Koirat.com

Onpas aikaa kun on tullut täällä pyörähettyä..
Onnea Sarahia tyttösestä ja Keimun tytölle onnea ihanasta nimestä.
Joko Saije oot käynyt neuvolassa? Saitko alkuraskauden ultraan aikaa? Toivottavasti siellä kaikki on hyvin!

Mua ärsyttää, kun keksisin vaikka kuinka monta ihanaa poikien nimeä, mutta mies ei kelpuuta yhtä ainuttakaan. Samuelia oottaessa tytön nimi oli selvillä, mutta pojan nimestä väännettiin kättä ja jouduttiin päätyy kompromissi nimeen. Mun ehottomat lemppari poikein nimet tällä hetkellä on Sampo, Tuure ja Pekko ja kaikki on just sellasia, mitä mies inhoo.

Jos joskus meidän perheeseen toinen poika tulee nii sitä ei varmaan nimetä ollenkaan. Olkoon nimetön ja päättäköön täysikäsenä ite nimensä.

^Mä jo hetken luulin, että teille on toinen tulossa, mutta ilmeisesti ei? Tai unohda, ei tartte vastata, koska mua just sapetti, kun yhden tutun äiti kysyi multa jo toiseen kertaan, että "Joko te teette toista?" Ja ekallakin kertaa (varmaan puoli vuotta sitten jo), kun vastasin jotain ympäripyöreetä, josta normaali ihminen hiffaisi, että mä en halua asiaan kantaa ottaa, se jatkoi utelua lisää. Ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä!

mimmu87 kirjoitti:


Joko Saije oot käynyt neuvolassa? Saitko alkuraskauden ultraan aikaa? Toivottavasti siellä kaikki on hyvin!

Itseasiassa maanantaina tuli käytyä ultrassa ja ekalla neuvola käynnillä. Viikkoja kasassa 7+4 sikiön mitan mukaan ja sykekin löytyi
Aiemmilla keskenmenneillä raskauksilla ei ole sykettä löytynyt, että puoli voittoa oli jo tämä! Molemmat raskaudet on kaikenlisäksi menneet näillä viikoilla kesken.
Neuvolatäti oli kuitenkin luottavaisin mielin ja sanoi että hänen silmäänsä näyttää hyvältä.

Seuraava ultra olisi sitten 27.10, halusin yhden extra ultran oman mielen rauhan vuoksi. Ettei taas np ultrassa ilmene keskenmeno.

Sattui sellainen lykkykin että serkku olisi viikon jäljessä kehittymässä- sitä suuremmalla syyllä toivoo parasta.

Eilen tuli kuitenkin hieman verta, mutta kirjoista pääsin käsitykseen että näillä viikoilla on normaalia pieni tiputtelu. Tänään ei mitään tullutkaan ja en sitten soittanut neuvolaan. Toivotaan että Yrjö (kyllä- ihan karmea työnimi! ) sinnittelee!

Ihanaa saije, hyvältä kuulostaa siis ja toivottavasti pikkuinen pysyy matkassa mukana. :)
Meinasinkin jo lipsauttaa eilen, mutta vedin viel takasin, kun halusin odottaa tähän päivään. Arvasit maddy oikein, meille olis huhtikuussa syntymässä Samuelille pikkusisarus. Halusin oottaa tän päivän sikiöseulonnan ennenkun tän paljastavammin asian kirjotan. Tänään olis ultrien mukaan menossa 12+3, tai tän päivän ultrassa viikkoja oli 12+6, mutta pidettiin tuo alkuraskauden ultran mukaan tullut laskettuaika, joka olis 19.4.
Ai juu ja tuo on nii ärsyttävää nuo sukulaisten kyselyt, koska toinen! Meillä tuo utelu alkoi mummun osalta jo melkein heti Samuelin syntymän jälkeen ja yleensä vielä siihen tyyliin, että koskas teette Samuelille pikku SISKON.

