Koirat.com

Mulla on ollut tosi paljon exiä ja säätöjä, jotka ei oo koskaan halunnut tulla mun luokse vaan oon aina joutunut lähtemään niille. Nyt kun on koira niin voi ainakin vedota (jos enää ikinä kelpuutan ketään mun elämään) että sori, mulla on koira, tuu meille. Oon niin kotihiiri, että en mielelläni lähde muualle. En osaa oikein nukkua muualla kun kotona ja syöminenkin on vähän hankalaa. Koti on kuitenkin koti, siellä voi olla ihan normaalisti ja niin - kotonaan.

Jopas mulla onkin vientiä. Tulevasta kotikaupungista on jo löytynyt kiinnostuneita ja viestiä tulee, hehe. En siis ookkaan ehkä tyhmä, hirveä, lihava ja ruma huora, jota kukaan ei halua, kuten rakas exäni antoi ymmärtää.

Notte kirjoitti:

Notte on sellainen koira, että jos sen jättää omaan rauhaansa, se on rauhassa, oltiin sitten missä hyvänsä. Mutta jos sitä on koko ajan pakko lääppiä, se ahdistuu ja alkaa ottamaan kierroksia.

Meillä on kyllä se ero, että Ronja saa lääppiä kuinka paljon tahansa, kunhan se on ehtinyt tottua uuteen ihmiseen. Naisten kanssa ei yleensä ole ongelmaa. Miehet ovat se suurempi ongelma, mutta oon huomannut, että Ronja ottaa paljon lunkimmin, jos mä tuleen yhdessä kotiin sen miehen kanssa enkä ole valmiiksi koiran kanssa kämpässä. Ronjalla vaan oon niin h****tin kova ääni, että se herättää koko talon, jos rupeaa huutamaan

kiivilintu kirjoitti:

En siis ookkaan ehkä tyhmä, hirveä, lihava ja ruma huora, jota kukaan ei halua, kuten rakas exäni antoi ymmärtää.

Just, tosi aikuismaista Mun kaverin exä sano saman tyylisiä asioita tälle mun kaverille kun erosivat eikä ottanut takaisin. Niin ja ikää lähemmäs 30.
Taitaa sillä sun exällä olla jotain ongelmia itsetunnon kanssa tai jotain.

Kiivilintu, tää on varmaan hirveetä jeesustelua tähän väliin, mutta älä kuluta energiaasi olemalla katkera. Noin lapsellisiin kommentteihin on turha reagoida mitenkään, muuten kuin olla ottamatta itseensä.

Mun exä piti myös mua lihavana ja oli järkyttynyt kun lihoin suhteemme aikoina. Sitten kun erottiin, olin tottakai raivoissani, että hän on pilannut kehonkuvani, mutta sitten tajusin, että se oli vain hänen mielipiteensä, todella. Hän edelleen viehättyy eniten langanlaihoista naisista. Musta on parasta olla sellainen sopiva, ei selkeästi ylipainoinen, eikä mikään tikku. Kauneus on hieman muotoa ja mukavuutta. Kävin kattomassa eräässä museossa Marilynista tehtyä mallinukkea, ja Marilyn ei varmasti olisi menestynyt nykyaikana, koska hänen vartalossaan oli enemmän. Minusta sellainen vartalo on kaunein !

On olemassa kainalo, johon tahtoisin nyt käpertyä.

Joo no siis mähän oon laihtunut tosi paljon tässä kesän ja syksyn aikana ihan sen faktan takia, että koira liiikuttaa mua han hulluna ja polvivamma ei vaivaa enää. Lihoin tossa viime syksynä suunilleen 15kg, koska rikoin mun polvet enkä voinut edes kävellä moneen viikkoon, mikä oikeesti laski mun ihan omaa itsetuntoa. Lähinnä vaan naurattaa noi exän jutut, mutta ihan kiva todeta ne sitten vääriksi. Kyllä mä tiedän, että oon ihan kivannäköinen enkä ollenkaan sieltä pahimmasta päästä

P.S.: NIII, mun exähän on 28v.:n kypsässä iässä

kiivilintu kirjoitti:



Jopas mulla onkin vientiä. Tulevasta kotikaupungista on jo löytynyt kiinnostuneita ja viestiä tulee, hehe. En siis ookkaan ehkä tyhmä, hirveä, lihava ja ruma huora, jota kukaan ei halua, kuten rakas exäni antoi ymmärtää.

