Koirat.com

Pankki ku penkki.

Mä aloin tossa miettimään parisuhteitani ja hoksasin että mä en oo koskaan käynyt kenenkään kanssa mitään ollaanko-me-nyt-yhdessä-keskustelua. Miten muilla?

Se on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvää tietyn ajan jälkeen, että nyt ollaan yhdessä.

Meillä vuosipäivänä on 12.10., sillä silloin mies multa kysyi, että ollaankos sitä nyt yhdessä, kun sen kaverit alkoi jo udella, ollaanko me pari. Ja nyt me sitten vietellään vuosipäiviä tasan puolen vuoden välein, kun naimisiin mentiin tänä vuonna 12.4. :D Enemmän varmastikin juhlistetaan hääpäiviä, eikä tuota varsinaista vuosipäivää.

Joh kirjoitti:

Mä aloin tossa miettimään parisuhteitani ja hoksasin että mä en oo koskaan käynyt kenenkään kanssa mitään ollaanko-me-nyt-yhdessä-keskustelua. Miten muilla?

Se on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvää tietyn ajan jälkeen, että nyt ollaan yhdessä.

Ei meilläkään vuosipäivää juhlita, ei tiedetä/muisteta milloin ollaan alettu seurustelemaan. Seurusteluaika vuosina tiedetään suunnilleen. Kihlapäivää juhlistetaan sit ihan kunnolla, käydään ulkona syömässä jossain hienommassa ravintolassa

Me vietetään vuosipäivää sinä päivänä, kun tavattiin ekan kerran .

Joh kirjoitti:

Mä aloin tossa miettimään parisuhteitani ja hoksasin että mä en oo koskaan käynyt kenenkään kanssa mitään ollaanko-me-nyt-yhdessä-keskustelua. Miten muilla?

Se on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvää tietyn ajan jälkeen, että nyt ollaan yhdessä.

Nyt kun sanoit niin en oo minäkään. Kyllä sen huomaa ja tuntee, sitten kun ollaan niinkusta yhdessä.

Musta on tullut joku ihme parisuhteterapeutti kaverille. Soittelee mulle tuoreesta suhteestaan lähes päivittäin että mitä tehdä, mitä sanoa sille miehelle kun sille miehelle kuitenkin tuntuu olevan tärkeämpi työ ja kaverit kuin tämä minun kaverini. Ja sitähän ei voi sitten hyväksyä. Jotenkin olen niin kypsynyt siihen vinkumiseen, olenkin sanonut jo että ota tai jätä, ota sitä mitä on tarjolla tai ole ottamatta. 99% jutunaiheista liittyy siihen sen mieheen.

Me (miehen sanojen mukaan) kuljailtiin jonkun aikaa, ennen kuin eräänä kauniina iltana sitten ohimennen kysäisin, että seurustellaanko me vai ei? "Noh, kai me seurustellaan" että ei se ihan hirveän vakavasti otettua ollut meilläkään Vuosipäivästä intetään vieläkin, se on joko 20. tai 21.11, mutta tuskin tuo nyt niin päivän päälle on.

Taistelut, voi, niitä riittää. Minä olen aivan järkyttävä, nollasta sataan ja takaisin noin neljässä sekunnissa, tähän yhdistettynä nälkäkiukku ja aamuäreys, tuo reppana on välillä ihan helisemässä. Pistää se vastaankin, ei siinä mitään, ja sitten vuorotellen jyrätään molemmat kilpaa toisiamme. Ääntä harvoin korotetaan, se on lähinnä "sinä sanoit että.." "ei, vaan sinä laitat sanoja suuhuni ja oikeasti minä sanoin.." ja tilanne loppuu yleensä siihen että jompi kumpi lähtee tökkimään. Mua ärsyttää vaan suunnattomasti se hiljaisuus, oikeastaan mitä tahansa tapahtuu, mies sanoo asiansa (usein ei edes sitäkään) ja vaikenee, hänen mielestään se on paras ratkaisu. Tuolla on myös helvetin huono taipumus lyödä todella vakavat asiat leikiksi, mikä sitten saa tämän hermoheikon stressikimpun itkemään, mikä taas ahdistaa miestä --> vaikenee --> minä märisen entistä enemmän --> mies turhautuu ja pakenee johonkin. Oikein mukava oravanpyörä on tämä. Eniten ehkä koko suhdetta kiristää se, ettei me tehdä mitään yhdessä. Nukutaan yhdessä niinä harvoina kertoina kun toinen ei ole töissä ja "yhteinen laatuaika" käsittää sen, että toinen on netissä ja toinen katsoo telkkaria. Tässä on oppikirjaesimerkki terveestä ja toimivasta parisuhteesta

