Koirat.com

JenC kirjoitti:

Minulla aina joskus on laskenut raskauksien ulkopuolellakin hemppa alemmas

OT, hemppa *reps*

Naisten vaivat painaa päälle ja oksettaa, eikä mikään oikein maistu.....
Aika villiä, sillä koskaan ei ole ollu tämmösiä sivuvaikutuksia naisten vaivojen aikhaan, vuotoki tosi niukkaa.. Noh, jospa huomena olis parempi päivä..

Kolmatta viikkoa kestävä flunssa. Ei tule silleen kunnolla päälle, vaan jatkuvasti on kuumetta, vähintään lämpöä ja aivastuttaa, mutta ei kumminkaan olo ole niin kipeä, että viittisi jäädä sängyn pohjalle. Mitään vaan ei jaksa.

Eikä tuokaan jatkuva sade ainakaan piristä päivää.

Niille joiden päätä särkee ja jos kyse ei ole esim.migreenistä, käykää optikolla tarkastuksessa. Mulla on sellanen mututuntuma, että osa päänsäryistä voi johtua silmälasittomuudesta ja osa sitte taas kun on hartiat jumissa tai jotain muuta. En ole mikään lääkäri, että tota.

Ja jos päänsärky on ihan jatkuvaa, voi kyse olla myös purentaviasta.

Mun päänsäryn syyksi voisin kuvitella tuon purentavian. Narskuttelen hirveästi hampaita unissani, joskus jopa niin kovaa että itsekkin herään siihen Aamulla aina aivan kamala päänsärky.

Riippuu varmaan ihan hampaan laadusta, mutta yks kampaaja kerto sen myös narskuttelevan unissaan niin paljon, että oli sanottu, ettei ole enää kovin paljoa pintaa jäljellä hampaissa. Ikävää tollanen.

Mun läppäri on taas rikki. Tai on ollu jo pidempään, mutta pahenee koko ajan. Kohtelen liian kovakourasesti kaikkien laitteita, että ei voi syyttää ku itteään.

BaeLiana kirjoitti:

[quote=JenC]Minulla aina joskus on laskenut raskauksien ulkopuolellakin hemppa alemmas

OT, hemppa *reps*[/quote]

:D En tiedä miten yleisesti tuota "lyhennettä" meidän tienoolla käytetään, mutta on näitä omia sanoja kertynyt jos minkäsorttista vuosien varrella, välillä omat ystävätkään pysy kärryillä mitä selitän, kun moottoriturpa pärähtää käyntiin, olisivat kielitieteilijät helisemässä

Yhyy, koira lähti viikonlopuksi porukoiden kanssa mökille... Ja ne tulivat hakemaan sen jo tänään, ehkä tunti sitten lähtivät. Ja mulla on jo nyt ihan hiiiiiiiirveä ikävä! Miten mä selviän kolme päivää erossa.

Mä taidan ikävöidä koiraa enemmän, kun ikävöin poikaystävää sen poissaolessa.

SiVe kirjoitti:

Jo on ihmisillä taas pokkaa. Käytiin mummoni kanssa ukin haudalla, ja yllätykseksi huomattiin että sieltä oli kadonnut sellainen muoviruusu, jonka mummoni on vuosi sitten haudalle vienyt. Ja ei, ei ole tuuli vienyt. Pari kertaa tätä ennen on öljykynttilöitä, ja koristeellisimpia lyhtyjä viety, ja nyt tämä.

Toi on kyllä niin törkeetä! Äiti ja mummi vei vähän aikaa sitten 10 ruusua äidin isän (hassua sanoa noin, mut en voi sanoa vaari tms., kun äidin isä kuoli jo kun äiti oli lapsi) haudalle ja joku oli käyny ne sieltä viemässä, kun mummi seuraavan kerran meni haudalle. Tyhjät muovimaljakot oli vaan jäljellä. Kyllä täytyy oikeesti olla pokkaa kävellä vieraalle haudalle ja viedä kukat.

