Koirat.com

Hmm, tää ei nyt liity aiheeseen oikein mitenkään, mutta tunnen parikin tyyppiä, jotka inttiaikoina muuttuivat. Siis lähinnä alkoivat uhoilla ihan ihmeellisesti. Lähinnä alkoholi toi sen uhoamisen esiin, mutta muutenkin minun mielestäni oli enemmän sellaista ilmassa. Ennen armeijaa en tuollaista piirrettä heissä ollut huomannut ja armeijan jälkeen piirre ikään kuin kuihtui vähitellen pois. Pelottavaa. Mistä lie johtuu.

Painiskelen täällä taas oman tasa-arvo-ongelmani kanssa ja kiinnostaisi tietää, miten teillä jaetaan arki? Eli siis kotityöt, rahankäyttö, vapaa-aika?

Meillä siis isäntä käy töissä ja vapaa-aikansa viettää miten milloinkin tahtoo. Käy omissa harrastuksissaan, pelaa, katsoo tv:tä, nukkuu tms. Itsellä kaikki työn jälkeinen elämä menee käytännössä kotipuuhiin, siivoamiseen, tiskaamiseen, pyykinpesuun, ruuanlaittoon jne. Lisäksi minä kaupassa työskentelevänä hoidan kaikki ruokaostokset. Omasta tilistä, tottakai. Asumis- ja autolaina menee meillä puoliksi, vaikka auton käyttöoikeus on pääasiassa miehellä. Saan sitä käyttööni silloin jos ukolla ei ole tarvetta tai jos erikseen pyydän.. Tosin hän maksaa sekä dieselit että vakuutukset.

Koirat ovat täysin mun vastuulla ja on erityisen neuvottelun paikka, jos tahdon esim. työpäivän jälkeen lähteä jonnekin ja päivälenkit+ruokailut jää isännän harteille. Viikonloppureissuista puhumattakaan. Toki koirat ovat minulle mieleinen harrastus sen lisäksi että ne ovat perheenjäseniä ja ilman muuta tahdon niiden kanssa touhuta. Enemmänkin, jos olisi aikaa.

Saatan olla vähän niuho, mutta toisinaan tulee tunne että olen ylityöllistetty..

Meillä menee pääpiirteissään kaikki tasan. Kulut on jaettu puoliksi (laskut, ruuat yms.), ja kotityöt hoidamme puoliksi. Tarkoittaa sitä että vuorotellen toisella on esim. imuroimisvuoro, ja toinen hoitaa esim. vessan pesun. Kaupassa käy se kellä on enemmän aikaa.
Ei kyllä ole ollut valittamista tässä järjestelyssä, ja ei tarvitse tuntea olevansa ylityöllistetty, muuten olisi keskustelun paikka.

Lisäyksenä tuosta koiran hoidosta, se on kyllä oikeastaan täysin vastuullani, koska koira on minun, eikä mies ole erityisen innostunut sitä hoitamaan. Tarvittaessa saan ulkoilutus, ruokkimis yms. apua silloin tällöin, ja se riittää.

Mä käyn töissä ja avokki opiskelee, joten normaalisti (nyt kesä ja avokin kesätyörahat poikkeuksena) mä maksan tyyliin kaiken, koska opintotuesta ei paljoa maksella. Vuokra menee puoliksi ja avokki maksaa oman puhelimensa ja netin, mä maksan sähkölaskun, vakuutukset ja omat laskuni.

Kaupassa yleensä se maksaa, kummalla nyt on rahaa. Jos on kummallakin, niin se maksaa, joka on halunnut jotain erikoisempaa ostaa (eli avokki ei pakota mua ostamaan sen härän sisäfileitä jne), ja normaaliostokset tyyliin "minä viimeksi, sinä nyt", eli ei katota mitenkään pennintarkkaan.

