Koirat.com

Todella ihanaa herätä aamulla pirteänä ja koiran lenkittämisen jälkeen todeta, että on paha olo. Aamupalan paaholeipää margariinilla, koska ajatus jostain raskaammasta aiheutti ihan hirvittävää pahoinvointia. Ei kun työmaalle tekemään töitä, kun olo oli siinä vaiheessa vielä sellainen, että pystyy. No, ennen työmaalle pääsyä piti käydä ripuloimassa ja ostamassa ruokaa. Kaupassa olo ällötti, mutta lounasta oli pakko ostaa. Enpäs sitä sitten lounasaikaan koskaan päässyt syömään, kun viimeisessä Itä-Helsingin kohteessa torjuntaruiskun selkääni saatuani päätti se laatta sitten lopulta lentää. Ei kun soittoa pomolle, että olen vatsataudissa ja joudun lähtemään kotiin. Onneksi terveyskeskuksessa ei ollut jonoa (pääsin sinne vasta kahdentoista jälkeen, kun asun toisella puolella pk-seutua). Siitä sitten kahdeksi pääsykokeisiin... Onneksi en ole sen päivän jälkeen oksentanut. Mutta vatsaa sattuu välillä niin pirusti, etten tiedä, miten päin pitäisi olla.

Ja koiralla oli eilen ripuli koko päivän... Onneksi ei tullut sisälle kuin kaksi kertaa eri kämppiin. Ja onneksi on jo mennyt ilmeisesti ohi.

Ja terveyskeskuskeskusteluun vielä: Mielelläni en mene läkärille, koska kipukynnykseni on kohtalaisen korkea ja haluan selviytyä niin pitkälle kuin mahdollista. Sitten kun menen hakemaan lääkärin apua, on yleensä vaiva jo niin vanha, että sitä vain torutaan, että miksi ei aikaisemmin (jouduin nilkan kanssa odottamaan viikonlopun yli, koska huomasin vaivan vasta to illalla ja olin silloin opiskelemassa Ravijoella enkä päässyt sieltä mihinkään lähtemään, joten en kerennyt sitten enää omaan terveyskeskukseen eikä Jorvi ottanut vastaan, koska en linkannut tarpeeksi). Ja jalka, johon on kaksi hevosta astunut päälle, on saanut hoitoa vasta yksityisen ortopedin luona. Kolme röntgeniä takana eikä sille voi mitään tehdä, koska murtumaa ei ole. Yksi lääkäri sitten oli painelun jälkeen sitä mieltä, että työkyvyttömyys odottaa. Yksityiseltä sain siis hoitona tukipohjalliset. Ja nilkka on edelleen lievästi turvonnut, koska lääkäri ei silloin tiennyt, mikä siinä voisi olla, vaikka sanoin, että jalka tärähti ja siinä samaisessa jalassa on vanha vamma. Minä olen ainakin liittänyt nämä yhteen. Onneksi nyt tässä astman tutkinnassa on ollut toinen lääkäri, joka käski ensin tutkimuksiin, jos oireet johtuisivat vaikka muusta kuin astmasta. Ensimmäinen, jolle asiasta sanoin, oli sitä mieltä, että ne on ne pakkaset. Oireet eivät loppuneet talven jälkeen, mutta koska näin negatiivisesti vähäteltiin eivätkä oireet ole henkeä uhkaavia edelleenkään, en kokenut asiaa niin tärkeäksi.
Nyt sitten sain vuoden lopussa tarpeekseni ja olen ravannut lääkärissä vähän väliä jalan ja astmaoireiden takia siihen tyyliin, että nyt on saatava hoitoa, koska se vaikuttaa siihen, voinko tehdä sitä työtä, johon olen opiskellut.