Eilen mies taas avasi sanaisan arkkunsa koira asiasta.
Kuuntelin alkuun mielelläni hänen mielipiteitään, kunnes hänen puheensa menivät siihen, että ei usko minun mitenkään pärjäävän, jos hän on ylitöissä, miten muka pääsen viemään pentua tarpeeksi ulos.
Ajatelma oli muuten ihan hyvä, mutta meillä on heti parin metrin päässä ovelta pöpelikkö, en koe hankalaksi kipittää lastenkaan kanssa siihen pikkupentu aikana ja kun sitten lenkille menee, lapset mukaan, ovat hekin tottuneita tallaajia.
Miehen pointti oli lopulta se, että ajattelee minun olevan täysin kädetön ja niin riippuvainen hänen läsnä-olostaan, etten kykene hoitamaan tällaisia asioita

Sitten minulla meni vähän hermo ja totesin, että tuollainen ylitöissä olo ei muuttaisi tilannetta mitenkään, eihän häntä nytkään näy kotona kuin nukkumassa ja viikonloppuisin aamusta puoleenpäivään ja sitten sunnuntaina yleensä löhöää sovalla töllöttimen ääressä koko päivän, arkisin töissä ja heti hoitamaan tietokone hommia.

Tosi vaikea selventää nyt tätä asetelmaa, mutta oli taas ajatellut, etten ole ajatellut koiran ottoa järkevästi (olen pyöritellyt ajatusta yhdessä ja yksin 4v), tiedän että pentu on söpö, mutta niissä on työmaata, paljon ja pitkään, on pään hakkaamista seinään hetkiä, parempia hetkiä, upeita hetkiä, rahaakin palaa ja niin eespäin, että en nyt mitään ruusunpunaisia unelmia ole todellakaan ajatellut.
Sitten keksi kertoa, että joku työkaverinsa, joka tietää koirista (en sitten tiedä mitenkä paljon ja onko joku rotuexpertti) oli sanonut, että Sammari on kyllä niin paha pala ekaksi koiraksi ja kun on jo lapsia, voi koira jäädä heti kakkoseksi (en tiedä mitä hemmettiä on ajatellut) ja kerrostaloon ei muutenkaan suosittelisi energistä koiraa.

Jäin jo ihan monttu auki ja ilmoitin, että en keskustele asiasta nyt tuntemattoman tyypin kanssa, vaan hänen kanssaan ja hänenkin kanssaan sitten kun lakkaa pitämästä minua keskenkasvuisena ja täysin kädettömänä, joka ei kykene mihinkään itsenäisesti jne.

Tässä aamulla oli kyllä aivan toinen ääni kellossa, pahoitteli ja anteeksikin pyysi, minäkin pyysin anteeksi, kun tuli nostettua kierroksia, mutta sanoin että kismittää tuollainen puhe edelleen.

Armoton romaani, mutta kylläpä helpotti purkaa

Sterssi ja siitä seuraavat sekavat unet.

^^ Höpö höpö sille miehellesi. Kyllä sinä varmasti yhden koiran kanssa tulet pärjäämään. Siinä riittää pitkälle se, että on tahtoa ja ymmärrystä huolehtia siitä pennusta. Ja aika hyvin tunnut sinäkin perehtyneen rotuunkin, jota olette ottamassa, joten tuskin mitään ongelmaa tulee. Kun on päättänyt sen kanssa selvitä niin sitähän selviää ja jaksaa. Puhun ihan kokemuksesta, kun sanon ettei koiranomistaminen mitään avaruustähtitiedettä ole vaan ihan normiharkinnalla ja järjellä pärjää tosi pitkälle. Miehet!!!!!!! NE nyt joskus vain luulevat liikaa itsestään.

Hieman omaa harmitusta... Gaaninarttu, jolta äidilleni (ja puoliksi siis meille) pitäisi tulla pentu, kävi eilen ultrassa, eikä mitään näkynyt. Käytös viittaisi siihen, että odottaa, mutta mutta mutta....... Vuorokausia siemennyksestä oli kuitenkin vasta 27, joten toivotaan että olisi vain ollut liian aikaista. Ensiviikolla uusi yritys. Minä saan kuitenkin mahdollisesti jännittää niitä uutisia parikin viikkoa, nimittäin kasvattaja itse on lähdössä tänään perheensä kanssa lomareissuun ja palaa vasta reilun kahden viikon kuluttua.

