Koirat.com

Huah, näitä on lukuisia... Pidän oikeastaan kaikenlaisista erilaisista koirista ja nyt kun olen alkanut harkita rotukoiran ottamista näiden kahden sekoituksen kaveriksi, on pohdinta vain kiihtynyt.

Rottweiler on aina kiehtonut jo ihan senkin kautta, että vanhempi koira todennäköisesti on jonkinlainen rotikkamix. Epäilen kuitenkin, ettei minulla riittäisi kokemus ja resurssit vaativan koiran tarpeiden täyttämiselle..

Kaikki belgit ovat vaan niin kauniita ja ihailen niiden koulutettavuutta ja innokkuutta työskennellä ihmisen kanssa. Tämäkin kuitenkin lähinnä haave, tiedän ettei aika välttämättä tässä elämäntilanteessa riittäisi harrastamiseen ja puuhaamiseen energiapommin kanssa.

Holskut, ah ja nam. Tästä rodusta en pahemmin edes tiedä, mutta ulkonäkö vetoaa..

Länsigöötanmaanpystykorva on ehkä kaikista rotuhaaveistani realistisin. Sen luonne ja ulkonäkö miellyttävät ja pienehkö kokokin on kätevä. :-)

Tanskandoggi ja irlanninsussari kiehtovat ihan puhtaasti kokonsa ja ulkonäkönsä takia. Ihan erityyppisiä koiria, mutta molemmista tykkään ulkonäöllisesti. Koko on kuitenkin meille liikaa ja terveystilanne/lyhyt elinikä mietityttää.

Ja viimeisenä kaikenlaiset vinttarit. Kauniita ja mielenkiintoisen näköisiä koiria, joihin olen ihan vasta vastikään ihastunut. Kaverin whippetit ovat myöskin aivan ihania tapauksia. Ehkä vielä joskus...

Ensimmäisenä tulee mieleen Rottweiler, mä tykkään sen ulkonäöstä ja luonteen piirteistä. Monelta kaverilta löytyy tämän rotuinen ja siinä päässyt tutuksi.

Staffordshirenbullterrieri on kunnioitusta herättävän näköinen otus, tykkään! Mutta en tiedä haluaisinko itselleni kuitenkaan..

Noutajat: kultainennoutaja ja labradorinnoutaja, ensimmäinen oli vaihtoehto ennen kuin hankimme ensimmäisen saksanpaimenkoiramme. Viehättää sekä ulkonäkö että käyttötarkoitus.


Muoks! Pakko vielä mainita pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira. Siinä vain on sitä jotain!

Mieleen tulee toki paljon muitakin, mutta tässä tärkeimmät.

Shar pei : Kivannäköinen ja mun entinen sharpukka oli niin ihana että olisi aika kova hinku ostaa shar pei joskus. Mun seuraava koira tulee olemaan ehkä shar pei,tosin niiden terveys epäilyttää,joten enpä sitten ihan varma ole :)

Vintit on kyllä alkanut miellyttää silmää erityisen paljon viimeaikoina.
Borzoi etunenässä ja galgo hyvänä kakkosena..

Ja Rutttin Nola (alano español) on kans sen verran hurmaava, et jos löytyis suomesta, ni voisin harkita.

Mut ihan nyt siel kirkkaimmassa kärjessä edelleen porskuttaa se oma afrikkalainen. <3

Jostain kumman syystä tämän uuden hiskitytön tultua meille, en ole juuri aikaisempia lempirotujani kerennyt edes ajatella. :---D Huskyt ovat siis totaalisesti vieneet sydämeni ja toinen on jo tulossa tämän vuoden puolella. Joku todella spesiaali yleisominaisuus näissä koirissa on. Ei vaan pääse mihinkään.

Jos tosin joskus aijon jotain pk-lajeja ruveta harrastamaan toden teolla, niin todennäköisesti hankin sitten jonkinlaisen paimenkoiran hommailemaan kanssani. Esimerkkinä valkkari, joka on ruvennut päivä päivältä enemmän kiehtomaan niin ulkonäkönsä kuin henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Setterit, spanielit ja vinttareista salukit ovat edelleen mielestäni upeita koiria, muttei tällä hetkellä ykkösvalinta elämäntilanteeni vuoksi.

