Koirat.com

Sukka kirjoitti:

Voi apua Harmittaa kuulla tällaisia juttuja oman rodun piiristä. Vaikka miten yritetään toitottaa kunnollisista kasvattajista niin silti on AINA joku, joka haksahtaa ties minkälaisiin pentutehtailijoihin. Facebookin shibaryhmissäkin tieto kulkee aika näppärästi eteenpäin (esim. jos joku kasvattaja on pelaillut vähän vilunkipeliä jne.), niin kovin sääli ettei ihmiset välitä mistä sen pentunsa hankkii vaan otetaan heti se ensimmäinen joka tulee vastaan, olkoon sitten ties minkälaisista olosuhteista :(
Tiedätkö, onko tuo ensimmäinen pentu nimenomaan Tsekeistä vai mistä?

Jep ja tämä ei valitettavasti ole ainoa tapaus meidän lähipiirissä. :( Ikävän monelle tärkeintä tuntuu olevan vain se, että pennun saa HETINYT ja mahdollisimman halvalla - taustoista ja olosuhteista viis. Tällaiset ihmiset on luonnollisesti helppoja asiakkaita pentutehtailijoille enkä ole enää yhtään niin ihmeissäni, miksi ko. toiminta kukoistaa täällä Belgiassa.

En ole varma onko eka pentu Tsekeistä, mutta luulisin näin niiden paprujen perusteella.. Toki ne on voitu toimittaa Tsekeistä tmv. ja koira onkin jostakin ihan muualta.

Toisen pennun tilanne on selvinnyt sen verran, että se ei ole onneksi ainakaan miltään suuremman luokan tehtailijalta hankittu. Paperiton shiba kuitenkin.

Fuck me! Vähän niin kuin jopa kirjaimellisesti, jos kysytään kaverin poikakoiralta. Heilillä alkoivat juoksut tuossa kolmisen viikkoa sitten. Ollaan menty sillä ajatuksella, että tärppipäivätkin ovat ohi, koska kaverin koira ei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut vielä parinkaan viikon jälkeen. Tänään sitten aivan pois itsestään eikä pystynyt keskittymään muuhun kuin Heiliin.

Tässä nyt sitten pohditaan, onko Heilillä mahdollisesti tärppipäivät sittenkin parhaimmillaan vai jäänyt vain niin älyttömän hyvä tuoksu päälle. Argh, nartut ja niiden juoksut

^ Voih! Toivottavasti tilanne on jo normalisoitinut. Mulle on aina ollu vähän mysteeri toi narttukoirien juoksukuvio, ja se mitä kaikkea oireilua siihen liittyykään.

Omaa: Nyt mäkin sit sain viimein sen flunssan pentele! Mies sairasti vapun ja on nyt paranemaan päin, ja mulla tänään alko... Oltiin kyllä keretty olemaan useempi vuosi niin ettei kumpikaan ollu kunnolla kipeenä.
Ja Lepon kunto huolestuttaa. Kutissut nyt kaksi viikkoa jo, epäilynä maitotuotteet (juustoa nameina ja rahkapurkkien "putsausta" ollu useemmin), peruna (sai pari juustonaksua leffaillassa ja kutisi seuraavana päivänä) tai maissi (ruuassa, ja niissä juustonaksuissa). Jätettiin nyt maitotuotteet varmuudeks tauolle ja katsotaan auttaako. Noi pigmenttijututkin ihmetyttää, kirsussa ja kuonossa niitä vaaleita laikkuja ja huomasin tässä että anturat on ihan vaaleenpunaiset, vaikka ennen niissä on ollut mustaakin. Ja toisen ranteen pikkuanturassa on vielä joku syylä. Ihan ei vaikuta siltä et elimistö olis täysin kunnossa tai hyvinvoiva.
Kaiken lisäks poistettiin herran korvanjuuresta alkuviikosta punkki, eikä alueen turvotus oo vieläkään hävinnyt... Soitto ell:lle tuosta asiasta siis.

^ Viime keväänä/kesänä poistin koirista pari punkkia ja se patti mikä jäi, oli ainakin kuukauden siinä… Sitten pikkuhiljaa lähti pois. Elenalla oli näyttelyssäkin patti silmän päällä. Desinfioin vain sen kohdan heti kun olin punkin poistanut, mitään muuta en tehnyt.

^ Okei... Ehkä mäkin huolehdin sit turhasta, kun ei tuo punoita ja punkin puremakohdassa on siisti pieni rupi. Hurjan näkönen vaan muuten toi pahkura, kun en oo ennen korvanjuuresta punkkia löytäny ja poistanu. Mekin puhdistettiin puremakohta huolella, vielä seuraavana päivänäkin.

Jännittää ihan hirveästi!! Raju menee huomenna lääkäriin kun ei varaa painoa toiselle takajalalle. Eläinlääkäri puhelimessa arvioi että ristarivammasta voisi olla kyse, toivon kyllä melkein mitä tahansa muuta tuomiota

Oma flunssakin saisi jo mennä ohi, reilun kuukauden jo kestänyt ja kylkikin alkaa olla niin kipeä ettei oikein kärsisi yskiä. Ärsyttävää.

^Voi ei, toivottavasti olisi jotain lievempää kyseessä! Meillä oli vuosi sitten sama huoli, joka kyllä osoittautui aiheelliseksi... iso prosessi oli, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Lilo käyttää koipea täysin normaalisti nykyään, just tänään rallas täysiä menemään niityllä kavereiden kanssa...

^^ Voih... Pidetään peukut pystyssä ettei olis kovin vakavaa.

Jaa, en pääse omaan sähköpostiin kun Microsoft on nyt sitä mieltä että joku muu käyttää miun tiliä. Nyt jouduin luomaan toisen tilin jotta saisin sen kautta uuden salasanan vanhaan, mutta eihän sitä onneksi niin helpoksi ollukaan tehty. Nyt pitäisi antaa omia tietoja kavereiden sähköposteista asti jotta saisin sen vanhan tilin takaisin. Ja oon kyllä aika varma ettei kukaan edes ole hakkeroitunut tuolle vanhalle tilille. No en olisikaan halunnut päästä tekemään työhakemusta.

^ Mitähän on mahtanut herjata, onko tullut ilmoitus että joku käyttää sitä ilman lupaa?

Kiitokset tsempeistä pinn ja dinski, äsken kotiuduttiin lääkääristä ja ei onneksi mitään vakavaa löytynyt! Polvi ei antanut edes rauhoituksessa yhtään myöten ja ainoa mihin reagoi taivuttelussa oli lonkka. Lonkathan Rajulta kuvattiin viimeksi viikko sitten maanantaina kun käytiin ottamassa viralliset kuvat, hieman siellä on löysyyttä mutta ei kuulemma niin paljoa että voisi sen takia olla kipeä (samalla ellillä käytiin). Ell sanoi että tämä vaikuttaa "tyypilliseltä nuorten menevien miesten ongelmalta" eli kun vauhtia on enemmän kuin älliä niin tulee pieniä revähdyksiä ja muljahduksia. Saatiin kipulääkkeet ja noin viikko lepoa, jos ei ala helpottaa niin sitten mietitään mitä voisi tutkia seuraavaksi. Yksi vaihtoehto jonka ell antoi on tietysti panosteiitti, mutta onneksi sekään ei ole vaarallinen! Vähän epäilyttävää on että se on aina tuo sama jalka mikä vaivaa, mutta sitä on nyt useamman eläinlääkärin toimesta tutkittu jo muutamaan otteeseen eikä ikinä mitään selittävää tekijää oo löytynyt..

Sherlock kirjoitti:

^ Mitähän on mahtanut herjata, onko tullut ilmoitus että joku käyttää sitä ilman lupaa?

Juurikin näin. "LUULEMME että joku on saattanut käyttää tiliäsi" No asia saatu korjattua avon outlookin kautta.

^^ Huhhui, hyvä homma! Toivotaan että lähtee paranemaan ja olis vaan joku muljahdus.
Edellisellä koiralla oli panosteiitti ja joillain se tosiaan voi olla vaan yhdessä jalassa, meidän omalla kävi kolme jalkaa läpi. Koira oli enemmän ja vähemmän ontuvainen muistaakseni 5-10kk:n iän. Ja ilmeisesti saattaa vähän vanhemmallakin pennulla oirehtia, mutta ton hurjimman kasvukauden aikana se vaivaa useimmiten.