^Kiitos ransa
Miehet tosiaan ja kyllä olen ottanut rodusta niin paljon selvää, kuin vain olen kyennyt, kokemuksia ja opustietoa jne. Miehelle olen myös sitten kertonut paljon paljon rodusta ja koulutusasioista, mutta en sitten tiedä paljonko on lokeroitunut pysyvästi herran tietojärjestelmään Kyllä hänkin pentua kovasti odottaa, mutta hänelle tyypillistä on alkaa panikoida mitä lähemmäs H-hetki tulee, oli kyse mistä tahansa isommasta muutoksesta.
Esimerkki. Meille oli 2v odotuksen jälkeen vihdoin myönnetty kolmio ja ensin mies oli innoissaan, sitten kun olisi pitänyt mennä kirjoittamaan vuokrasopimusta, kysyi minulta, että onko se muutto nyt kuitenkaan tarpeellista
Ja tosiaan, en itsekkään koe, että koiran koulutus ja yhteiselo on mitään avaruustiedettä, johdonmukaisuutta ja hermoja, näistä molemmista on jo muutaman vuoden treeni lasten osalta

Ja toivotaan, että uusinta ultra näyttää toivotun näyn

JenC: Ehkäpä on tosiaan kyse tuosta miehesi yleisestä hermoilusta uuden tilanteen edessä. Eipä siinä muu auta kuin sanoa, että on ne ohjat ennenkin pidetty kädessä ja hyvin se tulee nytkin menemään. Turha hermoilla liikoja etukäteen vaan ottaa vastaan se tilanne ja jos joku ongelma tulee niin sittenhän se selvitetään eikä jäädä hautomaan ja murehtimaan pitkäksi aikaa niin tilanne ei pääse karkaamaan käsistä. Kyllä noissa kaksijalkaisissa tenavissa on paljon enemmän työtä ja paljon enemmän ne haastavat kuin koira. Minä tosin tunnen samojediä aika huonosti, mutta uskoisin että ei se niin paljon muista perusjääräkoirista poikkea eikä varmasti ole rotuna niitä vaikeimpia.

Oman äidin kuolemasta on vajaa kaksi kuukautta, ja nyt on anoppi toivottomassa tilassa teholla Ironisinta on, että vieläpä samasta syystä eli massiivisen aivoverenvuodon vuoksi.

Onneksi oma äiti meni nopeasti nukkuessaan, sillä anopin tapauksessa odotellaan nyt vain, että aivotoiminta loppuu kokonaan, jotta saadaan todettua aivokuolleeksi ja voidaan aloittaa elintenluovutus toimenpiteet. Mitään ei siis ole tehtävissä, ja odotellaan vain, että keho antaa viimeinkin periksi.

Itse en ole koskaan ollut kovin läheinen anopin kanssa, mutta suru ja tuska on silti suuri. Lapsilta menee nyt sitten kaksi isovanhempaa vajaan kahden kuukauden sisällä
Mikähän murhamies tai -nainen sitä on tullut oltua viime elämässä, kun tällaista p*skaa nakataan jatkuvalla syötöllä niskaan...

^ Voimia ihan älyttömästi, todella surullinen tilanne

^^Voi ei.... Teän perhettä kyllä nyt koetellaan suurien surujen keskellä.. Enemmän kuin paljon voimia ja jaksamisia koko poppoolle, hyvin raskaita aikoja..

Omaa narinaa; Ilma. Mie vihaan enemmän ku paljon kaatamalla tulevaa vettä ja kun sitä on tullut eilis illasta asti.. Ei huvita tehä anoppilassa mitään..

//väksyläistä

^^^ Kurjaa miten niin paljon surua yhdellä kertaa Voimia koko perheellenne

Voimia Pepperin perheelle suuren surun keskellä!

Heräsin reilun seitsemän tunnin unien jälkeen puoli kahdeksalta ja olen edelleenkin ihan koomassa... Ulkona on tosi nätti ilma ja tekisi mieli lähteä lenkille, mutta taidankin kömpiä kohta vielä tunniksi sänkyyn kun silmät ei meinaa pysyä auki.