Oma eksa sanoi lopettaessani suhteen etta "sulla tulee sitten olemaan yksinainen elama". Lisaksi tyypilla oli tapana kehua mm. venalaisia naisia maailman kauneimmiksi - siis ei siina muuten mitaan, mutta se loukkaava kohta tuli siina kun lisasi peraan "mutta ei se ulkonako merkitse, tarkeinta etta nainen on mukava." Totta toki toinen puoli itse lauseessa, mutta ei siita kovin rohkaistunut olo tullut.

Kutsui myos pullukaksi, vaikka BMI:ni on koko elamani aikana ollut ylimmillaan jotain 21 ja suunnilleen sen se on edelleen, ja sen sijaan etta olisin ollut koskaan ylipainoinen olen karsinyt juuri vastaavien ulkonakopaineiden takia vuosia aiemmin alipainosta, oli vahalla menna jo anoreksiaksi. Omasta mielestani painvastoin exa oli mieheksi turhan laiha, 65 kg ja 184 cm, mutta en kylla itse koskaan sanonut sita aaneen toisin kuin han omasta mielipiteestaan minun suhteen.

Mutta erona vaan se, etta mulla ei ole ollenkaan vientia eika niin ketaan nakopiirissa, niin etta ei kovin helposti paase eroonkaan noista exan sanomisista. Todellisuus kun vaan kuukaudesta toiseen nayttaa puhuvan niiden puolesta. Mutta eipa silla, en kylla eksaa kaikessa yksinaisyydessanikaan takaisin ottaisi, koska olen kuitenkin sita mielta etta ansaitsen jonkun sellaisen joka ei mollaa painostani (joka siis on vahintaankin normaali) tai sano aaneen negatiivisia ajatuksiaan ulkonaostani.

Tuohon ikaasiaan taytyy sanoa etta on alkanut tuntua silta etta muutaman vuoden nuorempi mies olisi mulle ehka jopa parempi kuin oman ikaiset saati sitten vanhemmat. Syyna tahan siis se etten oikein koskaan tullut elaneeksi nuoruuttani sen entisen masennuksen ja yksinaisyyden takia, ja niilla omanikaisilla on niin paljon enemman elettya elamaa takana.

Hyvana esimerkkina kokemuserosta on, kuinka entinen deitti totesi viimeisilla treffeillamme "on se aika outoa etta sa olet seurustellut ekan kerran vasta tana vuonna". Hanella siis itsellaan ikaa 26 vuotta ja ne ensimmaiset suhteet joskus 16-17-vuotiaana.

Mulla siis voisi mahdollisesti olla ainakin elamankokemuksen kannalta enemman yhteista jonkun 20-21-vuotiaan kanssa kuin suurosan 23-26-vuotiaan kanssa. Ongelma vaan ettei niihin itsea sopivan verran nuorempiin tule tormattya juuri missaan muualla kuin koulussa, ja siella olevat ovat jo varattuja.

Kärsiikö muut Facebook-mustasukkaisuudesta? Jos joku tietty jätkä on juuri alkanut kaveeraamaan naispuolisen kanssa, tai kommentoidaan puolin ja toisin, alkaa heti ihan naurettavat epäilykset :D

Johtuen ehkä siitä, että yleensä itse olen kai niin flirtti ja mielikuvitus laukkaa, että lähes kaikki vastakkaista sukupuolta edustavat kaveruudet on ainakin "ehdokaslistalla".

Mikä hassuinta, en muuten ole juuri yhtään mustasukkainen ihminen!

