Koirat.com

Meillä on otettu vuoden alussa käyttöön yhteinen tili, jolle siirretään molemmat saman verran kuukaudessa. Mikä allekirjoittanutta ottaa useasti päähän kun avon tuloista menee noin 40-50% tilille ja mun tuloista 100%, toki avo sitten tarpeen tullessa hoitaa laskuja enemmän ja hoitaa esim. molempien autojen vakuutukset eli siinä mielessä makselee vähän enempi. Epäsuhta johtuu siis siitä, että itse olen opiskelija ja avo taas vakituisessa työsuhteessa.

Kunhan toivon mukaan loppu vuoden aikana viimein työllistyn(toivon mukaan), niin aletaan katsella yhteistä taloa ja siinä vaiheesssa kun lainapapereita allekirjoitellaan niin varmaankin siirrytään kokonaan yhteistiliin. Tullaan kuitenkin todennäköisesti tienaamaan suurin piirtein saman verran eikä meistä kumpikaan käytä rahaa miten sattuu niin sellainenkin järjestely kyllä meillä toimii. Jotenkin itse koen sen itseasiassa tärkeänä erityisesti sitten siinä vaiheessa kun joskus ihan oikeasti perhettä perustetaan..Kun on yhteinen elämä, yhteiset menot niin sitten myös yhteiset tulot. :)

^Miksi ihmeessä laitatte molemmat saman summan, vaikka tuloero on noin suuri? Eihän tuossa ole oikein järkeä. Jos meillä olis noin iso tuloero, niin silloin mietittäis nuo summat uusiksi ja sen mukaan mitä kumpikin tienaa/ saa rahaa.

Tiedän kyllä, että avo maksais enempikin jos pyydän (ja maksaakin joskus kun on pakko jos ei noi yhteiset rahat riitä), mutta oon ite sen verran ylpee etten pysty pyytämään että voitaisko noita kattoa uusiks ja eläisin ns. "toisen kustannuksella"...Eri asia ois jos avo itse tajuais tarjota, että voi maksaa enempi kun tienaakin enempi niin ei mulla sitten olis ongelmaa. Mutta kun ei ole niin huomaavaista miestä siunaantunut niin näin se homma nyt toimii. En vaan raha-asioista jaksa keskustella ja pääasiallisesti olen ihan tyytyväinen näin, joskus se vaan ottaa päähän...

Kuten tilanteessa kun avo lähetti tossa yks päivä viestiä, että ois kiva lähteä viroon tai johonkin yhdessä... Millähän rahalla tuo kuvittelee minun lähtevän?

^Kyllä siinä vaiheessa kun yhteistä taloutta eletään, on raha-asioistakin vaan keskusteltava.

Mun mielestäni, jos menot halutaan laittaa puoliksi, eletään sen köyhemmän ehdoilla. Se tarkoittaa halpaa kämppää, ruokamenojen hillitsemistä jne. Jos suhteen parempituloinen osapuoli haluaa asua isommassa kämpässä tai kalliimmalla alueella, syödä paljon kalliimpia elintarvikkeita (juustot, leikkeleet, liha jne) tai vaikkapa matkustaa kumppanin kanssa, sitten pitää vähän katsoa, miten kulut jaetaan ja 50-50 ei ole oikeudenmukainen ratkaisu silloin.

Meillä meni jako ennen niin, että mies tienasi enemmän ja maksoi silloin enemmän. Sitten hetken tienattiin vähän tasapuolisemmin ja nyt mä taas maksan likimain kaikki kulut palkastani. Mun mielestä on ihan turha laskea sen tarkemmin siinä vaiheessa, kun suhde ei ole enää ihan tuore ja asutaan jo yhdessä. Mutta mun ajattelutapaani vaikuttaa vahvasti se, että en alottaisi enkä jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa en sillä hetkellä uskoisi voivani viettää loppuelämääni. Ja silloin on ihan turha laskea sentilleen minun ja sinun rahoja. Mulle tulee vähän sellainen olo, että jos kaikki kulut katsotaan kauhean tarkkaan, sillä halutaan varmistaa, että suhteen päättyessä ei ole itse jäänyt häviölle. Ja mitä järkeä on jatkaa suhteessa, jossa koko ajan petaa sitä, miten käy _kun_ suhde päättyy?

