Koirat.com

Tara-raukka tsempit myös Liinuskalle!

Musta tuntuu, että mulla on nuppi sekoamassa. Ahdistaa jotenkin kaikki, vaikka mitään syytä ei ole. Eniten harmia aiheuttavat muut ihmiset urpoilullaan... Pitäis pysyä suosiolla neljän seinän sisällä pari päivää, mutta pakko mennä ainakin huomenna kouluun

Toiseksi, mä en voi ymmärtää aikuisia ihmisiä, jotka pyöräilevät kovaa JALKAkäytävillä. Se on okei, jos on eksynyt ja pyöräilee rauhallisesti, mutta tänäänkin joku vanha ukko pyöräili kovalla vauhdilla kapealla jalkakäytävällä mua ja Nuppua päin. Ei päästy väistämään mihinkään kun vieressä oli auto tien puolella ja toisella puolella talon seinä. Äijä sai pysäytettyä pyöränsä just ennen meitä. Sain kamalat raivarit kun Nuppu oli siinä suurimmassa vaarassa ja ilmoitinkin ukolle mielipiteeni tilanteesta. Se kehtasi alkaa mussuttamaan jotain, mutta ei kamalasti kiinnostanut jäädä kuuntelemaan. Sen jälkeen kun jatkettiin matkaan niin aloin itkemään. Kivat nää mielialanvaihtelut.... ja ihan omat soosoot ajattelemattomille pyöräilijöille

Avan kimppuun hyökkäs taas koira Oltiin agilitytreeneissä ja yks parsoni päätti sitten lähtee omistajan luota, juoksi suoraan Avan luo ja alko tappelee ilman mitään syytä. Ava ei edes katsonut koko koiraan päin kun se tuli, vasta sitten kun oli ihan iholla kääntyi ja heti alko rähinä. Tuo on vasta puoltoistavuotias ja se on ollut jo ainakin viidessä tappelussa joista yhtäkään ei ole aloittanut. Yrittää aina päästä vain pois ja jos joutuu puolustautumaan, lopettaa samantien kun toinen koira saadaan kauemmas. En käsitä miten niin monella koiralla voi napsahtaa ilman minkäänlaista provosointia

Taraalle hurjasti tsemppiä
Samoin Liinuskalle.

Vaikeita juttuja koirien kanssa

Edit: Ei varmaan saisi nauraa, mutta mua alkoi hurjasti naurattamaan kuviteltu tilanne siitä, että Moro nostetaan syliin kun parsoni hyppii jaloissa kimppuun käymässä Ei varmasti huvittava tilanne, ja mies teki tietysti sen mitä tarvitsi ettei Moro pääse pikkukoiran kimppuun, mutta mielikuva on hauska.

Ellen olisi täällä omalla naamallani kertoisin, kuinka syvästi ja miksi mies ottaa kupoliin. Sen sijaan menen nukkumaan ja tukehdun raivooni.

Ja rambot, jättäkää ne raksatavarat muualle kuin toisten parkkipaikoille ja salilla nostakaa ne 50 kg painot pois, että muutkin pääsee treenaamaan. Siellä salilla, kun käy meitä pygmejäkin.

Mua ahistaa kun on ollu niin kivaa touhuta pihalla seuran kanssa toista viikkoa melkeinpä joka päivä. On mun piha kyllä ihana ja silleen, mutta kurjistuttaa ajatus, että tulevat päivät koko kesän on ohjelmattomia ja itekseen vaan oon. Alkais etes aurinko lämmittään niin vois koittaa kehitellä jotain pihalle! Nyt ei etes tarkene oleen ja paleltaa vaikka takki ja pitkähihanen päällä.

Ja huomenna aamupäivällä on isän lääkäri, lähen äitin avuksi sinne. Toivottavasti isän kunto nyt kestäis sen että saatais toi reissu hoidettua, ei tuu mitään kohta kun on jo kolme vai jopa neljä varattua aikaa jouduttu peruun kun ei ole ollut kuntoa lähtä. Etes pyörätuolilla matkustaan. Pitäis vaan jo päästä lääkärin kanssa poriseen.

Kaaduin rullaluistimilla ja keskussairaalan kautta käytiin sitten. Onneksi ei ole mitään, armoton kipu vaan. Mutta hyvä ettei menny oikeesti rikki, koska ens viikkokin niin täynnä ohjelmaa, että ois hajonnu pää jos en ois päässy niihin: agileiri, ajotunti, teoriatunnit, harjottelu ratsain ja esiintyminen työhevospäivillä. Mutta hampaat irvessä sitten mennään.

