Koirat.com

Korva!
Koskee, paineistuu, lukossa! Huimaa sen takia sitten myös.
Ei jaksa päivystykseen lähteä, aamulla soitto lääkärille jos ei ole kipu lähtenyt, inhoan korvatulehduksia!

Tulipa paha mieli äsken, kun lähtiessä oven takaa kuului hirveän kimeä haukku ja kiljuminen. Ääni kantautui ylimmästä kerroksesta alimpaan, joten matkasin hissillä suoraan takaisin ylös (jonka aikana haukku loppui) ja tulin takaisin kotiin. Voiko yksi reissu mökille romuttaa koko yksinolon? Eilenkin inisi lähtiessäni, mutta hiljeni kyllä mussuttamaan possunkorvaa (jota tänään en jättänyt). Nyt ei tekisi mieli lähteä kauppaan, mutta pakkohan se olisi.

Meillä romutti ihan vaan viikonloppu viime viikon opit.
Herraskainen oli viime viikon kuin itse hiljaisuus, eilen laitoin töihin lähtiessä jauhelihaa pienen palan kongiin ja se toimi. Mut tänään sit ei perinteinen vessapaperirulla nameilla riittänytkään. Kimakka haukku kuului ulos asti, kun lähdin.

Avokki näki kyyn joka ehti livistää pakoon ennen listimistä
Ei olla täällä aikaisemmin kyitä nähty ja nyt pelottaa jos ne lymyilevät ties missä, jään huomenna koirien kanssa keskenään mökille kun avo menee käymään kotona, joten ei ole edes autoa jos sattuisi niin huono tuuri, että joutuisi eläinlääkäriin lähtemään. Inhottaa!

^Multa on päässyt tänä kesänä kaikki kyyt karkuun (tai siis kaikki kolme jotka olen nähnyt..). Tosin ollaan aika pitkälti väistelty pahimpia kyyreittejä.

Mä en oikein ymmärrä sitä, että kyyt pitäisi listiä jos tosiaan ollaan mökillä keskellä metsää. Siellähän niiden juuri kuulukin olla. Kunnon töminää vaan aikaiseksi, jos metikössäkin liikkuu niin kyllä niistä suurin osa ainakin ihmistä karttaa. Ja välttää paikkoja, joissa voisi olettaa käärmeitä enempi olevan, kuten just nuo aurinkoiset mäet sun muut, jossa ne tykkää lämmitellä.

No ihmiset nyt saakin ne pysymään pois tieltään tömistelemällä, mutta jos koira kirmailee ulkona vapaana, niin se ei samanlaista töminää saa (eikä osaa/ ymmärrä saada) aikaiseksi.

Sonik: No enpähän ole yksin ongelman kanssa.. En vain ymmärrä, että miten täysin ongelmaton yksinolo muuttuu tällaiseksi. Äsken oli uusi yritys ja haukku kaikui jälleen alas asti (asumme siis viidennessä kerroksessa..) eikä auttanut muu kuin tulla ylös odottamaan, että loppuisi, kun nyt ovat kaikki päässeet jo töistäkin kotosalle. Itkuhan tässä tuli, kun ei osannut tällaista yhtäkkistä muutosta odottaa.

Meilläpäin on ainakin kyitä sen verran liikaa, että harventaminen on todella tarpeen. Melkein kaikki tienoon koirat ovat tuleet purruksi, ja kyyt tulevat jatkuvasti pihoillekin.

Miksi nyt pitää mennä niin vaikeaksi? Ei saatu samaa autoa lainaan mitä aiemmin oon lainannut, omalla ei uskalla lähteä 160km suuntaansa ajamaan (kuulemma) ettei vain jätä välille.

Voi kun asuisi vielä Rovaniemellä, ei olis tämmösiä ongelmia. Siellä kun niitä tuttuja - ja nimenomaan autollisia tuttuja - löytyis.

Vastustaa

Sipulu, joo saa ne minun puolestani olla "keskellä ei mitään" mutta eivät tarvitse näin lähelle mökkiä tulla.

