Koirat.com

Kylläpä täällä on monella vuosipäivät suht samoihin aikoihin. Meilläkin tulee ens viikolla 7v .

monna83 kirjoitti:



Miten muilla, ostatteko synttärilahjoja pitkänkin yhdessä olon jälkeen?

Kyllä mä oon aina jotakin ostanut, ja kyllä mä miehen syntymäpäivän muistan aina. Ja mulla tulis kyllä huono omatunto, jos jostakin syystä sen unohtaisin. Pitäähän se aina onnitella, jos ei muuta .

Meillä on ollut tosi romanttisia lahjoja viime vuosina, ollaan yhdistelty synttäri-ja joululahjoja jotta voi sitten hankkia jotakin vähän kalliimpaa. Mulla siis synttärit marraskuussa ja miehellä helmikuussa, mutta lahjoja ostellaan "se on sit sun synttäri-ja joululahjas"-periaatteella mihin vuodenaikaan tahansa. Mutta tosiaan se lahja rajoittuu aina siihen yhteen eikä meillä The Päivänä kuin onnitella.

Esimerkiksi mä olen saanut lahjaksi tatuoinnin, kahviastiaston ja mies kitaran ja blu-ray-soittimen.

Joh kirjoitti:

Pitäähän se aina onnitella, jos ei muuta .

Kun en muistanut maanantaina edes onnitella. Ja en mitään lahjaa ostanut vaan homma meni niin että mies osti minulle eilen pari haluamaani juttua Kesportista yllätykseksi. Sillä muutenkin tapana ostella ihan muuten vain yllätyksiä. Sanoo aina että hänelle tulee hyvä mieli kun saa ostaa mulle jotain. Useinmiten hankkii vaatteita juurikin urheiluliikkeistä samalla kun ostaa itselleenkin. Noi paidatkin ,mitkä sain eilen, näin joku aika sitten näyteikkunassa ja näytin yksi kerta sille että kivan näköiset, niin muisti ja toi mulle ne. Extrana oli vielä ihanat lenkkikengät.

Itseasiassa mä tässä mietin että mitä keksin sille myöhästyneeksi synttärilahjaksi. Se on taas ostanut kaikki haluamansa pelitkin. Vaatteet se ostaa mieluiten itse, se on todettu. Mikä mun mielestä kiva vaate, niin sen mielestä se on ruma. Uuden fillarin se haluaa mutta ei mulla sellaiseen ole varaa.

^ Vie se jonnekin syömään? Tai vaikka piknikille.

monna83 kirjoitti:

Miten muilla, ostatteko synttärilahjoja pitkänkin yhdessä olon jälkeen?

~5½v ollaan oltu yhdessä ja edelleen ostetaan aina joulu- ja synttärilahjat :)

Yritän parhaani mukaan aina jotain pientä hankkia niin joululahjaksi kuin synttäreiksikin, mutta tarkoitus ei ole vain hankkia jotain vaan ylipäätään muistaa toista. Minusta se kuuluu suhteeseen vaikka olisi pidempäänkin kestänyt. Synttärit on oikeastaan vain yksi tekosyy lisää näyttää että välittää toisesta kovasti.

Meillä vähän vaihtelee. Joku vuosi ostetaan synttäri- ja joululahjoja joskus taas ei. Jos ei kumpikaan tarvitse mitään niin meistä on sitten turhaa ostiskella mitään väkisin. Ja mä kun en ainakaan ole mikään materialisti. =) Syömässä ollaan käyty joskus synttäreinä, se on ihan kiva.. ja sitten ollaan tehty tuota synttäri- ja joululahja yhdistelmiä kun avolla on synttärit joulukuussa ja mulla tammikuussa.

Meillä mies yleensä ostaa lahjoja aina synttäreille ja jouluksi. Itse oon niin surkea keksimään mitään kivaa lahjaa, ni yleensä jää ostamatta, mutta sitten esim. miehen synttäripäivänä teen jotain hyvää ruokaa tms. Meillähän siis mies on se, joka tekee useimmiten ruoan, ni on sitten vähän vaihtelua, jos minä teen :) Jos jotain lahjaa alan kehittelemään, ni sitten ostan jotain käytännöllistä ja tarpeellista. Joulu ja miehen syntymäpäivät on vieläpä niin lähellä toisiaan, että on parempi yhdistää lahjat kuin ostaa erikseen.

Meillä tulee syksyllä neljä vuotta yhteiseloa täyteen.
Ja kun riidoista oli puhetta, ni meillä harvemmin riidellään. Tai se on yleensä niin, että minä valitan jostain ja mies pysyy rauhallisena ja haluaa sopia asiat ihan puhumalla. Joskus harvoin ollaan mykkäkoulua, eikä se kestä pitkään. Mitään ilmiriitoja ei ole koskaan ollu, koska kumpikaan meistä ei tykkää riidellä, eikä kovin herkästi vedetä hernettä nenään.

