Koirat.com

Että mua vtuttaa jo valmiiks.
Ollaan huomenna menossa tampereelle ja Veikka menee siks aikaa hoitoon anopille (viimenen vaihtoehto), mutta tänään vasta kuulin että sinne on menossa myös avon sisko perheineen (kolme alle kouluikäistä lasta) Ja jos aikaisemmin olisin tiennyt ton niin olisin vaikka väkisin keksinyt Veikalle muualta hoitopaikan huomiseks. Ne lapset on semmosia että roikkuu ton koiran kimpussa kokoajan ja juoksee sen ympärillä jne. ja vähemmästäkin koira hermostuu. Avon sisko kyllä ymmärtää mutta avon äiti ei, kun Veikka on niiiiin kiltti ja rauhallinen ettei se mitään voi tehdä. Aion kyllä huomenna aamulla paasata siellä että pitää ne kakarat erossa koirasta ettei oikeesti satu mitään kun toi ei ole lapsiin tottunut ja varmaan muutenkin hermostunut kun me ei olla paikalla. Ja Veikka on sellasia merkkejä näyttänyt ettei lapsista tykkää.

No siis ihan tyhmä ja mitätön juttu, mutta jotenkin minä otan kaiken arvostelun itseeni. Käytiin äsken lenkillä ja sitten sellaisella pienellä rannalla(ei uimaranta, mutta suht hyvä pohja) annoin Ansan kahlailla. Juoksujen takia se merkkailee hyvin paljon, ja kahlailun sijasta se menikin pissalle siihen ihan rantaan. No sitten siinä rannalla olleet nuoret alkoivat jotain paasata: "Hyi *ittu, *askattaa koiran tuohon! Tuohon se *askoo." Luulivat siis oikeesti, että annoin Ansan tehdä kakat veteen. Niin, siis en siihen kehdannut huutaa niille takasin mitään, mutta tuli sellanen tyhmä olo, että ne pitivät minua kauhean vastuuttomana koiranomistajana.

Ja kun se pissi vaan!!

Ja sitten myös ärsyttää se, että sillä aikaa kun minä talsin lenkillä viruneissa collegeissa ja lenkkareissa ilman meikkiä, muut ihmiset olivat viettämässä aikaa ystäviensä kanssa rannoilla, puistoissa tai istumapaikoissa. Tuli taas mieleen, että oisipa kiva jos olisi kavereita täällä missä asun.. Itsesääli on nyt kyllä päällimmäisin tunne täällä!

^ Missä asut?

Terveisin toinen kaveriton

Itse asun niin pienellä paikkakunnalla että uusia kavereita ei tunny löytyvän mistään. Viihdyn hirveästi tässä kyläpahasessa, mutta muuttoa oon usein harkinnut senkin takia että olisi mukava tavata uusia ystäviä

^ ja ^^ mä voisin kanssa yhtyä tähän "ei ole kavereita" ruikutukseen :( Olen tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin ja varsinkin, kun täällä tuntuu olevan "kielimuuri" ja "kulttuurilliset erot" vielä kaupan päälle... Onneksi on netti ja muutamia ystäviä, jotka joskus tulee kyläilemään kauempaa.

weebl: Olen varmaan sen täällä jo maininnutkin, mutta Kuopioon olen muuttanut vuosi sitten. :p

Istuttiin eilen rannassa, ku siihen metrin päähän meistä karkas yks iso koira. Se haukkui siinä uhkaavasti tosi pitkän aikaa ja emäntä kyllä näki sen, mutta huuteli vaan kauempaa, että tuu nyt sesse tänne.. Ehkä kaikista eniten mua harmittaa oma reaktio. Osasin ennakoida mahdollisen vaaratilateen, kun näin koirakon nousevan merestä rantaan ja olisin jo siinä vaiheessa voinut huikata, että ottaa koiran kiinni kun itsellä oli pentukin jaloissa. Ei. Mä en tehny mitään. Sit ku tilanne oli jo päällä ja koira uhkas meitä parin metrin päässä hampaat irvessä, niin mä en tehny mitään. Istuin siinä ehkä kymmeniäki sekunteja ihan tollona ja odotin, mitä tapahtuu seuraavaks. Olisin ehtiny kymmenen kertaa huutaa sille ämmälle, että tulee saakeli hakemaan koiransa pois, mutta ei. Mä en tehy mitään. Pentu oli jo aika peloissaan ja vehnäki murisi tosi hermostuneena mun jaloissa, kun se vieras koira vihdoin palas emäntänsä luo. Koirakko jatkoi makaansa edelleen ilman hihnaa ja meillä oli katseyhteys niin, että se toinen olis voinu sieltä kauempaa huikata jonkinlaista anteeksipyyntöä, mutta ei.. Ärsyttää!