Ja jos sua saije lohduttaa niin Samuelista mulla oli viikon verran ihan pientä tiputteluvuotoa ja tästä raskaudesta just 7+ viikolla tuli yhtenä päivänä kirkasta verta ihan kunnolla, olin ihan varma, että oli keskenmeno. Mutta olikin vain joku verenpurkauma, mitkä kuulema on tosi yleisiä. Ja sitä tiputtelua kesti tästäkin viikon tai pari.. Että älä pienistä vuodoista vielä säikähä, vaikka ymmärrän kyllä kun on keskenmenot taustalla ja ootte lasta pitkään jo toivoneet niin eipä niitä huolia kokonaan pysty syrjään siirtämäänkään. :(

Onnittelut odottajille.

Sajje, minulla on useammassakin raskaudessa ollut pieniä tihkuvuotoja alkuun. Niihin aikoihin, kun kuukautisvuodot tulisivat, jos ei olisi raskaana ollut.

Mimmu, anan noiden juttujen mennä ohi korvien. Aina niitä tyhmiä kommentteja ja tahdittomuuksia saa kuulla lapsilukuunsa ja lasten lukumäärään liittyen. Silloin, jos niitä lapsia on kaksi ja ne ovat tyttö ja poika SAATTAA ehkä olla neutraalein tilanne. Mutta siitähän en voi tietää mitään, kun sellaisessa tilanteessa en koskaan ole ollut. Jos lapsia on yksi niin se on varmasti yksinäinen ja kärsii sisarettomuudesta. Jos niitä on kaksi ja ne ovat samaa sukupuolta niin pitää vielä kolmatta yrittää, jos vaikka saisi sen puuttuvan. Ja kun niitä sitten on kolme ja vähintään yksi kumpaakin sukupuolta niin se neljäs on varmasti vahinko. Viidennestä puhumattakaan. Kukaan järkevä ei todellakaan varmasti tässä maailmassa viittä lasta ikinä omasta halustaan "hanki" vaan kuuluu vähintäänkin salaa johonkin lahkoon. (t: viiden äiti)

Mulla tuli menkat koko ekan kolmanneksen... Ei mitään pientä tiputtelua vaan ihan normi menkat (vähän epäsäännöllisesti tosin). Onneksi en tajunnut olevani raskaana koska oisin varmasti saanut slaagin joka kerta ja stressannut itseni hengiltä + lähipiirin raiteiltaan. Neuvolassa totesivat että on harvinaista, mutta tosiaan ihan mahdollista. Tsemppiä Saije!

ja onnittelut Mimmulle!

Täällä 31 vkoa kasassa. Ja ipana oli eilisessä ultrassa 1480g (vai oliko se 1470? no jotain semmosta ). Halla vahtii mahaa 24/7.

Mustakin on ollut hämmentävää puheet seuraavasta ja reaktiot siihen, kun oon todennut että tää todennäköisesti on tässä. Ollaan me miehen kanssa tässä nyt suht paljon mietitty lapsiluvun kohtaloa, mutta ainakaan tällä hetkellä ei lisälapset kuulu suunnitelmiin. Raskausaika oli mulle niin raskasta pelkoineni etten tiedä, pystynkö siihen enää uudestaan enkä valitettavasti usko, että toinen kerta on sen helpompi. Mulla painaa vielä vaakakupissa sekin, että tykkään siitä ajatuksesta että saan 100% keskittyä tuon yhden kanssa elämiseen ja olemiseen. Ehkä se johtuu siitä, että oon itsekin kasvanut ainoana vaikka mulla velipuoli onkin.

Hienoa, että Tigru on vielä yhessä koossa ja ihana kuulla saijen hyvät uutiset ultrasta. Onnea myös mimmulle!