Musta norjanhirvikoira on kiinnostanut minua hyvinkin paljon. Näppärä koko, luonne ja ulkonäkö miellyttää paljonki, sekä käyttötarkoitus metsästyksessä. Kuitenkaan harmaa ei miellytä minua ulkoisesti. Kuitenkin suuri kynnys tämän rodun hankitaan on sen vähäinen olemassa olo. Muistaakseni Suomessa kyseisen rodun edustajia 22 kappaletta, todennäköisesti siis Norjan tuontina onnistuisi. Mutta sitten tulevaisuudessa ;)

Dalmatialainen on toinen minua paljon kiinnostanut rotu. Tämän rodun kohdalta etenkin ulkomuoto- ja näkö miellyttää silmää sekä etenkin luonne. Kuitenkin on paljon mietityttänyt tuttuni dalmariin verrattuna, että riittääkö minulla rahkeita aktivoida koiraa tarpeeksi..

Shiba: Ehdottomasti seuraava koira jonka otan sitten joskus. Ihan mieletön rotu ja jokainen koira upeita persoonia

Akita inu: Upea koira, voimakas persoona ja olisi hyvä vahtikoirakin

Alaskan Klee Kai: Ihastuin koiraan ihan välittömästi, ja sopisi mainioisti minulle

Northern Inuit: Susimaisuus viehättää kovasti

Husky: Kaunis rotu ja luonne miellyttää

Suomen lapinkoira, ruotsin lapinkoira ja lapinporokoira: Upeita persoonia upeissa asuissa

Alaskan malamuutti: Ihana koira mutta tuskin tulee koskaan.

Japanin pystykorva, amerikan eskimokoira ja volpino italiano: Ulkonäkö miellyttää silmää muttei ehkä luonne niinkään

Keeshond, pomeranian ja kleinspitz: Se turkki vaan on niin upea noilla kaikilla, ja kaikki jotka oon tavannu on ollu luonteeltaan myös mahtavia

Länsigöötänmaanpystykorva: Voi miten kaunis koira ja ihana luonne!

Amstaffi: Ollu haaveissa mutta tuski sellaista koskaan otan koska uskon etten sen kanssa pärjäisi.


No siinä oli muutama.. En ookaan niin nirso kun luulin :D

Tämän hetkinen rotu on niin valloittava, että varmasti joskus tulee lisää. Mutta jos tähän dobberin rinnalle ottaisin toisenrotuisen, niin vaihtoehtoja riittää.

Isot koirat ihastuttaa, mutta tuntuis niin järkevältä ottaa tähän kaveriksi joku pikkukoira. Lk mäyräkoira kiinnostaa kovasti, missä vain koossa. Pari nakkia mulla on pyörinyt lähipiirissä, ihmiselle upeita mutta toinen erittäin koiravihainen. Tämä vähän epäilyttää.
Mittelspitz on hauska tapaus, ja mua kiehtoo ajatus pörröisestä mutta helposta turkista! Paljon hyviä mielikuvia yhden uroksen perusteella.
Griffoneihin oon ihan tykästynyt! Oikeastaan sekä karkeaan että brabbariin, ihania pikkukavereita. Innoissani aina bongailen niitä liikenteessä, yhtäkään en ole kunnolla tavannut kuitenkaan, ikävä kyllä.
Kääpiöpinseri olis muuten kiinnostava, mutta omien kokemuksien kautta liian äksy ja liian ison egon omaava.

Isoista sitten... Oon tässä katellut rhodesialaisia pitkään sillä silmällä. Jotenkin vaan iskee. Aina täälläkin palstalla lueskelen rhodejen tempauksista hymyssä suin
Tanskandoggi. Aina niin ihania ja upeita. Lyhytikäisyys ja harrastusmahdollisuuksen olemattomuus (?) miinuksia.
Saksanpaimenkoira. Toiseen ketjuun jo kirjoittelinkin, kun yksi sakemanni vei mun sydämen. Nyt sitten oikeastaan vertaan kaikkia siihen, ja ei ole yhtä mahtavaa tapausta tullut vastaan. Ja luiskaperäisyys kammottaa.
Irlanninsusikoira . Oioioi. Se koko, ulkonäkö ja leppoisuus! Mutta taas miinuksena lyhytikäisyys. Ja ehkä jopa liian iso, kun ite en omaa kauheasti kokoa.
Venäjänvinttikoira. Mikä komeus! Yks venakko on tullut erittäin tutuksi, ja aivan mahtava tapaus luonteeltaankin. Vinttareissa vaan vähän jännittää se saalisvietti, pystyisinkö hallitsemaan noin ison?

