Koirat.com

Isovillakoira on salainen haaveeni. Ja hankin sellaisen heti, kun sillä on pk oikeudet.
(nyt vaan isovillis omistajat alatte tekemään BH tuloksia, niin mä saan itselleni koiran ;) )

*kultainen noutaja
*paimensukuinen lapinkoira

Saksanpaimenkoira!

Ja onhan näitä muitakin.. dalmatialainen, sk collie, labradorinnoutaja, amstaffi..

Bordercollie! Ja monta muuta sellaista ehkä-sitten-joskus-rotua; nöffi, vanhaenglanninlammaskoira, dalmis, tolleri...

Mulla rotuhaaveet vaihtelee päivästä toiseen. En ole hankkimassa kolmatta koiraa, mutta usein on kiva mietiskellä, mikä voisi olla seuraava rotu. Oon aina tykännyt voimakasluontoisista koirista -terriereistä ja tietyistä palveluskoiraroduista, mutta nyt on taas Melvinin kanssa hankalampi kausi ja tuntuu, että pölykoirakin olisi seuraavaksi koiraksi liian haastava tai työläs. Välillä joutuu hakkaamaan päätä seinään ja epäilyttää, saanko siitä koskaan oikeesti helppoa kaupunkikoiraa vai onko Melvin vaan mun kokemukseen nähden liian vietikäs ja terävä. Tiiviit ohitukset ja julkisilla kulkeminen aiheuttaa stressiä!

Tällä hetkellä haaveilen siis jotain helppoa rotua, jolla ei ole terävyyttä tai taipumusta aggressioon. Se ei kuitenkaan sais olla liian herkkä tai pehmeä, koska ne ominaisuudet ei ole ihan mua. Lisäksi mulla on jo yksi koira, jolla on hermorakenteessa puutteita. Ei kovin suuria, mutta toi vehnä on vähän säpsy, se ei osaa aina rauhoittua autossa tai junassa, se pelkää ukkosta sekä ilotulitteita, ja vahtii joskus vähän herkällä liipaisimella (ei onneksi kotona). Arjessa nämä ongelmat on todella pieniä, koska melko harvoin tulee reissattua ja ilotulitteitakaan ei ammuta kuin pari kertaa vuodessa, mutta silti ne harmittaa. Itse asiassa ne ärsyttää mua melkein herkemmin kuin Melvinin aggressio ja mua harmittaa koiran puolesta, koska se ei saa aina elää rentoa, huoletonta koiranelämää.

Eli ei mulle rotua, jossa on keskimääräistä enemmän arkuutta, epävarmuutta tai muuta hermostovikaa, mikä karsii varsinkin joitakin kääpiörotuja pois. En myöskään halua rotua, jolla on äärimmilleen jalostettuja ulkomuoto-ominaisuuksia. Helppo, hyvähermoinen koira, joka ei kuitenkaan ole tylsä?

Tällä hetkellä mielessä on esim. cockeri, käyttölinjainen labradorinnoutaja ja villakoira.. Huomenna ehkä kolme muuta?

Aurinkokarhu kirjoitti:

Ihana keskustelu! Bedlingtonit ovat ehdottomasti se oikea rotu minulle. Jos kumminkin olisi hienot isot tilat maaseudulla/ loputtomasti aikaa trimmata/ treenata, niin..

Borzoi: Niin kaunis..
Afgaani: Mitkä liikkeet, mikä turkki!
Vanhaenglanninlammaskoira: Sympaattisen oloinen koira, kaunis väritys ja turkki, kiinnostava luonne.
Skotlanninhirvikoira: Ylväännäköinen, ja kiinnostava luonne. Ison koiran paikkaa täyttämään.
Villa: Jos panostaisin kunnolla agilityn harrastamiseen, niin haluaisin toveriksi kyllä ehdottomasti villiksen. Vaikka se on todella kaunis trimmissä, niin minua kiinnostaisi pitää se melko lyhyessä ja kiharassa lookissa. Kiinnostaisi kokeilla mihin villiksestä todella on.

Hih hii, että minua naurattaa nyt, kun luen kolmen vuoden takaista viestiä ü
Borzoikuumeen ratkaisi puolestani siskoni. Kuitenkin se olisi luonteenpuolesta ollut minulle varmaan turhan verkkainen olento. Mutta ihanaa, että sellainen on lähipiirissä.
Afgaani saapui talouteen vajaa vuosi sitten, ja OLEN HYVIN RAKASTUNUT! Se saa minut asettamaan toisen lauseen kyseenalaiseen valoon.