Kertokaas mulle, onko teillä muilla ollut imettäessä ongelmana kivut rinnoissa? Siis ihan itse rinnassa, ei mitään imuotteeseen/syömiseen liittyvää. Mulla iskee lähes päivittäin kipukohtauksia enkä oikein ole osannut liittää niitä mihĩnkään. Voi tulla molempiin samanaikaisesti tai vain toiseen, kipu on molemmissa kuitenkin suunnilleen samasaa paikassa. Ei tunnu mitään pakkaantuneita maitoja ja kipua kestää ehkä n. minuutin ja sitten se loppuu itsekseen. Muutenkin tuntuu että rinnat on tosi arat, onko tää vaan imetykseen liittyvää joka loppuu sitten joskus kun imetyskin loppuu? Erityisemmin en oo huomannu, että kuuma tai kylmä mitenkään vaikuttas arkuuteen/kipuihn. Olin vaan kuvitelmassa että maidonnousun jälkeen rintojen pitäis tuntua suht normaaleilta, jos maitoa ei pääse pakkaantumaan. Oon kuitenkin sitä mieltä, että ennemmin maitoa on himpun naftisti kuin yhtään liikaa. Erikseen sitten yön jäljiltä, jolloin pakkautunutta maitoa toki on kun tytsä syö yleensä vain kerran 22-07 välillä ja vain yhdestä rinnasta.

^Mulla tuntuu aina sellainen hetkellinen "kipu/viiltäminen" kun maito alkaa herumaan, vaikka vauva ei olisi tissillä. Voisiko olla siis sitä sullakin? Mulla siis heruu aika herkästä ja paljon. Just tuossa eilen olin kaverilla kylässä ja kun hän alkoi imettämään vauvaansa ja jotain puhuttiin imetyksestä, niin vaikka mulla ei ollut sillä hetkellä edes vauva sylissä niin tissit alkoi ruutaamaan ja hetkessä oli liivinsuojat ja paita märkä ja housuille tippasi

Kauheaa, täällä ollaan jo kohta kuukauden ikäisiä! Miten tämä aika meneekään niin nopeaa!

Multa ei maitoa heru ollenkaan ilman että vauva on imulla, en edes käytä liivinsuojia. Yöllä voi vähän jotain tulla, jos on rinta oikeen pinkeenä ja nukun niin että joutuu puristuksiin. Jotenkin se kyllä varmaan kuĩtenkin liittyy maidon liikkumiseen rinnassa. Mielestäni kipua kuvais hyvin just se, että rintarauhanen(ko?) täyttyy maidosta ja sitten jotenkin purkautuu, jolloin kipu hellittää. Mutta ei se tosiaan ulos tule ainakaan

Minulla heruminen aiheutti myös jotain ihme tuntemuksia. Ja muuten ekoista muksuista herui maitoa koko ajan ja aina joutui käyttämään liivinsuojuksia ja silti paidat märkänä. Viimeisimmistä ei juurikaan herunut. Ja en sitten niitä suojuksia käyttänyt.

Kaikkein tökeröintä noihin lisääntymisasioihin liittyen on muuten se, että kun odottaa lasta nro 3+ niin silloin osa ihmisistä ei onnittele raskaudesta vaan tiedustelee, oliko raskaus suunniteltu vai täysi vahinko. Lapsi ei milloinkaan ole vahinko se on suurin lahja, minkä saada voi, vaikka tulisikin yllättävään aikaan. Ja mitä hittoa se kellekään kuuluu onko meidän "suurperhe" haluttu (ON!!!) Ja sitten just se, että kerrotaan mitä sukupuolta sen seuraavan ehdottomasti pitää olla. Ihan kuin sen voisi katalogista valita.

^^Ohos, en tiennytkään, että noinkin voi vaihdella herumisen suhteen, että kokonaan ilman suojia pärjää. Mutta oisko tosiaan silti jotain tuohon liittyviä tuntemuksia nuo, kun kuulosti ainakin samantyyppiseltä. Oon ehkä aavistuksen kyllä kade tuosta, kun itse vaihtelen liivinsuojista huolimatta jatkuvasti maidossa olevia paitoja pyykkiin. Imetyspaitoja mulla on liuta juurikin tuosta syystä, että kun falskaa niin falskaa Öisin nukun liivinsuojista ja paidasta huolimatta pyyhkeen päällä. Tukken kanssa käytin noin vuosikkaaksi saakka liivinsuojia, sen jälkeen rauhoittui sen verran, että pärjäsi ilman.

^Tuo on kyllä tökeröä kysellä että oliko lapsi suunniteltu.

