Koirat.com

Kamera hajosi lopullisesti Just sain viimesen erän maksettuun pois, niin ärsyttää vielä enemmän. Ite tosiaan hajotin joten takuuseen ei mene. Ahdistavaa olla ilman Pakko kai se on uusi ostaa TAAS jos osais pitää parempaa huolta.

Note to self: älä kaada Jaffaa läppärille.

Eilen tätä saikin hinkkailla puhtaaksi ja olipa hiljaa hyvän hetken.. Nyt välillä näyttö menee siniseksi, ja pidän sormet ristissä, että tällä olisi vielä elinaikaa. Onneksi koko tietokone on kytketty varmuuskopiointilaitteeseen, niin että hädän hetkellä kaikki on tallessa..

notte
Taitaa näppis olla entinen ei noita edes kannata puhdistaa jos edes onnistuu.

^^Mä kaadoin joskus 3 vuotta sitten näppikselle [ei läppärin vaan ihan tälläselle irtoinaiselle] lonkeroa vahingossa... Kyllä se aluksi temppuili ja kirjoittaminen ei oikein luonnistunut, mutta sitten kuivuttuaan [?] ei ole ollut mitään vikaa. Vieläkin käytössä. Voi kyllä läppärillä olla vähän eri juttu.

Koirankarva pottuvarpaassa ihon alla. Pirulaiset, kun noi bokserinkarvat on kuin neuloja.

Pakko purkaa jonnekin missä ymmärretään (mikäpä olisi koirafoorumin purkautumisosastoa parempi paikka).

Mäyräkoiravanhus tekee menoaan. Eläinlääkärillä rampattu ja monta lisätutkimusta tehty.
Ensin oli vain keväällä virtsatientulehdus. Se hoitui ja vaiva meni pois.
Sitten alkoikin tulehdukset lisääntyä. Korvassa oli, aivasteli ja yski ja silmät rähmi. Koira meni maihin. Yleistilallinen tulehdus ja kortisoonia ja antibiootteja.

Yhtäkkiä koira romahtaakin täysin. Ei syö, ei liiku. Makaa vain ja katsoo ja yskii koko ajan. Eläinlääkäriin taas.
Nielutähystys, seurauksena: mädäntyneen hampaan poisto ja jokin ylimääräinen äänihuulien vieressä, hyvin mahdollinen kasvain Ja ettei vain olisi liian vähän niin lisämunuaisten vajaatoimintaakin epäillään.
Sydänäänet ja munuaiset oli kuitenkin ok.

Huomenna taas lisätestejä. Jotenkin sitä on jo odottanut kun ikääkin on kiitettävästi, mutta tuo yleinen romahdustila silti säikäyttää aina

Oi pyhät pyssyt sanon minä. Mummoni soitti. "Millä sä tulet töistä kotiin?" "Bussilla tai pyörällä." "Mihin aikaan?" "Milloin mihinkin aikaan." Tässä kohtaa oli jo mielessä että kohta sieltä tulee jotain siihen Karoliina Kestin tapaukseen liittyen. Ja niinhän sieltä tulikin. Hirveä itkuparku minä olen huolissani rukoilen joka ilta puolestasi paa paa Tampereella nuoria tyttöjä hävinnyt paa paa. Se on aina joka asiasta liian huolissaan, lisäksi hänellä on liikaa aikaa ja liian vähän tekemisistä, eikä aina muutenkaan mieti mitä suustaan päästää. Onhan se ihan ok, että välitetään, mutta tuollainen hössötys menee jo yli ja saa raivostumaan, etenkin kun tänään ei ole ollut maailman paras päivä muutenkaan.

boxerowner kirjoitti:

Koirankarva pottuvarpaassa ihon alla. Pirulaiset, kun noi bokserinkarvat on kuin neuloja.

Entisestä elämästä hyvinkin tuttua hevosten klippamisen jälkeen.

