Koirat.com

Voi, kuinka onkaan harmeja ja murheita. Paljon jaksamisia kaikille!

Kovasti tsemppiä Tiuhtis.

Mondialille tsempityksiä harjoitteluun ja koti-ikävään.

dronttiedwardille tsempityksiä koulujuttujen pariin. Älä uuvuta itseäsi vanhempien toiveesta, pidät sen välivuoden jos sitä tarvitset ja luet pääsykokeisiin ihan rauhassa.

Kyseisistä harmituksista sen suurempaa ymmärtämättä toivon Tonterialle ja lintujalle jaksamisia, toivottavasti ne työt siitä suttaantuvat.

Riisis, ai kauhea. Onneksi ei käynyt huonommin, pikaisia toipumisia.

Paljon voimia Rosalie1 , pieni paussi ja arjen muutos voisi tehdä varmaan hyvää.

vemsille jaksuja. Olisikohan siinä ideaa, että kirjoittaisit kirjeen tai vastaavan ja antaisit sen sitten avolle luettavaksi jos puhuminen tuntuu hankalalta.

Sinji kirjoitti:



Tigru, mitä on tapahtunut?

Joku ihan oikeasti kysy eikä purkautunu ite mistään. Tulipa hyvä mieli. Mua siis risoi se kun yritän itse olla aina käytettävissä ja tavoitettavissa tietyille ihmisille, mutta heilläpä ei tunnu koskaan olevan mulle aikaa silloin kun sitä kaipaisin. Aina ei oikein jaksais näitä yksipuolisia suhteita. Tulee hyväksikäytettyolo (miten ihmeessä toikin sana ois pitäny kirjottaa?).

Mieskin risoo. Vaikka oma vika se on kun pitäis jaksaa selittää ja pyytää ja perustella. Mutta joskus kipeänä toivois ettei tarvis vaan toinen arvais ja ymmärtäis vähemmälläkin.

Lisäksi risoo koiraharrastusporukka. Taas dissataan yhtä koiraa pitkin ja poikin ja hirveä haloo vaikka oikeasti olis paljon tärkeämpiäkin asioita (enkä mä ymmärrä mitä se riidan haastaminen edistää) ja sit kuitenkaan muista asioista ei voi puhua ilman herneenpalkoihin tukehtumista.

Töissäkin ihmisasiat vastustaa mutta niistä ei sen enempää.

Eli lyhyesti sanottuna: pettynyt ihmisiin.

Ompa taas monella asiat kurjasti Tsemppirapsutukset kaikille purkautujille!

Oma vikinä tuntuu jotenki niin mitättömältä nyt, mutta menkööt kuitenki.
Aika - mistä sitä sais lisää? Myydäänkö sitä jossain? Musta tuntuu, että mää en saa mitään aikaseksi nykyään. Päivät menee liian nopeeta ohi ja silti pitäs revetä joka suuntaan ja keretä tehä kaikkee mahollista ja mahotonta. Tai sitte pitäs oikeesti opetella sanomaan vaan ei.

Ja toisekseen mun selkä jotenki oudosti jumiutui tänä aamuna. Olin menossa sohvalle koiran viereen, ku yhtäkkiä totesin, että "jaa empä sitte tunne kunnolla oikeeta jalkaa ja alaselkää vihloo niin maan prkleesti". Saapa nähä mitä tästäki päivästä tulee ku jokainen asento on yhtä tuskaa ja mää en pysty kumartumaan eteen päin, enkä kyllä mihinkään muuhunkaan suuntaan. No, nyt vaan pitää koittaa vähä painella ite tota selkää, että mää pystyn "töissä" olemaan.

Olkoot tässä tällä hetkellä mun purkautumiset. Muista asioista ei voi puhua.

^Ja sit mars lekuriin ton selän kanssa. Kuulostaa issiastulehdukselta ja se ei parane itsestään.

Mulla sattuu vasemmanpuolelta rinnan kohtaa=( eikai täs ny sydänkohtausta ole tulossa=/ Mistäköhän vois johtua...

Onpa paljon surua ja murhetta, jaksamisia kaikille tasapuolisesti!

Tsemppiä kaikille purkautujille!

Tigrun tavoin olen itekin pettynyt ihmisiin. Ikävää, mutta olen tehnyt kaikkeni jopa mielenterveyteni uhalla. Nyt on sitten pakko laittaa välit ihan kokonaan poikki ja lakata yrittämästä. Kyseessä avon perheenjäsen, joka muutamia kuukaisia sitten vielä oli myös hyvä ystäväni. Ei tule kutsua hänelle häihin, ei enää minnekään. Sääli. En enää jaksa.

