Koirat.com

Ebeli kirjoitti:

Mardien pitää ostaa samanlainen paita minkä mä ostin tänään. Siinä on pojan kuva ja lentäviä kiviä+ teksti: "Boys are stupid. Throw rocks at them"

Määkin haluisin tollasen paidan just nyt! Tekis vaan mieli napata koira kainaloon ja ottaa hatkat. Prkl.

Muoks. Jos ei olisi huomenna töitä, niin ihan oikeasti kyllä lähtisin nyt vaikka porukoille Savoon. Veetuttaa niin hemmetisti tällä hetkellä.

^Ei saa puhua Savosta, kun on niin ikävä sinne

Frosty kirjoitti:

Miksei tässä "vieras koira- vieras ihminen"- jutussa taida olla minkäänlaista tasapainoa?! Joko vanhemmat lietsovat koirapelkoa tai sitten luottavat liikaa vieraisiin koiriin.

Esimerkki tämänpäiväiseltä lenkiltä: tulimme vastaan jalankulkuväylällä ja vieras lapsi ajoi polkypyörällään vanhempiensa kävellessä siinä takana. Äiti ohjasi äkkiä lapsensa aivan tienreunaan ja sanoi jotain: "Nyt täytyy väistää kun tulee iso koira.." Okei, mahtuipahan siitä kävelemään, kiitos siitä!

Mutta sitten tämä toinen tapaus: kävelimme hiekkarannalla jonne tuli toiseen päähän lapsi kahden aikuisen kanssa. Ansa välillä vilkaisi kiinnostuneesti lapseen päin(en ole sitten ihan varma millaista kiinnostusta tämä on tyyliin: mikäs tuo on? vai voiskos tuota vähän jahdata?), joten päätin että kierrämme heidät. Lähdin siis menemään parikymmentä metriä näistä ihmisistä pois päin kun kuulin takaa juoksuaskelia ja tämä lapsi(en nähnyt niitä aikuisia enää missään??) juoksi meidän peräämme. Onneksi kyseessä oli parivuotias penikka, joten pääsimme "karkuun", mutta siis haloo! Kuka antaa lapsen juosta vieraan koiran luokse? Varsinkin kun Ansa on kuuro, olisi tuo tilanne voinut yllättää sen todella pahasti kun yhtäkkiä takaa päin "hyökkää" joku. Kuka siinä tilanteessa olisi ollut vastuussa, jos koirani olisi tehnyt jotain tälle lapselle? Se lapsi itse?

Mä saattaisin sanoa omillem uksuille tuolla ylemmällä tavalla. Ilman mitään pelottelua tms. Samalla tavalla käsken väistää pieniä koiriakin, kävelijöitä tai pyöriä, jos kakarat kävelevät liian leveästi. Tota jälkimmäistä en ymmärrä. Tai siis muutenkaan en tajua ihmisiä, jotka joko ei viitsi pitää kakroitaan silmällä tai eivät välitä, mitä ne tekee.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on suht... hmmm... mielenkiintoista. Samaan aikaan, kun me haettiin miehelle (joka puhui suomea jonkin verran, opiskeli ja kävi töissä sekä oli naimisissa kanssani) oleskelulupaa, jota ei myönnetty lumeliiton takia, sai Suomesta turvapaikan KAIKKI somalit, irakilaiset ja afgaanit. Ainoana maana Euroopassa siis näin eli Suomeen tulivat kaikki, jotka eivät muille maille kelvanneet. Muutenkin tuntuu, ettei täältä edes heivata ketään pihalle tai ainakin sitä prosessia pystyy vitkuttamaan vuosikausia, jona aikana voi sitten "kadota" täältä.

^ lähetettiinkö sun mies takaisin kotimaahansa :o ? Mitä sen jälkeen tapahtuu jos niin käy, milloin saa tulla takaisin?