Yksityisellä ja kunnallisella puolella on kaikkialla töissä yksilöitä joiden ominaisuudet ja erikoisalat määrittävät käytettäväksi annettujen resurssien ohessa pitkälti ihmisen saaman hoidon tason. That's it. Ihan sama kuin ravintolassa henkilökunnan määrä suhteutettuna asiakasmäärään ja tarjoilijan ammattitaito sekä asiakaspalveluhenkisyys sekä kokin ruoanlaittotaito määrittävät ravintolan asiakkaana asioivan henkilön palvelukokemuksen. Molemmissa konsepteissa on kuitenkin huomioitava myös hintataso, mitä korkeampi hinta, yleensä parempi laatu koska resursseihin on panostettu. Hatun nosto minulta kunnallisella puolella työskenteleville jotka eivät taida nostaa sitä huipuinta palkkaa ja jaksavat päivästä toiseen ihmetellä asiakkaiden peräpukamia ja liikavarpaita tai visvasyyliä ja sienikynsiä sekä kirjoitella saikkulappuja "ripullista" ja "päänsärystä" kärsiville krapulaisille tai "selkävaivoista" kärsiville lorvikatarripotilaille.

Itsekin kirjoitin taannoin terveyskeskuslääkäristä jolla käyntini todella oli huono, ja olin aika pöyristynyt saamastani kohtelusta. En kuitenkaan samaan hengenvetoon kertonut kotikuntani terveyskeskuslääkäristä joka oli aivan huippu. Ongelma kuin ongelma, ja hän löysi ratkaisun aina.

Harjoittelijoista: Heidän on saatava harjoitella. En itsekään tykkää neuloista ihan hurjasti, mutta annan kyllä harjoitella jos tarvitsee. Ei mitään opi ellei saa tehdä, eikä keneltäkään voi odottaa huippu ammattitaitoa mikäli mitään ei ole päässyt tekemään. Jokainen hoitotoimenpide on joskus jonkun uraansa aloittelevan ensimmäinen.

Miana kirjoitti:

Jäiskö sulla toi kuppi jotenkin ruttuun? Tai siis ettei oo auennut ihan kunnolla. mulla on joskus jäänyt vähän huonosti ja sit on vuotanut. Nykyään tunnustelen ympäriinsä et on varmasti tasasen pyöreäksi auennut joka suunnalta.

Mun mielestä se aukeaa kokonaan, tosin tossa päivällä kun pohdiskelin niin mä olen muuttanut sitä "sisääntaittelumallia" helpommaksi samoihin aikoihin kun falskaaminen on alkanut. Tiedä jos johtuu ihan siitä, että ei sitten kumminkaan aukea oikein (vai voikohan mennä jotenkin "vinoon"?), täytyy koittaa huomenissa taas taitella samalla lailla kuin ennen.

neruda kirjoitti:

Harjoittelijoista: Heidän on saatava harjoitella. En itsekään tykkää neuloista ihan hurjasti, mutta annan kyllä harjoitella jos tarvitsee. Ei mitään opi ellei saa tehdä, eikä keneltäkään voi odottaa huippu ammattitaitoa mikäli mitään ei ole päässyt tekemään. Jokainen hoitotoimenpide on joskus jonkun uraansa aloittelevan ensimmäinen.

Tää on hyvä ja yllättävän yleinen asenne. Silloin kun mua esimerkiksi ohjattiin ensimmäisiä kertoja ihan vierestä katselemalla niin mun ohjaajani pikemminkin ilmoitti asiakkaille että mulla on tässä opiskelija joka ottaa tänään, skeptisille painotti tuota samaa että mitenkäs tässä muuten opittaisiin. Muutaman asiakkaan jälkeen ei edes otettu esille mun statustani ellei asiakas sitä itse mun nimikyltistäni huomannut/ottanut esille, koska se parantaa suoritustakin kun ei ehdi kohdistua paineita. Mutta en mä olisi edes uskaltanut kyllä ottaa kestään joka olisi ollut jyrkästi vastaan/selvästi stressaantunut asiasta.

