Koirat.com

Joistakin nimistä vääntyy kyllä helposti lempinimi. Toinen kummilapsi on Emily ja se on ristiäisistä asti ollut Emppu. Oscar on toisen kummilapsen nimi ja se taas on aina ollut Osku.

Johannna kirjoitti:

^ Eikös siitä Aliisastakin kuitenkin tullut noita?

Hah, pieni ajatuskatkos mulla. :-D Mut joo, jos puhutaan Muumien noidasta, mul tulee mieleen vaa se vanhempi versio, eikä mielleyhtymä Aliisaan oo ainakaan mulla tippaakaan negatiivinen.

Musta Aliisa on jotenkin hiton arkinen. Alisakin olis kivempi. Oikeesti oon vaan katkera kun musta piti tulla Riikka Aleksandra, mutta sitten musta tulikin vaan Riikka Aliisa

Mulle taas Aliisa on jotenkin sopivalla tavalla eksoottinen mutta kuitenkin suomalaisittainkin helppo. Tuo Matilda menee samaan kastiin ja itseasiassa Petrankin miellän sinne. Petrasta oon tykännyt kun mulla ei oo koskaan ollut erityisemmin mitään nimiväännöksiä, mua ehkä itseäni ärsyttäis jos en koskaan ois oma itseni vaan aina oisin just esim. Timo -> Timppa. Iskä sanoo mua Bärtiliksi (ä lausutaan silleen ruotsalaisittain) tai Bertaksi, joskus satunnaisesti joku puhuu Petruskasta mutta sekin on melkein niin että sitten ihminen puhuu minusta, ei minulle.

Noi nimien muuntumisetkin on kyllä mielenkiintosia. Mulla on ollu samalla luokalla Sanna-maria ja Anna-mari, joista ensimmäinen on aina ollu kaikille Sanna mutta jälkimmäinen Anna-mari kokonaisuudessaan. Mielenkiintosta on musta myös se, että kun itse puhun tuosta Sannasta niin puhun aina Sanna-Marista ilman a:ta mutta muuten koko nimellä ja sitten taas hänelle kun puhun niin on joko Sanna tai Sannis. Musta on myös hassua, että tosi monet lyhyet nimet kuten nyt vaikka tuo Timo tai Juha muuttuukin sitten lempinimissään pidemmiksi.

No hö, tuleeko jollakin negatiivisia mielleyhtymiä nimistä, jotka voi viitata noitiin? Ei mulla ainakaan!

Saga (/Saaga) on myös tosi kaunis nimi. Samoten Inari.

Tuntuu että tytölle ois vaikka kuinka paljon nimiä, pojalle ei oikein mitään.
No, se Rasmus on ollut aina nimi, mistä oon tykänny, mutta jotenkin se on alkanut tökkiä... Liian arkinen, perhaps?

No, eipä ole kyllä mitenkään ajankohtaisia nämä asiat, että sinänsä ei kyllä haittaa.

Miksi tytölle oliski niin monta nimee, pojille on "ihan kivoja", mut mihinkään ei kiinny mitenkään.

Mun vauvakuume alkaa mennä jo ihan älyttömiin mittoihin. Työkaverikin kysy jo, että olenko raskaana kun niin monta raskausoiretta on ilmassa. No en ole, se on testattu jo. Ja ehkäsylipsaus tapahtu heinäkuussa, joten kyllähän sen jo tietäis jos siitä ois ehtiny napata. Vissiin mun kroppani alkaa käyttäytyä jo kuin se ois raskaana, toive olis niin kova. Lisäksi tuun tosi surulliselle ja apeelle mielelle kun kotona katon miestä höpöttelemässä lastensa kanssa, se on niin loistava isä ja oon kateellinen, ettei mulla ole keneenkään noin vahvaa sidettä. Koitan vaan hokea itelleni, et vielä ei oo vauvan aika. Välillä asian ymmärrän, mut ei se pysy mielessä.

^ Anteeksi uteliaisuus, mutta miksi ei ole vielä hyvä aika vauvalle? Ei elämä tule sen valmiimmaksi. Aina on jotain, mikä pitäisi saada ensin tehtyä. Lapset ovat onneksi sopeutuvaisia. Pienet vauvat varsinkin tyytyvät siihen, mitä on, kunhan on lämpöä, turvaa, ruokaa ja puhtaat vaipat. Jos se on asunnosta kiinni, sanoisin, että höpö höpö. Raskausaikana ehditte hyvin löytää mieluisen asunnon ja myydä nykyisen - tai vaihtoehtoisesti sopeutua nykyiseen asuntoon. Ei kannata elää sitku-elämää. Ugh, olen puhunut.