^ Mä en kyllä kavereidenkaan kanssa kovin tarkkaan laske rahoja. Esim ravintolassa saatan hyvinkin tarjota kierroksen, mutta odotan (ja myös saan) seuraavan kierroksen jonkun muun piikkiin. Eikä siinä kohtaa ole silloin väliä, kuka tilaa kalliin drinkin ja kuka halvan siiderin tai että menikö nyt molemmilla kierroksilla kulut tasan.

^En mäkään. Paitsi siinä hypoteettisessa tilanteessa, että homma ei jonkun kanssa toimisi ja alkaisi maistua liikaa loisimiselta. Yhden kaverin kanssa käytiin lomareissulla kerran periaatteella: Mulla oli käteistä mukana ja hänellä kortti, jolla voi nostaa rahaa ulkomailla, joten käytettiin mun rahat ensin ja loppureissu mentiin hänen rahoillaan. Ja hiukan pidettiin päässä sellaista summittaista "kirjanpitoa", että menot menivät osapuilleen tasapuolisesti. Toimi hienosti.

Melina kirjoitti:

^ Mä en kyllä kavereidenkaan kanssa kovin tarkkaan laske rahoja. Esim ravintolassa saatan hyvinkin tarjota kierroksen, mutta odotan (ja myös saan) seuraavan kierroksen jonkun muun piikkiin. Eikä siinä kohtaa ole silloin väliä, kuka tilaa kalliin drinkin ja kuka halvan siiderin tai että menikö nyt molemmilla kierroksilla kulut tasan.

Mulla yksi kaveri joka taatusti sanoisi etten voi tilata noin ja noin kallista juomaa koska hän tilasin sen ja sen maksavan äsken minun piikkiin. Välillä ihan oikeasti ärsyttää sen pihiys koska se on ihan älytöntä. Nillittää kassalla jos tavarasta otettiinkin 10 centtiä liikaa ja jos kassa löi vahingossa kaksi muovikassia yhden sijaan. En sitten tiedä onko oikeasti rahat niin tiukalla mutta ei ole kyllä ikinä tarjonnut mulle ulkona ruokaa vaikka minä olen monet kerrat. Mun mielestä kuuluu käytöstapoihin että kun toinen sanoo että mennään syömään Heseen, mä tarjoon niin se on sitten toisen vuoro tarjota seuraavalla kerralla. Ja jos hän meillä silloin kun mies tilaa ruokaa kotiin, mies kysyy kaveriltanikin aina että mitä sä otat. Eikä tee elettäkään maksaakseen.

Meillä on miehen kanssa omat tilit, ei kahdella tuhlarilla toimisi ikinä yhteinen tili. Tosin homma menee kyllä monesti nyt minun työttämän ollessa niin että minun rahat on minun rahoja ja miehen rahat yhteisiä. Miehellä lisäksi tapana tuoda vaate- ja kenkäkaupasta siellä itse käydessään aina minullekkin jotain kun tietää useinmiten sillä hetkellä tarviin. Tai sitten sanon suoraan että tuo ne kengät, mitkä sinulle kerran ikkunassa näytin.

monna83 kirjoitti:


Tosin homma menee kyllä monesti nyt minun työttämän ollessa niin että minun rahat on minun rahoja ja miehen rahat yhteisiä.

Näin meilläkin... Mä en tosin ole virallisesti työtön (vaan lähes täysin rahaton) koska täällä vain ei lapsiperheen äiti oikein voi käydä ainakaan kokopäiväisesti töissä, ellei sitten ole sellainen palkka että sillä palkkaa lapsillle yksityisen hoitajan kotiin.

Onneksi mies ei ole yhtään rahojensa perään, ja ylipäätään kovin vähään tyytyväinen. Lähinnä se menee niin, että miehen (pienestä) palkasta maksetaan pakolliset menot, ja kaikki ylijäävä raha (miehen loput rahat sekä mun satunnaiset rahat) menee lähinnä lasten "turhiin" juttuihin (lelut, kivannäköiset vaatteet yms.) sekä MUN lemmikkien menoihin.... Mutta koska ollaan molemmat ihan tyytyväisiä näin, niin eipä siinä ole oikein mitään ongelmaa.

Oma luonto ei oikein antaisi myöden elää toisen "elättinä", toki jos on sovittu esim. toinen jää hoitamaan kotia ja lapsia, ja toinen käy töissä tilanne on eri. Lisäksi työttömyysjaksot jne. ovat eri asia, kunhan ei ole vuosikausia kestävä tilanne.

Meillä ollaan tarkkoja rahosta, kumpikin hoitaa omat henk. koht. menonsa (vaatteensa yms.) ja tosiaan yhteiset kulut myös jaetaan puoliksi nyt kun kummallakin on yhtä suuret tulot. Jos/kun menemme tulevaisuudessa naimisiin teemme avioehdon varmasti. Kummallakin on kuitenkin eri määrä omaisuutta, perittävää jne. joten olisi mielestäni hölmöä ja naiivia, vaaleanpunaiset lasit silmillä elämistä, jos emme sitä tekisi. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.

"Mulle tulee vähän sellainen olo, että jos kaikki kulut katsotaan kauhean tarkkaan, sillä halutaan varmistaa, että suhteen päättyessä ei ole itse jäänyt häviölle. Ja mitä järkeä on jatkaa suhteessa, jossa koko ajan petaa sitä, miten käy _kun_ suhde päättyy? "

Olen eri mieltä tästä. Meillä kulut katsotaan tarkkaan siksi, että vaikka asumme samassa taloudessa olemme kuitenkin kaksi itsenäistä ihmistä, jolla on omat tulot, ja oma päätös siitä mihin nämä rahat käyttää, kunhan ne riittävät ensin yhteisiin menoihin. Ei mielestäni tarvitse elää symbioosissa "kaikki mikä on sinun on myös minun" periaatteella. Eikä kyse ole todellakaan siitä että varmistelisi sitä jos suhde päättyisi, se on turhaa ajanhukkaa.

Meillä on molemmilla omat tilit, yhteisestä ei oo koskaan ees puhuttu -ja tuskin tullaan puhumaankaan.
Avo opiskelee, mä olen töissä. Viime aikoina mä olen maksanu meillä melkein kaikki laskut, mut ruokakaupassa avo on sen verran ylpee, et haluaa useimmiten maksaa.

Ei pidä ymmärtää, että vastustaisin avioehtoa. On ihan järkevää varautua mahdolliseen eroon ja muistaa, että ihmiset eivät aina (=usein?) eron hetkellä osaa käyttäytyä järkevästi vaan mukaan saattaa tulla esimerkiksi kostonhimoa, joka ei ainakaan helpota eroamista ja omaisuudenjakoa.

Se, mitä mä en ymmärrä, tai millaista elämää en itse halua elää, on että parisuhteessa koko ajan jaotellaan sun ja mun rahat, tavarat jne. Olen nähnyt lähipiirissä sitä, että todellakin kuun lopussa käydään kauppalaskut läpi ja katsotaan kumpi jäi velkaa kummalle. Ja nimenomaan siinä tilanteessa, että tuloerot ovat suuret, on tosi hankala elää elämää niin, että kaikki laitetaan puoliksi. Parempituloinen ei välttämättä edes ymmärrä, miten tiukkaa toisella on ja minkälaisia paineita hän asettaa toiselle ehdotellessaan erilaisia hankintoja, matkoja jne. Ja ihan oikeasti pelkästään se, että parempituloinen lykkää kauppakärryyn ruokia niiden hintoja sen kummemmin miettimättä, voi saada kylmän hien nousemaan heikompituloisen niskassa, jos kaikki pitää jakaa tasan.

Sitten lisäbonuksena: Kuinka monen parisuhteessa mies on tarjoutunut maksamaan naisen ehkäisystä puolet? Tämä tuli lähinnä ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni vain toiselle tulevista menoista, jotka kuitenkin johtuvat parisuhteesta.

Meillä on omat tilit ja sitten yhteinen "kodinhoitotili" mistä maksetaan lainat, sähköt, vakuutukset yms. johon kumpikin siirtää saman verran kuussa rahaa. Ruuat maksetaan vuoroviikoin, ei lasketa pennilleen joka käyntiä. Mä yleensä maksan omasta pussista sellaiset pikakäynnit, rasvat, hiusten pesuaineet yms. Jotenkin yritän hyvittää miehen auton maksua sillä tavalla. Mies maksaa autolainan yksin, hommaa siihen renkaat yms. mutta vakutuukset, bensat ja sen sellaiset maksetaan puoliksi. Auto on silti miehen.