Tokihan harjoittelijoille sattuu ja tapahtuu, mutta yleensä terveysalan opiskelijoiden suorittamiin toimenpiteisiin ollaan yllättävän tyytyväisiä, opiskelijat kun haluavat yleensä onnistua mahdollisimman hyvin ja panostavat aikaa ja tarkkuutta joka seikkaan

Millon on aika alkaa mietttimään, pitäisikö luovuttaa? Onko koiralla oikeasti edes asiat hyvin.. Tässä eilisen lenkin tulos, kun ohitettiin toinen koira ja otin Ronia kaulapannasta kiinni.. Kuvassa "vain" reikä, kädessä monia hampaanjälkiä,mustelma ja törkeä turvotus. Terppakeskusreissuhan siitä tuli..

^Auts kun on ilkeen näkönen jälki. :/ Ikävää, että omakin koira voi satuttaa.. Ootteko koittaneet ihan ammattiapua hakea tuohon ohitusongelmaan? Ammattilainen pystyis ehkä auttamaan ja hiukan arvioimaan, että mikä koiralla on vikana kun kiihtyy noin kovasti ohitustilanteessa.

Shane kirjoitti:

^Auts kun on ilkeen näkönen jälki. :/ Ikävää, että omakin koira voi satuttaa.. Ootteko koittaneet ihan ammattiapua hakea tuohon ohitusongelmaan? Ammattilainen pystyis ehkä auttamaan ja hiukan arvioimaan, että mikä koiralla on vikana kun kiihtyy noin kovasti ohitustilanteessa.

Joo, siinä on kunnon reikä. Meinasivat tikata mutta päivystys oli menossa kiinni ja heillä hirvee kiire, niin ei sitä sit tarvinnukkaan tikata yks kaks ;)
Pari kouluttajaa on käyty läpi. Toinen näki vaan Ronin fiksun käytöksen, pitäisi varmaan kutsua käymään siihen aikaan kun koiria liikkuu niin näkisi tilanteen sitten hänkin. Alkaa vaan pelottamaan oikeasti muiden turvallisuus. Pakko hommata kuonokoppa, koska nyt on tosi kovaa agrea kehissä.

Olen alkanut jo valmistautumaan siihen, että joudun koirasta luopumaan. Ystäväni olisi valmis ottamaan uroksiensa jatkoksi maalle. Siellä ois staffiuros ja joku isokarvainenlaumis-mix uros vailla jononjatkoa..
Mutta kun en haluaisi luovuttaa. Tukijoukot alkaa ehtymään tämän tapauksen myötä. Kaikkien mielestä pitäisi antaa pois vaan. Mieheni etunenässä on haukkumassa Ronia ja tuntuu että se on oikein tyytyväinen tähän, koska nyt olisi mahdollisuus päästä Ronista eroon. Ei ole koskaan tykännyt koirastani

Liinuska, mulla on kanssa uroskoira (collie tosin) joka kiihtyy ihan sairaasti ohitustilanteissa, kyttäämällä kyttää oikein kaukaa ja sitten haluaisi tervehtiä kaikki. Räkyttää välillä sitten kanssa niin saamaristi. Ja just samalla tavalla, kun on alkanut räksyttää, niin sitten olen ottanut sitä pannasta kiinni tai estänyt kädellä sen räksytystä, niin sitten on napannut, mutta kuitenkin tuloksena todella pieni jälki, siis neulankärjen kokoinen tms eli ei mitenkään verrattavissa tohon sun jälkeen. Tätä tapahtunut siis alle viis kertaa kuitenkin. Ja kerron vain oman kokemukseni, mulla kuitenkin hihnan päässä ihan erilainen koira, collie ja uskoisin ettei se unelmissaankaan saisi samaa jälkeä aikaiseksi mitä sun rotikka.

Nyttemmin voin sanoa, että on rauhoittunut paljon siitä, mitä oli. Toi saa olla aitauksessa ja siinä ottaa kierroksia kanssa. Nyt on alettu kieltämään kierrosten otosta ja haukkumisesta, ja toisinaan pysyy jopa paikoillaan omalla paikallaan kuistilla kun menee joku ohi. Joillekkin koirille haukkuu kerran pari, mutta sitten on tietyt joille haukkuu enemmän. Esim pieniä valkosia vihaa ja kaverin villakoiraa vihaa myös ihan sairaasti. Ihmiset ignooraa aika tehokkaasti. Nykyään lenkeillä käden sijasta tyydyn blokkaamaan vain vartalolla ja käskemään äänellä olemaan hiljaa.