^Mulla sama homma, aina saa pettyä uudestaan ja uudestaan. Joskus tuntuu ihan käsittömättömältä, miten ihmiset voivat olla niin kylmiä ja välinpitämättömiä.

Ja toinen juttu, joka vaivaa tosi pahasti, on työpaikkani. Olen töissä isossa elintarvikeliikkeessä. Työkaverit on ihan huippuja, muutamaa lukuunottamatta, mutta asiakkaat ahdistaa mua todella pahasti. Jännitän töihin menoa älyttömästi, en pysty iltaisin nukahtamaan kun tiedän että seuraavana päivänä on töitä. Osa asiakkaista on todella mukavia, mutta loput tuhoaa itsetuntoni ihan täysin, kun se ei mikään paras ole koskaan ollutkaan. Kommenttia tulee ulkonäöstä, jopa hymyilystä. Jos olen ystävällinen ja hymyilen, jotkut asiakkaat vastaavat siihen todella törkeästi, esim. kysymällä mikäs oikeen naurattaa, tai sitten vain tuijottamalla kummallisesti vastaamatta tervehdykseen. Olen osa-aikainen kassatyöntekijä, mutta olen nyt tehnyt suunnilleen 30-tuntista viikkoa lukion loppumisen jälkeen, ja voimat alkaa olla täysin loppu.

Otan asiakkaiden möläytykset todella pahasti itseeni, sillä minusta kenelläkään ei ole oikeutta arvioida toisen ulkonäköä tai muitakaan ominaisuuksia. En ota itseeni, jos asiakkaat marisevat kaupasta tai sellaisesta, mikä ei ole henkilökohtaista. On uskomatonta, miten moni asiakas yhdenkin työpäivän aikana ehtii mennä henkilökohtaisuuksiin. En koskaan kuitenkaan näytä asiakkaille, miltä se oikeasti minusta tuntuu, jätän kommentit vain huomiotta. Kommentteja tulee jopa nimestäni! Yritän suhtautua näihin asiakkaisiin mielessäni säälivästi, ehkä heillä ei ole muuta elämää kuin kiusata kassaneitiä. Kuitenkin vie hirveästi voimia kuunnella jatkuvasti henk.koht. loukkauksia.

Ja taas töihin...

Tigru kirjoitti:

Mua siis risoi se kun yritän itse olla aina käytettävissä ja tavoitettavissa tietyille ihmisille, mutta heilläpä ei tunnu koskaan olevan mulle aikaa silloin kun sitä kaipaisin. Aina ei oikein jaksais näitä yksipuolisia suhteita. Tulee hyväksikäytettyolo (miten ihmeessä toikin sana ois pitäny kirjottaa?).

Sama täällä. Onneksi olen tajunnut pistää kapulat rattaisiin ja näyttänyt yhdelle entiselle hyväksikäyttäjälle että voidaan olla kavereita mutta mä en ole mikään terapeutti. Mä en ole enää tavoitettavissa keskellä yötä lohduttamaan itkuista ihmistä joka voivottaa että välittääköhän joku mies hänestä nyt vai ei. Ei kiitos enää sellaista. Välillä pitää sanoa suoraan ja ilkeästi mutta joihinkin ei muu tehoa, valitettavasti.

^^ Ton takia meen töihin ihan mihin vaan muualle kun ruokakaupan kassalle. Kyllä on tutuilta kuullu semmosta juttua, että huhhuh. Kumma kun ei esim eläinkaupan kassalla kukkaan päätä auo.

Tyhmät ihmiset.

Seminaari meni sitten kuin unelma, se jonka opponentti mun piti olla päätti alkaa huutamaan päin naamaa koska en ollut kehunut työtä maasta taivaaseen. Olen kuulemma epäreilu ja en ymmärrä häntä.

Vittu, vaikeaa antaa muuta kuin korjausehdotuksia työstä, josta ensinnäkin puuttuu yli puolet, ja toisekseen se tehty puoli on niin huonosti tehty, että morjens. Sitäpaitsi, kaikkien työt luetaan yhtä tarkasti, jokaiselta kysytään täsmennystä ja jokaiselle tehdään korjausehdotuksia, ei siitä tarvitse loukkaantua. Kaikilla on ollut enemmän kuin hyvin aikaa tehdä, niin vaikea kuvitella että tuon nimenomaisen työn eteen olisi nähty mitenkään erityisen paljon vaivaa (varsinkin kun suuri osa tekstistä oli suoraan kirjallisuudesta kopioitua, muutamilla sanamuutoksilla vain).

