Koirat.com

Joo, toi painonlasku alkuraskaudessa tapahtui täälläkin, suurinpiirtein neljä kiloa lähti ja sitten tossa rv20--> alko vasta nousemaan. Vielä ei olla siis ihan lähtöpainossa. No eipä siinä, tulee mitä tulee ja katellaan sitten keväällä, mitä niille lopuille tehdään.

Mönkiäinen on alkanut jumppaamaan ihan tosissaan, viime yönä heräsin kaksi kertaa potkuihin ja tänä aamunakin kasilta jo piti nousta kun möykkäsi niin kovin. Toivottavasti ei tuu mitään yöeläjää tästä..

Mulla tippui paino alussa pari kiloa, ei siis ollut mitään oksentelua, pahoinvointia kyllä ja ehkäpä siksi ruoka ei ihan maistunut normaaliin tapaan. Ja ilman painon nousua menikin melkein sinne viimeiselle kolmannekselle asti, jolloin sitten alkoi tulla ja lopulta tuli 10 kiloa ylimääräistä, turvotusta oli jonkun verran joten siitäkin osaksi johtuvaa ja sitten siitä, että liikkuminen minimalisoitui harjoitussuppareiden takia, mutta pakko oli syödäkin, vaikka en siis ahminut, mutta kun en taas oikein pystynyt liikkumaan normaaliin tapaan... koirakin lihoi siinä samassa... Ja loppu silauksen koiralle antoi 6 päivää vanhemmillani kun oltiin synnärillä! koirankin "raskauskilot" on jo kohta sulatettu!

Mutta mulla oli jo ennen raskautta liikakiloja(ja on vieläkin), joten ei kait ne neuvolatädit kauheesti ois mulle lisää toivoneet... Mutta minkäs teet. Toinen täti sanoi, että on tullut liikaa, kun toinen taas olis sitä mieltä, että on normaalia, että paino nousee loppusuoralla enemmän(näin sanoi kaksikin eri hoitajaa, mun oma hoitaja taas oli vähän liiankin neuroottinen välillä tuon painon kanssa)... Kehen sitten uskoa. Mutta synnärille mulla oikeastaan kaikki jäikin, vissiin 8 kiloa ja ne 2 kiloa tippui sitten ekan kahden viikon aikana kun kotiin päästiin.
Nyt on sitten loppujen kilojen tiputus edessä, ennen mahdollista toista lasta, jos sellaista päätetään jossain välissä alkaa tehdä... ei tosiaankaan vielä, mutta joskus sitten...

^Mullakaan ei onneksi oksentaa tarvinnu, mutta jatkuva ällötys takasi sen, että ei oikein ruokaa tehyt mieli. Ja varsinkin jos söi liikaa kerralla, niin tuli paha olo eli annoskoot pieneni aika huomattavasti alkuraskaudesta (tosin nyt ne on kyllä ihan samoissa ku ennenki ). Meillä ei terkka ole sanonut painosta yhtään mitään, vaikka ylipainoa mullakin oli todella reippaasti jo ennen raskautta (about 20 kg).

Kun toisia on oksettanut alkuraskaudesta, mulla oli näläntunne jatkuvasti. Olisin voinut syödä kokoajan. Yritin kuitenkin pidättäytyä liiallisesta syömisestä. Terkkarin mukaan mun paino on noussutkin sopivaa vauhtia. Kerran mainitsin terkkarille, että paino sen kun vaan joka kerta nousee. Sanoikin mulle, että niin kuuluukin. Kuulemma alkaisi huolestua, jos paino ei nousisi.

Mulla oli tänä aamuna neuvola ja hemoglobiini oli 108. Edelliskerralla mulla olisi lääkäri ja lääkäri ei hb:ta mitannutkaan. Edellisellä terkkarikäynnillä, joka oli kesäkuussa, mun hb oli 120. Olin ihan järkyttynyt tuosta laskusta. Mä nimittäin olen syönyt rautatabletteja semmoiset kolmisen kuukautta. Hb saatiin tableteilla nousemaan ja nyt se on taas laskenut. Saan alkaa syödä rautaa tupla-annoksen.