Meillä nää ongelmat alkoi pienenemään huomattavasti, kun aloin ravaamaan joka viikko useita kertoja mätsäreissä tms tapahtumissa. Se on turtunut niihin jo aika hyvin ja paikalle saavutaan usein jo ilman haukkushowta, hei mä tulin tänne. Pystyy myös rentoutumaan vaikka ympärillä sata ja yks koiraa. Aluks räksytti ja yritti sinkoilla joka suuntaan. Toinen mikä on auttanut, niin lyhyt noutajahihna, jonka avulla minä saan siihen paremman kontaktin. Tottakai myös sitä, että koira alkaa saavuttaa murrosiän kynnystä, niin voi helpottaa asiaa ja silti olen jaksanut sitä raahailla kaikkiin paikkoihin. Ollaan käyty katsomassa pappojen MM juoksukisoja ihan vain sosiaalistamistarkoituksissa ja mätsäreissäkin sen takia vain oikeastaan ravailtu, että oppisi olemaan.

Periaatteessa en tiedä onko meidän tapauksessa kyseessä agrea vai innostusta, en tiedä minkä koiran kohdalla oikeastaan mitäkin. Mutta joitain koiria tää tuntuu vihaavan ihan tosissaan! Sulla varmasti inhottava tilanne, kun ei oikein kukaan tue sua tossa koirajutussa. Ja että mieheskään ri pidä sun koirasta, se ois kyllä ihan kamalaa varmasti itellekkin. En yhtään ihmettele että tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta, varsinkin kun oma koira tekee noin. Kuitenkin kun kyseessä on sulle rakas oma koira, niin oikeesti kehotan sua vielä yrittämään. Kyllä se siitä voi helpottaakkin.

vielä lisäys: Mulla on melkein päivälleen samanikänen koira kun sulla. Voiskohan noi räyhäämiset helpottaa murrosiän myötä?

Liinuska, hui Mä jotenkin suhtaudun aina tosi vakavasti siihen jos koira, varsinkin oma, puree. Mulle ei ole sattunut sellaista tilannetta onneksi eteen. Kuonokopan nyt hommaat ehdottomasti, toivottavasti joku pääsisi koiran toimintaa katsomaan tarkemmin että voiko siihen vaikuttaa.


Miten mulla on muuten sellainen käsitys ettei koiranpuremia saisi tikata? Jää bakteerit sitten herkästi haavaan pesimään?

Kuonokoppa on järkevä ratkaisu, mutta mä sanoisin että on ihan odotettavissa oleva reaktio koiralta siinä vaiheessa tikata ihan mitä vaan jos kierrokset on korkealla ja siihen pään seudulle menee heilumaan käden tai minkä vaan kanssa. Itsekin oon saanut hampaasta vastaavassa tilanteessa, tosin huomattavasti pienemmillä jäljillä. Mä en siis vielä ihan pelkästään tuon perusteella olisi luovuttamassa, mutta tottakai jos tuntuu oman osaamisen ja jaksamisen loppuvan niin on parempi löytää koiralle toinen koti (hieman epäilyttää koira-aggren koiran sopeutuminen staffiuroksen ja laumismixin joukkoon kylläkin) tai päästää se pois kokonaan.

Kova paikka se oli itsellekin silloin kun eteen sattui, että omalta koiralta hammasta sai, mutta kun enemmän jutteli osaavien ihmisten kanssa niin kaikki pisti kyllä sen piikkiin että "tappelevien koirien väliin ei mennä tunkemaan omia käsiä" vaikkei siis tappelua ollutkaan vaan pelkkä rähinä. Sen jälkeen oon osannut tilanteisiin puuttua oikein.

