Koirat.com

^ Yksilötasolla ja varsinkin länsimaalaisena ajateltuna toi on tosi naiivi tapa ajatella. Jos kerran Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan 800 miljoonaa ihmistä pelkästään kehitysmaissa kärsii jatkuvasta nälästä ja noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä, ja noin 2,5 miljardia ihmisistä elää ilman kunnollista sanitettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä. Teollisuusmaissakin köyhyys on yllättävän suuri ongelma ja erityisesti siitä aiheutuva syrjäytyminen yhteiskunnasta. En mä tiedä miten joku voi kuvitella miten ja minne tällaiset määrät ihmisiä vaan lähtee parantamaan elämää? Ihan oikeasti ei se ole mikään päätös eräänä kauniina päivänä että hitsi, nyt mä lähden. Jos se olisi ihan oikeasti todella mahdollista edes yrittää, niin mikseivät he olisi jo tehneet asian eteen jotain ja eläisi paremmin? Miten ihmeessä ne vaan "lähtisi" kun ei niillä ole yksinkertaisesti resursseja tai kaikilla edes henkilöpapereita tai henkilöllisyyttä? Monet eivät edes tiedä syntymäaikaansa ("olisitte kirjoittaneet ylös kun synnyitte!" ?) Ihan kuin he olisivat jotenkin tehneet tietoisen valinnan elää köyhyydessä korruption yms. keskellä

ihan jees asia ja mukava kun jotkut jaksaa taistella edes jostakin tänäpäivänä... mutta kylmän kyyninen ja inhorealistinen tosiasia taitaa olla kuitenkin että tässä maailmassa pitää tulla vielä aika isoja mullistuksia ennenkuin täällä ihmisten taikka eläinten olot paranis vaikka mitä tehtäisiin just nyt

Juurikin tästä syystä on hyvä olla joukko vahvoja ihmisiä jotka ajavat asiaa täydestä sydämestään näitä humanitaarisia (taikka tässä tapauksessa animaltaarisia ;) asioita läpi. Kivikkoinen on varmasti tie, mutta eihän sitä mitään saavuta, jos ei mitään asian eteen teekkään. Ei sitä roomaakaan päivässä rakennettu jne.

^ Totta. Mitenkään en esimerkiksi tuolla kommentillani halunnut väheksyä avun tarpeellisuutta, vaan olen ihan oikeasti todella hämmästynyt siitä miten jotkut käsittävät köyhyyden ja huono-osaisuuden tässä maailmassa.

^totta olet turissut. Ei se ole kuitenkaan se pääratkaisu, että ihmisten tulisi lähteä pakoon omasta kotimaastaan toiseen, vaan että se kotimaa saataisiin jollain tavalla toimivaksi. Ikävä kyllä näin ei tule olemaan piiiiiiitkään aikaan kehitysmaissa ja sotatantereilla...

Se on vain niin helppoa huudella täältä kultakasojen päältä, että "ottakaa itseänne niskasta kiinni", kun siihen yksinkertaisesti ei vain ole rahkeita millään muotoa maissa jossa nähdään nälkää, puutteita ja tauteja, murhataan kokonaisua kansakuntia, raiskataan ja silvotaan naisia.
Kyllä se vain on totta, että se on lottovoitto ollut syntyä täällä, kuin että olisi syntynyt varsinkin naiseksi jonnekkin muualle...

Menipä OT:ksi koko kulkukoirien auttamisesta... Toivottavasti torstaisessa mielenosoituksessa oli porukkaa ja saatiin asiaa eteenpäin.

Kiitos, Ellikeksi, luulen että saatiin! ;) Tulin oikeastaan postaamaan tänne vain linkin raporttiin torstain mielenosoituksesta, jossa oli hyvä tunnelma ja se kuuluisia ”tekemisen meininki”.