Mä jouduin tappamaan rusakon äsken ja se oli ihan kamalaa Mentiin pellolle lenkin jälkeen että koirat saa vielä riehua tovin, mutta eipä mennyt kuin hetki kun Mila pinkas pakoon ja elukan perään. No onni onnettomuudessa, tällä pupulla oli jalka poikki jo valmiiksi, joten siinä mielessä teki hyvän teon ja rusakko pääsi kärsimyksistään. Onneksi oli isompi kalikka ihan vieressä kun en mä ois osannu siltä niskoja murtaa. Hyi kun aattelee miten kauan se ois vielä kitunut siellä kun eihän täällä ole mitään petoja sitä tappamassa Niinno paitsi minä tietysti. Yyyhyy.

^ Hyi mie en koskaan pystyisi tappamaan mitään eläintä! Vaikka ei oo kyllä kiva jättää kitumaankaan..

Muistan yhden tapahtuman kymmenen vuotta takaperin, kun edesmennyt koirani oli leikkinyt sammakolla ja totta kai se oli jättänyt sen kitumaan takajalat poikki! Minä en pystynyt sitä sammakkoa tappamaan, vaan pyysin äidin tappamaan sen.

Noh, mä olen joutunut vuosien varrella tappamaan (lopettamaan...) omia lemmikkihiiriä erinäisistä syistä (sauraudet, kasvaimet...) Mitään kivaa ei oo kyllä ollu ja kun mulla ei ole mitään hiilaripönttöä ollut ni itse olen joutunu lopettamaan...

Meidän entisen koiran aikaan minun piti useinkin tallata hiiriä kuoliaaksi, ennen kun se oppi listimään ne. Hyih! Ja kaverin koira nappasi kerran räksänpoikasen kiinni, se me tapettiin kivellä.

En kyllä minäkään pystyis lopettamaan itse minkäänlaista eläintä. En varmaan ees osaisi. Jos joskus tulis tilanne, että olis pakko, niin toivottavasti siinä on sillon joku osaavampi ja pystyvämpi ihminen lähellä!

^ Minä ainakin huusin inhosta jne. kun tunsin, miten se hiiren pieni vartalo liskaantui kengän alle. Hyi! Mullakin teki ensin huonoa, mutta kun se pieni eläin oli ihan pakko päästää päiviltä, en halunnut kitumaankaan jättää.

Mulla tulis varmaan hurja itku ainakin jos pitäis joku nisäkäs tai lintu tappaa. Ekan kerran kun astuin vahingossa kotilon päälle (aikuisiällä, lapsena meidän asuinpaikkakunnalla ei ollu juurikaan kotiloita) niin itkin sillonkin.

Vitsi että kismittää, me ei nyt avon kanssa sit päästäkkään sinne Repovedelle vaeltamaan ja paistaan makkaraa ainakaan ennen kesää ja uusia bussiaikatauluja. Just tänä viikonloppuna olis ollu semmonen tapahtuma että sinne ennakkoon ilmottautumalla olis päässy ilmaseks bussilla, mutta bussiin "ei tietenkään oteta" koiria kyytiin kun kävin kaupungintalolla ja turisti-infossa kysymässä. Muulloin busseja menee Repoveden suuntaan pari vuoroa vaan arkisin, ja sillonkin lähtöpistettä lähin pysäkki on 7km:n päässä. Autottomana eläminen on edullista ja huoletonta, mutta tämmöset asiat harmittaa välillä kovin.
Ja tähän samaan syssyyn vielä olin eläinkaupassa ja meinasin ostaa hauvalle ANF:ia kokeiluun koska se ois maissiton ja siaton, mut ne onkin muuttanu reseptejään sen verran että kaikissa säkeissä luki jossain kohtaa sianliha. Eli seuraava nappulamerkki onkin taas kysymysmerkki. Mut siitä asiasta stressasin ja huutelin apuja tuolla ruokintapuolella.