Kotityöt.. no, jotain kertoo se, että meille ostettiin nyt astianpesukone. Eli avokki tekee ruokaa, ja mä teen kaiken muun
Ollaan keskusteltu tästä paljonkin, ja tultu siihen tulokseen, että mun käsitys likaisesta ja epäsiististä on piiikkasen matalammalla kuin avokilla. Tää taas johtaa siihen, että mun mielestä kun ton pitäis jo tajuta itekin siivota, niin hänen mielestään ei ole edes likaista vielä. Tämä aiheuttaa silloin tällöin kevyitä konflikteja... Kyllähän hän sitten siivoaa, kun väännän rautalangasta, ja siivoan itse samalla. Sitä se ei vissiin kestä, että mä joudun yksin siivoamaan, eli ihan kunnon mies kyllä siinä mielessä Pyykkiä pestään vähän vuorotellen, se kun ei oo kummallekaan mitenkään erityisen vastenmielistä. Mä pyyhin pölyt, ja avokki imuroi. Matot tampataan puoliksi, koska mun ranne ei kestä kaikkien mattojen tamppaamista kerralla.

Koira on taas lähestulkoon kokonaan mun vastuulla, ohan se MUN koira (ja jos me joskus erotaan, niin jää mulle, ja asiasta ei keskustella). Avokki kyllä leikittää ja lenkittääkin ihan mielellään, heittää safkatkin naaman eteen jos mä olen töissä. Sen sijaan aamupissatukset on 100% mun heiniä, koiran ruuat teen minä, ja näyttelyihin tai muihin koiraharrastuksiin avokki ei suostu.

Mitä tulee iltarientoihin, avokki saa mennä miten lystää kuhan asiasta keskustellaan ensin Lähestulkoon aina saa tulla ja mennä miten haluaa. Ja mähän en siis oikeastaan käy ulkona, viihdyn niiiin paljon paremmin kotona.

Meillä laskut menee puokkeen ja ruuat ostellaa vuorotellen.
Kotitöistä: keittiö on mun valtakunta, eli ruuat teen minä (onneksi ukko ei edes ruokaa halua tehdä). Astioitten(pesukone), vaatteiden ja lattioitten pesut hoidan minä, ukko imuroinnit, pyyhkimiset ja ikkunan pesut plus tavaroitten paikoillen laittamiset.
Eli hommat menee aika lailla puoliksi ja hyvä niin. Meillä mies on tarkempi tuon siivoomisen suhteen, siitä syystä saakin aina imuroida itse vihaan sitä ylitse kaiken ja ukon mielestä en tee sitä tarpeeksi tarkasti...

Me käydään molemmat töissä ja tienataan aika lailla saman verran. Meillä menee talon laina puoliksi. Lainan lisäksi molemmat siirtää yhteiselle tilille kuukausittain tietyn summan, josta maksetaan yhteiset laskut, kuten vakuutukset, tv-luvat tms. Kaupassa käy se, kumpi ehtii. Tuskin meillä kummallakaan paljon toista enempää menee kuukausittain kauppaan rahaa. Autoa tankataan varmaan suunnilleen saman verran, vaikka se taitaa ollakin enemmän mun käytössä, koska harrastan koirien kanssa paljon. Koska tykkään kierrellä sisustuskaupoissa, niin minä kyllä ostan kotiin 90% tavaroista, huonekaluista yms.

Kotityöt ei ole meillä kummankaan lemppareita, koska molemmilla on hyvin vähän vapaa-aikaa työn ja harrastusten jälkeen. Välillä joutuu kyllä sanomaan, että tyhjennä ja täytä tiskikone ja laita pesukone päälle. Mä taidan kuitenkin yleisesti siivota täällä enemmän. Mies taas tekee pihassa enemmän töitä ja tekee 90% kaikki ruuat. Kaipa näistä kotitöistä joskus jotain sanomista tulee

Meillä molemmat koirat on minun, koska olen halunnut niin. Koirat on kuitenkin miehelle yhtä tärkeitä ja mun ollessa työmatkoilla, reissussa tai muuten pois kotoa, on selvää, että mies hoitaa koirat ilman eri ohjeita. Minä kuitenkin 90% ostan koirille ruuat (mies käy välillä Kennelrehun autolla) ja mies taas maksaa 100% kaikki oman harrastuksensa eli veneen kulut.