Se on kyllä törkeää kysellä vahingoista! Mä oon myös vieläkin "vihainen" yhdelle ystävälle, joka puhui aikanaan yhteisen ystävän pilaavan elämänsä kun piti tahattomasti alkunsa saaneen lapsensa. Jotenkin vielä ymmärrän sen, että joku vapaaehtoisesti lapseton pitää lapsen syntymää elämän pilaamisena mutta miten ihminen, joka itsekin lapsia tahtoo voi sanoa lapsen pilaavan kenenkään elämän? Tuo jo usean vuoden takainen kommentti maksoi tälle ystävälle kummin paikan vaikkei minua koskettanutkaan eikä varmasti sitä mieltä ole meidän lapsesta.

Sarahia, noita sinun tyyppisiä kertomuksia on pääosin omankin lähipiirin kertomukset, joten osaan kyllä olla kovin iloinen tästä helppoudesta. Jonkun kolmisen viikkoa falskaili mullakin, etenkin öisin vähän reippaamminkin, mutta sitten se tasaantui. Toisaalta voi olla, että meillä sen takia sitten syödään usein ja kohtuu pitkiä aikoja ettei maitoa ole ns. ylimääräistä. Nyt 2kk 5pv ikäisenä meillä 10-18 välillä syödään n. 2h välein, 18-22 sitten suunnilleen tunnin välein. Yöunet tuo nukkuu 22-10 noin karkeasti, siellä on syötöt yleensä neljältä ja seiskan jälkeen. Lisäksi joinain yönä heräilee kahdeltakin syömään. Yöllä syötöt on nopeita 10-15min, mutta päivällä keskimäärin varmaan 20min.

Kylläpä ihmiset osaakin olla törkeitä ransa. :(
Meillä ei muut ole tuota tyttö toivetta esittäneet, mutta mun mummusta huomaa selkeesti, että se toivois tyttöä pojan lisäksi. Se on tuosta tytöstä niin paljon puhunut ja kerran kysy multa nyt tän mun raskauden aikana, että onko mulla tunnetta kumpi sieltä tulisi. Vastasin sitte, että tuntuu, että tämäkin on poika niin kyllä se jotenkin pettyneeltä vaikutti.
Ittee jotenkin harmittaa vähä tuo, koska meille kumpi vain on ihan yhtä toivottu.

Mulla muutama eka viikko tissit valskas ja piti pitää liivinsuojia ja öisin valutti lakanoille. Mutta sen jälkeen munkin rinnat tuotti aikas maltillisesti maitoa eikä tarttenut liivinsuojiakaan käyttää, kun ei ne sillee ikinä valskannut.

Onnea mimmu! Ja upeaa että saijella löytyi syke varhaisultrassa.

Anteeksi jatkuva kyselyikäni, mutta mulla on niin huonosti irl lapsellisia tuttuja ja mukavampi kysellä edes jotenkin "tutuilta" kuin mennä jonnekin vauva.fihin. Kuinka paljon teillä on vauvojen/taaperoiden kanssa menoja? Mä oon pitkään tässä tuskaillut, mikä on ok määrä menoja vauvan kanssa. Mitään ihmeellistä meidän touhut ei ole, mutta helposti ollaan neljänäkin päivänä viikossa "reissussa". Käydään siis kaupoilla pyörimässä, kyläillään kavereilla/mummulassa, mökillä ja ravintoloissa, kaikkea siis sellaista tavallista elämää enkä oikein tiedä, voiko tommoselle pienelle olla liian raskasta olla siellä sun täällä.

Nytkin kotiuduin tossa ysin pintaan Ellinooran kanssa kaupungilta kun käytiin kummitätin kanssa syömässä. Pyrin kyllä siihen että illat ois mahdollisimman rauhoitettuja, mutta kun muut käy töissä niin ilta(päivä) painoitteistahan on arjen touhut ja jotenkin tunnen huonoa omatuntoa tuon lapsen "sinne sun tänne raijaamisesta". Totta kai mennään tytön ehdoilla, mutta neiti on varsin helppo matkakaveri ainakin tällä hetkellä eikä vaadi mitään ihmeitä.