Ja tosiaan ei ollut kenenkään vika oikeastaan toi onnettomuus. Mutta sattui kyllä hirveästi ja vielä kävellään hieman heikonlaisesti... Olin ekaa kertaa pyörätuolilla siellä sairaalassa. :D

Kiitoksia teille.

Miana, juu juttelin siskon kanssa ja se mainitsi, että sieltä lähtee veroja noin paljon oikeasti. Nice, mitähän keksin kun töistäkään kuulunut mitään

Särkylääkettä annettu yötä vasten, ainoastaan tekee mahan löysälle, jolloin tulee maha vaivat vastaan, eli ei hirmunen hyöty kun kipu siirtyy muualle Mutta jospa tuo menis nopsaan ohi, on säälittävää, mutta myös korvia raastavaa se huuto

Taralle päätettiin pitää ne 4v synttärit, jonka jälkeen ruvetaan varaamaan ell. aikaa. Pitäähän ne synttärit olla mussukalla <3

neruda, joo, voi olla kyllä koomisen näköstä kun isoa koiraa pidetään sylissä, ettei pikkunen koira pääse puremaan Mutta tosiaankin, ainut vaihtoehto, ettei päässyt parsoni hampaisiin.

Voi Taraa. Tosi ikävä, että on mennyt niin pahaksi ettei mitään voi tehdä.

Tuo miehen ja lapsen kohtaaminen oli myös todella ikävä. Luultavasti siellä parsonin kotona nyt puhutaan, että seudulla liikkuu hullu toisten koirien potkija, jolla lisäksi on tappajakoira.

Taraaalle tsempit, elämän ikävimpiä päätöksiä olet joutunut tekemään.

Ja tuohon lapsi koiran kanssa lenkillä-juttuun, viime talvena oltiin koirien ja vaunujen kanssa iltalenkillä, meidän edessä noin 50m päässä kulki noin kymmenvuotias tyttö valtavan sakemannin kanssa, ja kun se sakemanni äkkäs meidän koirat niin sitä tyttöä vietiin kuin märkää rättiä narun perässä. Eli se koira kirjaimellisesti raahas sen tytön perässään meidän luokse. Oma ukko sai jalat alleen ja juoksi meidän hurttien kanssa kauemmas ja mä tukin vaunuilla ja itselläni tien siltä sakemannilta ja karjasin sille vielä kun oli melkein kiinni meissä ein niin että raitti raiku. Koira pysähty ja tytöllä oli poski veressä ja itkua tuhertaen pyysi anteeks meiltä. Kysyin tytöltä pääseekö kotiin, koira raivos kuin heikkopäinen siinä mun eessä ja tyttö vakuutti että pääsee. Sanoin että voin soittaa sen vanhemmille että tulevat hakemaan jos tahtoo mutta sano olevansa ihan siitä nurkilta kotosin. Mä en todellakaan voi käsittää että tyttö, joka painaa ehkä 25kg laitetaan taluttamaan koiraa jonka paino huitelee lähempänä 40kg. Ja se että se hurtta oli oikeesti ihan hurjan agressiivinen, sekin on jo vaarallista, eihän sitä meinaa jaksaa pidellä edes aikaihminen, saati sitten lapsi... Myöhemminkin oon törmänny siihen samaiseen koiraan kun se karkaa pihasta ja räkyttää jalkakäytävällä kaikelle joka liikkuu. Talon emäntä huhuilee sitä aamutakissa ovelta ja koiraa ei kiinnosta tuon taivaallista... Että näin.

Muoks... Ja vielä omaa napaa (tai koiran napaa), mäyriäisellä on takakoivet alkanu jäykistellä, aamuisin liikkeelle lähtö on erittäin hankalaa. Käytin sitä ell, joka oli sitä mieltä että se johtuu selästä ja se saikin siihen kipulääke- ja penisiliini kuurin, mutta musta itestä tuntuu että se vika on niissä jaloissa itsessään. Häntää heiluttaa ihan normaalisti eikä arista selkää koskettaessa ja ravistelee itseään. Uusi keikka eläinlääkäriin, jospa sieltä jotain selviäisi.