Vanis niinpä, jos kuistille saakka (niinkuin Espoossa) tulevat niin kyllä se ainoa keino on niitä listiä.

Ja minä hömelö menin tutkimaan kaikki kyykäärmeistä, ovat reviiriuskollisia ja niitä sattaa olla jopa satoja samoissa pesissä
Ja nuo parhaimmat karkoituskeinot: ota kissa, se syö myyrät, hanki siilejä lemmikkieläimiksi (älä juota maitoa), siirrä muurahaispesä kyiden lähettyville, levitä tuhkaa tontin ympärille, sivele etikkaa niihin paikkoihin mihin et halua kyykäärmeiden tulevan, polta käärme elävältä, siitä lähtee niin kova ääni, että muut käärmeet kaikkoavat saman tien!

Vaikka mä yleensä pidän työmölyt sisälläni niin...

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH. Inhottaa, kun paitsi itse, myös työkaverit joutuu tekee tuplaten töitä sen takia, että joku 1 asiakas ei oo viitsinyt lukea varausvahvistusta jne kunnolla. "Mutta ei meille kukaan sanonut!" No hemmetti siks se sielä lukee, että sitä ei tarvi erikseen sanoa! ota silmä käteen ja lue, senkin munapää **** ********** sanonko minkä lutkuttaja

Työkaveri just tos kommentoi, että ei me varmaan sovita aspa-ammattiin, kun vedetään niin helposti herneet nenään ja kaikilla tekee pirusti mieli kusta muroihin ko. episodien jälkeen. Mutta, sovitaanhan me, en mä asiakkaalle avautunut, enkä usko että työkaverikaan huomenna menee ja niihin muroihin kusee. Pomo kyllä lupas ottaa äidinkielellään maatoverinsa pieneen keskusteluun.

Joo. Kiitos. Helpotti.

Mä olenkin miettinyt miten saan käärmeet pidettyä loitolla koiratarhasta kun maalle muutetaan. Jostain luin että kalkin sirotttelu auttaa. Pitääkin kokeilla tuota käärmeroviota jos ei kalkki ja tuhka riitä

Juhannus. Mökille pitäis lähteä, ensin oli puhe että kavereiden kanssa vain ja koirat. Että ihan sillain aikuisporukassa. Grillataan ja maistellaan ja koirat saa temuttaa vapaana, uida jnejne. No nyt sinne on sit tulossa kaks alta kouluikäistä muksua. Tuo meidän junnu kun ei ole mikään lapsiperheen koira ja ne ihmiset tietää sen kyllä ihan hyvin. Muutoinkin voi oluset jäädä sit kauppaan, en tykkää lasten nähden juoda. Lisäksi isäntä ei aio osallistua vähälläkään kauppareissuihin plus muihin järjestelyihin, mitä mökkiviikonloppu vaatii. Olen myös aivan varma, että hänellä on torstaina hirmu kiire lähteä ja olettaa että istun autossa heti klo 14 kun työaika virallisesti päättyy. Sit matkalla on kivat ruuhkat ja mieheltä menee takuulla hermo.

Kai sitä tietty vois jäädä koirien kans kotiinkin..

^No hö.. Inhottava tilanne. Ei itselläkään mitään lapsia vastaan ole, mutta on se ihan eri asia viettää (aikuisessa) kaveriporukassa juhannusta kuin se että seurassa olisi pari mukulaa. Ei edes tarvitse änkyräkännejä vetää, mutta on se tunnelma ihan erilainen. Toivottavasti on siitä huolimatta kiva juhannus.

Vanis: tutustu myös kokkikolmosen kyyn paisto-ohjeeisiin!

Ja kun olet yhden kyyn saanut paistettua, niin kerrothan miltä maistui! Se kyyn liha on kuulema erittäin hyvää!

Minä en kuitenkaan noita mökkikyitä ala jahtaamaan, saattaa tulla pilkka omaan tai koiran nillkkaan.