Missä päin sä asuitkaan, voit laittaa mulle vaikka yksäriä. Rotikka porukkaa on laajasti ympäri Suomea ja sieltä varmasti joku kokeneempi ihminen lähtee ratkomaan tilannetta. Mä en usko tekstien perusteella, että Roni mikään vitipää luonnevikanen yksilö on vaan että se on nuori, voimakastahtoinen uros, jonka kanssa homma on päässyt lähtemään käsistä, mutta joka on kyllä vielä mahdollista saada yhteiskuntakelpoiseksi. Hemmetisti työtä se toki vaatii, varmasti muillakin osa-alueilla kuin pelkästään siinä ohittamisessa.

Ja jottei kenellekään jää sellaista kuvaa, että jotenkin vähättelisin tilannetta niin aina kun koira puree niin on syytä pysähtyä ja miettiä vakavasti, mikä meni vikaan ja miten tästä eteenpäin.

Hurjalta näyttää Liinuskan käsi Täytyy sanoa että silloin kun meidän seropi oirehti aggreilulla, kävi mun ehdoton raja siinä, että se olisi käynyt minuun/ johonkin tuttuun kiinni, vaikkakin olisi tapahtunut ihan "vahingossa" eli olisi suunnannut kierroksensa minuun.
Tosi pitkään olet jaksanut Ronin kanssa, moni olisi jo luovuttanut. Mä en muista, onko tätä kysytty, mutta onhan koira käyty läpikotaisesti läpi eläinlääkärin ja fyssarin toimesta? Ei siis vaan pintapuolin että joo "terve on", vaan ihan kuvattu, otettu verenkuvat, katsottu silmät yms. yms.? Miten on äidin ja isän, sisaruksien luonteiden laita? Näiden kautta saa aika hyvää osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Eikö kasvattaja auta yhtään tässä asiassa? Mun mielestä kannattaa ihan rohkeasti kertoa, minkälaisen ongelman kanssa painit, varmasti olisi jotain ideoita hänelläkin ja saattaisi myös tietää pk-puolelta jonkun hyvän kouluttajan.
Ikävää jos tukijoukot jättävät kun niitä eniten tarvitsee Mutta mä alkaisin ihan tosissani miettiä omaa jaksamista tuossa tilanteessa. Ja kannattaa myös miettiä, kannattaako koiraa laittaa eteenpäin. Lopetuksesta ei koira kärsi, omistajalle siitä tosin jää yleensä omantunnontuskia. Kannattaa miettiä, voiko koira oikeasti elää täyspainoista elämää, vai laittaako vain ongelman kiertämään. Vaikka olisikin jo halukas ottaja koiralle, niin se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Mä itse painiskelin tämän kysymyksen kanssa silloin kun tuo seropi oli pahimmillaan, ja päädyin aika nopeasti siihen lopputulokseen, että jos en enää jaksa/pysty tuota koiraa pitämään, lähtee se paremmille metsästysmaille.
Mun mielestä kuonokopan osto on nyt ihan paikallaan, sillä saat ainakin turvantunnetta ja koira ei pääse vahingoittamaan sinua/ympäristöä. Ottaisin myös yhteyttä kasvattajaan/ rotujärjestöön ja kysyisin jos he tietävät päteviä kouluttajia. Tsemppiä!

Muoks. Keimu ehti väliin, ja kirjoitti hyvin. Mun mielestä on kuitenkin hieman eri asia, jos koiralla osuu hammas käteen rähinän ollessa päällä tai esim. näykkäisee jos vetää kierroksia, kuin se että koira oikeesti käy kiinni. Mä en ole mitenkään paneutunut rotikoihin eikä ole mulle tuttu rotu, mutta mun mielestä koiran kuin koiran pitäisi tajuta myös rähinän ollessa päällä, että tutun päälle ei käydä. Varmasti on myös siitä kiinni että koira on murkkuiässä, mutta ei terve(päinen) koira käy surutta kiinni omistajaan vaikka vetäisikin kierroksia.

raggetti kirjoitti:

Varmasti on myös siitä kiinni että koira on murkkuiässä, mutta ei terve(päinen) koira käy surutta kiinni omistajaan vaikka vetäisikin kierroksia.