Sitten on paljon muitakin mitkä miellyttää: Valkoinenpaimenkoira, bokseri, bordercollie, chihu, venäjäntoy... Vähän vaihtelevat unelmat. Mutta sitten kun saan valtavan talon ja pihan, rajattomasti aikaa ja energiaa ja rahaa...

Mittelspitz ja Japaninpystykorva Ulkonäkö, luonne, kaikki. Jompikumpi on varmaankin seuraava koira tulevaisuudessa.

Husky Todella hieno rotu ja kaverin koirasta hyviä kokemuksia. Ei vain olisi tarpeeksi aktiviteettia tarjota ko rodulle.

Suomenlapinkoira Tästäkin positiivisia kokemuksia, ihana tottelevainen luonne.

Harmaa norjanhirvikoira Ylvään ja rauhallisen oloinen.

Tässä jokupäivä sitten iski sellanen wow elämys.
Amerikanakita, siinä kiehtoo kaikki mitä ko rodussa on. Huh ihan kun tässä olisi tarvinnut lisää haaveiltavaa.

Sasha kirjoitti:


Tanskandoggi. Aina niin ihania ja upeita. Lyhytikäisyys ja harrastusmahdollisuuksen olemattomuus (?) miinuksia.

Olemattomat? Ei sentään, doggin kanssa kyllä voi harrastaa miltei mitä vain vaikka ei pk-rotujen tasolle ylläkään esim. agissa. Mutta esim. verijäljessä on pärjätty aika hyvin. Mikä harrastus sulla haluttais doggin kanssa? Tai koiran ylipäätänsä.

^ Mä en oikeastaan (nyt kun tarkemmin aloin miettimään) tiedä, miks mulla on tommonen mielikuva. Kaikki doggit mitä mulle on tullu vastaan on olleet ihan vaan sohva+lenkkikavereita, ehkä siks... Okei, näyttelydoggeja tietysti myös nähnyt näyttelyissä käydessä.

Mä oon melkoinen keltanokka koiraharrastelussa, mutta tällä hetkellä treenaillaan pennelin kanssa tottistelun alkuja. Metsäjälkeä aloiteltiin syksyllä ja sitten taas säiden salliessa haluan siihen paneutua. Agility mua kiinnostaa myös kokeiltavaksi joskus hamassa tulevaisuudessa jonkun koiran kanssa, mutta eihän mun oma kunto kestä, kun siinä kai itekin pitää juosta? En mä tarkalleen vielä tiedä, mitä kaikkea haluan kokeilla.

Musta vaan jotenkin tuntuu, että doggit on semmoisia lempeitä, rauhallisia ja vähän "löntystelijöitä" - pentuaika tietty erikseen. Ainakin kaikki mitä mä oon nähny. Eli löytyykö sieltä semmoista virtamoottoria treenaamiseen/harrasteluunkin?

^voi että, vielä kysytki

Tanskandoggien aluejaostot järkkää jo erilaisia tapahtumia, missä on mm. tokoakin usein. Lisäksi moni näyttää harrastavansa dogginsa kanssa viehejuoksua, verijälkeä (Koiramme-lehdessä oli vasta juttu verijäljestä ja tanskandoggista) ja jopa vesipelastustakin on tullu nähtyä. Täällä näkyy esimerkki yhdestä agilityilevasta doggista
Oma doggihan oli lähinnä lenkkeilykaverina, mitä nyt kesällä ja syksyllä kävimme vaeltamassa ja joskus maastopyöräilemässä. Mutta seuraavan kanssa varmasti mennään verijälkeä ja tokoilua.

Mutta noista doggien harrastusmahdollisuuksista ja muiden kokemuksista kannattaa keskustella myös tanskandoggien omalla foorumilla.

Kaveri harrastaa oman tanskandogginsa kanssa agility. Youtubesta ite kattelin vähä aikaa sit, minkä näköstä se meno siellä radalla on.