Tattistavaan kanssa olen realistina samaa mieltä. Mutta kuten Ellikeksi totesi, joskus ja jostakin pitää alkaa. Kannattaa käydä YouTubesta joskus katsomassa yhdistyksemme video siitä, miten Romaniassa meidän alueellamme pyydystetään koiria. Sen taustalla soi eläinoikeusaktivisti Maria Dainesin kappale ”Is It Bad Enough for You?”. Video löytyy hakusanoilla ”dog catchers in Romania”, mutta sen katsomista varten pitää olla oma YouTube-tili, sillä materiaali on hyvin rankkaa ja siitä on tullut valituksia.

Olen omalta osaltani vastannut Maria Dainesin kysymykseen.

Kansainvälisissä konferensseissa paljon käytetty puhuja, eläinlääkäri Jeffrey Young tapaa puolestaan kysyä, haluatko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua. Siihenkin minun on helppo vastata. Nyt mielenosoituksen jälkeen minua on haukuttu ääliöksi, hörhöksi, idiootiksi, hulluksi, mielenvikaiseksi ja jälkeenjääneeksi (nimettömästi tietenkin), mutta parempi sekin kuin olla tekemättä mitään.

Aberkiokselle haluan vastata, kun hän kysyi steriloitujen koirien reviirikäyttäytymisestä. Olen kuullut edellä mainitun Jeff Youngin luennointia sterilointeihin liittyvistä myyteistä (hän käyttää noin puolet vuodesta kehitysmaissa steriloimassa kulkukoiria ja –kissoja ja hän on perustanut sterilointikeskuksen Meksikoon sekä Krakovaan, joten hän tietää mistä puhuu).

Niistä yksi sinnikkäimpiä on vartioimisvietin heikkeneminen steriloinnin jälkeen. Toivoisin todella, että joku tulisi kertomaan minun steriloidulle nartulleni, että hänen pitäisi olla alistuva, mutta kun ei. :) Kaikkien koirien, hevosten ja kissojen keskuudessa, jotka tunnen, (kissoja ylivoimaisesti heikoimmin) on enemmän dominoivia ja enemmän alistuvia yksilöitä, täysi luonteenpiirteiden ja persoonien kirjo edustettuna.

Kaikki koira-alan ammattilaiset joita itse olen konsultoinut – koti- ja ulkomaalaiset yhtä lailla - jakavat seksuaalisuuden ja vartioimisen kahteen aivan eri aggressiotyyppiin. Esimerkiksi Intiassa, jossa koirien steriloimisohjelmilla pelastetaan ihmishenkiä, esteenä omistettujen steriloinneille on toiminut juuri ihmisten pelko siitä, että koirat lakkaavat vartioimasta. Kun muutama rohkea kuitenkin antaa koiransa steriloitavaksi, huomataan, ettei koiran luonne muutu miksikään. Yksilötasolla muutos on mahdollinen, muttei massoissa. WSPA:lla on tästä vuosikymmenien kokemus.

Jos joskus sattuu matkailemaan Intiassa, Balilla, Sri Lankassa tai Singaporessa (jne.) kannattaa kysäistä paikallisilta, onko steriloidun koiran vahtimiskäytös muuttunut. ;) Siellä sterilointityötä on siis tehty jo hyvin pitkään ja menestyksellä.


Kissoihin sovelletaan tismalleen samaa sterilointiohjelmaa, myös meidän yhteistyökumppanimme toteuttaa sitä Romaniassa, missä kulkukissojen lukumäärä on koko ajan kasvussa. En kauheasti osaa ottaa kantaa kissakysymyksiin, koska en ole siihen niin perehtynyt. Jos asia vaivaa, sitä kannattaa kysyä Ian MacFarlainelta Cats Ptortection –yhdistyksestä. Ian on todellinen asiantuntija. En löytänyt Ianin s-postia tähän hätään, mutta hänen yhteystietonsa saa ainakin osoitteesta helen.speake@dogstrust.org.uk.