^Pienen vauvan kanssa oli kyllä niin helppo kulkea missä vaan Minä olin Tuukan kanssa vauva-aikana tosi paljon myös reissussa. Tukke nukkui mulla liinassa silloin kun väsytti ja eväät oli pitkään aina "tississä mukana" silloin kun tuli nälkä. Oli niin helppoa ja kätevää. Sitten se kasvoi, alkoi tarvita säännöllistä päivärytmiä ja päikkärit sängyssä (ei enää malttanut tosiaan kylässä nukkua) niin reissaaminen on huomattavasti vähentynyt. Vauva-aikaan meillä oli säänöllisesti viikoittain muskari, vauva-uinti, ja vähintään kerran viikkoon kaveriden kanssa treffejä. Sitten kesän se kulki mulla myös koirareeneissä mukana kun mies oli reissutöissä. Niin ja joka ikinen päivä lenkillä liinassa tai repussa selässä.

keimu Niin paljon saa mennä, kun molemmista hyvältä tuntuu. Mä aloin huomaamaan jossain kohtaa, kun lapselle tuli ikää (eli alkoi olla ehkä 8-9kk ja siitä ylöspäin?), että jos oltiin joka päivä menossa jossain, niin jossain kohtaa tyyppi veti kilarit esimerkiksi automatkustuksesta (joka on ainoa tapa meiltä mennä minnekään muualle kuin lenkille). Siinä kohtaa hoksasin, että nyt pitää välillä rauhoittaa menoja, ja aloinkin jättää tarkoituksella välipäivän tai pari sellaisille viikoille, kun meinasi kalenteri tulla täyteen. Muutenhan meillä oli luonnostaankin jaksoja, kun tuli oltua kotona päivätolkulla, kun ei ollut vaan menoja, mutta sitten jos joskus menoja pakkasi samaan kohtaan paljon, jouduin kiinnittämään tuohon huomiota. Ja ihan pienen vauvan kanssa sai tulla ja mennä tosi vapaasti, kun se nukkui ihan missä vaan ja suurimman osan ajasta. Eikä meillä isommankaan kanssa onneksi päikkärit rajaa menoa, tosin hiukan yritän matka-aikaa ajoittaa sellaiseksi, että ehkä menisi nukkuen, kun muuten tuo on huono nukkumaan päikkäreitä.

Me kanssa ollaan tai oltiin Samuelin kanssa paljon liikenteessä. Pienenä se oli just helppoa ku nukku missä vain. Nykysin ajotan menot niin, että päikkärit saa nukkua rauhassa. Yleensä kotona, mutta myös kyläillessä ukkeli on helppo saada päikkäreille, koska nukkuu edelleen päiväunensa vaunuissa. Hirveessä hälinässä esim. kaupungilla ei kuitenkaan enää kunnolla nuku ja illat ollaan pääsääntösesti rauhoitettu kotona ololle.
Mutta kyllä edelleen usemman kerran viikkoon kyläillään ja käydään kaupungilla. Samuel tuntuu vaan nauttivan ku on menoa ja meininkiä. :)

Rintojen kipuilu voi johtua monesta syystä, esim. sammas, tiehyttukos, rintatulehdus aiheuttavat kipua. Tosin rintatulehdus on jo astetta kvempi ja siihen liittyy muitakin oireita yleisvoinnissa.

Hitusen voisi vaikka olla haikea olo, etten ehkä enää koskaan saa synnyttää ja imettää pientä vauvaa Toki mä vielä imetän tuota 1,5-vuotiasta taaperoa. Vauvakuumetta mulla ei varsinaisesti ole, silloin tällöin vaan iskee haikeus. Mutta on se vaan ihanaa, kun nuokasvavat ja oppivat koko ajan uutta

Kiitos vastauksista tuota menemistä koskien, neuvolassakin sanoivat että antaa mennä vaan jos siltä tuntuu eikä vauva protestoi Meilläkin kuitenkin pääosa menoista on jommassa kummassa mummolassa oloa, mikä on tietty helppoa. Ellinoorakin tosin tuntuu kovasti nauttivan siitä, että ympärillä tapahtuu.

Mutta nyt tuolla pikkuneiti kuulostaa siltä, että yöunet on tulleet päätökseensä ja äitin aamuvapaa päättyy..