Mä olisin tästä eri mieltä, tai sitten mun kumpikaan koira ei ole tervepäinen. Joskus olin vielä niin tyhmä, että menin änkemään käteni niiden rähinän keskelle, ja sainkin hampaista monta kertaa. Siihen se rähinä yleensä loppui, kun koirat alkoivat nöyristelemään tajuttuaan, mihin ne hampaat osuivat. Kun koiralla on kierrokset päällä, se ei juuri katso, mihin ne hampaat osuvat, etenkin kun jokin "yllättäen" tulee nappaamaan kiinni pannasta/muualta - näkisin sen puremisen siinä tilanteessa ihan tavallisena refleksinä. Ehkä mä suhtaudun jotenkin nurjasti.

Täyskomps Hennietille.

Tuo Liinuskan käden jälki ei kyllä ole mikään "koira vahingossa rouhaisi kädestä", kyllä mun nähdäkseni tuollaiseen ruhjeeseen tarvitaan jo vähän enemmän tarkoitusta. Ei koiran pidä purkaa raivoaan omistajaansa, tai muuhunkaan ihmiseen.

Koira ei lopetuksesta kärsi ja raggetti kirjoitti tosi hyvin (mua sitten ärsyttää se -tun piilopeukuttaja joka peukuttaa kaikki viestit, kun sitten niitä oikeita peukutuksia ei "löydä"). Koirasta en siis toistele noita samoja asioita, mutta kyllä olisi äkkiä entinen mies jos kävisi mun koiria haukkumaan ja olisi sitä mieltä, että pois vaan, hyvä kun tuli joku syy! Miten kukaan jaksaa elää sellaisen ihmisen kanssa, joka mollaa, jopa suorastaan inhoaa, jotain itselle todella tärkeää? Mulla ainakin kävisi itsetunnon päälle sellainen, ei rakkaalle ihmiselle tuollaisia puhuta.

Meidän naapurilla on jotain sattanan undulaatteja ja ne visertää ihan tajuttoman kovaan ääneen, ärsyttävää. Kissakin lievästi hyppii seinille.

//No kappas, lopetti heti kun kirjoitin tämän

Minä en niinkään säikähtänyt tästä puremasta eikä se ole päällimmäinen huolenaiheeni. Tiedän että se oli reaktio siinä tilanteessa kun koira on raivonvallassa ja nappaan todella rajusti kaulapannata kääntäen sitä vielä (koiralle oikein tukavat kuristavat oltavat). Minua lähinnä pelottaa, miten voimakkaaksi koiralla on tuo agre käynyt toisia koiria kohtaan. Voisin sanoa, että se vaan pahenee ja pahenee ja pahenee. Uskaltaisin väittää, että Roni tappaa jos pääsee irti niissä kierroksissa. Normaali-itsenään ei tekisi pahaa kenellekkään.

Tarkoitus olisi käyttää nyt fyssarilla mahdollisimman pian ja sulkea sitä kautta pois kipuilun.
Ja tänään haen kuonokopan. Itsellekkin tulee ehkä sitten varmuutta kehiin, kun tietää ettei se ketään pysty vahingoittamaan.

En tosiaan ala laittamaan Ronia kiertoon kenellekkään tuntemattomalle. Tähän ystävääni luotan, hän osaa käsitellä vahvaluontoisia rotuja. On topakka täti. Mutta nyt alkaa olla viimeiset voimavarat käytössä...

Liinuska olet kyllä hienosti jaksanut Ronin kanssa. Hyvä rauhoittaa nyt tilanne tuon kuonokopan kanssa ja katsella sitten eteenpäin, jos vaikka tosiaan alkaisi murrosiän pahimpien kuohujen laantuessa tilanne vähitellen selkiytyä. Voimia jatkoon.