Voisin kuvitella, että mikäli tällainen muutos todella tapahtuu kissauroksissa aina, kotikissalla muutos on korostuneempi kuin kulkukissalla, luonteeltaanhan nämä ovat muutenkin kuin yö ja päivä. Vanhempieni kastroiduilla uroskissoilla reviirit ovat kyllä aina olleet todella laajoja, mutta kaverit ovat sentään aina palanneet takaisin kotiin, toisin kuin kastroimattomat kissat.


Palatakseni koiriin – ”tulppa” on tietenkin metaforinen ilmaisu. Tärkeää on huomata, että Romaniassa suurin osa koirista on yhteisöllisesti huolehdittuja, ja jos kulkukoiraa ei tapeta vaan se steriloidaan, ihmiset tietenkin jatkavat saman koiran ruokkimista, eivätkä ota uutta kadun kasvattia asumaan kerrostalonsa rappuun asumaan. Juuri nämä yhteisöllisesti omistetut eläimet lisääntyvät tehokkaasti toisin kuin lähes pelkällä katujen ravinnolla elävät koirat, jotka ovat lähes hedelmättömiä, alueesta riippuen.

Toki koirat ovat myös aidon reviiritietoisia eläimiä, senhän huomaa hyvin minunkin koiristani, jotka tassuttelevat aivan eri tahtiin ”omissa puistoissa” ja ”omilla kaduilla” kuin vierailla seuduilla. Esimerkiksi kadulla elänyt urokseni lopettaa merkkailun vierailla alueilla kokonaan. Automatkat olivatkin aluksi aivan hirveitä, kun sitä pissaa ei saatu millään tulemaan, jos pysähdyspaikka ei ollut ennalta tuttu.

Päivisin koirat oleilevat Romaniassa melko lailla yksikseen. Ainoastaan kaatopaikoilla näkee ”laumoja”, ja toisinaan iltaisin. Koirahan on lauma- ei perhe-eläin, kuten susi on. Siksi arvojärjestyskysymyksetkään eivät ole ollenkaan niin keskeisiä. Lauman jäseneksi pääseminen ei silti ole mitenkään nopea prosessi. Sterilointiin eli CNR:ään kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti se ajatus, että yhden alueen kaikki koirat steriloidaan samanaikaisesti.

Toisekseen CNR ei tuota tulosta, ellei 70 % populaatiosta voida steriloida melko lailla yhden koirasukupolven, eli 3-4 vuoden aikana. Niinpä pohjatyöt on tehtävä huolella ja otettava selvää, paljonko koiria alueella liikkuu ja mikä niiden omistussuhde on.

Lisäksi yleensä ihanteellinen sterilointien tasapaino on 70 % narttuja, 30 % uroksia. Tässäkin esiintyy toki alueellisia eroja.


Se linkki miekkariraporttiin löytyy yhdistyksemme etusivulta, siis osoitteesta www.koirienystavat.com, en saa sitä linkkiä millään menemään oikein. :)

Rorys kirjoitti:

En mä tiedä miten joku voi kuvitella miten ja minne tällaiset määrät ihmisiä vaan lähtee parantamaan elämää? Ihan oikeasti ei se ole mikään päätös eräänä kauniina päivänä että hitsi, nyt mä lähden. Jos se olisi ihan oikeasti todella mahdollista edes yrittää, niin mikseivät he olisi jo tehneet asian eteen jotain ja eläisi paremmin? Miten ihmeessä ne vaan "lähtisi" kun ei niillä ole yksinkertaisesti resursseja tai kaikilla edes henkilöpapereita tai henkilöllisyyttä? Monet eivät edes tiedä syntymäaikaansa ("olisitte kirjoittaneet ylös kun synnyitte!" ?) Ihan kuin he olisivat jotenkin tehneet tietoisen valinnan elää köyhyydessä korruption yms. keskellä

Jjep, sanotaanko nyt vaikka näin, että siinähän sitte jäävät asumaan sinne missä ne asuukin ja eläkööt köyhyydessä ja ootelkoot jos asiat joskus muuttus paremmaksi Luuletko tosiaan että kuvittelen asian olevan nuin yksinkertainen? En minä todellakaan kuvittele että joku tyyppi kerää vähäiset tavaransa pussiin ja lähtee iloisin mielin vihellellen kohti uutta elämää Mutta joo, eipähän siinä.