Nyt kyllä ketuttaa. Oltiin Hipun kanssa lenkillä ja meitä tuli vastaan nainen nöffinsä kanssa. Mentiin tarkoituksella sivuun, että päästään ohittamaan, mutta nainen päästi nöffinsä fleksissä tulemaan meidän luo. Hyvä jos Hippu oli sen koiran korvan kokoinen. Sanoin, että me mennään nyt vaan ohi kun ei ole rokotuksiakaan, mutta nainen totesi "kyllä meidän koira on ihan kiltti ja rauhallinen". Kokoero oli valtava! Mä sitten sanoin, että vaikka koira olisi kuinka kiltti niin sen leikkisä tassunheilautus Hippua kohden voi olla vaarallinen ja lähdettiin pois. Nainen sitten hermoistui ja haukkui mut epäluuloiseksi isoja koiria vastaan ja että mulle ei saisi antaa koiraa kun ajattelen niin. En ajattele, mutta hiukan pistää epäilyttämään kun tuntematon iso koira lähestyy mun pentua. Ja tosiaan, ei varmaan ketuttaisi näin ankarasti jossei olisi työyötä takana. Vielä 2 edessä, saa nähdä miten hermostun tulevilla lenkeillä..

^Varmaan paljon, koska lähestyvä nöffi lienee melkeinpä "pelottamattomin" asia mitä vastaan voi tulla Joo joo, ei olis tarvinnu päästää lähelle, mutta mä en osaisi pelätä nöffiä edes unissani. Kokoerohan on varmasti suuri, mutta mä en ole koskaan, ikinä, nähnyt aggressiivista nöffiä -enkä kyllä haluaiskaan nähdä (moni muu varmaan on, en sitä sano). Fakta silti on se, että kenelläkään ei ole oikeutta päästää koiraansa iholle, oli koira kiltti eli ei.
__

Mulla menee hermo Mooseksen teiniyteen. 8kk ja koipi nousee jatkuvasti, naapurin yhdellä nartulla on juoksu ja tottakai meillä kuuluu piipitys ja pihalla korvat on siellä pissaläntissä minkä takia kuolataan Niili joka kerta, eikä siellä missä pitäis. Huoh. Joskus sitä miettii että oliko sitä täyspäinen kun taas otti uroksen, mutta.. Urhohan ei ymmärtäny narttujen päälle yhtikäs mitään ja se oli 1v5kk, niin toivoin tämänkin osalta, mutta kuinka väärässä olinkaan.. Eilen mua vielä joku katseli päätään pyörittäen kun pidin Moosekselle poskipuhuttelun kun se höökäs sinne sun tänne. Juu-u, sitä varmaan pitäis vaan antaa tehdä mitä tahansa, siitähän tasapainoinen ja totteleva aikuinen saadaan.

^ Mua on just viime aikoina huvittanut, kun tulee noita kauhistelevia ja mulkoilia ihmisiä vastaan lenkillä kun just esim. pitää poskipuhuttelua koiralle tai komentaa. Erään kommentin mukaan ei saisi julkisella paikalla koiraa ojentaa, koska se on kuulemma rumaa. Hauskaa että koira on kasvatettava yhteiskuntakelpoiseksi mut sitten se pitäs kuitenkin vissiin jotenkin tehdä yhteiskunnan ulkopuolella

^Joo, "rumaa"han se.. Varmaan vastaanottaisivat innostuneen, mitään kuuntelemattoman beussin syliinsä koska tahansa..