^ Tuosta on aikaa nyt melkein 7 vuotta. Miestä ei lähetetty takaisin (en nyt jaksa selittää miksi) ja lupakin saatiin valittamalla hallinto-oikeuteen. Tiedän tapuksia, joissa on lähetetty kotimaahan ja takaisin saa tulla, kunhan luvan saa (mun tietämissä tapuksissa myös ovat saaneet sen hallinto-oikeuden kautta). (Tälläisissä tapuksiaa on kyse käännyttämisestä, jolloin ei maahantulokieltoa tule tai se on peruttu hallinto-oikeudessa. Rikostapauksissa on kyse karkoittamiseta, joissa maahantulokieltoa tulee.)

Frosty, heh, meille kävi lähes samoin tänään. Käveltiin kyllä sellainen lenkki, jossa menee ns. yleinen tie leikkipaikan ohitse. Siellä sitten oli äiti sellasen 3-vuotiaan muksun kanssa, käveltiin vaan reippaasti ohi, kun kuulin kiljumista takaa päin ja lapsi on täyttä päätä tulossa ilmeisesti silittelemään. Äiti katseli vain hymyillen sivusta. Ööh? Jatkettiimpa sitten vain vielä ripeämmin matkaa.

Juu, meillä Rape on tottunut lapsiin, kun meillä kaksi pientä sellaista onkin, mutta olen huomannut että se on kuitenkin varautunut vieraita pienempiä lapsia kohtaan. Eikä aina tykkää jos omatkin lapset vilisee nenän edestä ohitse rääkyen ja kiljuen.

Ärsyttää. Itkettää. Ketuttaa.

Oon ollut yksin (pennun kanssa) koko viikonlopun kun tyttöystävä on ollut äitinsä syntymäpäiväjuhlissa Pohjois-Pohjanmaalla. Hänen oli alunperin tarkoitus tulla la-su välisenä yönä yöjunalla, jotta saataisiin olla molempien yhteisenä vapaaviikonloppuna yhdessä. No, ei päässyt kun ketään ei häntä päässyt viemään junalle. Tuo ilmoitti lähteväsä heti aamulla ajamaan veljensä kanssa Tampereelle ja tulevansa sieltä sitten junalla.

No, tottakai oletin että he lähtisivät heti aamulla, ja että tyttöystävä oisi täällä viimeistään kuudelta (automatka kestää n. 7 tuntia pysähdyksineen). Laitoin neljältä viestin että missä ovat menossa, niin eivät olleet vielä lähteneetkään.

Juu ei siinä mitään, ärsytti toki, mutta tyttöystävä sanoi että ovat juuri lähdössä ja hän ehtii viimeiseen junaan joka on täällä puoliltayöin. Lupasin että haen hänet, kun bussit ei enää silloin kulje.

Äsken kun tiedustelin uudestaan että missä mennään, niin ovat lähteneet vasta 2 tuntia sitten - eikä hän ehdi siihen junaan millään. Oisi voinut edes ilmoittaa! Mulla on mennyt koko päivä siihen että oon odottanut häntä kotiin, oon tehnyt ruokaa ja sytytellyt kynttilöitä. Oisin mielelläni voinut tehdä jotain muutakin tänään!

Jos joku väittää että miehet on hankalia, niin ei naisissakaan aina mitään kehumista ole. Stn.

Ilves oli repinyt eksän hirvikoiraa Pahalta tuntuu kun itse tunnen sen koiran, on niin ihana ja hyväluonteinen. Onneksi ei ollut kuitenkaan hengiltä saanut.. Pää oli verillä, korvasta rusto poikki ja puremajälkiä

weebl kirjoitti:

Ilves oli repinyt eksän hirvikoiraa Pahalta tuntuu kun itse tunnen sen koiran, on niin ihana ja hyväluonteinen. Onneksi ei ollut kuitenkaan hengiltä saanut.. Pää oli verillä, korvasta rusto poikki ja puremajälkiä

Meillä pyöri alkuvuodesta pari ilvestä tallin alueella ja tallikissa pyrittiin sen takia pitämään öisin sisällä. Hevosten puolesta ei nyt osattu oikein pelätä, kun koko taitaa olla vähän likaa ilvekselle ja muutenkin taisivat liikkua vasta, kun hevoset olivat jo sisällä. Mä en osannut pelätä Ronjankaan puolesta, kun ajattelin, että kyllä tuo nyt niin iso (~17 kg) ja äänekäs on, että ne luikkivat karkuun. Ei ilmeisesti.

