Koirat.com

Mikä boxua painaa?

Miksi, oi miksi, ihmiset ei osaa pitää huolta lainaamistaan tavaroista? Oon saanu niin paljon rikkinäisenä tavaraa takaisin että nyt on pakko sitten alottaa lainaamattomuus. En lainaa enää koskaan kenellekkään mitään, vaikka osa kavereista pitääkin tavaroistani huolta.
Sitten on tosiaan ne ääliöt jotka hajottivat mm. pleikkarini, kaikki 7 singstariani ja mikit kyseiseen peliin. Ei kuulunut anteeksipyntöä, ei mitään. En edes saanut rahaa näistä vaikka pyysin. Ääliöt.
Leffat useesti tulevat ilman koteloaan takaisin (kun tulisivatkin takaisin, muttakun nen pitää itse hakea kun muuten ei kuulu ei näy) kun se kotelo nyt vaan "Sattu häviämään". Kirjojen reunalla on "Vähän roiskunutta kahvia" ja DVD-boksin reunaa "Koira vähän maisto kun unohin lattialle".

Samaa sanon nenssille kuin muutkin. Mulla itselläni ärsyttää sellaiset vakkariasiakkaat, jotka kuvittelee uusien työntekijöiden osaavan ulkoa heidän tilauksensa.

A: "Leijjona"
Minä: "Raakana vai drinkkinä?"
A: "Hä.. No rinkkinä tietenki!"
Minä: "..No mitä siihen sen kylykeen laitettais?"
A: "Vaikka limukkaa"
Minä: "Niin.. mitä limsaa?"
A: "Spraittia"

Miksei voi saman tien sanoa että leijonaviina spritellä eikä venyttää tilaustapahtumaan minuutin mittaiseksi.

Ärgh.

Ärsyttävä päivä. Motivaatio minkään tekemiseen on ihan nollilla. Ärsyttää helle, ärsyttää silittämättömät pyykit ja petaamaton sänky, ärsyttää perseilevä koira, mies, miehen pääsykokeet, imuri ja tiskaamattomat astiat. Ärsyttää karrelle palaneet olkapäät joiden takia pitää pukeutua melkein burkhaan pihalla, ja ei voi mennä koiran kanssa uimaan. Ärsyttää jatkuva väsymys ja selkäkipu. Ärsyttää sipsinhimo ja miehen kaappiin ostama pussi.

Eniten v*tuttaa kaikki.

karvakamunäinpä, ärsyttää sunnattomasti tuollainen, onhan kaikissa roduissa periytyviä sairauksia, mutta kun itse paneutuu edes hiukan rotuun ja katsoo mistä ottaa on kyllä aika pieni riski, että tulis täysin kipeä tapaus kotiin. En mä tiedä, mä en just nyt jaksa kuunnella noita lyttäyspuheita...

Destroyer tiedän miltä susta tuntuu!! Meilläkin on appivanhemmat vika hoitopaikka mihin viedään koirat, ja sielä aina sattuu jotain, mitä ei edes välttämättä heti kerrota vaan se tulee esille sitten jonkun ajan kuluttua. Lisäks nuo ei vaan ymmärrä eläinten päälle yhtään, tai niillä on aivan outo asenne. Tuntuu myös siltä, että kaikki antamani "ohjeet" menee täysin ohi, ja sooloilevat täysin omiaan, mistä sitten tulee vain ongelmia...
ruokkivat koirat vain kerran päivässä, eivät ulkoiluta niitä kunnolla, jättävät kengät ja muut kamat lojumaan lattioille kun lähtevät asioille ym. muita "pieniä" asioita, joista sitten yhdessä muodostuu isoja ongelmia.
Esim. olivat unohtaneet antaa koirille aamuruoan, kävivät postilaatikolla ja takaisin aamulenkin, jättivät kaikki tavarat lojumaan ympäri taloa kun lähtivät asioille illalla (koirat eivät viissiin olleet päässeet ulos muuta kuin tuon aamupissatuksen) ja kun tulivat takaisin iltamyöhällä, oli kämppä kuulema kuin pommin jäljiltä, anopin parhaat nahkakengät syöty, ja koirat melkein kaatoivät heidät ovensuussa kun oli niin kiire pihalle. Tästä sitten anoppi paasas mulle n. kuukausi tapahtuneesta, mutta kun tultiin hakemaan koirat oli kaikki kuulema mennyt niiiiin hyvin
Nykyään mä oon sillä linjalla, että jos tuo on ainoa hoitopaikka mikä on käytettävissä, jään mielummin kotiin koirien kanssa kuin lähden reissuun. Tärkeimmät reissut sovitaan muiden hoitopaikkojen kanssa hyvissä ajoin.