^ Siksi, että ollaan oltu yhdessä vasta 9kk ja asuttu yhdessä vain muutaman kuukausi. Eloon on tulossa todennäkösesti toinen iso muutos vuodenvaihteessa, joka tulee vaatiin aikaa sopeutumiseen. Nyt ollaan etsimässä kyllä asuntoa, jonne on ajateltu myös huone yhteiselle lapselle sekä miehen lapsille omansa. Joten yhteinen lapsi on kyllä toiveissa, tulevaisuudessa. Toivon kovasti, että pian ensi vuonna, mutta sepä on yhteinen juttu sitten jossa pitää kuunnella toistakin osapuolta ;)

Mä niin toivon, että päästään pian lukemaan Karvakamun positiivisia uutisia

Ootte niin väärässä, että pojalle on vaikea keksiä nimeä. Voisin tehdä vaikka jalkapallojoukkueellisen poikia ja kaikille löytyis nimi helposti!

Meillä on tapahtunut kummia. Täytin sunnuntaina Ellinooran vauvakirjaa ja yllätys oli melkoinen, kun ristiäisistä kertova sivu oli jo täytetty! Ensimmäiseksi epäilin omaa äitiäni, mutta käsiala ei täsmännyt. Mies oli sitä mieltä ettei ole hänen äitinsä käsialaa ja yhdessä päädyimme siihen ettei oo hänen mummunsakaan. Oltiin siis vähän ihmeissämme kun nuo loogiset vaihtoehdot oli rajattu ulos. Tänään meidän äiti keksi käskeä mua tarkastaa kastetodistuksesta papin käsiala ja niinhän siinä kävi, että kastepappi on omin lupineen mennyt täyttämään meidän pöydällä ollutta vauvakirjaa eikä edes sanonut siitä mitään. Eihän tää iso asia sinänsä ole kun teksti oli ihan nätti ja todenmukainen, mutta jostain syystä ärsyttää vielä enemmän kuin se että ois ollu joku isovanhemmista.

Asiasta toiseen, hienosti ollaan nyt pärjätty tytön kanssa kahdestaankin. Melkein helpompaakin olla yksinään Jotenkin sitä asennoituu ihan eri tavalla ja osaa hyödyntää uniajat ja ne ajat kun neiti viihtyy yksinään näihin omiin pakollisiin hommiin. Kun mies oli kotona niin oli helppoa lykätä omaa syömistä tai asian x tekemistä siihen, että sai tytön siirrettyä isälleen. Käytiin myös ekaa kertaa kahden koiran + rattaiden kanssa lenkillä yksinään eilen ja sekin sujui kivasti, lähinnä siinä on se kotoa lähteminen ongelmallisin hetki. Ellinoora kun ei viihdy montaa hetkeä liikkumattomissa vaunuissa (eikä aina liikkuvissakaan...) niin se vaatii vähän suunnitelmallisuutta

Nyt taas tän romaanin jälkeen voin palata siihen, miksi oikeesti tulin kirjoittelemaan. Käyttääkö teistä hätäviestinnän harjoittajista kukaan pottaa tommosella pikkuisella? Tahtoisin alkaa testailla kun Ellinooralla on tapana lähes joka vaipanvaihdon yhteydessä pissata () pottailua ja mietinkin, onko tollasella pikkutyypillä jotain erityistarpeita potan kanssa? Vielähän tyttö ei tietty edes itse istu siinä. Tiiän että vois pissattaa vaikka lavuaariin tai pönttöönkin, mutta jotenkin musta tuntuu fiksulta ajatukselta ottaa pottakuvioihin niin se ois sitten jo tuttu kun oikeesti tulee pottatreenit eteen.

^Meillä on pissatettu/kakatettu molempia ensin lavuaariin, tai no Minttua nyt toki pelkästään vasta lavuaariin. Tukkea alettiin sitten kun kasvoi käyttämään pytyllä (itse istuttiin jakkaralla pytyn edessä). Pytylle siirryttiin oikeastaan siinä vaiheessa kun painoa tuli niin, että oli helpompi kun sai käsille lisätukea, ihan pientä nyt kannattelee helposti lavuaarin päällä käsin. Ja noin puolivuotiaana, kun pystyi itse istumaan siirryttiin potalle. Tai mies käytti sillon vielä pitempään pytyllä, minä potalla. En itse näe syytä alkaa käyttämään ihan pientä potalla tottumisen takia, vaan ihan saman asian ajaa se lavuaari/pytty. Kyllä sinne potalle kerkiää myöhemminkin

Mä luulen, että meillä saatetaan skipata kokonaan potalla käyminen.