Yllättävää, että oon nyt ihan ihastunut justiin pari kuukautta ennen kun pitäisi lähteä ulkomaille. Tutuillekin on käynyt niin, että alkaa seurustella just ennen vaihtoon lähtöä. No, eihän sitä tiedä vaikka tämäkin juttu kuivahtaisi kokoon jostain syystä ennen joulua joten ei auta muu ku antaa mennä :)) Ja ainakin teoriassa lentokoneet lentää ja sillee..

^ Kaikista miehistä en todellakaan ole mustasukkainen, mutta ehkä niistä joista olen itse kiinnostunut. Jopa aina kun eksä lisää jonkun naisen kaverikseen, täytyy heti rientää tutkimaan profiilista että minkalaisen böönan se on löytänyt Mutta lienee kai ihan oikeutettua kyylätä jos joku niistä on meidän lapsen tuleva äitipuoli
Noin niinkuin muuten en oikeastaan mustasukkainen ole, paitsi jos seurustellaan ja on aihettakin.

AfterShock kirjoitti:

Kärsiikö muut Facebook-mustasukkaisuudesta? Jos joku tietty jätkä on juuri alkanut kaveeraamaan naispuolisen kanssa, tai kommentoidaan puolin ja toisin, alkaa heti ihan naurettavat epäilykset :D

Täällä kärsitään, ja välillä ihan hävettää kun miettii kaikkee Ja juu tän kanssa ei oo syytä epäilyihin, mutta kyllä mä aina pyörähdän sen sivuilla sillontällön. Mutta empä oo kenestäkään ollu näin mustis, ehkä se on vaan hyvä merkki

Kyllä se vaan on niin ihanaa, kun saa nukkua toisen sylissä/kainalossa. <3

^ No jo vain on näin!

Me vietettiin tuossa iltaa ja mieheke lähti vielä toimistolle valmisteleen huomisia työhommia. Meinas katella, josko vielä nukkuun tulis tänne, mutta epäilenpä että tuskin enää jaksaa tulla takas. Vaikka en toki valita jos tulis :) Mutta huomenna nähdään taas kuitenki, että tällä viikolla ollaanki nähty jokaikinen päivä ja kaikki arki-illat ja yöt hää oliki täällä. Ja joulukuu lähestyy, sillon sunnuntaitki on hällä vapaita, jeejee!

^^Samaa mieltä täälläkin! Ankeeta ollut nyt parina yönä kun on joutunu tyytymään Lunan kainaloon vaikka ihan kiva sekin on

Tänään sille mun tyypille oli joku typykkä tekstaillu, ei siinä mitään kiva kun muitakin kiinnostaa, mutta prkl siitä huolimatta Toki mistäpä ne voipi tietää kuka on varattu ja kuka ei. Oli sitte sanonu että on tyttöystävän kanssa paikassa x niin neito oli laittanu jotain tyyliin, että laita viestiä joskus jos kiinnostaa tai jotain

On nuo eksät kyllä semmosia, että ne saa veren kiehumaan.. Minunkin eksä (lähemmäs 30v) löysi kyllä oikeat sanat joka tilanteeseen. Sain mm. kuulla olevani laiska vätys, joka ei saa mitään aikaan. Olin opiskelija ja hän työssäkäyvä. Usein sain kuulla siitä, miten hän ei jaksa minua enää elättää ja että voisin hankkia töitä. Toki olisin voinutkin käydä koulun ohessa töissä, mutta kuka olisi sitten hoitanut koiran ja käynyt tekemässä iltatallin tallilla, jossa hevosemme oli. Ja kuka olisi hevosta treenannut? :D Kotityöt hoidin myös lähestulkoon yksinäni ja välillä maksoin opintotuestani puolet vuokrasta ja toki ruokakulut olivat suurimmalta osin kontollani.