Mutta toivottavasti Veikalla menee hyvin eikä satu mitään, ongelma vaan on siinä että jos on täysin koiralukutaidoton ihminen + lapsia = katastrofin ainekset kasassa...Mä melkein sanoisin niille että pitäsiivät Veikan täysin erossa lapsista, koirallakin on varmaan mukavempi ja turvallisempi olo niin kuin sullakin

muoks. oli tullut tekstiä väliin, väkänen pois ja nimi tilalle

nenssi kirjoitti:

Työkaveri varmaan piti ihan idioottina, samoin asiakkaat. "Mikä v*tun amatööri-idiootti toi oikein on?" Yksikin naureskeli kun en tiennyt mitä yhteen drinkkiin tuli. Hohhei. -.-

Mulla meni töissä hermo, kun eräs herra tilasi ruokaa. Halusi sen ilman tiettyjä ainesosia ja yhtäkkiä muuttikin mielipidettään ja halusi sitten eri hampurilaisen lisäaineksilla. Sitten tilasi vielä limun ja jäätelön sanomatta mikä limu ja mikä jäätelö. Kysyin sitten tietenkin kohteliaasti, että mikä limu ja minkä kokoinen saisi olla. Sain vastauksen jonka jälkeen kysyin, että minkälainen jäätelö laitetaan. Tähänkin vastasi vain "no Sundae" (toinen vaihtoehto siis McFlurry). Kysyin sitten vielä, että mikä kastike saisi olla.
Samaan aikaan sattui miehen kaveri huutelemaan takana, että mikä kestää niin tämä mies huokausi "täällä on joku helvetin harjoittelija vuorossa...... "

Että voi sukulaisten käytös alkaa koskemaan päähän ja väsyttämään. Aina sitä yrittää hillitä itsensä ja pitää mölyt mahassa, mutta välillä tuntuu, että hermojen pitäisi venyä uskomattomiin atmosfääreihin. Mikähän olisi se raja, jolloin olisi oikeutettua hermostua ja käskeä jo toisenkin osapuolen pitää suunsa kiinni...
Vitjattaa olla aina se myöntyvä osapuoli, jotta vältyttäisiin sukuriidoilta, käsirysystä puhumattakaan.

Pienistä jutuista kerääntyy iso patouma: aamulla Ansa oksensi ja näytti muutenkin heikolta, joten se säikäytti ja viilennyskeinot otettiin kunnolla käyttöön, sitten juttelin erään maailman suurimman ääliön kanssa fb:ssa ja peruin treffit sen takia, että halusin jäädä tarkkailemaan Ansan tilaa-> treffejä ei tule enää IKINÄ ja molemmille pahaa mieltä. Pää täynnä räkää ja muutenkin huono olo, mutta piti tietenkin lähteä lenkille, jossa vaan kaaduin pyörän kanssa ja poltin toisen kantapääni nokkosilla. L

Lisäksi lähetin tekstiviestin eräälle eksälle, jossa vähän niinkuin vihjasin, että minulla on sitä ikävä ->no sieltä ei sitten enää kuulunutkaan vastausta!

Olisipa tämä päivä jo ohi!

Mä en kyllä ikimaailmassa uskaltaisi viedä omia koiria hoitoon paikkaan, jossa en voi olla 100% varma, että ne hoidetaan, kuten on ohjeistettu. Jos luotettavaa hoitopaikkaa ei saa, niin koirat lähtee mukaan tai sitten jää reissu tekemättä.

