Koirat.com

^ olen samaa mieltä beauceronin kanssa.

SilverBride: Oletko jossain yksin töissä öisin? Teen kans yksin töitä esim hotellissa tai muissa paikoissa ja toisinaan pelottaa. Etenkin pimeällä.

Beauceron: Joo ymmärsin mitä tarkoitit :). Sanoinkin tälle että et voi sanoa että "i love you" vaan esim että "i like you". Sitten se alko jotain että olen parasta mitä Suomessa on tapahtunut jne.. hoh hoh.. ja edit: Niin, todellakin tiedän kyllä tän erään ihmisryhmän joka suomessakin baareissa lähestyy ja jos pari sanaa vaihdetaan niin heti ollaan rakastamassa jne. Erityisesti afrikkalaiset miehet ja tietyt "enriquet" on sellaisia, ja toki suomalaisistakin näitä löytyy. Harvemmin kuitenkaan ns . tavalliset eurooppalaiset on niin limaisia. Kamala sanoa myös näin kovin yleistäen, mutta muslimimiehet on melko kaksnaamaisia: toisaalta pitäis saada jotain mutta nainen on hirveä jos tekee mitään ilman naimisiinmenoaikeita. (ja muissakin asioissa, esim ei juoda alkoholia mutta sitten eilen oltiin juhlimassa ja dokaamassa Gaddafin kuolemaa iloiten).

Niin outoa kun on vaikea keskustella molemmille vieraalla kielellä, ja ei muutenkaan ole mitään yhteistä, ei yhteisiä tuttujakaan juuri. No, ainakin ollaan menos vissiin juoksemaan ja vaeltamaan porukalla sen kanssa tulevalla viikolla.

AfterShock kirjoitti:

Harvemmin kuitenkaan ns . tavalliset eurooppalaiset on niin limaisia.

Joo nuo minun tapaamani gigolot jotka tuota harrastaneet ovat kanssa olleet aika suurosaksi latina-amerikkalaisia. Onhan ne eurooppalaiset yleensa rehellisempia sanoissaan vaikka pelkkaa seksia haluaisivatkin. Siina yksi syy sille miksen kauheasti muista kuin eurooppalaisista perusta sopivan samankaltaisen kulttuurin ohella.

Kaverilla kylla on latinopoikaystava, ja toisella kaverilla puolilatino ja ko. herrat kylla upeita ihmisia ja ainakin sen verran mita ko. suhteita tahan asti on kestanyt myos uskollisia. Ja on sita itsekin tullut 3 mukavamman oloista latinoa deitattua, ja jokainen noista deiteista kestanyt itseasiassa jonkin verran pidempaan kuin yhdenkaan espanjalaisen kanssa.

Eli toki poikkeuksiakin on mutta periaatteessa latinot eivat innosta kun kovinkaan usein ei niista ujomman ja mukavamman oloisistakaan tieda millainen tyyppi on vastassa.

AfterShock kirjoitti:

SilverBride: Oletko jossain yksin töissä öisin? Teen kans yksin töitä esim hotellissa tai muissa paikoissa ja toisinaan pelottaa. Etenkin pimeällä.

Oon mä yksin, teoriassa, töissä. Mut on sielä sit poket ja baarimikot paikalla. Mun toi on kuitenkin aina vähän sellanen positiivissävytteinen hämmennys. Sama on jatkunu tänäänkin. Oli kiva ilta kiitosjuhlissa.

Mulla tuli eilen illalla ihan spontaani itku, kun luin kirjaa (Eat Pray Love ja olin siinä Love-osiossa) ja tajusin, etten oo ollut kenenkään kanssa yli vuoteen. Ainut kontakti mieheen on tämä taannoinen kotiin saattaminen, mutta muuten, yli vuoteen ei yhtään mitään... Voi luoja, että on itsetunto matalalla! Annoin itseni kerrankin oikein rypeä itsesäälissä.. Kuinka ruma, tyhmä, epähaluttava, asennevammainen, luotaantyöntävä ja - mainitsinko jo - ruma sitä voi nainen olla, ettei kukaan luo silmäystäkään muhun päin?