Niii kirjoitti:


Jjep, sanotaanko nyt vaikka näin, että siinähän sitte jäävät asumaan sinne missä ne asuukin ja eläkööt köyhyydessä ja ootelkoot jos asiat joskus muuttus paremmaksi Luuletko tosiaan että kuvittelen asian olevan nuin yksinkertainen? En minä todellakaan kuvittele että joku tyyppi kerää vähäiset tavaransa pussiin ja lähtee iloisin mielin vihellellen kohti uutta elämää Mutta joo, eipähän siinä.

Jolleivät kirjoituksesti anna aivan tuota kuvaa, niin kyllä jotain tuohon suuntaan. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että et käsitä, millaista on elää köyhyydessä vailla tietoa tulevasta ruokapalasta tai yleisesti ottaen turvasta elämän millään saralla. Vaikuttaa siltä, että mielestäsi voi verrata paikkakunnan vaihtamista Suomessa, kun nykyinen asuinpaikka ei nappaa ihmisineen tai työpaikkoineen, ja uuden kodin etsimistä toiselta puolelta Intiaa, kun omaisuus on tasan ne vaatteet päällä. Kyse kun ei ole siitä, että ihmisillä olisi asennevamma ja motivaation puute. Halua varmasti on, mutta mahdollisuuksia ei.

^ Juuri tuollaisen kuvan minäkin sain.

^^Olen pahoillani jos olet saanut tuommoisen kuvan, mutta kyllä minä ymmärrän millaista se on vaikka ei ole omakohtaista kokemusta. En minäkään mikään idiootti ole.

Niii kirjoitti:

Minä nyt ajattelen silleen, että jos vaihtoehtona on köyhänä kituuttaminen koko loppuelämän tai sitten juurikin kamojen pakkaus ja siirtyminen muualle tai jopa toiseen maahan niin varmasti valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon. Voihan se olla että elämä ois muualla paljon vaikeempaa, mutta yritetty ois ainakin.

Erityisesti tämä kommentti pisti silmään. Kun köyhänä Romaniassa ei olisi välttämättä varaa edes ajatella noin.

Tämä nyt menee ihan OT mutta menköön, niinhän se on mennyt muillakin, onhan topicin nimi sentään "mielenosoitus Romanian kulkukoirien tappamista vastaan"!

Ehkä suurin este pois ihmisten lähtemiselle on se, että tällöin lähtijä menettää sen turvaverkon, tai ainakin sen turvallisuuden tunteen - ehkä valheellisenkin - joka hänellä omassa yhteisössään on. Tämä turvallisuuden tunteen tärkeys kasvaa vielä toiseen potenssiin, kun ihminen tietää, että ympäröivän yhteiskunnan lisäksi koko maailma suhtautuu vihamielisesti.

Tuolla valheellisella turvallisuuden tunteella tarkoitan sitä, että nykytiedon mukaan on yleistä, että Romanialaiset romanisukujen päämiehet, liigat ja jopa tavalliset perheenisät pakottavat jopa lähisukulaisiaan rikollisuuteen ja prostituutioon. Myös yhteisön sisäinen väkivalta ja mm insesti on moninkertaista tällaisissa suljetuissa ja alistetuissa yhteisöissä ympäröivään ns normiyhteiskuntaan verrattuna.

Yhtä asiaa olen näissä Romanian romaneita käsittelevissä dokumenteissa ihmetellyt. Tarkoitan sitä kaatopaikkaleimaa, jonka yhteisön jäsenet ovat elinympäristölleen luoneet. Kaikki jätteet (ilmeisesti) heitetään ikkunasta pihalle, samoin rikki menneet kodinkoneet, taloustavarat ja vaatteet. Ikkunat on rikottu ja korvattu pahvilla tai rievuilla. Huoneita ei ilmeisesti koskaan ole pesty. Lapset ovat kesälämpimilläkin ympäriinsä paskassa, aikuisista nyt puhumattakaan.

