Koirat.com

Sinun kynäsi on erilainen kuin minun.

Onko tossa lauseessa jokin virhe?

^Onko toi joku kompa? Ei siinä virhettä ole.

Plikalla oli toi koetehtävänä. Tuossa oli tehtävänä lisätä adjektiivi, johon tyttö laittoi tuon "erilainen". Opettaja oli vähentänyt 1/2 pistettä ja korjannut viereen "esim. lyhyempi".
Ei siis ollut tiettyjä adjektiiveja, joita olis pitänyt käyttää, vaan ne sai ihan itse keksiä.
Mietin vaan, että enkö mä oikeesti tajua tuosta sitä virhettä.

^ Varmaan haettu komparatiivia ? Lyhyempi kuin, pidempi kuin, tummempi kuin jne.

Eikö niille pitäis opettaa komparatiivit ensin.
Jos nelosluokkalaisella lukee tehtävänä: keksi ja kirjoita lauseisiin sopiva adjektiivi oikeassa muodossa, niin eihän tossa oo tehtävänannollisesti virhettä?

^Ei munkaan mielestäni. Erilainen on kuitenkin käsitääkseni ihan adjektiiviksi luokiteltava, vaikka onkin vähän poikkeustapaus siinä mielessä, että sitä voi merkityksensä vuoksi käyttää vertailussa kuin-sanan kanssa ilman komparatiivia. Mä kyllä nillittäisin tuosta opettajalle, koska ei ole lapsen vika, että tehtävänanto on huono.

Joo ja olihan niille se komparatiivi opetettu.
Mutta koe ei siis ollut tuosta aihealueesta. Ja kyllä mä käskin tytön kysyä opettajalta, että millä tavalla tuo on niin väärin, että se vähensi pisteitä. (vaikkakin vaan puolikkaan yhdestä, mutta kumminkin..)

Mua on alkanut suunnattomasti risoa se että omataan jotain. Koira omaa pitkän turkin. Minä omaan pitkät hiukset. Hän omaa hienon television...

Omata-sana ei ole suomea.

Muoks,

Eikös tuo Sonikin tytön kokeessa oleva lause kuuluisi mennä: "Sinulla on erilainen kynä kuin minulla " tai "Sinun kynäsi on erilainen kuin minun kynäni"

Jos sanoon että "Sinun kynäsi on erilainen kuin minun", niin ei ole mitään konstia sanoa mihin se viimeinen "minun"-sana viittaa.

Ainakin vastaavista kielentarkastaja mäkätti mulle kandia palauttaessa.

^Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos ei tuosta ymmärrä, mitä tarkoitetaan, ei vika ole lauseen kirjoittajassa. Ylipäänsä opettajan sakotus ei voi johtua siitä, koska kyseessä oli ilmeisesti aukkotehtävä, jossa oli valmiina jo lause 'Sinun kynäsi on ______ kuin minun.'

^Ei kyse ole siitä ymmärretäänkö se, vaan mikä on kieliopillisesti oikein.

Ja jos se on ollut aukkosanatehtävä, niin siinäkin tapauksessa tuo on väärin. Tuossa on haettu adjektiivin komparatiivimuotoa, eli oikea muoto olisi tässä tapauksessa "erilaisempi".

Lauseena siinä ei taas ole mitään järkeä.

Muoks.

Vai onko erilainen adjektiivina taipumaton vai taipuuko se vain superlatiiviin?

Ketään suomen kielen opiskelijaa talossa?

Tonteria kirjoitti:

^Ei kyse ole siitä ymmärretäänkö se, vaan mikä on kieliopillisesti oikein.

Joo, niinhän se on. Ja mitä tulee Sonikin tyttären tehtävään, jos tehtävänannossa ei käsketty käyttää komparatiivia vaan täydentää sopivassa muodossa olevalla adjektiivilla, erilainen on mielestäni tehtävänannollisesti oikein. Oppilaiden ei mielestäni tarvitse olla ajatustenlukijoita, joten jos tehtävänanto jättää varaa käyttää muutakin muotoa kuin komparatiivia, vastaus pitäisi hyväksyä, vaikka opettaja olisikin ajatellut, että vastaus olisi komparatiivi.