Myrkku:

Nenssi: Mun mummo on samanlainen (ei enää niin paha, mutta porukat menetti ajoittain hermonsa mun ja veljen ollessa lapsia). (Mä oon jostain syystä aivan varma, että tuolla pitkin metsiä kuljeskellessa törmään vielä jonain päivänä joko Karoliinan tai jonkun muun ruumiiseen.)

Siistin koiraa äsken ja sinä aikana pienempi muksu oli valellut itsensä ja lattian maidolla. (Oma moka, kun olin antanut mukin sille aikaisemmin ja unohtanut ottaa pois.)

Mun mummo 91v taas on huolissaan siitä kun mun koira nukkuu samassa sängyssä.. Se kyselee harva se kerta että etkö sä pelkää että se raatelee sut yöllä kun nukut. Jep, en pelkää en. Ois kai se raadellu jo jos ois meinannu, tässä kun viis vuotta ollaan nukuttu samassa petissä

Mä en ole edes pahemmin yhteydessä mun mammoihin tai pappaan.. Mutta asiaan: Mua korpee tällä hetkellä asua täällä missä mä asun niin paljon että oksat pois! kadun todellakin että muutin tänne noin joku vuosi sitten.Haluan muuttaa mahdollisimman pian pois kunhan nyt edes löytyis sopiva asunto yms! Täältä on jotenkin niin pitkä matka kaikkiin paikkoihin et en kestä asua täällä kun ei oo omaa autoakaan ja busseilla pitäis rampata edestakaisin niin vähän ärsyttävää!

Argh!
Oltiin sitte anoppilassa tänhän ja crocsit jalassa astuin sitte kunnon nastan pääle, jonka appiukko sano tiputtaneensa, eikä sitä kuulemma ollu löytäny...... Nyt on sitte koko pottuvarvas niin kipeä ettei puhettakaan että liikkuis johonki suuntaan. Taitaapi olla kait tulehtunu. Noh, jos ei jelppaa- lääkäriin hakemaan antibiootteja.

nenssi, mä niiiiin tiedän ton tunteen.. Meidän mumma ~90v on nyt jo muistiosastolla, mutta tossa aikasemmin kun oli vielä jokseenkin hollilla, kävi välillä ihan mahdottomaksi.
Ei voinut esim. sietää yhtä mun hyvää ystävää, vaan ämmitteli ihan kainostelematta ja arvosteli muutenkin aika pahasti mun valintoja.
Niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa näin, niin on ollut älyttömän suuri helpotus saada hänet hoitokotiin, sitten varsinkin kun kaikki ne hyvätkin puolet hänessä alkoi jäämään sen kaiken sekavuuden alle. Tuntui tosi pahalta seurata mun äitiä joka mummaa sitten loppupeleissä hoiti (se hoitokotipaikan saaminen ON naurettavan hankalaa), sanoi, että ihan kuin olis saanut kolmannen lapsen joka onkin hänen äitinsä, todella raskasta ja hämmentävää.

Toivon vaan, että ite kaatuu joskus saappaat jalassa, eikä pikku hiljaa rapistu.

myrkku, voimia sinne ja rapsuja mäyrikselle. Minkä verran on ikää kertynyt mittariin? Mikä on vointi tällä hetkellä?

Ylisuojelevista mummoista... Mulla ei ole mummoja elossa, mutta tuota piirrettä on kyllä eräässä tädissä ja omassa äidissä ihan tarpeeksi... Yleensä mainitsen äidillekin baarireissuista, pitkistä ajomatkoista ynnä muista vasta jälkikäteen koska muuten se pöhlö ressaa siellä ja valvoo killittää yönsä kun miettii että nyt mut taatusti murhataan matkalla baarista bussipysäkille tai ajan kolarin rekan, hirven ja kallion kanssa. Eihän se sillä pahaa tarkota, mutta miksi ihmeessä on pakko aina ajatella sitä pahinta vaihtoehtoa... Eihän tuolla nyt alvariinsa ihmisiä teurasteta taksijonossa sentään. Juu, ja sen olen minäkin kuullut, että on kauheaa antaa koiran nukkua samassa sängyssä. Koska se on kuitenkin eläin ja voi raadella mut hetkenä minä hyvänsä. (en onneksi äidin suusta sentään) Hmm. Mä luulen että jos iso koira haluaa tosissaan jonkun raadella, siihen ei yötä ja yhteistä leposijaa vaadita. Ja aika epätodennäköistä kyllä olisi, että koira hiippailisi yössä kuin salamurhaaja ikään ja kaikessa hiljaisuudessa upottaisi hampaansa kaulavaltimoon.