Jos mä jäisin työttämäksi en voisi kuvitella hassaavani miehen rahoja johonkin joutavaan, eli vaatteisiin, koira krääsään, kenkiin, meikkeihin tai mihinkään muuhunkaan ekstraan. Toki olettaisin että mies maksaisi ruuat, lainat ja muut jos mulla ei rahaa olisi, mutta todellakaan mihinkään joutavaan miehen ei tarttis rahojaan upottaa, ja ruokiin ja lainaan miehen tarttis antaa rahat vain siinä tapauksessa että päiväraha hakemuksen käsittely venyisi tms. se että oon halunnut ostella kaikkee kivaa ja rahat on loppu ei ole syy. Saati että alkaisin miestä elättämään jos se työttömänä rälläisi kaikki rahansa johonkin joutavaan, uusiin puhelimiin tai muuhun joutavaan tarpeettomaan.

Tosin meillä menee loppu peleissä rahankäyttö suht samoilla periaatteilla. Ei hassata rahaa mihinkään joutavaan, ja kummallakin on rahaa jemmassa jos jotain sattuu tilanteita varten.

maddy kirjoitti:


Se, mitä mä en ymmärrä, tai millaista elämää en itse halua elää, on että parisuhteessa koko ajan jaotellaan sun ja mun rahat, tavarat jne. Olen nähnyt lähipiirissä sitä, että todellakin kuun lopussa käydään kauppalaskut läpi ja katsotaan kumpi jäi velkaa kummalle. Ja nimenomaan siinä tilanteessa, että tuloerot ovat suuret, on tosi hankala elää elämää niin, että kaikki laitetaan puoliksi.

Joo, tuota minäkään en oikein ymmärrä. Se elämähän&talous on yhteinen kuitenkin, jolloin tuollaisessa kauppalaskuista nillittämisessä ei ole mitään järkeä. Yhteisistä menoista vastataan yhdessä, kumpainenkin omien tulojensa mukaan ja jos näyttää siltä, että elämä käy vaikka liian kalliiksi jommalle kummalle, niin sitten karsitaan niistä menoista sen mukaan mihin on varaa eikä vingutella luottokorttia tai valiteta kun rahat ei riitä.

"parisuhteessa koko ajan jaotellaan sun ja mun rahat, tavarat jne".

Minäkään en ymmärrä kauppalaskujen laskemista ja muutamasta eurosta valittamasta (se hoituu sillä yhteisellä tilillä ;)). Siinähän ei menisi kuin hermo. Silti, vaikka yhdessä asumme ja elämämme jaamme, ja yhteiset arkeen kuuluvat menot menevät puoliksi, on meillä myös omat rahamme ja kumpikin tekee niillä mitä lystää. Ahdistaisi ihan älyttömästi jos omat rahat olisivat yhtä kuin avomiehen rahat, tai toisinpäin. Siinä suhteessa tulen kyllä aina olemaan itsenäinen, ja siitä ei keskustella. Onneksi järjestely sopii kummallekkin erittäin hyvin.
Se lienee selvää että tavarat ovat yhteisiä ja niitä käytetään yhdessä, vaikka esim. tietokone on miehen, ei minun hankkimani. Jos sellaista kytättäisiin olisi yhteiselämä jo perin outoa.

Se on ihan totta että puoliksi jakaminen ei ole reilua silloin kun tuloerot ovat suuret ja toinen tienaa huomattavasti enemmän. Tottakai toisen kuuluukin tulla vastaan ja peliälyä pitää käyttää. Vaikka nyt kaikki menee puoliksi on ollut meilläkin hetkiä jolloin toinen maksaa enemmän kuin toinen, tottakai, sehän on vain elämää.. Ja tuosta ehkäisystä, puoliksi maksamme senkin, tosin mies ei sitä omaehtoisesti tajunnut, vaan piti hienovaraisesti vihjata. :)