Tuo on muuten tosi ärsyttävää, jos asiakas ei osaa sanoa mitä haluaa. Muistan tuon elävästi yhdestä vanhasta työpaikasta. Monesti tupakkaa yritettiin ostaa niin, että sanottii vaan merkki, mutta ei väriä ja kokoa. Aloin sitten tekemään niin, että en vain liikkunut mihinkään siitä tiskiltä hakemaan tupakkaa, ennen kuin se asiakas sai oma-aloitteisesti sen värin kakistettua ulos. Joskus siinä seistiin monta minuuttia hiljaa.

Asiakkaat on minusta 99,5% olleet vain ihania (olen ollut ravintoloissa ja laitoksissa töissä ja siivonnut.) Siivotessa meille sai huutaa, meitä päin ei tarvinnut katsoa ja kun menit siihen "koppiin" siivoamaan ja joku siinä istu ja just kun oot lähdössä pois ne nostaa roskiksen ja lähtee pois. Kiitos. Ymmärrän jos on jotain kesken, mutta ei siinä ole oikeesti aikaa alkaa hinka joka toista koppia kahteen kertaan. Kerran muistan kun joku tumma tyttö tuli kysymään onko kaalikääryleissä porsaanlihaa ja kun kerrottiin, että oli alkoi hän tivata miksei ole kasvisruokaa. Koita siinä sitten selittää, että se pitää tilata etukäteen...Läppä on monen kanssa lentänyt ja mun hiuksia on kehuttu kauniin värisiksi ja muuta hauskaa. Muistan yhden papan kun siltä kysy otatko keijua niin tuhahti kovaan ääneen, ettei hän sellasta akselirasvaa ota, mutta nauroi päälle. Joskus ei läppää irronnut jos sillä oli huono päivä, mutta se oli erittäin mukava vaikka omistikin vähän kieron huumorintajun. Pari viikkoa sitten kattelin baarissa kun asiakas itse ottaa tiskin toiselta puolen jotain koristeita hirveen nipun ja baarimikko tietenkin meni ottamaan ne pois. Känniset ihmiset ei oikeesti ole mitään mukavia asiakkaita aina. Mutta joo, asiakaspalveluun haluan yhä, mutta en oikeesti niitä elämäänsä kyllästyneitä työkavereita.

raggetti kirjoitti:


Mutta toivottavasti Veikalla menee hyvin eikä satu mitään, ongelma vaan on siinä että jos on täysin koiralukutaidoton ihminen + lapsia = katastrofin ainekset kasassa...Mä melkein sanoisin niille että pitäsiivät Veikan täysin erossa lapsista, koirallakin on varmaan mukavempi ja turvallisempi olo niin kuin sullakin

Kun mentiin eilen koiraa hakemaan niin siellä se oli sisällä hihna kaulassa (ei ollut koko päivänä edes hihnaa ottanut pois vaan oli roikkunut kaulassa) ja anoppi sano heti että "tulee niiiin hyvin lasten kanssa toimeen!", meinasin oikeesti pimahtaa mutta sain pidettyä suuni kiinni. Mun ohjeita ei siis oltu kuunneltu kun sitä oli siellä lasten kanssa pidetty.

Ja eilen illalla huomattiin että Veikalla on kuonossa ihme patti, onko sitten ampiainen pistänyt vai joku kakara lyönyt lelulla (turvoksissa). Kävin eilen äitille purkaan tunteita ja sanoin että tietää ainakin mihin Veikkaa ei viedä enää hoitoon. Avokille ei kauheesti viitti raivota kun kyseessä on kumminkin sen äiti..

^ Sympatiat teille. Toivottavasti patti laskee. Aristaako Veikka sitä? Mä olen kanssa niin pirun tarkka mihin annan Lunan hoitoon, ja silloinkin tulee kauheat ukaasit miten pitää toimia. Eli sille ei esim syötetä pullaa eikä anneta kastikkeenjämiä... Lapsiperheeseen en uskaltaisi Lunaa hoitoon antaa, kun ei ole lapsiin tottunut enkä yhtään tiedä miten reagoisi korvien repimiseen tai jahtaamiseen. Saattaisi hyvinkin tulla hammasta. Eli sellaista riskiä ei sitten oteta.


muoks äh, tuli liikaa tekstiä, muistin kirjoittavani kukkujiin...

Mullakin on tavallaan purettavaa aiheeseen epäsopivat hoitopaikat. Oon vääntänyt nyt neljä kuukautta isän äidin kanssa kättä siitä miksi mun pennulle ei saa antaa makkaraa/karjalanpiirakkaa/fazerin sinistä, eikä mitään koiralle sopivaakaan ilman että mua konsultoidaan ensin jolloin voin laittaa koiran ansaitsemaan sen yhden satunnaisen herkun.

Olen mielestäni vielä varsin perusteellisesti selittänyt että ensinnäkin koiralla on ruoka-ajat joiden ulkopuolella se ei saa palkkausnameja suurempia annoksia, ja että ei ole koiran luonnolle ominaista että ruoka vaan ojennetaan suuhun, ja että se on onnellisempi koira kun saa ansaita ruokansa, mutta kun ei. Se istuttaminenkin on liian julmaa, kun sillä koiralla on kerran ihan hirveä nälkä kun se istuu siinä vieressä ja tapittaa kun ihmiset tapittaa takaisin ja tunkee kamaa omaan suuhun.

Ja juuri kun luulin saaneeni viestin perille, hommattiin serkulle pentu jolle on nyt sitten syötetty luvan kanssa makkaraa keittiössä oikein olan takaa. Eli nyt se mummeli saattaa vaikka ihan itse tehdä sen päätöksen mun selkäni takana että koiralle saa sittenkin antaa kun toisellekin kerran saa. Kivoja visiittejä vaan mulle, kun vahdin koiraa joka sekunti.

^ Ah, kohtalontoveri!

Mä kanssa oon miettinyt, että minkä ihmeen takia niille elukoille pitää aina saada syöttää jotain? Aikuset ihmiset? Kyllähän nyt lapset kai saa riemua siitä kun saa käydä antamassa lampaille ruohoa, kanille porkkanan ja koiralle makkaranpalan, mutta miten se aikuisille ihmisillekin voi olla niin kauhean tärkeää syöttää koiralle jatkuvasti ylimääräisiä herkkupaloja. "Tuommosia tylsiä kuivia papanoita se joutuu syömään, tässä vähän lauantaimakkaraa ja jäätelöä..." Täh. Ja sitten kun kiellän, että Lunalle ei syötetä yhtään mitään muuta kuin sen oma ruoka, mikä on valmiiksi annosteltu, niin se on sitten suurinpiirtein eläinrääkkäystä. "Kun sen niin tekee mieli kun toisetkin syö ja tulee hyviä hajuja, sen on varmaan nälkäkin". "Ja kauniisti istuu". Ja sitten vielä kaikkea koiralle sopimatonta. Kuten lakritsia, jäätelöä, pullaa, mausteisia grilliruokia, maitotuotteita... Omalla elukalla kun on vielä niin herkkä maha, että helposti menee ripaskan puolelle tuommosista herkuista, mihin ei ole tottunut.

TwoBeans, ei Veikka arista pattia. Nyt on toinen samanlainen tullut ylemmäs kuonoa että voipi olla hyttysen pistoja? On sen verran pieniä kooltaan, että tuskin ainakaan ampiaisen pistoja.

Niin ja mua ärsyttää kun lupauduin antaan Vilinän anopille hoitoon ens kuussa kun me lähdetään Tallinnaan 4 päiväksi. No ei kai se kissalle mitään vahinkoa saa aiheutettua, tuo kun tykkää olla enemmän omissa oloissaan kun vieraiden sylissä. Ja anoppi sanoi että mielellään ottais Veikankin hoitoon niin sanoin vaan että 'kyllä se menee kasvattajalle hoitoon, parempaa hoitopaikkaa ei vois toivoa'.

Syöttämis asiaan kans että jos avokin siskon koira on anopilla hoidossa niin sille syötetään kaupan valmista makaroonilaatikkoo sun muita valmisruokia ja ihmetellään kun se oksentaa ja paskoo kokoajan...

Huoh, jos tää anoppi aihe sais nyt jäädä...

^^^ Niinpä. Kaikkein fiksuiten ton mun koiran kanssa on pelanneet mun omat kaverit, sekä tuntemattomat lapset, koska kumpikin ihmisryhmä kysyy mun mielipidettä eikä päätä itse "vanhemman viisaudella" miten koiraa kohdellaan.

Sit mä oon just nipottaja ja hankala tyyppi jos en halua että mun koira syö täytekakkua. Senkin oon keksinyt päästäni että koiran elimistö kestää huonosti laktoosia, ja että ylipaino on varsinkin pienille pennuille äärettömän haitallista. Jep, oikeasti haluan vaan pilata kaikkien ilon.

Syöttäsivät mua jos on pakko jotakuta ilahduttaa, kyllä mun napaan mahtuu...

Muoks, Destroyer kerkesi.

Lisää kohtalontovereita. Meillä kans sama virsi: "Kato nyt kun toinen on niin nälkänen, se ihan oottaa että se saa jotain...". Mutta sama toistuu myös lapsiin, ja ne kun valitettavasti ymmärtävät vielä puhetta, eli äiti sanoo ei, mummipa sanoo joo.

Destroyer, meillä myös pahkura kuonon päässä ollut pari päivää.

Miksi mun pitää olla niin viallinen? Nyt petti sitten polvikin, eikä se taida tuosta itsestään parantua. Olen mä sen kanssa kymmenen vuotta pärjännytkin, mutta kuluneen vuoden aikana ongelma on pahentunut selvästi, ja nyt se tuntuu luksoituvan taivuttaessa. Tai jokin siellä narskuu ja muljahtelee. Nyt on vaan pakko mennä senkin asian tiimoilta lääkäriin, ja pahoin pelkään että polvi on leikattava jos sen haluan kuntoon. Hienoa.
Tälläkin hetkellä mulla on sairaalassa kiireellinen leikkauslähete odottamassa käsittelyä, kun päästä pitää poistaa pahkura joka saattaa olla imusolmuke tai jotain ihan muuta
Tammikuussa murtunut kylkiluu ei halua luutua lopullisesti, vaan kipeytyy aina toisinaan aivan sairaan kivuliaaksi. Miksen mä voi vaan olla ehjä??

Jos polvileikkaus on edessä, niin taloudellinen tilanne kärsii kun opintotukeen oikeutettuna en saa sairausajan palkkaa neljää viikkoa pidempään. Sairauspäivärahaa ei makseta vaikka en nostaisikaan opintotukea. Mahtaisikohan onnistua, jos ilmoittautuisin poissaolevaksi yliopistolta?

Äh, todella kurja olo! Viime viikosta lähtien mulla oli joka päivä enemmän tai vähemmän huono olo, tuli vaan yhtäkkiä ja meni myös yhtäkkiä ohitse. Eilisiltana olin todella lähellä oksentamista, kunnes olo meni jälleen melko pian ohitse ja istualtaan huimasin muutaman kerran. Tuossa vajaa tunti sitten heräsin päänsärkyyn. Otin lääkkeen ja kävin vessassa. Siellä huimasi jälleen ja jouduin pari kertaa ottamaan seinästä tukea. Tulin koneelle ja nyt ihmettelen kovasti!: Normaalisti olisin kirjoittanut tämän pätkän nopeasti, mutta nyt olen kirjoittanut yli viisi minuuttia. Teksti on ollut sekavaa ja olen joutunut korjaamaan kirjoituksia, olen tehnyt kirjoitusvirheitä mitä en normaalisti tee, yritin sähköpostiosoitettakin kirjoittaa ja yritin kirjoittaa sen kolme kertaa, ennen kuin onnistui. Mitä ihmettä...