notte: Mulla kaatu sokeriset teet läppäriin, ja se toimii edelleen, vaikkakin pari näppäintä takkuilee hieman. Hain verkkokaupasta sellaista puhdistusainetta jolla sit putsattiin koko helahoito. Vois auttaa tuohonkin. Ehkä.

Tuo vanhusten hoitokotipaikan saaminen on ihan tajuttoman hankalaa. Mietinpä, että millä ihmeellä nämä kaikki saadaan hoidettua. Kotona elää edelleen ihmisiä, joilla käy kotihoito 6 kertaa päivässä. Ihmisiä, jotka eivät pääse itse edes sängystä vessaan. Ja sellaisille ihmisille ei ole hoitopaikkaa. Ihan naurettavaa ja tajuttoman surullista. Sitten sukulaiset vielä tappelevat siitä, kuka käy hoitamassa ja mitä, ja viitsisikö kukaan mitään koska se vie aikaa siltä omalta elämältä. Mä todella myös toivon, että kuolen suoraan, ettei tarvitse istua omassa eritteessä sängyssä koska kukaan ei olekaan ehtinyt käymään vaikka piti. Mun mielestä työttömät saisi "valjastaa" tähän käyttöön, ja työttömyyskorvauksen saamisen edellytys kykeneville saisi olla seuran pitäminen ja avunanto yksinäiselle vanhukselle vaikkapa 3-4h päivässä. Ei pitäis olla liikaa, ja vanhuksetkin saisivat vähän sitä seuraa ja jonkun jolle edes hetken puhua jos joku kävisi edes kerran viikossa ja kävisi vaikka kävelyllä kun ei kenelläkään ole aikaa "ulkoiluttaa" vanhuksia. Siellä se on kiva kököttää koko elämä tuijotellen ikkunasta miten ruoho kasvaa. Mä voisin valittaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta lopetetaas vaikka edes tähän.

Ite olin tuossa pari kesää sitten töissä vanhusten dementiaosastolla. Siellä kyllä vedettiin työntekijöiden jaksaminen hyvin äärimmilleen. Toki asiaan vaikutti myös kesälomat ja epäpätevät kesäsijaiset, mutta kyllä se aika puurtamista oli saaha aamulla tunnissa 13 vanhusta pedistä aamupalalle kahden hoitajan voimin. Me yritettiin kyllä ulkoilla paljon ja kaikkina mahdollisina päivinä mennä terassille istumaan, mutta yllättävän moni mummeli ei tahdo pihalle. Kesällä on kuuma, muullon kylmä. Myöhemmin olen ollu myös koulun kautta auttamassa vanhainkodissa ja siellä huomattiin tämä ulkoilujuttu kans. Monet vanhukset passivoituu niin kovin, ettei mikään tekeminen enää kiinnosta. :(

Äsh! Tänään pitäi olla taas kurinpalautus päivä ja menä treenaileen,mutta en haluu mennä yksin.. Tuntuu taas niin kurjalta kun kaikki ihmiset on Kikin kuoleman jälkeen lopettanu yhteydenpidon. varsinkin dobberi piirit..

Onko väärin omistaa sekarotuinen? tätä oon ihmetelly suureen ääneen. Kaikist ihmeellisintä on se että dob.foorumilla mun blogin lukeminen lopetettiin kokonaan kun se ei kertonut enään kikistä. Kai tnne tehty blogi sit tarvii pitää ainoona ja toivoo että joku joskus lukis sen..

^Ei ole väärin omistaa sekarotuista! Voimia sinulle menetyksen johdosta.