Susku... Painoharjottelu alkaa sitten heti näppärästi jahka vauvan saa pihalle, nimittäin siinä on kyllä sellainen punnus, jota saa kantaa jatkuvasti ja sitten kun muutama kuukausi on mennyt niin sitä voi jo nostella ja heilutella ja heitelläkin ja se punnus vain kikattaa...... Kyllä sitä liikkelle taas pääsee, ja täysillä tehoilla. Ei mene kauankaan, kun siinä on jo valmentaja juoksemassa edellä!(kotona lasten kanssa ollessa ei todellakaan ole vaaraa, että pääsisi lihomaan ja laiskistumaan.)

Mulla tuli semmonen 7kg lisää, mutta ne kilot lähti ensimmäisen viikon aikana. Lisäksi tippui sitten semmonen 5kiloa ja painan nyt vähemmän kun ennen raskautta. Kun vauva oli pieni niin ei sitä oikein tultu syötyä kovin hyvin ja kait se imetyskin auttoi asiaa

Täällä taitaa oletetut isät olla vähemmän pulisemassa?

Noh, kuitenkin... 21.7. aamulla käynnistettiin synnytys 2vk yliajalla ja klo 23:37 syntyi tyttö. Kaikki meni hyvin lukuunottamatta sairaalaan sattunutta ruuhkaa. Synnytyssaliin pääsyä jouduttiin odottelemaan harmillisen kauan ja epiduraalin sai vasta 9cm kohdalla. Sitä odottelua ei ollut kovin kiva katsella vierestä avuttomana, mutta puudutuksesta eteenpäin meni jo ihan leppoisasti. Tytön mitat olivat 3050g ja 50cm.

Nyt on jo hetken aikaa ehditty kotiutumaan ja totuttelemaan lapsiperheen arkeen. On ollut hauska huomata taas kerran, että tekemällä oppii. Itse kun olin aivan totaalitumpelo muksujen kanssa (en ole omani lisäksi ketään muuta edes sylissä pitänyt), niin niin se vaan lähtee kulkemaan. Jopa niinkin hyvin, että vaipanvaihto, kylvetys ja sen sellaiset ovat vierähtäneet enemmän mun vastuulle, "Kun sä osaat paremmin."

Lapsiin tottumattomat isot aikuiset koirat hieman aiheuttivat kysymysmerkkejä etukäteen, mutta ne ovat ottaneet ipanan hienosti vastaan. Atte otti itselleen heti "isoveljen" roolin. Lyyliä ei alkuun näyttänyt vähempää kiinnostavan, mutta nyt viime aikoina sekin on ilmeisesti tajunnut, että tuo on tullut jäädäkseen ja alkanut tekemään tuttavuutta.

^ Paljon Onnea pienestä tytöstä! :)

^^ Onnea tyttösestä!

Onnea myös muut vauvautuneet ja odottajat. :)

Muoks. Väksy lisää.

^^^ Onnea prinsessasta! Mukava että koiratkin ovat ottaneet uuden perheenjäsenen hienosti vastaan. Niiden päällä onkin mukava kiipeillä kun tyttö lähtee liikkeelle, on pehmeä alusta.

^^^ Onnea prinsessasta! Mukava että koiratkin ovat ottaneet uuden perheenjäsenen hienosti vastaan. Niiden päällä onkin mukava kiipeillä kun tyttö lähtee liikkeelle, on pehmeä alusta.

Onnea Mandosille perheenlisäyksestä!

Niinhän se munkin mies sanoi, että hirveintä oli kattoa sitä mun tuskaa ja mulla kun se pitkittyi vielä. 3 minuutin välein tulevat supparit vajaan 30 tunnin ajan, ennen kunnon kivunlievitystä(synnytyksen kesto yht. 34 h)! Ja mies kun joutui mut jättämään aina osastolle kärvistelemään yksin kun vierailuaika meni umpeen, kun synnytyssaliin eivät laittaneet kun ei ollut paikat tarpeeksi auenneet. Sekin sitten vielä raastoi, kun ei voinut olla auttamassa ja tukemassa. Mutta kaikki hyvin kuitenkin, eikä mitään traumoja meille kummallekaan jäänyt.