Eipä meillä kyllä olla koskaan riidelty rahasta tai sen käytöstä, mutta kaipa tuo mies vois joskus hieman oma-aloitteisempi olla kotitöiden suhteen

Täällä perhetilanne taitaa poiketa useimmista palstalaisista. Me kun olemme olleet yhdessä noin vuosikymmenen ja naimisissa liki kahdeksan vuotta. Suurperhettähän tässä ollaan luomassa, sen nyt jo itsekin myönnän, vaikka tähän asti olen tuota sanaa meitä kuvaamassa välttänyt. Mutta nyt, kun viides vauva on tulossa ja tuo koirakin kulkee joka paikassa mukana niin alkaa tuntea porukan hieman tavanomaista isommaksi. Meillä minä olen kotona ja pääasiassa hoidan lapset ja nyt myös koiran, joka tuli taloon minun ja lasten päätöksellä. Miehen suostumuksella tietysti koira tuli, mutta toistaiseksi on pysynyt tuosta aikalailla vielä erossa. Sikäli mitä minä häntä noin kymmenen vuoden yhteiselomme perusteella tunnen niin varmasti pennun kasvaessa alkaa ottaa tuotakin ainakin ulkoilujen osalta vastuulleen.

Mies on yrittäjä ja siis se leivän tuoja, joka myös maksaa asumiseen yms. liittyvät menot, minä hoitelen ruokakauppa-asiat yleensä lasten kanssa. Myös vaateostokset hoitelen joko minä (postimyynnistä) ja paljon ostetaan noita myös silloin kun noin kerran parissa kuukaudessa käydään suuremmissa kaupoissa. Meillä on erilliset tilit, mutta pohjimmiltaan rahat ovat yhteisiä eikä meillä koskaan ole ollut riitaa rahankäytöstä. Aina silloin tällöin mies siirtää koko palkkansa suoraan yrityksen tililtä minun tililleni, kun luottaa siihen etten tuhlaile turhuuksiin ja siten minäkin vältyn rahankinuamiselta ennen ruokakauppareissuja.

Ruokahuolto on minun käsissäni, mies siivoilee usein keittiön ruokailun jälkeen. Myös pyykit minä pesen (ja yritän huolehtia ne joskus paikoilleen...). Isommat siivoukset hoidetaan yhdessä, tosin on annettava miehelle tunnustusta siitä, että aina kun olen ollut raskaana tuo on kyllä ottanut suurimmat hommat itselleen. Sitä osaan todella arvostaa, sillä aikanaan sain esikoiseni yksin ja olin neljä vuotta yksinhuoltajana (huollettavana poika, kissa ja kolme koiraa), joten enpä kyllä yhtään valita tästä nykyisestä elämästäni.

Meillä tienataan kanssa suurinpiirtein saman verran ja joka kuukausi menee tietty summa omalta tililtä yhteiselle tilille, josta maksetaan talolaina, vakuutukset, sähkö, vesi, jätehuolto jnejne. Ja jos sinne jää ylimääräistä niin se säästetään tulevia hankintoja (=huonekaluja, työkaluja tms) varten. Itse sitten maksellaan omat laskumme. Kaupassa käyn yleensä minä ja jos mulla ei ole rahaa, niin mies laittaa mun tilille sitten sen verran ku tarvii. Aika fifti-fifti menee.

Kotitöitä tehdään vähän vaihdellen, yhdessä yleensä siivotaan (mies imuroi, minä pyyhin pölyt ja luutuan), tosin ikkunoiden pesut ja matonpesut on mun hommaa. Tiskikonetta tyhjennellään ja täytellään miten ehditään, samoin on pyykin kanssa, se pesee joka tarvii puhtaita vaatteita. Mutta periaatteessa noi menee mulle ehkä 70% nyt kun olen lomalla. Silloin kun olen töissä, mies hoitaa kodin yksin, kun oon aina toisella paikkakunnalla. Ruoat teen minä aika sataprosenttisesti, kun siitä tykkään ja haluan syödä muutakin kuin pizzaa, pihviä ja makaronilaatikkoa.