Meillä riidellään, ja lujaa! Molemmat ollaan tulta ja tappuraa. Tähän kun yhdistetään vielä se, että minä olen auttamaton tosikko ja mies rakastaa provosoida ja kiusata minua niin eipä tarvi kovin nero olla tajutakseen lopputuloksen.

Onneksi meillä on paljon yhteisiä vihan kohteita, joihin raivo on helppo kohdistaa. Eilenkin katsottiin yhdessä Lopullinen ratkaisu -nimistä elokuvaa ("Amen" enkuksi), ja joku herkempi olisi varmaan alkanut itkemään, kun yhdessä sorrettiin niin paavit, jesuiitat, papit ja piispat kuin natsitkin. Samana iltana haukuttiin myös japanilaiset valaanpyytäjät, hipit ja luontoaktivistit.

Me ei ees tiedetä milloin meillä on vuosipäivä. "Joskus lokakuussa, varmaan..." on se yleisin vastaus :D

Me tapellaan joka vuosi siitä, onko meidän vuosipäivä 24. vai 25. päivä. Terve suhde.

^^ ja ^ me ei myöskään oltu varmoja millon meillä olis virallinen vuosipäivä joten päätettiin et 27.3. kelpaa siinä missä muutki

Rorys kirjoitti:

^ Höh! Mun ajatusmaailmaan ei myöskään mahdu minkäänlainen penkkiurheilun katsominen. En siedä, en sitten yhtään.

Tää on taas meillä asia, joka todellakin yhdistää, ollaan molemmat himopankkiurheilijoita.

kuuska kirjoitti:

himopankkiurheilijoita

Mitä urheilua siellä pankissa voi harrastaa? Sori, mua vaan ihan pikkisen alko naurattaa tää, vesi lentää silmistä...

Meillä vaihdellaan synttäri- ja joululahjat, joskaan mies ei mun synttäreitä edelleenkään muistaisi ellen n. kuukautta ennen alkaisi höpöttämään mitä toivoisin lahjaksi.. ;) Yleensä sitä seuraa kysymys että koskas ne synttärit olikaan. Ja jotta hommasta puuttuisi kaikki yllätys, me vielä yleensä ollaan yhdessä sitä lahjaa ostamassa. :D Mies saa lahjansa vähän enempi yllätyksenä. :)

Mullakaan ei ole kyllä mitään hajua vuosipäivästä, oon vaan todennu etten tee sillä tiedolla mitään kun yhdessä ollaan jokatapauksessa. Mä olen muutenkin ihan aasi muistamaan mitään päivämääriä, hyvä kun tiedän mikä päivä on 24.12

Miekkosen kanssa ei olla ihan tosissaan riidelty mistään, se on niin lauhkea tapaus että saan peppuroida ihan keskenäni. Tokihan mä osaan sanoa asioista aika temperamentisesti mutta se yleensä ohittaa mun naljailut olankohautuksella. Joskus tämä on ärsyttävää mutta ollaan myös monista asioista selvitty helpommalla kun se ei ole lähteny mun kanssa riitelemään. Lisäksi tämä parisuhde on laatujaan ensimmäinen mulle jossa mun ei tartte kantaa huolta toisesta ja olla sydän syrjällään tuleeko toinen sovitusti kotiin vaan pystyn luottamaan siihen ihan 100%. Mä oonkin jälkeenpäin monesti miettinytkin että mikähän ihme sitä pitää sellaisessa suhteessa jonka luottamus on oikeasti ihan nollassa ja aina kun menee hetkisen hyvin, voi jo henkisesti valmistautua siihen että kohta tullaan ryminällä alas...

Täällä muistetaan synttäreinä, jouluna ja vuosipäivänä. Jos ei mitään suurta keksi niin edes jotain pientä antaa lahjaksi. Viime lauantaina vei miekkonen mut syömään
yllätyksenä vuosipäivän kunniaksi ja mukavaa oli

Kuuska, noin päin se onneksi toimiikin! Mut nii... himopankkiurheilijat Ihana!

18.3. on virallistettu meidän vuosipäivä, vaikka kummallakaan ei taida olla aavistustakaan miksi se on juuri tuo päivä. Kuitenkaan meillä ei ollut mitään maagista "alaxämunkaa" -kysymystä vaan yhtäkkiä vain tajuttiin että hitto taidetaan muuten seurustella. Mutta kuten pari muutakin on tuossa ylempänä todennut, päivä tuo on siinä missä muutkin, eli kunhan nyt joku päivämäärä on jota voi juhlia. Kihlauspäivä 27.9. onkin sitten virallisempi, kun siihen kuitenkin sisältyi aika vahvasti se "alaxämunkaa" -kysymys.

Me vietettiin vuosipäivää tänä vuonna vähän myöhässä. Käytiin yhdessä syömässä Amarillossa. Mies maksoi koko lystin armeijan päivärahoillaan, koska miehen täytyy tarjota. Olisi kuulemma noloa, jos nainen maksaisi. Siinäkin tapauksessa, että meikäläinen tienaa monta kertaa enemmän kuin mies. Nakitti sitten minut maksamaan kaikki muut viikonlopun ruokahankinnat yksin.

Mikäs siinä. Oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa.