Koirat.com

Nanaki kirjoitti:

How do you make it through the day without killing yourself

Anteeksi paha mieleni, mutta nyt tuntuu vain just tuolta.

Mikä mieltä painaa?

Jaksamisia !

Koiranpentu!
Niin toivottu ja rakastettu ihana pentu on nyt parin päivän sisällä muuttunut oikeaksi demoniksi :D Jokaisen valveillaolosekuntinsa se käyttää jonkun kielletyn asian tekemiseen. On oikea jästipää, kieltämisestä innostuu kahta kauheammin ja melkein näkee kun koira miettii: BANZAIII ja uuteen hyökkäykseen!

Hihnakäyttäytymisessä mentiin reilusti takapakkia. Koiraa ei kiinnosta lenkillä herkut, lelut, ei edes oma ruoka (kokeilin jättää antamatta kupista ja syöttää lenkillä). Pentua ei kiinnosta vaikka omistaja tanssisi sambaa ja jonglööraisi pää alaspäin. Mutta. Mutta polkupyörät, ohi kävelevät ihmiset, ohi kävelevät koirat, ohi ajavat autot... kaikki muu kyllä kiinnostaa. Kotoa poispäin ei suostuta kävelemään ja kotiin päin kiskotaan niin että vinkuna käy kurkusta. Mikään pikkuinen lamppu ei ota syttyäkseen aivoissa vaikka aina kun kiskominen alkaa, pysähdytään ja odotetaan että koira tulee vierelle. Silti sekunnin päästä pentu ei vieläkään ymmärrä että mitenkäs sitä taas päästiin eteenpäin...

Yöt se on sentään tähän asti nukkunut hyvin... vaan ei enää. Viime yönä kello viideltä alkoi ujellus. Ja se jatkui... ja jatkui... ja jatkui. Kunnes jouduin luovuttamaan ja menin koiran kanssa lattialle. Sillä menolla pentu olisi nimittäin herättänyt koko talon. Että se siitä huomioimattomuudesta.

Ja kaikkea pitää purra, mahdollisimman lujaa ja kipeästi. Kieltäminen ei tähänkään auta.
Niin että kaksi viikkoa koiranomistajana ja johan tunnen itseni toooodella epäonnistuneeksi. Ja pentuhan on vasta 10 viikkoa joten mitenköhän sitten murrosiässä? Voiko tämä olla jotain varhaisuhmaa joka menee ohi? Kohta pitäisi töihin lähteä ja pelottaa jättää tuo täystuho tänne...
Siitä huolimatta se on niin kovin rakas ja ihana (ainakin nukkuessaan )

^Pentusi on vasta 10 viikkoa vanha. Ei se vielä tiedä, että miten sen kuuluisi käyttäytyä ja on vasta päässyt uuteen ja jännittävään maailmaan, jossa on paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Ei tuon ikäiseltä voi odottaakaan mitään, eikä voi odottaa, että oppiminen tapahtuisi hetkessä. Kärsivällisyyttä. Lukemani perusteella koirasi kuulostaa aivan normaalilta 10-viikkoiselta pennulta.

Kunnes jouduin luovuttamaan ja menin koiran kanssa lattialle. Sillä menolla pentu olisi nimittäin herättänyt koko talon. Että se siitä huomioimattomuudesta.

Tässä teet takapakkia. Koira oppii kyllä varsin nopeasti, että ujeltamisella saa seuraa, mikä ei tule ujeltamista lopettamaan. Kannattaa vain kärsiä ne muutamat yöt, mitä sitä kestää.

Sitä minäkin olen tässä yrittänyt itselleni hokea :) Ja tämä nyt vain on hetkellistä purkautumista. En mistään hinnasta tuosta luopuisi vaikka osaakin ottaa hermoille välillä. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei se voi vielä tajuta mitä saa tehdä ja mitä ei. Kuhan piti vähän valittaa. Ja ei myöskään tullut yllätyksenä, mutta kun ensimmäinen viikko tuntui niin helpolta ja pentu oikealta enkeliltä niin kontrasti tähän toiseen viikkoon on niin valtava :D

^Monille pennuille käy niin, että vasta "tulevat kuorestaan" sen ensimmäisen viikon jälkeen, jolloin se todellinen riiviö paljastuu. Rankkaahan tuo pentuaika on, mutta on se myös niin suloista. :)

Totta. Ensimmäinen viikko meni varmaan pitkältä totutellessa uuteen ympäristöön joten ylimääräistä energiaa ei tainnut kauheasti jäädä. Oikeastaa tiedostin tämänkin jo mutta kiitos muistutuksesta :) Ja yritän seuraavana yönä pysyä ihan vaan siellä omassa sängyssä. Pokka vaan ei pitänyt enää kun mietin miten pentu valvottaa kaikkia muitakin... Jotenkin huonosti nukutun yön jälkeen asiat ja ongelmat tuntuvat paljon suuremmilta mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Meillä kuitenkin pääasiassa menee tosi hienosti, joten ei pitäisi valittaa.