Eipä ole iso purnaus, mutta tilasin kengät ja pitkään arvoin haenko niitä (että osaanko kävellä 9cm koroilla). No,hain kengät, ihastuin kun näyttivät paremmalta kuin kuvassa ja tuotteen esittely tekstissä luki "suurehko lesti" eli pitäis mennä mulle. Saan varpaat sisään ja sit tökkää. Itku ja parku sentään! Miks pitää olla tällänen jättijalka olento? Miksi oi miksi? Avo on miljoonat kerrat sanonut mulle, ettei tilata kenkiä mulle just ton takia. Ja minä tyhmä tilaan. Oon ääliö Aina kun näkee aivan ihanat kengät niin 1/5 osa niistä sopii mulle. Yh pyh.

Unohdin taaas laittaa aurinkorasvaa ja näkymä on sen mukainen. MIKSEN IKINÄ OPI?!

Viimeks aamulla avauduin päälle karanneesta koirasta (ei käyny kylläkään kiinni!) ja eiköhän äsken ollu taas sama homma. Tällä kertaa iholle tuli selkeesti alkoholisoituneilta keski-ikäisiltä karannu uros rotikka Onneks koira oli ihmeen fiksu huomioon ottaen omistajien otteet, mutta onnistui se silti pennun säikäyttämään ja show jatkui harmillisen pitkään ennenku karkuri saatiin parin yrityksen jälkeen sisään.

Onneks tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta on tää nyt..

Rotikoista puheenollen, mua vituttaa vieläkin kun yks urosrotikka karkas meidän luokse kun oltiin lenkillä ja mitä se omistajantekele tekee! Puhuu puhelimessa! Ei helvetti että meinas palaa pinna, koira ei siis tehnyt mitään, tuli vaan nuuskuttelemaan mutta vituttaa se omistaja. Pisti kuitenkin vituttamaan sekin että kenelle ne rotikkakasvattajatkin myy niitä pentujaan, tämäkin tyyppi jolta karkas koira vaan sönkötti jotain tyyliin että "muffe tulee nyt pois sieltä, ei ne halua sun kanssa haistella, voivoi tule nyt muffe.." voi luoja.

Älkää kukaan käsittäkö väärin, rotikat on oikeissa käsissä aivan loistavia koiria, tunnen monia rotikoita jotka on aivan huippuja, ne sattuu vaan olemaan hyvissä käsissä. Toki joka rodusta joku myy jollekin ääliölle mutta rotikoissa yms. kookkaissa ja fiksuissa koirissa ne korostuu kun ne voi tehdä mitä tahansa jos perässä roikkuu onneton +50 kg emäntä ilman mitään tatsia koiraan.

Työt. Ei siinä mitään, onhan se hyvä että niitä on. Mutta nämä 14 tunnin työvuorot ei ole mun juttu. :D
Ensin ravintolasalin puolella, sitten baarin puolelle jatkamaan. Ravintolasalin puolella kun ei koskaan mene kossucolaa kummempia dinkkejä, niin tosi kiva mennä ihan ummikkona baarin puolelle töihin kun en yhtään tiedä mikä on missäkin, miten joku tehdään, miten hinnoitellaan... Työkaveri varmaan piti ihan idioottina, samoin asiakkaat. "Mikä v*tun amatööri-idiootti toi oikein on?" Yksikin naureskeli kun en tiennyt mitä yhteen drinkkiin tuli. Hohhei. -.-

ääh.... Ärsyttää kun ihmiset on tosi kapea-katseisia.
Valtaosa koiratutuista, joille olen edes vahingossa maininnut että meille on tulossa cockeri loppuvuodesta, ovat heti lytänneet rodun, rotua harrastavat ihmiset, mun tulevan koiran "siitä tulee ihan karsee ja kipee ", sekä loppuun tulee aina kommentti että sulle nyt ei cockeri sovi, ota joku muu, vaikka terrieri.
Olen oikeasti ruvennut miettimään, että tuntevatko mun kaverit mut noin huonosti? Vai enkö mä vaan tunne itseäni? olenko tekemässä kauhean virheen, kun oon valinnut cockerin? Pahin noissa kommenteissa varmaan on se, että ne saa mut lopulta epäilemään mun päätöstä, ja tämä odottelu-ja suunittelukausi jää epäilyksen varjoon.
Rupesin jo tänään miettimään muita rotuja, mutta aina vaan päädyn takaisin cockeriin. Jotenkin siinä on vaan "se jokin", joka muista roduista puuttuu. Kuitenkin, mietin miksi kaikkien ilmeet ovat aina tyyliin kun kerron rotuvalintani.
Mua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että tietyn rodun omistamat ihmiset niputetaan samaan kastiin, jos on vaikka joskus sattunut tapaamaan yhden taulapään rodun parissa. Ja myös se, että omaa rotua tuodaan esille niin vahvasti, eikä siinä nähdä mitään puutteita tai vikoja. Sitten jos joku vahingossakaan mainitsee jonkun rotuun liittyvän negatiivisen piirteen/ominaisuuden, ollaan heti sanomassa vastaan, vähätellään sitä ja lopulta lytätään kaikki muut rodut/koirat ja lopulta sinutkin, koska menit sanomaan jotain tuollaista. Ei nähdä sitä, että itse käyttäytyy juuri niin, kuin ne rodunharrastajat joita ollaan juuri lyttäämässä.
Myös se, että väenvängällä tarjotaan sitä omaa rotua, vaikka se on täysi vastakohta omiin kriteereihini, ja sitten loukkaannutaan kun sanon mitä koiralta haluan ja lopuksi totean että tarjottu rotu ei ole minua varten.
Milloin tästä koiran valitsemisesta tuli näin vaikeaa, että on otettava huomioon koko tuttavapiirin mieltymykset ja mielipiteet. Juu, ihan hyvä että roduista keskustellaan ja vielä parempi kun tuodaan esille myös ne huonot puolet, mutta siinä vaiheessa kun rotu on varmasti valittu voisi vain sulkea suunsa ja olla iloinen toisen puolesta. Me sen koiran kanssa tullaan asumaan ja elämään, ja sen on sovittava juuri meidän kriteereihin.
Kuitenkin mulla on nyt ruvennut nakertamaan epäilys takaraivossa, miksi ihmiset pitävät cockeria niin mahdottomuutena mulle?? ärsyttää

"Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän"

Elämä on perseestä.

^ A. Wiskari Mutta buu ahdingolle.

On taas pienet murheet meikäläisellä, mutta odotin innolla tälle päivälle ukkosta ja mitä vielä. Aurinko paahtaa kirkkaalta taivaalta. Jospa huomenna?

nenssi kirjoitti:

Ravintolasalin puolella kun ei koskaan mene kossucolaa kummempia dinkkejä, niin tosi kiva mennä ihan ummikkona baarin puolelle töihin kun en yhtään tiedä mikä on missäkin, miten joku tehdään, miten hinnoitellaan... Työkaveri varmaan piti ihan idioottina, samoin asiakkaat. "Mikä v*tun amatööri-idiootti toi oikein on?" Yksikin naureskeli kun en tiennyt mitä yhteen drinkkiin tuli. Hohhei. -.-

Älä piittaa. Et oo saanu kunnon perehdytystä, ei niitä drinkkejä heti voi muutenkaan muistaa! Kokemus kerryttää tiedon ja taidon, kyllä se siitä. Lisäksi asiakkaissa on sellaisiakin pätijöitä, jotka pyytää ihan piruuttaan vaikeimpia drinkkejä ja katsovat osaatko suorilta vai pääsisivätkö pätemään..

raggetti, mulla on vähän samaa. Kovasti kun sitä toista koiraa oon miettiny ja sitten kun yks tuttava kysyy aina, että no mitä rotuja oon miettiny tällä kertaa niin aina jokaisen lyttää. Joo, kyllä hän tietää paljon sairauksista ja muista, mutta ens kerralla jo sanon, että ehotappa sinä sitten jotain mulle kun kaikki mun mietinnässä olleet pystyy lyttään ihan täysin kun sillä on sitä ja tätä vikaa, ei kannata ottaa.

boxu, soita tai kirjottele jos juttuseuraa kaipaat