Tyyppiä on pissatettu ihan vastasyntyneestä asti ja nykyään osaa pidättää hätäänsä todella hyvin. Tyyppi saattaa olla helposti koko päivän kotona ilman vaippaa ja käydään yhdessä sitten pöntöllä tietyin väliajoin. Meillä on pöntön päälle semmoinen pienennysrengas, jolla voi istua, mutta usein me pissatetaan poikaa käsien varassa. Tyyppi osaa nyökyttäen kertoa hädästään kysyessä ja joskus on mennyt itse vessaan ja lirauttanut lattialle, jos aikuinen ei ole huomannut. Kesällä tyyppi paineli ovesta ulos ja portaille tai nurtsille tekemään hätänsä Vahinkoja tottakai sattuu, mutta koko ajan vähemmän!

Me joskus koitettiin kans tuota pienennysrengasta, mutta kaveri ei siinä suostunut tekemään. Nyt varmaan saattaisi taas jo tehdäkkin, mutta toisaalta tuo potta on ollut helppo. Potta meillä on siis aina "saatavilla" (yleesnä olkkarissa tai keittiössä) ja tuo käy omatoimisesti itse siellä, jos vaippa ei ole päällä. Kotona onkin yleensä aina ilman vaippaa. Kylässä pidetään varulta vaippaa, jos ei muuta touhutessa hoksi ja malta muistaa käydä. Unilla on myös vaippa varulta, mutta nyt on alkanut yövaipatkin olla usein kuivia ja aamulla tulee isot pissat pottaan.

Sarahia kirjoitti:

^Meillä on pissatettu/kakatettu molempia ensin lavuaariin, tai no Minttua nyt toki pelkästään vasta lavuaariin. Tukkea alettiin sitten kun kasvoi käyttämään pytyllä (itse istuttiin jakkaralla pytyn edessä). Pytylle siirryttiin oikeastaan siinä vaiheessa kun painoa tuli niin, että oli helpompi kun sai käsille lisätukea, ihan pientä nyt kannattelee helposti lavuaarin päällä käsin. Ja noin puolivuotiaana, kun pystyi itse istumaan siirryttiin potalle.

Lasten painoissa on hirveästi eroja. Muistelisin, että Sarahia on kertonut, että Tuukka oli kymmenkiloinen tai ainakin likemmäs jo puolivuotiaana, meillä ei 10kg mennyt rikki vielä 1v-neuvolassakaan, mahdollisesti ei vielä 1v3kk-neuvolassakaan, mutta siitä voin raportoida paremmin tän kuun loppupuolella... Meillä siis pystyi kannattelemaan Mikaelaa altaalla sinne puolivuotiaaksi ja niillä nurkin sain kaverilta hänen lastensa vanhan potan ja aloin testailla sen hyödyntämistä pissattamisessa. Vielä piti toki tukea ja kannatella ainakin varmuuden vuoksi (ja periaatteestakin, kun ei tuo vielä omatoimisesti istunut, vaikka potalla kohtuu tukevasti nököttikin), mutta keventyi kyllä hurjasti pissattaminen. Mä aloitin pissattamisen vasta nelikuiselle, kun mulla oli niin vahvat negatiiviset hippifibat vvv:stä ennen kuin noilla nurkin tutustuin ihmiseen, jolla oli jo toinen vvv-lapsi kierroksessa ja tajusin, ettei vvv:ssä tarvikkaan kulkea alaston vauva kantoliinassa ja toivoa bongaavansa pissat ennen kuin se lorottelee sun päälle.

^Paino on tosiaan yksilöllistä... meidän pian 10 v painaa 22,3kg. Tiedän painavampia nelivuotiaitakin... Silti tuo tyttö ei ole mikään maailman pienin, onpa vain sirppana, joka menee ihan omia linjojaan.

Mulla on hevospoolojoukkueellinen (tai lentopallokentällinen) poikia ja toisille nimi on tullut helposti toisille on pitänyt keksimällä keksiä. Tyttö sen sijaan oli syntyessään niin erään nimen näköinen, että muuta ei voinut harkitakaan.