Mä sentään muistan sen tilanteen ku oli vähän ..pakko.. päättää, että seurustellaanko me vai ei.

Avokki asu sillon vielä vanhempien luona, ja oltiin viettämässä viikonloppua siellä. Vanhemmat tulikin sitten vähän aikasemmin mökiltä pois, olin vissiin kerran aikasemmin nähny heidät jo, ja kun kerta kysyttiin, niin kyllä me sitten seurusteltiin :)

Meillä alettiin laskea vuosipäivää siitä päivästä lähtien, kun tavattiin, koska käytännössä me muutettiin yhteen jo sinä päivänä - tai eihän siinä tietenkään aluksi mikään muuttoajatus ollut, mutta siitä lähtien toi mies loisi mun luona seuraavat 11kk, kunnes muutettiin oikeasti yhteen Myöhemmin oli sitten helppo sopia, että tapaamispäivästä lasketaan yhdessäolo. Syksyllä tulee 2 vuotta täyteen.

Ennen nykyistä seurustelin exän kanssa 15-vuotiaasta yliopistoikään asti, eli reilut 4 vuotta yhteensä. Tuon jälkeen olin ihan kypsä parisuhteisiin ja nautin täysin rinnoin sinkkuajasta, mutta enpä ehtinyt sinkkuilla kuin 5kk, kun kävi näin Tähän jotenkin ajauduttiin, ja jossain vaiheessa oli vaan itsestään selvää, että seurustellaan. Meillä FB-relationshipstatukset olivat viimeinen naula, joka virallisti suhteen

Tuo mies on ehkä maailman paras. Siivoaa, kokkaa, puhuu tunteistaan, osaa kuunnella, ei äksyile turhasta, riitelee (liiankin) fiksusti, sietää mua vaikka oon hankala, hoitaa koirat kun mua väsyttää, tuli jopa koiranäyttelyyn ja koiran luonnollisen ruokinnan luennolle mun mieliksi! Hih, no jälkimmäisistä se sitten innostui itsekin paikan päällä. On se vaan aika ihana

Mä olin eronnut juuri eksästä tyyliin edellisenä päivänä kun tapasin tän nykyiseni. Olin lähibaarissa kavereiden kanssa istumassa iltaa. Me tiedettiin toisemme entuudestaan sen verran, että oltiin oltu ala- ja yläaste samassa koulussa. Siitä se sit vaan jotenkin lähti vaikka mä yritin ottaa iisisti koska olin juuri eronnut. Kohta tulee siis 6 vuotta yhdessä :)

Meillä vuosipäivä on 8.2. Tuolloin avokki kysy parin kuukauden "säätämisen" jälkeen, että "saanks mä alkaa sanoo sua mun tyttöystäväks?" :) <3
Kyllä sitä joka vuosi juhlistetaan, käydään syömässä ja yleensä lahjatki ostetaan.
Kohta 5½ vuotta seurustelua täynnä.

iBox kirjoitti:

Meillä vuosipäivä on 8.2. Tuolloin avokki kysy parin kuukauden "säätämisen" jälkeen, että "saanks mä alkaa sanoo sua mun tyttöystäväks?" :) <3

Ihana :D

Meilläkin taitaa vuosipäivä olla tapaamispäivä, koska siitä asti sitä ollaan oltu paaaaaljon tekemisissä, eikä olla tähän päivään mennessä käyty keskustelua siitä että seurustellaankos me nyt. Joskus alkuvaiheessa käytiin keskustelu siitä, että saako olla muita ja sovittiin että ei. Siitä päivästä sitä kai tulis seurustelua laskea, mutta mitäpä tuota laskemaan toisaalta, siinä se vieressä nököttää, onko sen väliä mistä päivästä Tapaamispäivästä tulee 2 vuotta nyt heinäkuussa ja nyt jo muutettiin yhteen. Musta siis tuli avovaimo, hui.

^ Onnea avovaimoutumisesta

Mekin muutettiin myös aika aikaisin yhteen, tai toki riippuu siitä mitä kukin pitää aikaisena.
Pari vuotta seurusteltiin sitä ennen.

Oooi, onnea paljon tuoreelle avovaimolle! :) Toi on niin hienoa aikaa, kaikki on uutta ja jännää.

MUOKS: Me oltiin seurusteltu 2½ vuotta kun yhteenmuutto tuli ajankohtaseks. Avokki sai toiselta paikkakunnalta opiskelupaikan ja mua ei mikään kotoseudulla pidätellyt niin lähdin mukaan. Mitään kaukosuhteilua ei haluttu, saati sitten erota niin tää oli yhteisellä päätöksellä järkevin vaihtoehto.

Onnea avoutumisesta ;)

Meidän mittapuulla te ootte jaksanu oottaa tosi pitkään, me muutettiin yhteen alle vuosi seurustelun alkamisesta, eli heti kun avokki pääsi pois armeijasta. Se oli vaan kaikista käytännöllisintä, erinäisistä syistä johtuen, joita en nyt jaksa tähän selittää koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta

^Eikä kun kaikkia kiinnostaa

Kiitos kiitos, mutta ei tää uutta ja jännää valitettavasti oo. Ollaan asuttu kahta kämppää, eli toisen kanssa jatkuvasti mutta on ollu se oma pakopaikka mikäli on sattunu tarviimaan. Jääny se oma tila mitä molemmat tähän asti on tarvinnu. Nyt sitten alko tuntua siltä että ehkä tässä ei enää oo järkeä maksaa kahta vuokraa ja lyödään hynttyyt oikeasti yhteen. Ainoa jännä asia tässä on se, että miten saadaan kaikki rakkaat huonekalut tykkäämään toisistaan ja sopimaan sisustukseen täydellisesti riitelemättä

Täältäkin onnittelut! :)

Meillä yhteenmuutto tapahtui hyvin nopeasti, nimittäin n. 3kk:n seurustelun jälkeen En vaan viihtynyt enää vanhempien nurkissa ja mies otti mut mielellään luokseen. Ja eipä tuota ole tarvinnut katua, kun kaikki sujui alusta asti hyvin ja nyt on saman katon alla asuttu n. 3½ vuotta :)

nereda en mä ees halua tietää oliko toi silkkaa sarkasmia, mutta... :DD Sitä saa mitä tilaa :>

Avokki oli sillon Helsingissä kirjoilla töitten takia, kun meni armeijaan. Punkkas kuitenkin vkl.t ensin vanhempiensa luona täällä Turussa, ja sitten kun me alettiin seurustelemaan, niin mun luona. Tai oikeastaan jo sitä ennen... Me ei sitten kumpikaan haluttu kaukosuhdetta, eikä avokin ollu järkevää ettiä Turusta uutta kämppää tai muuttaa takas vanhempiensa luo, niin me sitten lyötiin hynttyyt yhteen n. 9kk seurustelun aloittamisesta. Tylsää, arkista, epäromanttista mutta kovin taloudellista :D

Meillä on aika selkee seurustelun aloituspäivä. Oltiin jo jonkin aikaa tekstailtu, ja ekat treffit oli sitten eräässä musiikkitapahtumassa. Siitä se seurustelu alkoi, pian nähtiin toisiamme joka päivä. Yhteen muutettiin neljän ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, mikä oli lähinnä käytännön sanelema tilanne. Mulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada mistään rahaa, ennen kuin aloitin opiskelut yliopistossa ja opintotuki alkoi virrata.