En mä näe siinä ongelmaa, että teen enemmän kotitöitä kuin mies, minun siisteyskäsitys on hieman erilainen kuin miehellä ja mikä minä olen siitä naputtamaan sille, jos toinen ei yksinkertaisesti huomaa sitä likaa ja epäjärjestystä minkä minä huomaan? Kuitenkin mies oma-aloitteisesti imuroikin joskus, niin kyllä se raja silläkin jossain kohtaa on. Varsinkin nyt kun olen lomalla ja mies töissä, niin oikeastaan automaattisesti hoidan sitten enemmän kotihommia. Pihahommat menee yleensä kanssa fifti-fifti, mies leikkaa nurmikon ja mä trimmailen perässä hankalat paikat. Tosin kasvimaa on mun projekti ja voihan tuolla pihalla tehdä vaikka ja mitä, mutta noissa asioissa tuo ukkeli on vähän laiska.

Meillä on omat tilit ja meillä minä hoidan ruokakulut, vakuutukset ja omat laskuni. Ja mies kämpän ja auton. Eli meillä on omat tilit, tiedän monia joilla on yhteinen tili toimiiko se? Musta tuntuu ett mun tuntemalla parilla ei ainakaan toimi, aina ollaan hermostuksissa ku toinen on käyttänyt yhteisiä rahoja.. Hmm kai se joillakin toimii jos vaan on samallainen rahankäytön suhteen.
Jee ukko jää tänään lomalle ja on mun kaa 3viikkoa (oon siis työtön), ihanaa. :)

^Meillä on ainakin toiminut tuo yhteinen tili, kun sieltä ei tosiaan maksella mitään muuta kuin taloon liittyviä juttuja. En näe siinä ongelmaa jos säännöt on selvät. Ei miellä tulis kummallakaan mieleen käyttää niitä rahoja mihinkään omiin juttuihin.

Meillä on käytössä myös yhteinen tili, ja erittäin hyvin on toiminut. Sinne laitetaan joka kuukausi tietty summa josta yhteiset kulut menevät (ruuat, laskut yms.). Todella kätevää, ei tarvitse ainakaan miettiä kumpi nyt viimeksi on ostanut ja mitäkin. Kuten todettu, kun pelisäännöt on selvät ei ongelmia ole asian suhteen koskaan ollut.
Koska kummatkin tienataan tällä hetkellä suunnilleen yhtä paljon on ihan reilua että kulut on myös aika tasan tarkkaan puoliksi. Tietysti jos vain toinen tienaisi ja toinen opiskelisi olisi tilanne eri. Ollaan kummatkin kuitenkin aika tarkkoja rahasta, niin eipähän ainakaan tule kinaa näin. Tiedän tapauksia jossa toinen osapuoli käytännössä elättää toista. Itse en ikinä moiseen suostuisi. (työttömyysjaksot jne. ovat tietenkin asia erikseen.)
Voi kun saisi tiskikoneen. Tuntuu nimittäin että tiskaamisessa ei aina ihan mene tasan tämä puoliksi ajattelu. Tosin mies käy kyllä vastaavasti useammin ruokakaupassa, ja se on tosi kiva, koska inhoan kaupassa käyntiä

Aa hyvä että joillain toimii :)

Meillä siis minä olen pitkään 8joulukuussa 8v täynnä) ollut kotiäitinä, perheen yhteinen arvovalinta... Eli tässä tapauksessa tuo yhteiset rahat oikeastaan ainoa ajateltavissa oleva vaihtoehto (meillä tosiaan niin, että mies maksaa laskut, minä ruoat). Ja kun pelisäännöt ovat selvillä niin hyvin toimii.

Noista vuosipäivistä on ollut puhetta, tässä ei enää ole niistä niin jaksanut lukua pitää, kakun aina leivon kun muistan. Meillä on HIEMAN huonosti valittu hääpäivä - anopin syntymäpäivä...... Minä varasin yksinäni silloin sen vihkiajan ja en tietenkään muistanut mikä päivä se 1.11 olikaan.

Onko täällä muuten muita kotiäitejä kuin ransa?

