Koirat.com

^Paranemisia sinne, kyllä nämä äkilliset sairaudet ovat ikäviä.

Pitääpä tosiaan katsoa tuo anaalirauhasjuttu. Toisaalta koira nyt liikkuu normaalisti, joten voikohan siitäkään kuitenkaan olla kyse? Luulisi niiden vaivaavan sitten jatkuvasti ennen kuin tyhjennys tehdään. Kivuliaalta koira tosiaan ei ole missään vaiheessa vaikuttanut, eli ruokahalukin on ollut tallessa ja nyt kun käytin ulkona oli ihan normaali skarppi itsensä, kulki reippaasti vieressä kärkkyen nameja. Alan epäillä, että voisi todellakin olla joku revähdys. Käydään jokatapaksessa tutkimassa tilanne. JOS kuitenkin on selässä vikaa ja alkaisi myöhemmin oireilla vakavamminkin niin sitten sitä manaisi itseään, ettei tehnyt asialle mitään silloin, kun ensimmäisen kerran oireili. Mielestäni tutkimusten hinta ei ole liikaa mielenrauhasta ja siitä että saa tietää kaiken olevan kunnossa.

Niskat ihan jumissa... ei tää toimistotyö tee ollenkaan hyvää niskoille, saatikka sitten jo valmiiksi kipeänä olevalle! Näinköhän pystyn huomenna edes päätä liikuttamaan. Onhan sekin koettu, enkä uudestaan enää sitä tahtoisi

Ärsyttää. Loppuviikosta soiteltiin kaverin kanssa että pitäisi nähdä, tämä kaveri asuu Helsingissä eli eri paikkakunnalla. Hän sitten itse vielä ehdotti, että jos tulisi maanantaina eli tänään luokseni yöksi samalla reissulla kun tulee siskoltaan ja jatkaisi huomenna matkaa kotiinsa. Laitoin eilisiltana viestiä että joko tietää millä junalla tulee. Ei vastannut eikä ole vieläkään mitään kuulunut että tuskin tulee. Musta olisi ihan kivaa edes ilmoittaa ettei tulekaan.

Johan tässä ehtiki olla melkeen viikon terveenä!! Kiitos tästä kurkkukivusta ja lämmöstä/kuumeesta. Voi stana. No meen nyt kuitenki pyörähtää salilla ku haluun osaa sen kortin, en tod. rupee nyt sairastaa

Emmalla oli viime torstaina sen hammaslääkäri... Lääkäri sanoi soittavansa, kun tietävät kuinka iso operaatio on kyseessä. No, puhelua odotettiin viisi tuntia. Sitten tuli puhelu, että hampaita poistetaan parhaillaan ja niitä lähtee 24-30 kappaletta. Eli hampaita jää siis yläkulmurit ja pari muuta hassua. Mutta ei se mitään, hyvin koira elää ilman hampaita. Vähän ihmeteltiin, kun meille ei kerrottu mitään jutun laajuudesta ennen kun leikkaus oli jo käynnissä. Omistajina odotettiin, että meille olisi oikeasti kerrottu heti, kun selvisi, että hampaita lähtee enemmän kuin luultiin (meille oli puhuttu parin hampaan lähtemisestä). Pikkusiskot halusi hakea vielä kotiin hampaattoman, melkein sokean koiran. Nyt iskällä on sitten koira, jolla ei ole hampaita. Kiitos lääkäri infosta. Hintakin oli vaan tonni tästä leikkauksesta ja 500€ tarkastuksesta, että voiko koiran leikata. Lämpimästi voin suositella. Not.

^ No jo on, kyllähän teille olisi ilman muuta pitänyt tuosta kertoa etukäteen!

Äsken siltä kaverilta tuli viesti että ei tule tänään kun on ollut kohta jo kaksi päivää migreeni.

Suunniteltu weimari pentue jäi jo nyt haaveeksi, ainakin tämän osalta joka sai myös epäilemään koko weimarin hankintaa.. Huoah.. Lyökää lyötyä, kyllä mie poka kestän.

^ Uskaltaako kysyä, mikä meni pieleen?

^^ Kuinkas näin?

Mua turhauttaa ihmiset jotka ottaa erittäin helposti itseensä. Eräällä ihmisellä on kaksi kleiniä. Hänen mielestään "ne eivät koskaan opi sisäsiisteiksi koska rotu on niin paska". Öö? Kertoi, että koirat syövät silloin kun itse haluavat ja tekevät tarpeitaan sisälle hänen ollessaan poissa. Ehdotin, että ottaisi käyttöön ruoka-ajat niin mahdollisesti ulostamisestakin tulisi säännöllistä. Ja mitä sain vastaukseksi? "Kyllä minä tiedän miten koirani hoida. Ne on nirsoja ja syövät milloin haluavat. En mä nyt niin tyhmä ole etten tajuaisi näitä asioita. Me ollaan kokeiltu ruoka-aikoja eikä se toiminut. Alkaa v*tuttaa tämmönen kun selvästi luulette etten osaa hoitaa koiriani." jne jne jne. Anteeksi että ylipäätänsä edes avasin suuni.