Koirankin tosiaan hoidin oikeastaan yksinäni, lenkitykset ja muut, vaikka yhteinen tuo olikin. Eron hetkellä eksä olisi tahtonut tuon itselleen, vaikka realistisia mahdollisuuksia hällä ei koiranpitoon työn luonteen vuoksi ollutkaan. Aikoi jopa viedä tuon mieluummin lopetettavaksi kuin antaa minulle. Lopulta sain sitten keploteltua tuon itselleni ja eipä eksää ole enää kiinnostanut tuota koiraa edes hoitoon ottaa, jos hoitopaikkaa olisin päiväksi pariksi tarvinnut tuolle. Sitten kuitenkin oltiin mustasukkaisia, kun ilmoitinkin hoitopaikan järjestyneen muualta. Argh.

Onneksi tajusin vihdoin reilun 4 vuoden yhteiselon jälkeen lähteä lätkimään. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan! On oma tupa (vaikkakin vuokra-) ja oma lupa. Arki ei ainakaan vaikeutunut yhtään, vaikka nyt saakin yksin hoitaa kaiken mahdollisen. :)

Läheisyyden kaipuu iskee kyllä joskus pahasti vasten kasvoja, mutta suurimmaksi osaksi nautin tästä sinkkuelämästä. En ole kellekään tilivelvollinen mistään ja saan päättää ihan itse omista asioistani. Ja onpahan tässä tullut eron jälkeen treffailtuakin ja siihen läheisyyden kaipuuseenkin on saatu apua. Onhan se vaan välillä tosiaan (itseäni toistaen) mukava nukkua toisen kainalossa, vaikka ihan hyvin tuon koiran kanssa viihdytään kaksistaankin.

Tanssittiin ja pussailtiin sitten johonki kuuteen asti aamulla

Mulle ei oo tapahtunu tämmöstä varmaan ikinä…. :)

Toisen vieressa nukkumisen ihanuus on alkanut jo unohtua kun eksan kanssa tuli tavattua toiseksi viimeisen kerran heinakuun alussa, ja viimeisen kerran ei enaa jaanyt yoksi koska olin jo selvittanyt haluavani pistaa poikki.

Vaikka se vakipano astuikin viela heina- ja syyskuuksi takaisin elamaani, niin ko. herra taas oli sellainen ettei jaanyt kertaakaan yoksi. Ei todella yhta ainoaa yota nukuttu yhdessa, vaikka seksisuhdetta kestikin lahes kaksi vuotta miinustettuna se 4 kk aika jonka vietin kanssa siina valissa.

Eli kylla sita valilla taas kaipaisi etta joku nukkuisi vieressa, mutta ei sita tieda kuinka kauan vakavampaa suhdetta taas joutuu odottamaan ja nain oman kokemuksen pohjalta vakipanot taas naemma tuppaavat olemaan tuollaisia etteivat jaa koskaan edes yoksi (vaikka tiedan kylla muiden ihmisten kokemuksista etta muunlaisiakin on).

Huh miten paljon ootte tässä muutaman viikon aikana ehtinyt kirjoitella kun ei oo netissä ehtinyt pyörimään uuden duunin takia! Tsemppia Kivilinnulle - kyllä se aurinko jossain vaihteessa alkaa paistaa

Mä oon ihan Tosiaan lopetin vanhan duunin ja nyt sit pyysin entistä duunikaveria ulos, kun duunipäivinä tultiin tosi hyvin juttuun. Ollaan nyt 3 kertaa nähty ja mä en muista koska olisin nauranut noin paljon. Just sellaista seuraa ettei tarvii miettii yhtään mitä sanoo tai yrittää olla parhaimmalla käytöksellä vaan voi olla ihan ittensä.
Tosiaan ekan kerran käytiin baarissa ja tultiin tänne jatkoille, seuraavan kerran käytiin lenkkeilemässä koiran kanssa ja nyt käytiin tekees juoksulenkki ja lähdettiin viihteelle ja tultiin sit tänne. Ja mulla oli koira hoidossa viikonlopun, eli ei tarvinnut siitä huolehtia.
Mä tein aamupalat aamulla ja menin käymään tupakilla, niin herra oli jo tiskaamassa - voiko tälläistä olla olemassa.
Tuo tykkää koirista - onneksi, samaten ulkoilusta joten ei oo samaa ongelmaa kun noiden muiden säätöjen kans, et voivat tulla vasta joskus 19.30 meille kun oon koiran ulkoiluttanut - kun niitä ei ois kirveelläkään varmaan saanut lenkille (vaikka hyvässä kunnossa olivatkin). Eli ollaan käyty yhdessä ensin lenkkeilee ja sit vietetty iltaa.