Tosin voin ymmärtää, että jonkun tietyn rodun foorumeilla, ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita lukemaan juurikin samanrotuisten temmellyksistä, älä siis pahoita mieltäsi sen takia, vaan voithan perustaa vaikka erillisen blogin toiselle koirallesi :).

Noh, jos murmuttas... teinit ja niiden aiheuttamat harmit koko perheelle. :(

Mä olen kotihoidossa töissä, ja täytyy sanoa että surkee on Suomessa, etenkin pk-seudulla vanhusten hoito. Se että jos vanhus ei pärjää enää edes kotihoidon turvin kotona (meidän tarkoitushan on auttaa sitä kotonapärjäämistä niin pitkään kuin mahdollista, mutta ei mekään ihmeidentekijöitä olla) niin ainoo paikka äkkiseltään mihin pääsee on akuuttisairaalan osasto. Sieltä laitetaan hetken päästä takaisin kotiin, pari pv menee kun me todetaan taas ettei kotona olemisesta tule mitään, taas sairaalaan ja sitä rataa. Palvelutalopaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Jonot on monta vuotta ja akuutti-osastoilla on paljon vanhuksia jotka odottaa paikkaa muualta kuin kotoa. Joku saattaa osastolla odottaa kolmekin vuotta, toiset taas ei koskaan saa paikkaa vaan menee suoraan autuaimmille maille. Jonkun verran on olemassa ns. kriisipaikkoja eli jos tilanne on todella vaikea kotona eikä oikein ole sairaalatasoinen ongelma (esim harhat, karkailevaisuus yms) niin on mahdollisuus päästä äkkiä johonkin, mutta nekin on väliaikaisia paikkoja ja sieltä palataan taas kotiin.
Toiset vanhukset taas pärjää kotihoidon turvin kotona vuosia, eikä ole mitään ongelmaa. Jopa monet muistisairaat pärjää hyvin kun kotihoito käy auttelemassa lääkkeissä ja hygieniassa, mutta eivät yksin pärjäis mitenkään. Koti tietysti on se paras paikka mahdollisimman pitkään, mutta rajansa silläkin. Jos vanhus esim kaatuu yksin ollessaan useita kertoja päivässä, karkailee, makaa vaan sängyssä 24/7 niin eihän se oo elämää.

Voi aaaargh! Menee edelleen muuttamisen kanssa hermot. Meidän piti tänään pestä taloyhtiön pesutuvassa pyykkiä, mutta avo olikin varannut pyykkivuoron eiliselle ja kuvitellut että vuoro on tänään. Nyt sitten kiikuttamaan pyykkiä anoppilaan, että saatais ees osa pestyä.

Sitten vielä tulee viestiä firmalta, josta alunperin tilattiin pakkauslaatikoita ja muita tarvikkeita, että ne olisi nyt saapuneet. Niiden piti tulla jo toista viikkoa sitten ja yritettiin monta kertaa soittaa mutta kukaan ei vastannut tai soittanut takaisin. Hankittiin sitten laatikot muualta jo, että saatais ajoissa pakattua. Ei kyllä varmasti makseta tuota tilausta, kun ei kerta tullut luvattuna aikana eivätkä voineet edes puhelimeen vastata

DobberGirl Kyllä ne sekarotuisetkin on yhtä hyviä ja rakkaita kuin rotukoiratkin! Olet vaan ylpeä sekarotuisestasi! Tiedän kans ihmisiä, joiden mielestä sekarotuiset on ihan alinta kastia, mutta mun mielestä ne on samanlaisia koiria kuin muutkin. Joskus se vähän loukkaa, mutta nää mun koirat on mulle kuitenkin maailman rakkaimpia, sekarotuisuudesta huolimatta, enkä todellakaan anna kenenkään haukkua näitä!! Että jatka vaan sitä blogia ja treenejä ihan samaan malliin, sulla on koira, joka on sulle tärkeä, jonka kanssa harrastat, älä anna muiden pilata tätä!