^^Eniten harmittaa se, että olen nimenomaan sanonut tuosta koiran sopivuudesta lasten kanssa samoihin tiloihin. Se on aivan liian raju monille aikuisillekin. Saati sitten kaksi metrin mittaista, jotka vetää tuhatta ja sataa siellä ympäri pihaa, niin eipä varmaan tuo pentu tahdo mennä perässä ja jompaakumpaa osapuolta siinä on rajoitettava. Ja tietäähän sen, että koira siinä remmiin joutuu ja lapset saa toheltaa. Hermostuttaa jo valmiiksi.

OT, noista kyistä.. Vaari kertoi viime kesänä, että kyillä on taipumus palata takaisin siihen paikkaan, mistä ne on lähteneet. Viime kesänä löydettiin veljen kanssa pihapiirin lähistöltä kyy ja se tietysti säikähti ja lähti pois. Noin puolen tunnin kuluttua kyy oli tullut takaisin siihen paikalle, missä se oli alunperin ollut.

sitepi kirjoitti:

Avokki näki kyyn joka ehti livistää pakoon ennen listimistä

Luin nopeasti et avokki joka ehti livistää pakoon ennen listimistä.

Ah, muitakin yksinolo-ongelmaisia! Mun mitta täyttyi tänään, eka kerta kun tähän ketjuun taidan kirjoittaa.

Aidan Aivoton jäi aamulla häkkiin, kun lähdin pesiskouluun. Olin poissa neljä tuntia, ja kun tulin takaisin, koira oli vastassa oven takana. Nielaisin kerran ja ajattelin, että pikkuveli on varmaan tullut kotiin, mutta paskanlatvat.. Keittiössä odotti avonainen jääkaappi (kyllä, jääkaappi, eikä ole edes eka kerta), lattialla äitin eilen tekemä kalakeittokattila tyhjänä, keitot koiran mahassa, kaapinovissa, lattialla ja laatikoissa. Koira oli syönyt myös purkillisen perunasalaattia sekä kaksi pakettia leipäkinkkua. Ja koiran häkki oli samassa kunnossa kuin lähtiessäni, köytettynä kahdella remmillä kiinni, joista toinen oli jäänyt liian löysäksi ja koira oli keplotellut itsensä 30 sentin levyisestä aukosta ulos (koira on flätti, ja iso sellainen).

No, heivasin elukat pihalle etten turhaan raivoa niille, ja aloin siivota. Illalla mulla oli vielä harkat ja koska isä ei ehtinyt tulla kotiin ennen kuin lähdin, koira jäi uudestaan häkkiin (tällä kertaa kiristin ne narut miljoonaan kertaan, ettei se varmasti pääse sieltä ulos). Kotiin tullessani isä oli jo palannut, mutta kertoi juuri siivonneensa.. Kalakeitot oli siis yrjötty häkkiin ja sen ulkopuolelle, toinen koiramme oli tullut ihailemaan oksennuksia ja tassutellut niissä sekä tepastellut sen jälkeen tyytyväisenä pitkin kämppää yrjötassuineen. Ja isä oli sitä mieltä, että koira on jatkossa joko kellarissa tai ulkovarastossa, koska muualla sitä ei saa varmasti pysymään. No joo, ei se ollut kuin puolitosissaan, mutta ihan totta kuitenkin puhui, ei tota pidättele mikään.

Nyt en kyllä ikinä, ikinä, IKINÄ enää halua yhtäkään minkään sortin koiraa! Mä en enää jaksa sitä, että saa joka kerta oven ulkopuolella sydän pamppaillen jännittää, mitä kaikkea kotona onkaan tapahtunut, enkä sitä, että koira jää huutamaan mun perään kun lähden ja huutaa edelleen kun tulen takaisin, enkä sitä, että se on välillä aivan väsynyt höslättyään koko päivän jonka on ollut yksin, kun ei osaa rauhoittua. Mä en enää halua koiria jos on pienikään mahdollisuus saada elukka joka ei opi yksinoloa normaaleilla konsteilla, ja sellainen mahdollisuushan on erittäin suuri :( Kiitti, riitti!