Oma pieni ketutuksen aihe: Poltin kielen kahviin ja nyt kirveltää ikävästi koko ajan. Juuri kun olin niin onnessani, kun nuorimmaiset kerrankin nukkuivat pitkään ja kerkisin rauhassa lueskella lehtiä ja surffailla netissä ja keitellä kahvia.

Liinuska, todella hyvin olet pärjännyt Ronin kanssa, mutta minustakin tuo näyttää vähän isommalta jäljeltä kuin "refleksi hipasu". Meillä on ollut mun lapsuudessa koira, joka kävi kanssa muhun tollaisessa tilanteessa kiinni, paitsi että se jäi roikkumaan mun käteen ja jatkoi puremista. En tiedä millainen tilanne teillä on ollut, mutta tuo on jo enemmän kuin pieni hipaisu.

Moni olisi jo luovuttanut sinun tilanteessasi kauan aikaa sitten. Olet kestänyt todella hyvin.

Mutta, kuin ylhäällä joku sanoikin, minäkin olen todella kriittinen koiran puremisien kanssa.. Mutta voimia jatkoon.

Käytiin sit Elmon kans vähän rokotettavana. Vaikka se on muutenkin verbaalisesti lahjakas, ni ei ollu hoitsukaan kuullu niin pahasti huutavaa pentua...
Tosin, mut heitettiin ulos huoneesta HETI siinä vaiheessa kun E. ekan kerran pyrki pöydältä mun syliin (ei olis ilmeisesti saanu hakea musta tukea...), ja sen jälkeen siltä ilmeisesti otettiin ns. luulot pois

Huvittavaa tässä on se, että Elmo ON kovapäinen pentu, mutta ihan rauhassa siltä on saanu kaikki hampaat ja korvat kattoa ja leikata kynnet. Ilmesesti se nyt vaan on sitte tottunu siihen vaan, että mä teen ne hommat, eikä tilannetta sen kannalta varmaan yhtään helpottanu että se jäi sinne toimenpidehuoneeseen yksin vieraiden ihmisten kanssa. Saatiin kehotus "käydä koirakoulussa"...

Ekat rokotukset eri ell.n kanssa meni kuin suoraan oppikirjasta, tosin se ei hyökänny suoraan suuhun kiinni vaan tervehti ensin ja oli muutenkin leppoisampi ja kiireettömämpi. Antoi E.n haistella ja touhuta, eikä vaatinu perusasennossa seisomista, ja sai siis kaikki hommat ihan kunnialla tehtyä.
Tietysti Elmo on nyt sen kuukauden vanhempi, mutta se on siltikin vielä pikkupentu joka EI ole nähnyt kaikkea, vaikka sen asenne niin antaa ymmärtääkin.

Että taas yksi ell meidän listassa kenelle ei tartte mennä. Eikä siinä mitään, kyllä mä ymmärrän että toimenpiteet on tehtävä eikä oo ell.n hommia kouluttaa koiranpentuja, mutta yllättävän paljon ne tavat vaan vaihtelee samankin aseman ell.ien kesken. Ja miksi turhaan mennä toiste sellaselle, kenen metodit ei sovi omaan ajatusmaailmaan.

Ugh.

Voi ei mitä Liinuska:lle on sattunut Kuulin tässä toisestakin samanlaisesta tapauksesta kun 2v uroskoira nappasi "omistajaansa" jalasta kun ohitustilanteessa kiihtyi niin paljon ja "omistaja" sitä oli kieltänyt ja koira purrut. Eikun terkkariin ja ei ne kyllä olleet haavaa tikanneet kun jotkin bakteerit ei vissiin pääse tulemaan pois tai jotain? Pirun kipee kuulemma eikä ole oikein lähtenyt paranemaan. Tosin tästä on varmaan jo kuukausi aikaa.

Mutta todella valitettavaa. Onko Roni leikattu? Minä en kyllä ole lopetuksen kannalla kun eikös Roni ole nuori koira? Tiedän kyllä miten turhauttavaa on eikä varmasti kauheasti innosta lähteä jatkamaan Toivottavasti löytyy jokin ratkaisu tilanteeseen.