^ Et vaan ole tavannut oikeita ihmisiä. Ei kukaan ole oikeasti niin hirveä ihminen, että sen takia olisi pitkään yksin. Joskus on vaan huono tuuri ja ei välttämättä käy sellaisissa paikoissa, jossa tapaisi paljon samantyylisiä ihmisiä. Kyllä se sopiva mies vielä jossain vaiheessa kävelee vastaan

Mä voin sanoa että olipas taas viikonloppu.. Tästä A:sta en oo kuullut enään mitään, toisaalta ihan hyvä homma. B kenen kanssa kävin kahvilla oli kyllä myöskin ihan täysin eri maailmasta - datainsinöörit ei ole mun juttu, eli ne saan kyllä skipata jatkossa suoraan.
Lauantaina tuli sitten C raahattua himaan baarista suoraan josta tuli kyllä jonkinmoinen morkkis - olen siis päättänyt, että en roudaa ketään kauheessa kännissä baarista kotiin. No olin kyllä kauheessa kännissä (ja vielä kauheempi krapula!), mut se on huono tekosyy ainakin itselle.
Osoittautui kyllä ihan kivaksi mieheksi (tosin ikäeroa on 8 vuotta), ja se ois nyt keskiviikkona sit tulossa kahville ja hakemaan unohtuneita hanskojaan.. Mut otan jo valmiiksi pessimistisen asenteen - tästä ei kuitenkaan tule mitään - niin eipähän tarvii pettyä.

^^ Pakko tulla sanomaan kun oon boxun kuvia täällä nähnyt, että oot kyllä aivan totaalisen kaukana rumasta! Oikeesti sulla on vaan käynyt helkkarin huono mäihä ja kun taidat olla melkosen paljon töissä, niin vaikeuttaahan sekin jo asiaa.

Voi ei Boxu! Älä ajattele noin itestäs. Sä et missään nimessä täytä mun mielestä ruman tai luotaantyöntävän kriteerejä sen perusteella minkälaisen kuvan saan susta tän foorumin kautta. Kuten ShockWave jo mainitsikin, yksi syy tohon ptikään radiohiljaisuuteen voisi löytyä siitä, että teet tosi paljon töitä.

Mulla on monesti myös ihan epätoivoinen olo, ja ajattele, mä olen 25 enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Ihan samanlainen stressi ja ahdistus on täälläkin: miten joku ihminen vaan pystyy olemaan näin vastenmielinen, ettei kukaan edes vilkaisekaan ja jos vilkaiseekin niin mistään ei koskaan tule mitään. Kuitenkin, vaikka miten joskus tartteekin itsesäälissä rypeä, musta löytyy joskus toinenkin puoli, kun oikein sisuunnun. Psyykkaan itteeni sillä, että jos en ihan ensin tykkää ite itestäni niin miks kukaan muukaan niin tekisi. Kyllähän sitä itsekin kiinnittää huomiota sellaisiin ihmisiin, jotka on reippaasti sinut itsensä kanssa. Ei siinä tarvi olla mitään kansikuvamalli-ainesta, riittää, että on sopivan itsevarma. Ja meillä suomalaisilla on vissiinkin tapana aina vähätellä itseämme ja tekemisiämme. Nyt päätetään kaikki yhes koos, että kunnia sille kelle kunnia kuuluu. Eli jos sulla on jonkun ihmisen mielestä esim nätti hymy ni sulla on sillon nätti hymy, eikä mitään muttia. Kyllä se siitä vielä iloks muuttuu. Usko ittees, nainen!

Sinji kirjoitti:

Voi ei Boxu!
Mulla on monesti myös ihan epätoivoinen olo, ja ajattele, mä olen 25 enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa.

Itsekin seurustelin ensikerran vasta taalla ulkomailla, 22-vuotiaana. Enka omasta valinnastani, eli en siis kuulu niihin "suomimiehen vihaajiin" jotka aina toitottavat etta eivat koskaan huolisi suomalaista kun "nama ovat niin sikoja" yms.

Vaan ihan vaan siita syysta etta Suomessa tilanne tosiaan oli se etta 20-vuotiaaksi asti siella asuttuani olin kaynyt vain kahden eri tyypin kanssa treffeilla, niistakin toinen oli ensin pari vuotta vain haukkunut mua ja "kelpuuttanut" vasta viimeisen paalle meikattuna ja toinen taas oli myontynyt treffeihin vain koska oltiin tavattu netin kautta mutta osoitti treffeilla suoraan etten irl miellyttanyt sitten yhtaan.

Ja vaikka taalla mun on ollut alusta lahtien selkeasti helpompi saada deittielama kayntiin, niin ei mulla taallakaan voida sanoa olevan vipinaa, hyva jos kerran 4-5 kuukaudessa yhden deittikumppanin loydan ja silloinkin yleensa katkeaa niihin ekoihin treffeihin.

Eli joku vuodenkin seurustelemattomuus on viela pienta, olisin itseasiassa todella onnellinen jos tulisin nyt ensivuoden aikana loytamaan jotain pysyvaa. Tuo eksakin nimittain oli suoraan sanoen aika tapaus, mm. aarimmaisen taikauskoinen ja fanaattisen uskonnollinen (munkin olisi kuulemma pitanyt alkaa uskoa jumalaan ja muuta p*skaa), osittain kai siksi koska han oli itaeurooppalainen.