Kiva kiitos siitä, että jaksoin jopa tutustua siinä käytettyyn lähdekirjallisuuteen ja näin oikeasti vaivaa korjausehdotusten ja kysymysten laatimiseen. Ja sain sen työn vielä myöhässä aikataulusta.

^ Äh. Tsemppiä. Aika karseat kiitokset nähdystä vaivasta.

smiushki kirjoitti:

Kumma kun ei esim eläinkaupan kassalla kukkaan päätä auo.

Mä olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että ruokakaupassa on "pakko" käydä mutta eläinkaupassa tmv ei. Syöminen ku ei ole oma valinta, mutta lemmikinpitäminen on

Piti vaan tulla että voimia Dintti ja muutkin aspat! Miksi ihmeessä pitää mennä henkilökohtaisuuksiin?! Monesti itekin käyny kaupassa väsyneenä ja huonotuulisena, mutta muistan aina olla todella kohtelias aspoille, kaupan aspana en ole ollut mutta hotellissa ja museossa, niissä sentään ilkeydet on harvassa.

Deeh, on mulla muuten selkä ja kädet kipiät kun piti eilen raahata painavia laatikoita prrhana kun ei ollut mitään kärryjä..

Pakko tulla avautumaan, vaikka ei olekaan nyt mikään valtava murhe kyseessä. Niin. Siis, miksi hemmetissä jotkut ei osaa / pysty / viitsi / halua ohittaa nätisti tai edes yrittää hallita koiraansa?

Lenkillä tultiin risteykseen, piti ylittää suojatie, kunhan autovirralta ehtisi. Tien toisella puolella vuoroaan odotti nainen, joka puhui puhelimeen, ja fleksin päässä räksyttävä pikkukoira (chihu tms). No, autoista tuli väli ja lähettiin ylittämään tietä. Ajattelin että muija ehkä kerisi sen koiransa vähän lähemmäs, vaan ei. Pikkukoira tuli äkäsesti räksyttäen päälle, ja yllättäen kävi mun punttiin kiinni, vaikka koitin väistää suojatien reunan yli reilustikin. Ärähdin koiralle sitten kyllä, ja yllättäen Lunakin mörähti melkoset vouvouvout sille, vaikka yleensä ohittaa nätisti. Ehkä emännän jalkaan tarraava pikkupaholainen oli sillekin liikaa. No, koira perääntyi ja oli pakko jatkaa matkaa, kuna autoja tuli taas. Tyyppi vaan jatkaa puheluaan ja mutisee jotain perään. Ja pikkutirriäinen kimpoilee fleksissään puolelta toiselle. Joo. Näin tänään. Onneksi sillä ei ollut mitään tyyliin bullmastiffia, olis voinu käydä hippasen nolommin.

Positiiveilun vastapainoksi: Mulla kasvaa kaktus keuhkoputkessa.

magik kirjoitti:

Mulla sattuu vasemmanpuolelta rinnan kohtaa=( eikai täs ny sydänkohtausta ole tulossa=/ Mistäköhän vois johtua...

Jahas, se voi olla lihaskireyttä/jännitystä, stressiä, närästystä(ilmeni mulla juuri kovana paineena rinnassa, jolloin kuvittelin että sydänkohtaus vähintäänkin..ei onneksi ollut).

Minkä ikäinen olet? Mulla oli teini-iästä vähän päälle kaksikymppiseksi ns.hassuja rintakipuja vasemmalla puolella, mutta nekin selittyi jollain lihasjutuilla(sille on joku nimikin, mitä en nyt muista) ja on nuorilla kohtuu yleisiä ja vaarattomia.

Jos kipua rupee useamminkin esintymään kannattaa käydä kyllä lääkärillä selvittämässä mikä sen aiheuttaa, niin saat mielenrauhaa, hoitoa asiaan tms.

- Miksi koira kusee joka kerta sisälle yksin jäädessään (vaikka jäisi yksin vain puoleksi tunniksi)? Joka päivä haisee kusi. Koira haisee, kämppä haisee, koiran peti ja pehmusteet haisee, enkä vaan jaksa joka päivä pyykätä samoja peittoja. Kun joku sanoiskin, että tää on väliaikaista niin kestäis paremmin... Eihän tuollainen mielenosoituskuseminen voi loputtomiin kestää, eihän??