Bubunen, kuulostaa ah niin tutulta. Nyt meillä on alkanut vähän helpottaa, pentu ei ole reilu 10-viikkoisena ihan niin riiviö enää, mutta välissä olin hermoromahduksen partaalla. Nyt tuon päässä tuntuu välillä olevan vähän järkeäkin, se alkaa uskoa, mitä sanotaan. Välillä.

Tänä aamuna heräsin silmät turvoksissa ja nenä tukossa aivan liian aikaisin puheluun, lähdin silmät ristissä keittiöön ja astuin matkalla kolmeen lätäkköön, jotka ovat viime aikoina alkaneet enenevissä määrin osumaan paperin ulkopuolellekin. Onnistuin raahautumaan pihalle, mutta juuri ennenkuin sisällä ehdin napata Islan syliin, se pissasi paperille. Matkalla ulos sain lujaa hampaista leukaan. Ulkona oltiin vajaa puol tuntia eikä tehnyt mitään, tultiin sisälle niin pissasi paperille. Grrreat. *Voiko ihanammin päivä enää alkaa...*

Pesen tänään lattiat kloorivedellä, jos se auttaisi tossa paperille osumisessa taas.

Henniet, voi miten kivan kuuloinen aamu teilläkin
Uskon ja toivon kyllä, että parissa viikossa alkaa elämä helpottaa kun pentu alkaa oppia talon tavoille ja ehkä välillä uskoa sitä kieltämistäkin ;) Pentuaika on kuitenkin todella lyhyt (osittain onneksi), joten eiköhän mekin siitä selvitä. Väsymys se oikeastaan eniten pahaa mieltä aiheuttaa ja tilanne vain korostuu kun itse hoitaa pennun lähes kaiken aikaa eikä apuja muualta heru. Mutta edelleen, oma valinta eikä pitäisi valittaa. Sinnekin jaksamista ja pitkää pinnaa :)

Siirrytäänpäs valittamaan tonne pennunomistajien pulinaan, se taitaa sopia tälle aiheelle paremmin Tiedän tasan, miten rankkaa on hoitaa kaikki yksin ja olla kuolemanväsynyt, selaappa vaan sitä ketjua taaksepäin... Mutta oikeastaan pentuelämä on lopulta ihan kivaa, vaikka välillä pikkusen hermoja raastavaa Kunhan saa unta tarpeeksi, niin kaikki tuntuu helpommalta.

Sisko tuli poikansa kans meillä käymään ja niillä oli mukanaan halpikset sulkkismailat, joihin sulka jäi kiinni heti kun löi vähän kovempaa. Sanoin, että mulla on ihan kilpatason sulkkismailat (2 kpl), jotka oon aikoinaan saanut synttärilahjaksi. Menin autotalliin ja löysin toisen, mutta toista ei ollut missään! Jossain tuolla se on, ei sitä varmasti oo pois heitetty mutta hitto kun vaivaa silti! Nyt alkaakin sit massiivinen varaston kääntäminen..

Meidän huomisen koiravahti ei vastaa puhelimeen On Turussa ja tänään sen pitäisi tulla sieltä meille keskustelemaan noista koiranhoitokuvioista yms. Alkoi pelottaa ettei se tuukkaan ja meillä menee Tuska-liput ihan hukkaan.

Henniet, tuli mieleen että entä jos otat ne paperit kokonaan pois? Jos se on liian vahvasti omaksunut sen, että pissit = paperille eikä siksi tykkää tehdä ulos. Tai vie ne paperit sinne ulos? Mitä se sitten tekee?
Me ei laitettu papereita lainkaan, mut meillä onkin vähän helpompi tyrkätä pentu ulos ja pitää ovea vaikka koko ajan auki. Kerrostalossa meininki olisi ehkä ollut eri.

Viikon kestänyt on-off kuumeilu, järkyttävä hermosärky oikean käden ranteessa ja paha, paha heinäallergia.

Sairastelusta johtuen liian lyhyistä ulkoiluhetkistä paineistuneet koirat myös juoksevat jo pitkin seiniä (kappas..), joten kohta on kyllä vedettävä antihistamiinit ja buranat naamariin, offit iholle ja painuttava metsään noita juoksuttaan. Jos sit sais nukkua hetken rauhassa...