Se on muuten kumma kun sitä sitten aika nopeasti rutinoituu sen oman lapsen kanssa niitä juttuja tekemään. Meillä noi raskaimmat hommat eli vaipanvaihto, pyllynpesut ja kylvetykset oli kyllä miehen heiniä aluksi, sillä mä en oikein toipilaana kestänyt ipanaa nostella/pidellä seisaaltaan sylkyssä.

Meillä Luna yrittää olla sillein niin kun mukamas välinpitämätön lasta kohtaan, mutta käy aina salaa sitä tökkäämässä kuonolla ja kattelee sen perään jos mä käyn vaikka vessassa. Ja nyt on parina yönä mennyt nukkumaan pojan sängyn viereen.

Onnittelut Mandosille tytöstä!

Täällä vaihtui viikot tänään, rv 25+0 ois nyt plakkarissa. Yllättävän äkkiä tää aika menny, kuukausi, niin paukutellaan jo rv30.

Kiitoksia kaikille!

Mielenkiinnolla taas odottaa alkuviikon neuvolaa ja punnitusta. Ruoka maistuu tytölle sen verran hyvin, että ensimmäiset vaatekoot alkavat jäädä jo pieniksi.

Onnea Mandos tyttösestä! :)

Tänään oli neuvola (18+1)
Hb oli vähän pudonnut... Nyt 103 kun viimeksi mitattuna 123. Jännä jos vähän meinaa väsyttää :D
Muuten kaikki ok, syke kuului heti tosi selkeänä ja mieskin sai sen nyt ekaa kertaa kuulla.

Onnittelut Mandos täältäkin! On se lapsen syntymä aina iso asia isällekin - vaikka me äidit joskus taidamme sen vähän unohtaakin. Omasta miehestä olen huomannut, miten tuo aina sulaa jokaisen lapsen kohdalla siinä vaiheessa, kun tämän saa vihdoin syliin... Onhan se eri asia kuin vain nähdä kuvia ja tunnustella vatsan läpi.

Nuo pienet kasvavat USKOMATTOMAN nopeasti ja muutama ensimmäinen vaatekoko jää oikeasti useimmiten tosi vähälle käytölle (minulla on esim. neljällä lapsella olleita 50 cm vaatteita, jotka ovat edelleen kuin uusia, vaikka meidän keskonen niitä hieman normia pidempään käyttikin). Nauttikaa joka hetkestä, vaikka välillä saattaakin tuntua raskaalta niin kyllä ne muistot vauva-ajoista ovat jälkeen päin niin rakkaita ja ihania.

Täältäkin onnittelut Mandokselle!

Yleensä olen saanut hoitaa kummilapsien lahjaostokset. Nyt oli eka kerta, että mies oma-aloitteisesti kävi ostamassa 1 vuotta täyttävälle kummipojallemme lahjan. En tiedä, onko omalla tulevalla lapsella mitään tekemistä asian kanssa.

Mäkin oon hiukan miettinyt, että mitä ja kuinka paljon vaatteita kannattaa ostaa etukäteen. En ole kauheasti ostanut enkä aio ostaakaan. Olen ostanut jotain 56 senttisiä bodeja ja olkainhaalareita (vai millä nimellä niitä nyt sitten kutsutaankin ). 50 senttisiä en ole uskaltanut ostaa lainkaan, kun ne taitaa jäädä samantien pieneksi...jos mahtuu lainkaan vauvan päälle. Sit äiskän kanssa mietittiin, että minkähän kokoinen haalari mahtaa lokakuun loppupuolella syntyvälle mennä talvella. Meidän lähellä olevassa ostoskeskuksessa on vastenvaateliike Ballot, joka myy käytettyjä vaatteita. Täytyisi siellä muistaa käydä kurkkimassa, jos sattuisi tulemaan myyntiin sopiva haalari.

edit: Kirjoitusvirheet pois.