^^Joo, mulla oli vissiin aika punaista maitoa rm:t ja Tukke veti äm:ää hyvällä ruokahalulla Sille tuli ensimmäisen puolen vuoden aikana painoa syntymäpainon päälle 5,4kg ja puolivuosikkaasta vuoteen yhteensä 1,6kg Puolivuotiaana painoi siis 8,8kg, vuosikkaana 10,4kg. Jos kotona on sellainen iso lavuaari, niin sellaisen päällä kyllä myös kannattelee helpommin, kun siihen saa kädet tuettua. Pojan kanssa, jolla joutui kannatellessa ohjaamaan samalla pissan suuntaa kävi kuitenkin pienen lavuaarin päällä kannattelu mulle ainakin turhan raskaaksi ja siksi siis siirryttiin pytylle, että käsille sai itse lisätuen, kun sai tuettua kädet omiin polviin. Tukken kanssa oli potalle helppo siirtyä aikaiseen, kun tuo alkoi itse nousta lattiallakin istumaan jo 5,5kk ikäisenä.

Eilisen lenkiltä mies näppäsi minusta ja Mintukasta kuvan

Ihana kuva ja kiitos kaikille noista vastauksista hätäviestintää koskien. Mä en lavuaariin saa pissitettyä kun meidän lavuaari on ihan perseestä. En tiedä mahtuuko siinä ees pesee pyllyä ǩovinkaan isolta ipanalta...Pytylle onnistuminen on sit kiinni omasta viitsimisestä, tasolla oleva potta ois vaan itselle ergonomisempi. Oiskohan mun järkevämpi ensin antaa sen vaan pissiä tossa vaihtopöydällä ja liittää siihen se "vihjeäänne" siinä, sit alkaa koittaa siinä pytyllä/potalla/missä lie. Kuinka hyvin vauva tohon vihjeääneen ehdollistuu ylipäätään? Pitäs varmaa kysellä miehen äidiltä ku se on tätä toteutellu sillo kolkyt vuotta sit jo..

Meillä on ollu ihan ihmeellinen viikko. Tyttö tahtoo jatkuvasti rinnalle, mutta ei syö kuin ihan hetken. Sitten joko ihan rehellisesti lopettaa tai alkaa tehdä semmosta hamuamis-irrotus-hamuamisleikkiä. Alkuviikosta kakkaa ihan hillittömiä määriä ja nyt taas sit on pari päivää kakkaillu semmosia todella voimakkaan hajuisia, mutta määrällisesti pieniä kakkoja suurella äänellä..Alkuviikon nukkuki hyvn, mutta nyt on kaks päivää (tosin nyt meni äsken nukkuu ilman ongelmaa) itkeny unissaan kun on viety sänkyyn ja muutenkin pitää unissaan hirveetä kitinää. Unikitinää on kyllä esiintynyt jo pidempää, hämmentävää kun toinen itkee ihan oikeesti nukkuessaan, mutta ei kuitenkaan heräile ylimääräsiä ja unirytmi on sama jne. Jotenkin myös tuntuu, että on ollut nimenomaan äitiä vailla. Tänäänkin veti hirveet kilarit kun meni isänsä syliin ja hiljeni kirjaimellisesti samalla sekunnilla ku mies laski hänet mun syliin. Oon mietiskelly tuon ruokailuhassuilun takia vähän et onkohan maidontulossa jtn häikkää, samoin mietin että voiko kakan vähentynyt määrä viitata et maitoa ei tuliskaa vai onko tää ny vaan joku vaihe ja ens viikolla on taas uudet kuviot.

^Yleensä nuo jutut tuppaa aina olemaan vaiheita, kun on jotain, mitä alkaa vauvan kanssa ihmettelemään. Ja toisaalta noin pienen kanssa tuntui, että aina, kun juur iehti sopeutua siihen, että nyt asiat menee näin, ne muuttuivat. Älä ainakaan suotta murehdi (ei nyt tekstisi perusteella vaikuta, että murehtisitkaan), jos vauva nukkuu hyvin ja on hereillä ollessaan normaalin pirteä. Silloin kaikki on yleensä ok ja vauva saa myös riittävästi ruokaa.

Imo vauvojen ja lasten kanssa ei mitään muuta olekkaan, kuin erilaisia vaiheita

No seki on kyllä totta Kakattomuusvaihe on ainaki taas päättynyt, tulee taas tuutin täydeltä Miksi, oi miksi meille osui se tapaus joka kakkaa kymmenen kertaa päivässä