^ No jopas, kyllähän nirsotkin koirat syö kun nälkä tulee. Kumma juttu, jos rotu on kerta niin paska, että hänellä on niitä kaksin kappalein

catteri & Nenssi Tosiaan tämä kyseinen kasvattaja kertoi meidän olevan toinen narttu pennun varannut ja kaksi hän vain sanoi ottavansa. Kertoi että meille pentu tulee hyvin suurella todennäköisyydellä, kun aika tulee.
Nyt hän kuitenkin päätti että ottaakin vain yhden varauksen nartuista. Sitä en tiedä miksi mieli näin muuttui. Samalla muisti ilmoittaa ettei ole varma onko weimari meille se oikea koira, kun ei ole maailman kiertue näyttelyt ajatuksissa. Että eihän siinä tietenkään. Kukin tavallaan ja tyylillään ja asia olis kunnossa vain tuon varauksen peruutuksen myötä, kun pentue on vasta suunnittelu asteella, mutta kyn lähdetään tälle linjalle että "Kun ei ole suunnitelmissa kiertää näyttelyitä muualla kuin Suomessa, niin en ole varma onko teista kyseisen rodun omistajiksi".
Eikö minusta ole Valkoisen ruotsinhirvikoiran omistajaksikaan kun en ole menossa ruottiin näyttelyihin? Mielenkiintoinen ihminen.

Tuollainen mielen muuttaminen tuossa vaiheessa on kyllä perseestä. Periaatteessa ymmärrän, jos joku tahtoo kasvatustyössään painottaa näyttelymenestystä ja etsiä kodit joissa näyttelyt kiinnostaa, vaan pitäisihän se sitten kertoa heti kun pentua tiedustellaan, eikä alkaa aikojen päästä peruuttelemaan sovituja varauksia. Omituista muutenkin, ettei kerralla osata sanoa, onko joku pennunostaja sopiva rotua ajatellen vai ei. Jos kasvattaja on ammattilainen, ei luulisi päätöksen tekeminen olevan niin vaikeaa. Mutta tsemppiä, kyllä se oma weimari, tai joku muu vielä varmasti löytyy. Onneksi olette hyvissä ajoin kumminkin liikkeellä.

^Kuitenkin kyseessä on metsästyskoira, joten oletin että pääosassa on metsästys, näyttelyt ja muut tulee siinä sivussa. Alussa näin olikin myös kasvattajan osalta, mutta muutti kurssiaan kyllä hyvin yllättäen. Rotu nyt laitettiin kokonaan uudestaan mietintään, ties mihin tässä vielä päädytään.. Aikainen lintu se madon nappaa, vai miten se meni..

Mun mielestä kasvattaja ei voi vedota siihen, ettei tiedä onko ko. rotu teille oikea vaan että onko ko. pentue teille oikea, jos näyttelyt ei kiinnosta. En oo koskaan kuullut rodusta, jonka sopivuus jollekin ihmiselle mitataan siinä, että käykö kyseinen ihminen koiranäyttelyissä. Tai sitten multa on mennyt tällainen rotu, joka kaipaa näyttelyitä elääkseen täysipainoista elämää, ihan ohi.

nenssi kirjoitti:

Mua turhauttaa ihmiset jotka ottaa erittäin helposti itseensä. Eräällä ihmisellä on kaksi kleiniä. Hänen mielestään "ne eivät koskaan opi sisäsiisteiksi koska rotu on niin paska". Öö? Kertoi, että koirat syövät silloin kun itse haluavat ja tekevät tarpeitaan sisälle hänen ollessaan poissa. Ehdotin, että ottaisi käyttöön ruoka-ajat niin mahdollisesti ulostamisestakin tulisi säännöllistä. Ja mitä sain vastaukseksi? "Kyllä minä tiedän miten koirani hoida. Ne on nirsoja ja syövät milloin haluavat. En mä nyt niin tyhmä ole etten tajuaisi näitä asioita. Me ollaan kokeiltu ruoka-aikoja eikä se toiminut. Alkaa v*tuttaa tämmönen kun selvästi luulette etten osaa hoitaa koiriani." jne jne jne. Anteeksi että ylipäätänsä edes avasin suuni.