Vanhempien pihalla oli myös pyörinyt ilves, joka oli aivan nenäkkäin Mörön kanssa, mutta onneksi eivät sillon yhteen ottaneet. Siitä tehtiin ilmoitus ja myöhemmin ampuivat, oli muistaakseni huonokuntoinen/vanha/nälkiintynyt. Luultavasti sen takia pihapiirissä pyörikin, katseli koirista helppoa saalista.

Maksavompatti kirjoitti:

Jos joku väittää että miehet on hankalia, niin ei naisissakaan aina mitään kehumista ole. Stn.

Ihan totta. Itse kun joskus oikein pysähdyn ja mietin, mitä tuli taas sanottua tai tehtyä, niin tajuan, että ei tässä kovin kukkaisia itsekään aina olla, mutta toiselta vaan odotan ymmärrystä vaikka maailman tappiin.. Jokaisen sietäisi aina välillä mennä itseensä

Kondo kirjoitti:

Ihan pakko kommentoida sen verran, että ei sentään vankipäivä noin kallis ole. Suljetussa vankilassa vankipäivä maksaa n. 200 euroa ja avolaitoksessa n. 160 euroa (v. 2010).

Ja ehdoton vankeusrangaistus ei johda lähes 100 % uusimisriskiin. Pieni porukka siellä toki pyörii jatkuvasti, mutta esimerkiksi ensikertalaisista vankilaan palaa n. 30-50 % riippuen vähän mitä tutkimusta katselee. V. 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan ensikertalaisista palasi 40 %, ja uusimisriksi kasvaa sitä mukaa mitä useampia tuomioita on takana.
Jos uusimisriski olisikin tuo 100 %, niin eiköhän ehdottomasta vankeusrangaistuksesta olisi jo tehottomana luovuttu...

No hyvä, et joltakulta löyty päivitettyä tietoa, koska nuo omat lukemat on vuodelta pipo. Olin sen verran laiska etten edes kehdannut tarkistaa mitä ne nykyään on. Ja tuo 100 % sisälsi näköjään liikaa lapin lisää Idea kuitenkin tuli varmaan selväksi eli ainakin minulle on rikoslakiin paremmin perehtyneet selvittäneet, että ehdottoman tuomion välttelyn takana on kustannukset sekä ensikertalaisen rikoksenuusimisen ehkäiseminen. Unohdin ekasta viestistä tuon pirskatin ensikertalaisuuden joka oli avain asia. Eli pyritään siis välttämään ensikertalaiselle ehdottoman tuomion antamista koska rikoksen uusimisen riski nousee. Tässä lehtiartikkelissa näköjään mainostetaan miten yhdyskuntapalvelukseen joutuneet eivät uusineet rikosta yhtä tiheästi kuin vankilassa tuomionsa suorittaneet.

tattistavaan kirjoitti:


^^^ itsellä on jotenkin usko loppunut noihin tutkimustuloksiin ja asenteet koventunut noita väkivaltarikollisia kohtaan aika lailla, ja tutkimuksista tuppaa saamaan just sellasen kuin maksaja siitä haluaa... Olen itsekin saanut helsingissä käydessä kimppuuni 4 somalia ja ainoa "syy" tälle oli että olen suomalainen ja mulla on yleensä kalju pää.. onneksi sattui olemaan poliisipartio kulmantakana niin selvisin aivotärähdyksellä ja ruhjeilla, no lyhyestä virsi kaunis sitten oikeudessa ei tahtonut enää ymmärrys riittää kun kahdella näistä tekijöistä oli toisella 3 toisella 5 ehdonalaista päällekkäin ryöstöistä, varkauksista ja pahoinpitelyistä eikä ne ehdottomiksi muuttuneet tämänkään tapauksen jälkeen. Ja jos aatellaan et mitäs se koululaisen päivä ruoka maksoikaan oli edes 1e per lärvi.. jossain oli vanhusten laitoshoito vuorokausi oli 2-300e ja vangin ylläpito sitten 500e niin jotain on todella pahasti pielessä

muoks väkänen lisää

Joidenkin ihmisten kohdalla huomaa ettei armo käy todellakaan oikeudesta. Jos kiinnostaa lukea niin täällä näkyi olevan prosentteja siitä, mitä rikoksia uusitaan herkimmin.

Isoveljen kissa on ollu yli kaks viikkoo kadoksissa ja siellä päin pyörii ilves ihmisten pihoissa että siitä voi laskee yks ynnä yks. Myöskin isän kissan ilves tappo muutama vuos sitten.

Minnillä on jorain vikaa selässä illmeisimmin. Eilen säikäytti totaalisesti, ei päässyt aamulla ylös paikaltaan, ei oikeastaa edes yrittänyt nousta. Ehdin jo soittaa päivystykseen säikähdyksissäni, kun luulin koko koiran takaosan halvaantuneen (päivystys oli taas JKL:ssä 150 km:n päässä). Poika oli kantamassa koiraa autoon ja laski sen hetkeksi maahan, kun ajateltiin yrittää pystyykö käymään pissalla. Siinä huomattiin sitten, että kun koiran nosti ylös se liikkui suht normisti, pystyi tekemään tarpeensa, ei ollut kivuliaan oloinen (ei tärinää, silmät normaalin kirkkaat ym), ruokakin maistui. Soitin sitten vielä toiselle päivystäjälle toiseen naapurimaakuntaan ja kyselin mielipidettä onko päivystystapaus ja oli sitä mieltä, että noilla oireilla voi kyllä odottaa arkeen... Illalla koira jo nousi itse ylös ja käveli suht reippaasti ja tänä aamuna vaikutti ihan omalta itseltään. Soittelin omalle eläinlääkärille, joka epäili mahdollisesti jotain selän luupiikkiä, kasvuhäiriötä tai lannerangan ahtautta. Meidän eläinlääkärissä ei ole mahdollista selkää kuvata, joten pitää lähteä naaurimaakuntaan kuvauttamaan koira mahdollisimman pian. Nyt mennään sitten toistaiseksi rauhallisia hihnalenkkejä ja yritetään päästä nopeasti kuvauksiin, että selkiää missä vika. Ja toivotaan ettei olisi mitään kovin vakavaa kuitenkaan... Agilityurahaaveet lienee ainakin toistaiseksi haudattava.

Kaverin nyt jo edesmennyttä koiraa kävi vuosia sitten susi tavoittamassa. Koiran onni että ilman kattoa tarhassa olisi kiivennyt yli ja karannut, sillä tuo verkkokatto pelasti tuossa tilanteessa koiran hengen. Susi oli kiivennyt katolle, laittanut jalan verkon läpi tarhan puolelle ja huitaissut koiran lavan auki. Siihen tuli pitkä ja syvä haava, mutta kova pakkanen onneksi tyrehdytti verenvuodon nopeasti, että ei kuollut verenhukkaankaan.