No, joku tässä kohta menee pieleen, oon ihan varma..

Saanko minäkin ihan vähän purkaa sydäntäni sinkkuilun osalta? Puusk. On yks tyyppi jonka kanssa juttu yks ilta johti jatkoiluun ja yöpymiseen, mitään sen kummempaa kuitenkaan tapahtumatta. No sitten herra pyyteli ulos ja tapailtiin muutama kerta kunnes kyseinen tyyppi päättää, että ois parempi että oltais ihan kavereita vaan. No mikäpä siinä. Nyt kuitenkin tätä tyyppiä näkee ihan väkisinkin säännöllisin väliajoin ja aina se keskustelu sen kanssa on yhtä tuskaa, vaikka siis luvattiin että "kavereita" ollaan(pyh, miesten kaveruus -käsitys on jotain ihan outoa). Tulee vaan tosi typerä ja pakit saanut olo, ja ei voi ku kuolata toisen perään aina ku sen näkee. Kraa. Mutta ehkäpä tämä tästä. Jos vain joskus löytys yhtä upeen näkönen ilmestys ku tuo(jos se ois ruma niin eihän tässä ois mitään ongelmaa;).

^^ Oi, tuohan kuulostaa mukavalta!

^ Kyllähän tänne mahtuu sekaan jokainen sinkku, purkamaan sydäntään tai hehkuttamaan, kaikki tunteet sallittuja! Lisäys. Piti sulle sanoa, että eiköhän tuo "ollaan kavereita" ole ikävä kyllä enimmäkseen semmoista sanahelinää, mitä ei tarkoteta :(

Tiijättekö, musta tuntuu, että se oli ihan hyvä sillon ku miehekkeeltä kyselin sitä seurustelu-asiaa. Mehän oltiin koko viime viikko yhessä, päivin öin. Ainoastaan lauantaina sille tuli työstressi ja häipy murjottaan omalle kämpälle kun ei kuulemma halunnu pilata mun iltaa mökötyksellä. Mutta eilen olin koko päivän sen mukana työreissuilla kun mun autossa on talvirenkaat ja sen ei ja koko päivä oli tosi kiva. Sitten tänä aamuna apu meni toisinpäipn ja kun mun piti viiä auto huoltoon klo 8, niin mies heräs kesken unien ja lähti mukaan ja toi mut kotiin sieltä huoltamosta. Nyt se jatko uniaan tuolla makkarissa, ois niin kyllä tehny mieli mennä pötköttään viereen, mutta menee pää itellä niin sekasin jos jatkaa unia ku kunnolla jo noussu ylös hetkeksi. Ja viime viikolla ostin yks päivä kaks pullaa kahville, niin se tokas et "ai oot ihan ostanu kaks pullaa, vähänkö söpöä ja ajattelevaista" Niin! Ja sitten kun eilen (taas) höpäjin pentujuttuja ja mietin, että miten sen pennun saan haettua kotiin ku paluumatkalle pitäis olla kuski että ite saan pitää huolta pennun matkanteosta, niin se sano, että eiköhän sitä yks vapaapäivä saaha sovittua ja käytyä mutkat (350km suuntaansa). Musta ois kyllä tosi kiva, jos se lähtis hakureissulle kaveriksi, ehkä siihen pentuun tulis vähän jotai erilaista suhdetta jos olis hakemassaki sitä.

^"like" :)