Siitepölytiedote

Heinä alottelee jo Silmät rähmii ja nenä vuotaa. Vaihtoehtoisesti oon alkanut nyt vasta viime päivinä reagoida koivuun, mutta enpä usko.

Virtahepo, paranemisia sinulle!

Lapsi-koirajutuista minulle tulee aina mieleen se, kun toistakymmentä vuotta sitten asuttiin tuolla Satakunnassa kerrostalossa ja siellä alueella kulki sellainen noin 4-vuotias tenava usein yksin lyhytkarvaisen bernhardinkoiran kanssa. Se oli todella hurjaa katsottavaa. Se koira kun ei ollut mikään Saariston lasten leppoisa Laivuri vaan vei poikaa sata-nolla ja oli oikein ihme ettei mitään vakavampaa esimerkiksi minun koirieni kanssa käynyt. Aina, kun se koira äkkäsi minun koirani se säntäsi laukkaan rähisten ja oli tulla päälle. Tenava lensi perässä tai jäi maahan makaamaan ja huutamaan. En tänä päivänäkään käsitä, kuinka sellaisen koiran voi antaa lapsen käsiin, yleensä aikuisia ei näkynyt mailla halmeilla. Enkä oikein usko sitäkään, että lapsi salaa olisi joka kerta livahtanut sen koiran kanssa ulos.

^4-vuotias poika noin ison koiran kanssa??

Paljon voimia sekä Liinuskalle että Taraaalle!

^Kyllä. Se oli oikeasti todella hengenvaarallisen näköistä touhua. Ei uskosi todeksi, jos ei olisi itse nähnyt ja ei vain paria kertaa vaan lukemattoman määrän. Ilmeisesti aina sitten selvisi kotiin hengissä ja aikuiset kai kuvittelivat, että mitään vaaraa ei ole. Se koira oli todella vielä ihan mahdoton toisten koirien perään, eikä tullut mitenkään ystävällisin elkein kohti.

Tosi kiva. Mä oon sairaslomalla ja huomenna pitäisi mennä takaisin töihin, mutten ole varma, riittääkö voimat, kun en ole kahteen ja puoleen päivään syönyt paljon mitään eikä se ole edes sisällä kovin tehokkaasti pysynyt. No, mulle on sitten ilmeisesti tehty jo suunnitelmia huomiselle ilman, että kukaan on kysynyt, millainen vointi mulla on. Pakko se kai on raahautua huomenna töihin ja yrittää parhaani, vaikka jo seisominen tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Eikä se edes ollut pomo, joka soitti, vaan mun tuleva työpari. Onneksi se on sentään vain kukkien istutusta...

Kamalan surullisia uutisia täällä...Taraa, voi surku mikä tilanne...

Ja Liinuska, älä kuitenkaan ihan vielä heitä pyyhettä kehään. Koppa päähän ja hommaat nyt ensiksi ne kuvaukset ja muut tarkit sille koiralle.
Ja ethän pidä sitä vapaana enää...? Jos aggre jo noinkin kova kuin kuvailit, on todella vaarallista pitää irti, vaikka olisit kuinka keskellä metsää.
Minullakin on ollut käsi kerran aika hurjan näköinen kun menin sen kahden koiran väliin työntämään; tosin en ole ihan varma kenen hampaat siinä kävivät, oman vai iholle tulevan; mutta pointti on se, että tuo kuvailemasi tapaus ei ehkä ollut "hyökkäys omaa ihmistä kohtaan" vaan kuumuessa tapahtunut reaktio; jossa ei niinkään väliä ollut mihin ne hampaat osuu.

Pitikin ostaa kaksi jääkahvia, en kerennyt juomaan toisesta puoliakaan kun tuli taas hirveet tärinät. Mutkun toi jäälatte on vaan niiin hyvää

Mä kanssa komppaan että älä Liinuska pidä koiraa enää irti ja omaksi ja muiden teidän tiellä osuvien turvaksi olisi hyvä hommata koiralle kunnollinen kuonokoppa ja panta jos ei vielä ole. Sillä saat edes vähän koiraa hallintaan.

^^Mulla on kai joku kofeiiniherkkyys kun alkaa kans puolesta kupista kauhea tärinä. Kaikki kaverit ja tutut tietävät jo että juon vain mehua tai teetä

ransa kirjoitti:

Kyllä. Se oli oikeasti todella hengenvaarallisen näköistä touhua. Ei uskosi todeksi, jos ei olisi itse nähnyt ja ei vain paria kertaa vaan lukemattoman määrän. Ilmeisesti aina sitten selvisi kotiin hengissä ja aikuiset kai kuvittelivat, että mitään vaaraa ei ole. Se koira oli todella vielä ihan mahdoton toisten koirien perään, eikä tullut mitenkään ystävällisin elkein kohti.