Suomessakin on aina ollut köyhiä, mutta nämä ovat olleet ylpeitä siitä, että puhdasta on sentään ollut. Niin kodin kuin omasta puhtaudesta on huolehdittu. "Ryysyranta-mentaliteetti" on ollut harvinaista. Hamstraamiseen liittyvä tavaroiden ja - käytännössä - roskien keräily on sairaalloinen tila. Siihen usein liittyy välinpitämättömyys omasta hygieniasta, eikä kodin puhtaudesta voi edes puhua. Tällä mielenterveysongelmalla ei kuitenkaan ole kytköstä köyhyyteen. Yhdysvalloissa arvellaan tämän oireyhtymän vaivaamia ihmisiä olevan 2 - 5 miljoonaa. Aiheesta pyörii parast´aikaa ohjelmasarja uusintana TV:ssä.

Suomen romanit ylpeilevät puhtaudellaan, ja halveksivat valtaväestön "likaisuutta". He kun pitävät peseytymiseen ja puhtauteen liittyviä tapojaan puhtauden ylläpitona, vaikka ne todellisúudessa ovat rituaaliikäyttäytymistä, jolla on hyvin vähän tai ei lainkaan tekemistä varsinaisen puhtauden kanssa. Siinä porukassa saattaisi Melinallakin käydä hermon päälle!

Aberkios kirjoitti:

Ehkä suurin este pois ihmisten lähtemiselle on se, että tällöin lähtijä menettää sen turvaverkon, tai ainakin sen turvallisuuden tunteen - ehkä valheellisenkin - joka hänellä omassa yhteisössään on. Tämä turvallisuuden tunteen tärkeys kasvaa vielä toiseen potenssiin, kun ihminen tietää, että ympäröivän yhteiskunnan lisäksi koko maailma suhtautuu vihamielisesti.

Tätä tarkotin sillä, ettei osaa lähteä. Valitettavasti en saa ajatuksiani aina järkevästi kirjotettuun. Tai siis sitä, että sinne jää sitten se perhe ja tutut.
Ja Bealiana miten muuten kyseisen lauseen voi muodostaa?

Niii kirjoitti:


Tätä tarkotin sillä, ettei osaa lähteä. Valitettavasti en saa ajatuksiani aina järkevästi kirjotettuun. Tai siis sitä, että sinne jää sitten se perhe ja tutut.
Ja Bealiana miten muuten kyseisen lauseen voi muodostaa?

Vaikka osaisikin lähteä niin ei se liikkuminenkaan ilmaista ole. Asuminen maksaa, kulkeminen maksaa (tuskin kävellen kukaan kulkee satoja kilometrejä nälissään) ja todennäköisesti siellä toisessakaan maassa ei kukaan sinua palkkaa jos sinulle ei ole koulutusta, asuntoa, siistejä vaatteita saati kielitaitoa. Toisaalta paha se on lähteä jos ei ole penniäkään laittaa edes ruokaan siellä kotimaassa juuri siinä päivässäkään mitä elää. Kovasti sulla on ruusuinen kuva siitä miten ja millä ihmiset selviytyy päivästä toiseen oikeasti köyhissä oloissa. Siellä ei haeta sossusta rahaa kun ois kiva saada uuden tennarit tai tietokone. Siellä ei kukaan maksa vuokraa tai ruokaa sinulle automaattisesti, eikä siellä työttömän suurin ongelma ole se että asuu kolmiossa ja kela suostuu maksamaan vain kaksion vuokran. Tai se ettei päivärahaa makseta kun olet lomareissussa ulkomailla.