Rorys kirjoitti:

Henniet, tuli mieleen että entä jos otat ne paperit kokonaan pois? Jos se on liian vahvasti omaksunut sen, että pissit = paperille eikä siksi tykkää tehdä ulos. Tai vie ne paperit sinne ulos? Mitä se sitten tekee?

Nytkin se pissailee myös muualle kun paperille vähän väliä, eli luultavasti pissat tulis mihin sattuu...

^ mun mielestä se on oikeestaan ihan okei, että koira kuseskelee minne sattuu ympäri kämppää pentuaikana. Sitten kun sille tulee se ahaa-elämys ja alkaa pissailemaan vain ulos niin voi huokaista helpotuksesta. Siihen asti niitä lätäköitä löytää lattioilta.
Itse en ton karvakuonon pentuaikaan edes kovin kauaa jaksanut papereita lattialla pitää. Tuntui, että välillä osui ja välillä ei. Aika usein meni muutamalla sentillä ohi Päätin että pissatkoon minne lystää, jos on pakko sisään lirauttaa :D
Onneksi toi oli sisäsiisti joskus 4-5 kk iässä.. "jo"..

Bubunen, muistaakseni SaMaJa:lla oli samanlaisia ongelmia silloin kun Armas oli pentu. Mutta mikäli olen nyt oikein ymmärtänyt niin siitä kasvoi oikein mukava koirakansalainen, joten ei muuta kuin erittäin pitkää pinnaa ja varapäreitä korillinen, kyllä se helpottaa aikaa myöten kun kakara kasvaa ja saa älliä korvien väliin ( ja löytää ne hukassa olevat korvansa).

Ärsyttää. Olisin menossa ensi viikon lauanataina katsomaan kaverini kisoja ja tämän jälkeen syömään - enkä tietenkään muistanut tarkistaa, että saanko hoitajaa sille päivälle. Tietysti ne muutamat hoitaja-ehdokkaani ovat poissa Helsingistä ja minä pulassa. Joko pitäisi perua koko homma (ja heittää hukkaan rahaa) tai löytää pikaisesti jostain luotettava hoitaja, mikä on vaikeaa tällaiselle hermoilijalle. (Jos jollain sattuisi sopivasti olemaan kokemusta jostain hoitajasta niin saa lähettää yv:n! )

Amos: Jep, kuulosti kovin tutulta Bubusen vuodatus. Vaan tituleeraan itseäni jo pikkuhiljaa zen-masteriksi, sillä tuon pikkuriiviön kanssa on tarvittu (ja tarvitaan toisinaan edelleen) yliluonnollista kärsivällisyyttä, mutta se on kannattanut! Huokaisee syvään vaan ja puree hammasta, kun tuntuu pää hajoavan. Tosin helppo se on itse sanoa nytten, kun Armaksen aiheuttamat unettomat yöt on ohi. Nyt tuo nilkki on jo 9kk melkein ja mitään en vaihtaisi poissa. Osaapahan seuraavan koiran kanssa olla varautuneempi kaikkeen mahdolliseen.

Bubunen: Teillä kun on tämä vuodenaikaetu, niin nauttikaa vaan ulkona tutkiskelusta ja toistenne seurasta. Pennulle turvallisia kokemuksia omistajan seurassa, niin kummasti se molemminpuolinen luottamus kasvaa! Ja tutustukaa oikeasti ihan kaikkeen mahdolliseen, lattiapintoihin, metsiin, kauppakeskuksiin ihan kaikkeen. Meillä jäi esim. lattiapintoihin tutustuttaminen ja se kostautuu nytten.
Ja jos asutte rauhallisessa paikassa, niin anna pennun kulkea vapaana mahdollisimman paljon. Remmiin ehtii totutella, mutta se vapaa temuaminen on tärkeää. Armas kulki melkein koko talven vapaana kaikkealla, ei se lälläri uskaltanut mamman vierestä mihinkään lähteä.

^ Miten ihmeessä Armas on jo yhdeksän kuukautta! Minne se aika menee...

^ Äläpä muuta viserrä. Just äskenhän se oli tällainen sintti:

Nyt on säkökorkeuskin jo varmaan yli 65cm ja painoa yli 30kg.

Hiro oli ihan kaamee ihan pikkupentuaikana kun puri ja repi ja tunki joka paikkaan. Kontaktin hakuinen se kyllä on aina ollut ja namit on kiinnostanu, jotain hyvää sentään. Nyt se on huomena jo 7kk ja vaikka se välillä on kamala on se enimmäkseen ihana