Entä mikä on yleisesti hyväksytty lasten "minimimäärä" kotiäitiydelle, vai onko sellaista? Ainakin meidän piireissä kotiäitiyttä selkeästi ylenkatsotaan, sillä "eihän se ole oikeaa työtä" - "kaikki muutkin hoitaa lapsensa käymällä samalla töissä" jne, mutta kun puhetta on useammasta kuin parista lapsesta, alkaa näiden ylenkatsojienkin ääni muuttua kellossa.
Itseä sen sijaan hontsittais hyvinkin jäädä kotiäidiksi, mutta saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tuleeko se olemaan taloudellisesti mahdollista jne. Jos vaan lykkyä riittää, niin suunnitelmissa on 2-3 lasta, sitten joskus, ja minä pullantuoksuisena kotiäitinä yeah right :)

Vaikka mä muuten olenkin aika kaukana konservatiivista, niin lasten hoito/kasvatus on mun mielestä kuitenkin pitkälti naisen hommaa. Ei sillä, että mies sais pestä kätensä täysin koko jutusta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan...?
Ja kun avokkia ei selkeästikään kiinnosta kodinhoidolliset työt siinä määrin kuin mua, niin mä näkisin ihan järkevänä ratkaisuna sen, että mä hoitaisin kodin ja hän oman (toivottavasti siis tarpeeksi rahakkaan) työnsä. Ollaan siis alustavasti juteltu aiheesta eikä avokilla ole mitään asiaa vastaan, kunhan vaan se paha paha taloudellinen toimeentulo pysyy turvattuna.

Meillä on yhteiset rahat, on ollut aina olipa toinen sitten töissä tai koulussa. Jos toinen tarvii jotakin isompaa (kengät, takki...) niin siitä sovitaan sitten yhdessä ennen hankintaa.
Kotityöt menee aikalailla 50/50 ilman mutinoita (kun kumpikin tietää että ne on joka tapauksessa tehtävä), tyyliin "jos sä imuroit niin mä pesen lattiat". Koirien kanssa harrastan minä ja hoidan niihin liittyvät jutut, harrastukset yms.

Kyllä minun mielestäni hyväksyttävää on olla kotona vaikka vain yhdenkin lapsen kanssa - kyseessä on perheen arvovalinta ja se ainokainen on ihan yhtä arvokasta hoitaa kotona kuin isompikin porukka. "Urani" alkaessa minulla oli hoidettavana kaksi (tuo esikoiseni ja ensimmäinen yhteinen lapsemme. Taloudellisestihan tämä ei leiville lyö - minullakin on ollut tässä välissä vuosi jolloin en saanut kuin lapsilisät ja kaikki muu raha oli sitten mieheltä ruinattava - silloin hän alkoikin maksaa aina joskus palkkansa minun tililleen (yksityisyrittäjänä maksaa itse itselleen palkan, joka ei ole suuren suuri, mutta riittävä onneksi.) Edellinen lapsemme syntyi tammikuussa 2009 ja tällä hetkellä olen siis kotihoidontuella, marraskuussa alkaa taas "äitiysloma".

Jannie: On todella hyvä miettiä näitä asioita jo ennen perheen perustamista - meillä tilanne oli hieman erilainen, kun minulla jo oli yksi lapsi tavatessamme (mutta eipä sitä lapsi/elukkalaumaa olisi varmaan kuka tahansa huolinut...), aika kamalia ovat ne tilanteet, joissa toinen haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja toinen sitten ei arvosta sitä pätkääkään vaan ainoastaan maallinen mammona ja status työelämässä merkitsevät. Täytyy sanoa, että ellei minun mieheni olisi sellainen kuin on niin enpä olisi varmasti jaksanut näin pitkään tässä olla ja olisi vielä intoa puhkuen jatkamassa tätä "uraa".