Ja se että sinne jää perhe ja tutut tarkoittaa todennäköisesti sitä että siellä asutaan kommuuni tyyppisesti koko perhe (suku) saman katon alla, jos joku sattuu töitä saamaan niin sitten siitä pussista maksetaan koko porukan ruuat ja asumiset ja siitäkin jäädään todennäköisesti miinukselle. Paha siitä on ansaitsevankaan lähteä onneaan ulkomaille yrittämään sillä silloin muu perhe vanhukset lapset. tms jää näkemään nälkää parhaassa tapauksessa kadulle. Ja jos itse taas on se työtön niin tuskinpa kukaan kykenee lainaamaan rahoja millä lähdetään maailmalle tienaamaan.

Niii kirjoitti:


Ja Bealiana miten muuten kyseisen lauseen voi muodostaa?

Mun mielestä se ei ole tässä mitenkään pääasia miten tuo lause olisi pitänyt muodostaa, vaan sen lauseen viesti.

Eli teidän mielestä heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin elää siellä köyhyydessä?

Eetla kirjoitti:

Kovasti sulla on ruusuinen kuva siitä miten ja millä ihmiset selviytyy päivästä toiseen oikeasti köyhissä oloissa. Siellä ei haeta sossusta rahaa kun ois kiva saada uuden tennarit tai tietokone. Siellä ei kukaan maksa vuokraa tai ruokaa sinulle automaattisesti, eikä siellä työttömän suurin ongelma ole se että asuu kolmiossa ja kela suostuu maksamaan vain kaksion vuokran. Tai se ettei päivärahaa makseta kun olet lomareissussa ulkomailla.

Olenko väittänyt että ne sais jotain tukia? Tai että niillä ois ehjiä vaatteita tai kivaa asuntoa? Ehkä mun ei kannattas asiaan enää puuttua kun tahallaan ymmärretään väärin.

^Ja nyt meni ohi.

Niii kirjoitti:

Eli teidän mielestä heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin elää siellä köyhyydessä?

Lue noita tämän ketjun aiheeseen liittyviä viestejä, googleta vaikka "köyhyys kehitysmaissa" ja ihan oikesti mieti, onko. Musta tuntuu yhä enemmän sille että sua ei tässä ole ymmärretty väärin vaan sinä olet. Sen huomaa viimeistään tuosta lainaamastani lauseesta.

No mikä ois sitten vaihtoehto. Tilanne jossa sulla ei ole rahaa edes seuraavan päivän ruokaan, sulla on pieniä siskoja ja veljiä, omat vanhemmat ja isovanhemmat riippuvaisia sinusta? Miten sä sieltä lähdet? Sana on vapaa, kerro, sillä mä en näe oikeen mitään selkeää ratkaisua "että meet toiseen maahan kato vaan töihin ja silleen".

^ plus vielä se jos ei todella ole edes niitä henkilöpapereita.

Niii kirjoitti:

Eli teidän mielestä heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin elää siellä köyhyydessä?

Olenko väittänyt että ne sais jotain tukia? Tai että niillä ois ehjiä vaatteita tai kivaa asuntoa? Ehkä mun ei kannattas asiaan enää puuttua kun tahallaan ymmärretään väärin.

^Ja nyt meni ohi.

Mä en ihan oikeasti yritä ymmärtää väärin, mutta monen ihmisen ymmärtäessä kirjoituksen sisällön väärin ei vika taida olla luetunymmärtämisessä. Jos on vaikea kirjoittaa oikean viestin antavaa tekstiä, kannattaa kirjoittaa mielummin pidemmin kuin lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tämän hetken maailmassa monella köyhällä ei oikeasti niitä mahdollisuuksia käytännössä ole. Jos mahdollisuuksia on, niin ei se paremman elämän etsiminen ole niin yksinkertaista, minkä kuvan teksteistäsi saa. Ei vain todeta, että mulla on kaksi vaihtoehtoa ja köyhyyttä niistä en jaksa eli nytpä muutankin Suomeen etsimään bisnestä. Tekstistäsi tosiaan sai sen kuvan, että ei se vaadi muuta kuin tahdonvoimaa muuttaa elämänsä suunta.