Sinänsä asialla ei ole merkitystä, koska puhutaan ala-asteen äidinkielen kokeesta eikä ratkaisevasta pisteestä yliopiston pääsykokeissa tjsp. Periaatteesta kuitenkin tällaisessa tilanteessa puolustaisin lastani, jos lapsi itse olisi kovin pettynyt arvosteluun.

Suomen kielen opiskelija paikalla .
"Sinun kynäsi on erilainen kuin minun" on ihan oikeaoppisesti muotoiltu lause. Tuo on eräänlainen elliptinen rakenne, eli kynää ei mainita uudestaan, mutta "minun" viittaa juuri siihen (kuulostaapa selkeältä..).
Tehtävänanto on mitä ilmeisimmin ollut puutteellinen, eli jos komparatiivista ei puhuta mitään, on vastaus täysin hyväksyttävä.

muoks. "Erilainen" voi kyllä esiintyä sekä komparatiivissa että superlatiivissa, mutta sitä harvemmin käytetään vertailuasteena, joten se esiintyy tyypillisimmin positiivissa.

Asiantuntija paikalla, me pulliaiset vaikenemme!

Älkää vaietko! Kieliopista pääsee harvoin keskustelemaan, eivätkä kielioppiasiatkaan aina ole täysin yksitulkintaisia .
Meillä oli muuten alakoulussa epäpätevä suomen kielen opettaja, jonka kanssa väittelin melkein joka ikisellä tunnilla. Opettaja korjasi lähes kaikki kokeeni väärin, ja kun oma nillitys ja vakuuttelu ei auttanut, äiti allekirjoitti oikaisupyyntöni lähteiden kera, ja sain lopulta aina kympin . Eipä sillä niin suurta merkitystä ollut, kun arvosana oli kuitenkin aina kiitettävä. Periaatteista on kuitenkin hyvä pitää kiinni jo lapsena .

Mua ärsytti taas muutamat käännösvirheet mitä bongasin. Frendeissä :

Phoebe : It's not like I'm wearing a seeing eye dog-coat
Käännetty : Ei minulla ole päällä silmällinen koiraturkki.

Seeing eye dog = opaskoira.

Rachael Ray Showssa The New York Knicks oli pelkkä Nicks suomalaisille.

Mua on nyt viime aikoina ärsyttänyt ihmiset, jotka ei kirjoita kaksiosaista sukunimeään oikein... En ymmärrä, miksei Karpalo-Lonkero voi kirjoittaa toista osaa isolla alkukirjaimella, vaan se on muotoa Karpalo-lonkero. Fail!

^ Entinen opiskelukaveri kirjoitti aina kaksiosaisen etunimensäkin tuolla tapaa...

^ Mulla oli ammattikorkeassa luokkakaverin kanssa pieni väittelykin aiheesta, tuleeko se toinen osa isolla vai pienellä alkukirjaimella. Ärsyynnyinkin siihen jo kun ei mennyt jakeluun. Tokaisin sit vaan, että mun sukunimi on *****-******, joten trust me, I know!

Mun mielestäni sukunimissä näkee kahta tapaa. Joissakin tapauksissa väliviivan tarkoitus on vaan erottaa kaksi samaa vokaalia (esim. Halla-aho), jolloin toinen osa on totta kai pienellä. Kuitenkin olen nähnyt myös muissa kaksiosaisissa sukunimissä kahta tapaa eli Ensimmäinen-Toinen tai Ensimmäinen-toinen ja se riippunee vähän historiallisistakin seikoista. Jos kyse on avioliiton seurauksena saadusta yhdysnimestä, ainoa oikea kirjoitustapa on Omaasukua-Puolisonnimi, mutta jos oma sukunimi on kaksiosainen, voi olla, että nimen kirjotusasu on jompi kumpi. Itse sitä ei kyllä saa päättää vaan pitäisi varmistaa vaikka syntymätodistuksesta tai maistraatista, jos ei muuten tiedä, miten oma nimi kirjoitetaan.

Tätä sivua lukiessani mulle tuli taas oikein rento olo esim. ruotsin kieliopin suhteen, mitä sitä muiden kielten kielioppeja stressaamaan liikaa ja pilkkua viilaamaan, kun äidinkielenkin kanssa on tiettyjä hankaluuksia... Monesti sitä miettii suomenkin kanssa että voiko näin nyt sanoa ja mites tämäkin sana oikein taipuu.