko viestillä ajoin takaa on, että sekä puhtaasti näyttölinjalla, että käyttölinjalla menevät kasvattajat vievät rotua yhtälailla etäälle siitä alkuperäisestä ja tavoitelluimmasta tyypistä ja tekevät sille karhunpalveluksen. Tämän vuoksi en ymmärrä äärilaidalta toiselle kohdistettua huokailua alkuperäisyyden kadottamisesta. Käyttökoiraroduille standardiulkoäkö kuuluu yhtälailla. :)

En luota. Omassa rodussani ei onneksi jalosteta ulkonäköä vaan ominaisuuksia ja tervettä kroppaa.. Kyllä, minulta löytyy käyttölinjainen labbis.

Olkoonkin, että labbiksilla on alkuperäisenä käyttötarkoituksena uiminen. Kyllä nykypäivänä mennään koko ajan vaan raskaampiin ja kookkaampiin labbiksiin, jotka pärjäävät näyttelyissä ja kun katsotaan rodun luustoterveystilastoja noin yleisesti, kyllä siinä mennään rodunjalostuksessa pikkusen väärään suuntaan ja siitä on uiminen jo kaukana, kun koira uppoaisi pohjaan painonsa puolesta kuin ankkuri. Onneksi ja isoksi harmiksi rotumääritelmissä on se puoli, että niitä voi tulkita.

Ja ei, näyttöpuoleltakin löytyy iso kasa kauniita koiria, siitä ei pääse mihinkään, etten minäkään niin paatunut käyttöihminen ole, että sulkisin silmäni toiselta linjaukselta täysin. Ehkä tämä tosiaan olisi parempaa paatosta jonkinnäköiseen jalostusketjuun.

ridgeback kirjoitti:


No kiva. Olit oikeassa minä väärässä, pahoitteluni siitä.
Mutta silti olen sitä mieltä, että tuomarivalinoilla ei ole merkitystä näyttelyilmojen määrän laskuun. Suurempi este taitaa olla joka vuosi korottuvat näyttelymaksut (ja tämä on nyt puhdas mutu) sekä muuttuneet näyttelysäännöt.

Just. Nyt siis on löytynyt se oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. (Tässä tapauksessa siis näyttelyinnostuksen). Se oli tapauksesta riippuen joko 3:en tai 2:en euron korotus näyttelymaksuissa!

Tampereen kv. näyttelyn ilmoittautumismaksut:

Vuosi..............1. koira..........2. koira jne
2008.................34 €.............30 €
2009.................33 €.............28 €
2010...............35 €.............30 €
2011...............38 €.............32 €

Maksut ovat kaikki "hyvissä ajoin" -maksuja, eli "ensimmäisen aallon" maksuja. Lähempänä ilmoittautumisajan loppua maksut ovat korotettuja. Näitä ei vertailuissa ole huomioitu, sillä skaalahan säilyy.

Tamperellehan oli yleisöllekin sisäänpääsymaksu 10 euroa! Melko sikahinta.