^
Meillä oli vähän samanlainen tilanne, vaikkakin lievempi tossa jokin aika sitten. Metsälenkiltä tultu takaisin ja koira aivan normaali. Kävin kaupassa, minkä jälkeen koira vinkaisi kovaan ääneen, jos yritti hypätä johonkin ylöspäin, ja lopulta ei suostunut yrittämäänkään. Ei myöskään hyppinyt vasten, kuten innostuessa yleensä. Liikkui kuitenkin normaalisti. Päivystävällehän sitä mentiin, kun en itse mitään kipeää kohtaa löytänyt. Ell. väänteli, nosteli ja käänteli, mutta mitään ei löytänyt, mutta edelleenkään ei suostunut mihinkään hyppäämään. Kipulääkettä antoi ja katsottiin seuraavaan iltaan, jolloin oli normaali. Meillä onneksi oli ilmeisesti kyse jostain lihavenähdyksestä vain.

^Toivotaan ettei meilläkään mitään vakavaa löytyisi, tuokin hieman enemmän tuntui aristavan toista puolta, joten voihan kysessä olla ihan joku lihasrevähdyskin. .Jos vaikka tarhassa pomppiessaan on onnistunut jotenkin satuttamaan, oli lauantainakin jonkin aikaa tarhassa, kun sisällä siivottiin. Todella eilen koko päivän oli pystyynnostettava eikä edes kauheasti yrittänyt jaloilleen, joten eläinlääkäri suositteli kuvien ottamista. Nyt koira jo liikkuu suhteellisen normaalisti. Eipä siitä selän kuvaamisesta varmaan ainakaan haittaa ole, saa rauhan itselleen, jos siellä ei mitään löydy. Aika on nyt varattu, kun ei vaikuttanut hätätapaukselta kuitenkaan niin sain sen ajan vasta torstaille, joten sinne asti mennään ihan rauhallisesti hihnassa.

^Kannattaa tarkistaa myös anaalirauhaset, saattavat oireilla niin että tuntuu viiltävää kipua selässä tai takajaloissa, jolloin koiran on vaikea liikkua! Onhan sitä joskus kuultu juttuja että koiralla kuin halvausoireita takapäässä, toinen ell määrännyt lopetettavaksi, toinen tyhjännyt anaalit ja antanut antibiootit.

Mikä lie sadistinen taipumus mulla olla, kun seurailen väliin noiden (rhode)pentueiden taivalta joista pentuja tuossa taannoin kyselin.
Nyt sit havaitsin, että tämä ruotsalainen kasvattaja, jolle jäi minusta jotenkin "bad feeling" onkin nyt sit jättänyt ko. urospennun itselleen.
Turha se on tässä vaiheessa enää noita miettiä, mutta edelleen tuli snadisti simäänkustu olo.

Olipa viikonloppu. Perjantaina koira oli vähän vaisu. Sunnuntain vastaisen yön kekkaloin koiran kanssa ylhäällä kun oli huonovointinen ja kävi välillä ulkona, su päivällä koiran olotila vähän parani ja sillä pysyi vähän riisiä ja piimää sisällä enkä viitsinyt lähteä päivystykseen suotta. Lähdettiin käymään isäinpäivälounaalla miehen sisarusten ja vanhempien kanssa ja juuri ennen lähtöä koira yrjösi kamalan läjän. Noh, kun tultiin takaisin ja koira söi vähän piimää niin tunti pari sen jälkeen ei pysynyt enää vesikään sisällä joten päivystyskeikkahan siitä tuli. Ilmeisesti haimatulehdus on taas uusinut. Antibiotteja, mahalääkettä, pahoinvointilääkettä ja kipulääkettä syötellään nyt vähän aikaan ja katsotaan miten lähtee menemään. Meno matka oli aivan kamala, mä olin varma että se oli meidän viimeinen reissu. Verikokeissa näkyi jotain arvoja jotka voi viitata haimatulehdukseen joten näillä mennään jos ei koiran tila lähde huononemaan, jolloin kyseessä voisi olla suolitukos.

Nyt koira on virkeämpi, söi aamulla riisiä eikä ainakaa toistaiseksi ole tullut mitään ulos väärää kautta, joten jospa tämä tästä taas. Onneksi on duunipaikka sellainen että saa ottaa koiran mukaan.