Susku_: Ihan totta ettei noita pienimpiä kokoja (62 cm:iin saakka) kannata etukäteen kamalasti hamstrata - sitten jos näyttää siltä, että menevät pidempään niin saahan niitä hommattua vauvan synnyttyä (näin meillä tehtiin keskosen kohdalla). Nuo kaikki normikokoisina syntyneet ovat jo parin ensimmäisen kuukauden jälkeen siirtyneet 68cm:n kokoon ja se ja 70cm sitten ovatkin ehtineet olla paaaaaljon pidempään käytössä.

Ja tuttipullot yms... meillä ei noita koskaan ole ekojen kuukausien aikana tarvittu (olen melkoinen lehmä) vaikka joka kerta olen etukäteen ihan varuille hommannut esim. muutaman korviketetran kotiin, jos sattuisikin niin ettei maitoa jostain syystä tulekaan riittävästi. Minun suositukseni olisi, että KAIKKEA vauvatarviketta hankitaan maltillisesti ja sitten, KUN tietää mitä tarvitsee ottaa vauvelin kainaloon ja lähtee kauppaan. Samahan pätee koirien kohdalla, ei kannata ennen pennun kotiutumista hankkia kaikkea mahdollista ajatuksella, että jos sitä kuitenkin tarvii - sillä ajatuksella pääsee vain rahoistaan ja kodin säilytystiloista.

Multa on moni kysellytkin, että oletteko jo hankkineet kauheasti vauvakamaa. Ja mun vastaus on ollut, että ei. Ei ole tällä hetkellä edes vaunuja eikä turvakaukaloakaan hankittuna. Mieskin katsoi äitiyspakkausta ja sanoi, että ei tässä muuta tarvitse hankkiakaan. Ensi viikolla pitäisi nyt kuitenkin mennä katsomaan työkaverilla myynnissä olevia vaunuja, turvakaukaloa ja häkkisänkyä. Josko ovat semmoisessa kunnossa, että siihen hintaan ne voisi ostaa. Uskon kyllä, että hyvässä kunnossa ovat tyypit tuntien eikävätkä ole ihan mitä tahansa ostaneet. Toivoinkin, että voitaisiin kyseisistä tavaroista lyödä ensi viikolla kaupat lukkoon. Mulla ei ole suurta tarvetta saada kaikkia kamoja uutena. Mulle kelpaa vallan mainiosti käytetyt, jos vaan ovat hyvässä kunnossa.

edit: Meikäläisen kirjoitustaito ja sisälukutaito hoi...piti korjata yksi ihan hölmö lause, jonka voi ymmärtää ihan väärin. ;)

Me kyllä ostettiin vaunut sun muut romppeet ennen vaavin syntymää ja onneksi näin tehtiin, en olisi kyllä jaksanut vaunu yms. ostoksille lähteä kiertämään suht heti syntymän jälkeen ja kaukaloa kun esimerkiksi tarvittiin jo synnärille mukaan.

Mutta jokainen tyylillään, en minä sillä. Niin ja ostettiin me tutteja, tuttipulloja, vaippoja, rintakumeja, liivinsuojia, korviketta yms. pientä tavaraa myös ja näistäkin hankinnoista olen enemmän kuin tyytyväinen, että ne tehtiin ennakkoon. Toki käytiin vissiinkin marraskuun lopussa ostamassa nuo viimeksi mainitut ja poika syntyi joulukuun puolessa välissä, että ei mitään puolta vuotta aikasemmin kuitenkaan. Vaunut ostettiin kesällä jo kun oli hyvä tarjous. Kaukalo ja sänky sitten siinä syksyn aikana.

Vaatteita oli sen äitiyspakkauksen verran ja jotain pari hassua bodya ja potkuhousua/pukua tuli ostettua, mutta en hamstrannut niitä. Ja sitä paitsi meidän poika oli syntyessään vaan 46 cm pitkä joten sisko ja äiti joutuivat(no luulen kyllä heidän kohdallaan, että saivat) käydä ostamassa 50 cm koon vaatteita muutamia. Mutta aika nopeasti vaavi kasvoi niistäkin yli. Hirveästi on eroja kokojen puolesta eri valmistajilla, esim. Tutan koot ovat aika isoja kun taas joku Henkan ja Maukan body taas niukempi...