Ahhahha! Jepjep, rotuhan se tosiaan on paska. Mikähän kleiniksi väitetty koira mulla sit kuitenkin on, kun on sisäsiisti, ahne ja muutenkin fiksu koira? Mut enivei, oon kyl oikeasti sitä mieltä, että kleineistä saa todennäköisemmin kuin monesta muusta pikkukoirarodusta inhottavan, raivostuttavan pikkuräksyn, mikäli kuri on puutteellista ja antaa koiran törttöillä ihan miten haluaa.

kiivilintu kirjoitti:

Mun mielestä kasvattaja ei voi vedota siihen, ettei tiedä onko ko. rotu teille oikea vaan että onko ko. pentue teille oikea, jos näyttelyt ei kiinnosta. En oo koskaan kuullut rodusta, jonka sopivuus jollekin ihmiselle mitataan siinä, että käykö kyseinen ihminen koiranäyttelyissä. Tai sitten multa on mennyt tällainen rotu, joka kaipaa näyttelyitä elääkseen täysipainoista elämää, ihan ohi.

Sepä se. Sen vuoksi tulikin mieleen että tämän takana olisi jotain muutakin kuin näyttelyhommat, vai olisiko vai "veruke". Noh, tähän en varmastikaan tule koskaan saamaan vastausta, sillä tämä kasvattaja saa minun puolesta siirtyä unholaan ja ettikööt pennuillensa kodit joissa laukotaan maailmanlaajuisesti näyttelyissä.

Mä taas ymmärrän näitä ihmisiä joita Nenssi kuvaili. Tai en heitä kaikkia. Mutta joillekin voi olla oikeasti kova pala, että on yrittänyt ja yrittänyt, olla hyvä omistaja ja koirilla olis hyvä olla jne. Ja sitten kun varsinkin itse tietää, että ei mene hyvin, mutta haluaisi että menisi, niin on aina kova pala kuulla se ulkopuoliseltakin, että käytöstä ehkä pitäis muuttaa tmv.
Ite ainakin otin pitkään itteeni, jos joku neuvoi mua Mindin kanssa. Yritinhän minä parhaani jo silloin!
Kesti kyllä hetken aikaa, että opin ottamaan neuvot ja ohjeet niinä, enkä kamalana kritiikkinä minusta ihmisenä ja huonona koiranomistajana.

^ Tämä henkilö on muutenkin kamalan kärsimättömän oloinen herkkänahkainen ja ottaa muutenkin asiasta kuin asiasta itseensä. Noo miten vaan, kukin tyylillään. :)

Saijen juttuun vielä, että kyllä mäkin luulisin että kun weimari on kuitenkin metsästyskoira, niin että näyttelytouhut menisi siinä sivussa.

myrkku kirjoitti:


Kesti kyllä hetken aikaa, että opin ottamaan neuvot ja ohjeet niinä, enkä kamalana kritiikkinä minusta ihmisenä ja huonona koiranomistajana.

Hjuu.. Itseäni jo hymyilytti viikonloppuna ollessamme vanhemmillani. Siellä oli eräs vanhempi sukulaistäti kylässä ja heti kun Minkan näki niin sanoi että on se kyllä lihava Joopa, nyt kun on tullut tarpeeksi sosiaalista painetta asiasta niin olen oikeasti ottanut onkeeni enkä enää itseeni niinkään ilkeilynä että onpas sulla lihava koira.
Niin siis Minka on elellyt kohta kolmatta vuotta steriloituna ja kyllä sitä painoa rupesi kertymään nopeasti. Jossain vaiheessa alkoi tulla koiran muodoista kommenttia lähinnä äidiltä (joka onneksi saa sanottua suoraan ..mutta on kuitenkin itsekin seuraavassa hetkessä antamassa koiralle kermaista vispilää siivottavaksi tms). Sitten kun muutama ystäväkin uskalsi avata ajatuksiaan kun pyysin mielipidettä, niin aloin vihdoin toimimaan ja nyt on neiti pikkasen keventynyt, mutta silti on vielä kevennettävää. Ei se miksikään sairaalloisen lihavaksi ehtinyt, mutta pikkukoiralle on haitaksi vähempikin ja saa pelätä polvien puolesta tm.

Muita ongelmia ei olekaan ollut tämän koiran kanssa, ei remmirähjäystä tai mitään vaan tämä omistajalähtöinen ravintotasapaino-ongelma jossa tosiaan riittää pinnistämistä ettei lipsuta.

Minka on kaunis sipukka, sanot haukkujille että oottepa tyhmiä kun ette kauneuden päälle ymmärrä ;)