Meillä ei siis eletä yleisesti ottaen mitenkään yli mun varojen vaan epäsuhta on vaan lähinnä siinä, että miehelle jää rahaa ns. "turhanpäiväisyyksiin" kun taas mun tulot menee vaan siihen oleelliseen eli elämiseen. Tarpeen tullen ostan itselleni kyllä kengät tai takit tai vaikka farkut, mutta mihinkään "kun mä nyt vaan haluun" käyttöön rahaa ei mulle jää. Tämän takia en myöskään halua miestä pyytää maksamaan enemmän, koska en koe sitä reiluna että mies maksaa enemmän sen takia että mä voisin käyttää (edes osan) rahoistani itseni viihdyttämiseen. Kun tosiaan tämän hetkisellä rahojen käytöllä saadaan katettua vuokra (500e rivitalokaksiosta eli edullinen täällä), omat ja koirien ruokakustannukset (näistä tietty voisi aina hiukan nipistää) sekä pakolliset sähkö/netti/vesilaskut niin rahan käyttö ei ole huikentelevaista. Opiskelijantulot (etenkin nyt kun en ole voinut työskennellä kun teen työharjoittelua) vaan ei ole niin isot eli kai mua enemmän vaan ottaa päähän oma rahattomuuteni kun en siihen ole tottunut. Avo kuitenkin paikkaa aina tarvittavat vajeet (esim. yllättävät ell -kustannukset) ja maksaa autojen vakuutukset ja yleensä maksaa esim. ravintolakulut jos sellaiseen eksytään.

maddy kirjoitti:

Sitten lisäbonuksena: Kuinka monen parisuhteessa mies on tarjoutunut maksamaan naisen ehkäisystä puolet? Tämä tuli lähinnä ensimmäisenä esimerkkinä mieleeni vain toiselle tulevista menoista, jotka kuitenkin johtuvat parisuhteesta.

Mä olen joskus avokille tästä sanonu. Reilu kymppi kuitenkin joka kuukausi pillereihin menee. Suoranaisesti apteekissa ollessa avo on tainnu kerran antaa rahaa. Joskus on sitte maksanu kokonaan jotain mistä mä olisin yleensä maksanu puolet, esim. joku lasku tms "korvauksena" pillereistä.

Kun asuttiin erillämme, avokki maksoi joskus osan pillereistäni. Nyt asutaan yhdessä, meillä on omat tilit, mutta rahat on yhteiset, joten jommankumman tililtä ne rahat niihin pillereihin menee. Riippuu ihan kumman tilillä rahaa silloin on. Sama homma muidenkin hankintojen/vuokran ym kanssa.

Meillä on avon kanssa yhteinen tili, joka teoriassa toimii niin, että kumpikin laittaa sinne rahaa ja niitä käytetään yhteisiin menoihin. Käytännössä ei oikein ole saatu tota toimimaan, niin kumpikin makselee vähän vuorotellen. Meillä on mun rahat ja sen rahat, eli nytkin heitellään tilien välillä rahaa kunhan saan laskettua mitä oon lainannut avolta ja mitä ovat maksaneet vakuutukset, rokotukset ja koirien ruoat. Talvella mä ehkä maksoin enemmän ruokia yms. koska mulla oli isommat tulot, nyt kesällä mies (tuplat mun tuloista...) on kotona käydessään aina käynyt ruokakaupassa ja jättänyt mulle ruokaa jääkaappiin.

Jotenkin mulle on tärkeää, että saan törsätä rahani miten haluan, ja jos rahat olisivat yhteisiä, olisin tavallaan velvollinen selvittämään toiselle ostoksiani. No way.

Mä tiedän yhden pariskunnan (ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta) jotka laskevat jokaisen kuitin (ruoat, bensat ym) joka kuun lopussa että kuka on maksanut ja mitä, ja laskevat sitten summan 50/50 ja se joka on maksanut enemmän maksaa sille toiselle osapuolelle sen "puuttuvan" osan. E

Tuollainen ei mun mielestä ole mitään yhteyttä taloutta kun jokainen penni lasketaan ja jäädään toiselle velkaa.

Meillä mennään niin että se jolla sattuu olemaan enemmän rahaa maksaa suuremman osan laskuista, ja kaupassa käydään vähän miten sattuu.