- Väsy. Okei, itsepähän olen väsyn hommannut kun tahkoan vajaat 80-tuntisia työviikkoja mutta silti... Työt sujuu, ei siinä mitään, mutta kotona ei jaksa mitään tän väsyn, tai oikeastaan uupumuksen, takia.

- Tää. Uus. Valio. Plusmaito. On. Ihan. Huippuhyvä. Rasvaton. Maito. Vois Kiira pysyä poissa telkkarista. For. Good.

Edit// Ja pian on Rapsun kuoleman vuosipäivä... Miten vuosi voi mennä niin äkkiä? Pelottaa, että kun aika menee näin nopsaan niin unohdanko mä kohta Rapsun, mamman murukullan. Tuntuu, että muistelen sitä vähä vähältä vähemmän ja muistan yhä heikommin sen tapoja, turkin tunnun ja pusujen märkyyden..

boxerowner kirjoitti:

- Miksi koira kusee joka kerta sisälle yksin jäädessään (vaikka jäisi yksin vain puoleksi tunniksi)? Joka päivä haisee kusi. Koira haisee, kämppä haisee, koiran peti ja pehmusteet haisee, enkä vaan jaksa joka päivä pyykätä samoja peittoja. Kun joku sanoiskin, että tää on väliaikaista niin kestäis paremmin... Eihän tuollainen mielenosoituskuseminen voi loputtomiin kestää, eihän?

Jos on suljettu pois terveydelliset syyt, niin miten olis vaippa? Siis on aika rankka ratkaisu mutta tiedän yhden galgon joka ihan terve mutta laskee alleen yksin jäädessään ja se käyttää kestovaippoja. Oletko kokeillut DAP:ia? Voisiko eroahdistus olla syynä?

Meillä ei sitä ongelmaa että yksin jäädessään Sheba pissaisi mutta se vaan ei oikein ole hiffannut että voisi sitä pidättää esim. sen ruuan jälkeen sen aikaa että kaikki muutkin ovat syöneet, eikä losottaa atlanttia lattialle. Sheban kanssa saa olla tosi tarkka, heti herättyä ja ruuan jälkeen ulos, muuten kyykkää lattialle. Toimittava vähän kuin pennun kanssa. Tosin voihan se olla mahdollista että Sheballa on pidätysvaikeuksia kun leikattu.

monna83 kirjoitti:


Jos on suljettu pois terveydelliset syyt, niin miten olis vaippa? Siis on aika rankka ratkaisu mutta tiedän yhden galgon joka ihan terve mutta laskee alleen yksin jäädessään ja se käyttää kestovaippoja. Oletko kokeillut DAP:ia? Voisiko eroahdistus olla syynä?

En mä oo mistään vaipoista mitään koskaan kuullutkaan, mutta oon oikeasti valmis kokeilemaan kaikkea. Pidätyskyvyssä ei ole ongelmaa, Rebekka pystyy kyllä pidättämään, mutta kusee ihan vaan huviksensa. Esim. äitin luona kävi niin että äiti käytti Rebekan ulkona ja meni sen jälkeen Mantan kanssa niin eiköhän toi ollut losottanut lammikon sisälle (ja aina siihen samaan kohtaan eteisessä). DAP on mulle ihan vieras juttu, kukaan tuttukaan ei ole koskaan sitä käyttänyt enkä oikein ole hiffannut sen ideaa (tai siis sitä, missä tilanteissa sitä vois käyttää). Varmaan kyseessä on jonkin sortin eroahdistusta, vaikkei muulla tavoin (metelöimällä) reagoikaan. Naapuri on ainakin sanonut joku aika sitten, ettei mun kämpästä kuulu iltaisin hiiskaustakaan kun oon töissä.

Sinänsä pitäis varmaan olla tyytyväinen, mieluummin hiljainen pissa kuin kovaääninen haukku, mutta kun siivoamiseen menee ihan tosissaan maku ja varsinkin kun välillä seassa on ihan sitä ihteäänkin ja totta kai siinä on pitänyt kieriä... Mukavaa yöllä työvuoron jälkeen tai illalla nyt muutenkaan rankan työpäivän päätteeksi pestä ensin koira ja sitten koko kämppä ja ehkä vielä itsensäkin.