^ Mä nauroin täällä tuolle videolle. Samoin tälle. Jotenkin niin herttaisen ja samalla koomisen näköistä kun tollanen kahmura jättiläinen hyppii esteitä ja tanssii. Noi jalanheitot omistajan tahdissa sai mut repeilemään täällä ihan totaalisesti. Aivan ihana. Tanskandoggi on ollut myös itsellä sellainen "ainainen haave", mutta lyhyt elinikä hirvittää ja se, että osaisinko varmasti ruokkia ja liikuttaa pentuaikana tuollaista koiraa oikein. Mutta noin yleisesti olisi varmaan ihan sopiva rotu itselle, jaksaa tehdä mutta ei vaadi kuitenkaan samalla tavalla kuin esim. rotikka.

^Musta tuo meno näyttää kans niin herttaselta ku olla ja voi.

Ai niin, osaa ne enkkupullatki muutaki tehdä ku röhistä -> PowerDog (Mä oikeasti liikutun aina ku mä nään englanninbulldogin joka ei oo järkyttävän lihava ja huonossa kunnossa )

^ No olipa kyllä hyvässä kunnossa enkkubulliksi. Vatsalinjakin näkui ihan selvästi. Ja veti sata lasissa. Tänään taas näin aivan mammuttikokoisen enkkubullin. Asuu tuossa vähän matkan päässä ja se uros painaa aivan varmasti ainakin 30kg. On lihava kuin mikä.

Mua on alkanut kiehtomaan ihan äärettömästi suomenajokoirat. Penskana kaverilla moinen olikin, mutten sen kummemmin lämmennyt, mutta nyt muutamat ajokoiran nähtyäni syntyi ihastus. Muutenkin linjakkaat metsästyskoirat on alkanut miellyttämään silmää. Ja minähän siis olen vannonut aina rakkautta arktisiin pystykorviin.
Kai tuo rhodesiankoiran omistaminen sitten ohjaa jotenkin vinttien lisäksi joidenkin ajokoirien pariin, kun yhdennäköisyyttä löytyy.

Uteliaisuuskysymys, onko kukaan ajanvietteekseen tehnyt semmosta hauvakone-testiä, olisko se nyt jossain iltsarin sivuilla... Siinä kysellään vähän samaan tapaan kuin jossain vaalikoneessa koiramieltymys-kysymyksiä ja kone laskee listan sopivimmista koiraroduista. Tuskimpa ketään kannattaa tuon perusteella rotuvalintaansa kehottaa tekemään, mutta ihan hauska se testi kumminkin oli, kai se jotain ideaa voi antaa ja sitten voi päätyä tutustumaan tarkemmin sellaisiin rotuihin mitä alunperin ei ole tullut ajatelleeksikaan.

Mulla tuli sopivimmista roduista listan ensimmäiseksi dobermanni, beauceron, saksanpaimenkoira, alaskanmalamuutti ja irlanninsetteri. Jännä, noista irlanninsetterestä en tiedä yhtikäs mitään, ja malamuuttia en ole tosissani harkinnut. Kolme ensimmäistä sen sijaan voisi hyvinkin olla potentiaalisia vaihtoehtoja seuraavaksi koiraksi. Oli siellä listalla sitten jotain saksanseisojaa ja whippettiäkin... Ja kysymykset on osin aika suurpiirteisiä. Mm vietin voimakkuus: suuri-pieni (saalis, riista- puolustus, lauma....?). Ja aggressiivisuus: suuri-pieni (Kuinka moni tohon laittaa ruksin kohtaan erittäin suuri aggressiivisuus..?) Mutta joo, tuommosta hupisurffailua.

Noniin, aina sitä oppii uutta. Kiitos oikeille urille ohjaamisesta, Ruttt! Olisinhan mä varmaan itekin saanut selville, jos olisin vaan jaksanut nähdä vaivaa

Muttamutta, pakko silti myöntää, että noissa videoissa joita SanttuJ ja monna laittoivat, edelleen huomaan vähän semmoista moottorin puutetta Tai siis kun toinen on niin iso, tuo meno on just semmoista rauhallisempaa mitä olikin mielessä. Verrattuna nyt tuohon oman tekemiseen.
Onhan nuo kyllä ihania, siitä ei pääse mihinkään!