(tänään on taas näitä ihme päiviä, joina minulla on aikaa hypätä netissä vähän väliä, siunattu olkoon koulujen kesäloma, jolloin kaikki lapset ovat kotona ja isommat viihdyttävät pienempiä)

Minä oon äitiyslomalla, pikkuinen on 2,5 kuukautinen. Aikeissa on jäädä kotiäidiksi ainakin siihen saakka kun tyttö täyttää kolme ja siinä ajassa jo toiveissa taas pikkusisarus jonka ansiosta kotona olo jatkuisi. :) Yhteinen arvovalinta meilläkin tämä. Koti on meistä paras paikka pienelle lapselle jos vaan siihen on mahdollisuus taloudellisesti. Ja varsinkin kun olen lastenhoitaja ammatiltani, musta tuntuisi ristiriitaiselta laittaa oma pieni lapsi päiväkotiin ja mennä itse töihin hoitamaan vieraiden ihmisten lapsia. Mieluummin hoidan omia, kun siihen on mahdollisuus. :)

Meillä on miehen kanssa omat tilit. Mies maksaa tällä hetkellä asunnon ja auton ja ruokia sekä omat laskunsa. Minä maksan omani ja yhteiset netti, sähkö ym. sekä pienen osan ruoista. Hyvin on toiminut meillä. Mies tienaa luonnollisesti enemmän kun mä oon äitiyspäivärahalla ja tienaisi muutenkin kun mun alalla, joten on ollut itsestään selvää että maksaa suurimman osan kuluista. Silloin alkuvuosina kun oli toisinpäin, mä maksoin suuremman osan menoista. Yhteisestä tilistä on monesti ollut puhetta, ja uskon että se toimisi meillä mainiosti, mutta ei vaan olla saatu aikaiseksi. Se meillä onkin yhteistä - saamattomuus.

muoks. Minusta on myös yhtä hyväksyttävää olla kotona yhden lapsen kanssa kuin monenkin. Ja yhtä tärkeää. Kaikki ei kotona olemista arvosta, mutta mulle riittää että me arvostetaan. Kuitenkin, kyllä lasten ja kodin hoitaminen käy työstä ja omalla kohdalla vielä tekisin samaa työtä vaikka ansiotyössä olisinkin, niin miksipä en olisi oman lapsen kanssa kotona. :)

Nyt ollaan Sinikan kanssa oltu 7kk kimpassa. Meillä minä lenkitän koiran ja ostan omat safkani. Ei ole varaa toista elättää ja muutenkin Sinikan liksa paljon parempi.

Meillä sellainen jako, että sinikka pitää huushollin kunnossa. Minä käyn ruokakaupassa, kun ei se ostaisi ikinä kaljoo!

Oli erittäin mukavaa lukea muiden kokemuksia inttileskeydestä :) Ne toivat lisää uskoa. Ensi torstaina taas nään hänet ensimmäistä kertaa melkein kuukauteen. Olen myöntänyt myös hänelle että minua jopa pelottaa aivan kauheasti nähdä häntä. Lapsuuden kodissani (olen -88) ei koskaan harrastettu fyysisiä hellyyden osoituksia, joten kun ei ole 20 ensimmäisenä elinvuotenaan saanut fyysisiä hellyyden ossoituksia niin kyllä kuukauden ero tekee läheisyydenkaipuulle aikamoista hallaa.
Torstaina kumminkin näemme ja minua melkein hävettää, että hänen (-85) on varmasti suhteelliisen pahan puutoksenkin jälkeen kestettävä samaa kun tyttöystävä ei ole edes varma onko hän valmis halaamaan poikaystäväänsä ilman ahdistusta vaikka tätä onkin mahdottoman paljon kaivannut.

Meillä on myös olut käytössä yhteistili jo vuosia. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset jutut ja molemmat laittaa sinne saman summan joka kuu. Kotityöt menee varmaan aikalailla puoliksi, mutta meillä mies on se, jolla menee sotkuun ensin hermo. Mä huolehdin koirata suurimmaksi osaksi, mutta erikseen pyydettäessä mieskin käyttää niitä lenkillä tai pissalla. Omat harrastukset, vaatteet jne. kumpikin maksaa itse. Toine koira on täysin mun harrastus, joten maksan suurimmaksi osaksi myös koirien kulut.