Huhhuh, siinä eivät kyllä vanhemmat paljoa ajatelleet

banaani, joo, mäkin suosin teetä enemmän.

Ja kun mä olin ala-asteella, meillä oli parsoni. Jumalauta kun mä en pärjännyt sillekkään, siksi mä en sitä lopulta lenkkeilyttänytkään. Jos toinen koira meni ohi, hirveät tapporähinät päälle, ja sitten kun hain tuntumaa ja otin lyhyempää hihnaa > koira kääntyi mua kohti ja tarrasi käteen kiinni. Ja riepotteli, repi, puri. Ei ollut mikään vahinko puraisu, se jäi siihen kirjamellisesti roikkumaan pari kertaa. Jos koira oli sohvan toisessa päässä ja istuit sohvalle, se vilautteli hampaitaan ja murisi. Joskus se oli ihan normaali, iloinen ystävällinen, ja yhtäkkiä saattoi käydä päälle. Minäkin kerran sitä rapsuttelin ihan rauhassa, kun nousin pois > yritti hyökätä naamaan.

Eikä vanhemmat edes pistänyt sitä piikille, vaan laittoi maalle meidän ystävä perheen tutun luo. Siellä se ilmeisesti eleli tasapainossa, jäi sitten 6kk sen jälkeen kuulemma autonalle. En kyllä tiedä onko tuo sitten totuus.

OT

Ompa ikäviä sattumuksia monilla koirien kanssa :( Ja tsemppiä Taraalle!

Typeriin koiranomistajiin liittyen; kävin Oulussa sukulaisella, jonka vierusnaapuri oli näköjään kyllästynyt kierrättämään huonokäytöksisiä (=kouluttamattomia sakemanneja. 10 vuoden aikana tullut ja mennyt kuulemma useampi) ja hommannut sitten tiibetinmastiffin... Ei aitoja pihassa, pihalla ei paljoakaan kokoa ja autoteiden ympäröimä ja koira vapaana. Kyllähän se narttu varmasti 4kk iässä on ihan kiva, mutta varoitin jo valmiiksi sukulaista, että se tuskin kauaa yhtä mukavana pysyy. Sukulaisilla kun on jo seniori-ikäinen ranskanbulldoggi, joka on pihalla paljon vapaana, niin pelkään sen mastiffin ottavan ranskiksen jonain päivänä kohteekseen.

Ja omaa napaa. Armas sai viime yönä ihan hirveän slaagin alkaen oksentamaan litratolkulla pitkin asuntoa ja sen naama turposi. Se näytti siltä, että sen poskessa olisi ollut tennispallo. Soitin itku kurkussa päivystykseen, mutta käskivät seurata yleisvointia. Sain kämpän jotenkuten kuosiin, oksennusmatot ulos ja valvoin aamulla klo 5 asti vahtien, että Armas hengittää ja ettei turvotus leviä. Aamulla jättiposki oli hieman laskenut, mutta toinen oli turvonnut ja koira oli todella vaisu. Päästiin onneksi eläinlääkäriin, jossa syyksi epäiltiin viivästynyttä, rajua allergiareaktiota. Armas sai piikillä pahoinvointiin lääkettä ja ell lupasi antaa kyytabuja (yöllä ei suositeltu antamaan, jos turvotus ois liittyny oksenteluun). Armas nukkuu nyt sohvalla kuolemansikeää unta, mutta pahin turvotus onneksi oli laskenut. Normaalilta tuo ei kuitenkaan näytä.
Ihan hirveä yö. Pelkäsin aivan kuollakseni ja pahimman säikähdyksen jälkeen tuli kyllä yön pimeydessä pieni itkukin. Onneksi mies oli yökylässä just nyt, niin helpotti oloa, kun tiesi auton olevan pihassa, jos olisi tilanne kääntynyt pahemmaksi. Meinasin saada sydärin joka kerta, kun Armas liikahti tai huokaisi. Nukuinkin aamuyön sitten niin, että käsi oli Armaksen kyljessä kiinni, jotta tunsin hengityksen. Voi minun pientä poloista.