Mutta niistä haaveista: voi onhan niitä.. Mutta nyt ne on eroteltuna sellaisiin, jotka aion toteuttaa, ja jotka ovat ehkä listalla. Tässä ei kuitenkaan elämä ole edes puolessa välissä. Tai mistä minä tiedän. Ehdottomasti turkkihypistelijä sisälläni vaatii valkoista isoa villaa ja shih tzua.
Niitä "olisi kivaa": azawakh, skotti, miksei vanhiskin,

^ No nyt sitten tulit palstalle takaisin, kun just sanoin yhdessä ketjussa ettet käy täällä. :D

Teistä on bongaus tuolla bongattuko KooCee-lainen-ketjussa.

^ No en kyllä ole juuri täällä pyörinyt, en edes tiedä miksi aamulla tänne eksyin. Sitten aloin lueskella ja löytyi kaikkea hauskaa, niin ajattelinpa ihan kirjautua sisään ja kommentoida :P

Kuitenkin tykkään tk:ssa pyöriä, niin mikseipä täälläkin. Pitääpä mennä katsomaan kuka on pongannut Ü

Mudi, sakemanni, kelpie, gronttu, eurasier.... Heeeeh

Tällä hetkellä hurja kiinnostus kelpieitä kohtaan. Luonne, koko, olemus, kaikki miellyttää ainakin niiden yksilöiden kohdalla joita itse olen tavannut.
Toisaalta taas pienempi koira olisi nykyisen kaverina kiva. Mm. Schipperkeä pyöritellyt paljon mielessä.

Hämmentävää kyllä, tällä hetkellä ei tule mieleen yhtäkään varsinaista ikuisuushaaverotua. Edes sellaista, joiden kohdalla tietäisin etten koskaan tule syystä tai toisesta moista ottamaan. Kai tämä on jokin itsesuojelureaktio sille, ettei näitä alkaisi tällä hetkellä pohtia yhtään sen vakavammin!

^ jahas! No jos olet pk seudulla elokuussa niin kääpiökoirien erikoisnäyttely Kaivopuistossa jossa useampi schipperke näkysällä/kuultavissa

Ainakin kävellen tullessa pääsymaksuton avoin tapahtuma ollut ainakin tähän asti, kun siitä kulkee kaikki turistitkin läpi ja ällistelevät että mitä täällä oikein tapahtuu.

^^ Minua on alkanut myös kiinnostamaan kelpie! Olen yrittänyt vähän ohittaa paimenkoirat, koska niiden luonteet eivät ole vain herättäneet mielenkiintoa ja useimmat ovat aika haukkuisaa porukkaa mitä tunnen... nyt mudi ja kelpie kiinnostavat hieman, melko täpäköitä koiria. Mutta ehkä ei, en tiedä...

Tähän ketjuun on varmaan helpompi vastata kuin siihen "Mitä rotuja et ottaisi"-topikkiin Mutta tosiaan, itseä miellyttävät rodut ovat kaikki aikalailla peruskoirian näköisiä ja oloisia. Suhteellisen helppohoitoinen turkki, jota ei tarvitse pahemmin puunata tai pukea koiraa pakkasella.

Oma rotuni on siis suomenlapinkoira, jonka kanssa kävi niin upea tuuri että jo ensimmäisestä omasta yksilöstä löysin Sen Rakkaan Rodun. Suomenlapinkoira, oli se paimensukuinen tai ei, tulee minulla aina olemaan. Olen aivan ihastunut niin rodun luonteeseen kuin ulkonäköönkin. Vaikka kuitenkin omaa silmää miellyttävät enemmän vaatimattomamman näköiset ja vähän niukkaturkkisemmat koirat.

Muita rotuja ovat sitten lapinporokoira, samojedinkoira, siperianhusky ja lancashire heeler. Nuo rodut ovat sellaisia, joita voisin hyvinkin kuvitella itselleni joskus ottavani. Siperianhusky ehkä siinä vaiheessa, jos sille olisi tarpeeksi tilaa ja minulla olisi tarjota sille tarpeeksi rodunomaista toimintaa.

Tämänhetkiselle listalle voisin laittaa myös australianpaimenkoiran, novascotiannoutajan, suomenpystykorvan, stabyhounin ja käyttölinjaisen kultaisennoutajan. Nuo ovat sellaisia rotuja jotka kovasti kiinnostavat, mutta joita minulla tuskin tulee koskaan olemaan. Mutta ainahan niistä voi haaveilla...

Toista koiraa olen tosiaan kovasti ollut hankkimassa, tällä hetkellä suomenlapinkoiran rinnalle on tullut vahvana vaihtoehtona samojedi. Se varmaankin tulee siinä vaiheessa, mikäli nyt tehdyt suunnitelmat eivät toteudu

Boerboel!! Jonain päivänä toteutan vielä haaveeni sellasesta.
Kaukkari ja anatolian pk kiinnostaa myös...
Nyt kuitenkin keskityn kahden cane corson hoitoon ja kouluttamiseen... :)

En muista olenko tahan jotain jo kirjottanut. Mutta aika vahan noita on loppujen lopuksi, kun se terveys menee nykyisin kaiken muun edelle ja varsinkin suositummat rodut on yleensa (ja eipa silla, sama koskee maailman mittakaavassakin erittain pienen populaation omaavia harvinaisia rotuja, jotka pahimmassa tapauksessa erittain sisasiitettyja).

* Broholminkoira, muuten olisi taysin passeli mutta lyhyt elinika arveluttaa
* Sininen tai merle tanskandoggi, jos ei elaisi niin pirun lyhyen aikaa ja jos ei vaatisi tilavaa autoa
* Isosveitsinpaimenkoira (hyvin todennakoinen vaihtoehto)
* Eurasier (toinen hyvin todennakoinen vaihtoehto)
* Kaanaankoira (kenties todennakoisin vaihtoehto, mutta ei niin kauan kuin asumismuoto tulee olemaan kerrostalo)
* Thai ridgeback, ehka vahan pienikokoinen loppujen lopuksi
* Wetterhoun, oikeastaan ainoa 8-ryhman rotu jota koskaan voisi ajatella, kunnes sain tietaa miten sukurutsattu ja sita myota sairas tapaus tamakin on... Positiivista sentaan se, etta noille on aloitettu viimevuonna roturisteytysohjelma niin ehka tuon rodun voi viela jotenkin pelastaa
* Rhodesiankoira noin muutoin, mutten hae kuitenkaan loppujen lopuksi ihan niin aktiivista koiraa, aika sama homma dogo argentinon ja mallorcandoggin kohdalla
* Iso tai keskikokoinen sk portugalinpodengo, mutta tahan patee kenties vielakin enemman rhodesiankoiran kohdalla mainitsemani liian iso energiantarve

Loput joita ihailen eivat sitten tule koskaan sopimaan elamantyylin yms. takia (mm. jamtlanninpystykorva, itasiperianlaika, husky, malamuutti, gronlanninkoira, sao miguelinfila, espanjanmastiffi, anatolianpaimenkoira, aidi seka pari muuta laumanvartijaa).

Käyttölinjainen cockeri.

Käyttönoutajiakin välillä mietin, mutta vielä ei ole oikein iskenyt. Voi tietty olla, että joskus sellaiseenkin taivun.

Chodsky pes, ehdottomasti.

Isälläni oli joskus sellainen, ja ihastuin rotuun niin paljon, että haluaisin itsellenikin sellaisen vielä joku päivä.. mutta sitten tulevaisuudessa. Täydellinen rotu olisi. <3

-Tolleri(tulossa)
-Amstaffi
-Rotweiler
-Pitbull
ja tusina erillaista bulldogia :)

-Tolleri
-Australianpaimenkoira
-Bordercollie
-Valkoinenpaimenkoira
-Hollanninpaimenkoira
-Corgi pembroke
-Belgianpaimenkoira (groenendael, tervueren)
-Rottweiler
-Samojedi
-Husky
-Alaskanmalamuutti
-Suomenlapinkoira
-Lapinporokoira
-Japaninpystykorva
-Amerikaneskimokoira
-Kooikerhondje

...Koita nyt näistä valita sit!

^Hollanninpaimenkoira tietysti

Oma lista on hyvin lyhyt, pohjanpystykorva, shiba ja lisää hollantilaisia. Seuraava on pohjanpystykorva, mutta mies ei piru vie suostu nykyiseen asuntoon toista ottamaan. Mutta sehän on niin pieni, ettei sitä edes huomaa..