Itse aina valilla tulen huokaisseeksi etten taida koskaan loytaa "normaalimpaa" miesta, siis lahinna sellaista joka ei vakavissaan uskoisi mihinkaan vampyyreihin ja pelkaisi maailmanloppua yms. toisin kuin ex. Varsinkin kun tuo exahan on tahan asti ainoa varsinainen suhteeni.

Etta ei laheskaan kaikki loyda uutta suhdetta vuoden tai parinkaan kuluttua, mutta silti pitaa jaksaa uskoa tulevaisuuteen. Itsekin yritan, vaikka toisinaan tosiaan tuleekin sellainen olo etta sosiaalisten tilanteiden pelko pilaa jatkuvasti kaikki mahdollisuudet.

Mutta hassua kylla, mullekin tuli ihmeen kurja olo lukiessani juuri tuota samaa Eat Pray Lovea joskus taman vuoden alkupuolella hieman ennen eksan tapaamista. Siita kirjasta vaan tulee niin helposti kateelliseksi, jos itse sattuu olemaan sinkku.

Olipa taas viikonloppu

Ihmettelin tänään töissä, miksi hitossa olen nyt miettinyt keväisen eron aiheuttamia paskoja fiiliksiä joidenkin päivien ajan. Sitten kävi mielessä, että luultavasti pelkään kokevani niitä uudestaan, jos tää juttu kollin kanssa kosahtaisi. Tätä fiilistä kollia kohtaan ei voi oikein kuvailla miksikään ihkudaa-ihastumiseksi tai vastaavaksi. Tuumasin tossa taannoin siskolle, että tää on tervehenkisin juttu, mitä mulla koskaan on ollut, vaikkei tähän liity mitään seurustelua. Nautitaan vaan toistemme seurasta. Kolli oli just 3 yötä täällä putkeen ja mikäs olisikaan ollut mukavampi tapa herätä maanantaiaamuun kuin kollin kainalosta ja juoda aamukaffet sängyssä ennen töihin lähtöä.

Mua myös ärsyttää se, että minä tunnun olevan se osapuoli joka huomioi toista ja tekisi toisen eteen yhtä ja toista. Nytkin kun on ollut noita säätöjä niin olen vaikka sitten valvonut pitkälle yöhön viikonloppuna odottaen jos toinen soittaisi/tekstaisi voiko tulla käymään. Kuinka moni mies tekisi samoin mulle? Nolla. Oma vikakin tietysti jos valvon jonkun miehen takia, mutta tuo nyt oli yksi esimerkki.

Mulla on todella usein samanlaisia tuntemuksia kuin Boxerownerilla, melkeinpä joka päivä. Taidan olla mestari tuossa itsesäälissä rypemisessä.
Jos laihtuisin rapiat 10 kiloa, niin saataisi olla tilanne toinen. Niin ja naaman sais vaihtaa kanssa.

^Miten se sanonta menikään: maailmassa on tarpeeksi ihmisiä, jotka tulevat arvostelemaan sinua- sinun ei tule olla yksi lisää. :p

Tsemppiä kaikille, jotka epäilevät itseään ja viehätystään. En minäkään ole nähnyt yhtäkään rumilusta tuolla kc:laisten naamat- ketjussa! :)

Frosty kirjoitti:

Tsemppiä kaikille, jotka epäilevät itseään ja viehätystään. En minäkään ole nähnyt yhtäkään rumilusta tuolla kc:laisten naamat- ketjussa! :)

*komppailee*

boxu kuule, sinä olet hyvin kaunis nuori nainen ja sulla on ehkä maailman valloittavin hymy! Sinä oot välitön, ilonen ja oikein mahtavaa seuraa. Luulisin kanssa, että sun älytön työtahti on nyt ollu se este miesten tapaamiselle.

Ja weebl myös, kuvien perusteella sinäki olet kaukana rumasta, että höpsis sanon tuommoisille puheille! :) Toki tiedän, että itse näkee peilistä usein ihan muuta kuin muut, mutta silti.

Sinji, minä oon sua kolme vuotta vanhempi, enkä ole koskaan vielä seurustellu...

Pistetään nyt miehen kommentti kanssa että ei tuolta omat naamat langasta kyllä löydy ku nättejä..

Mä olen 25 ja olen seurustellut kerran, sen lisäksi ei mitään vakavampaa tai edes semi-vakavaa ole ollut.

Miksi ei ihmiset voi ilmoittaa seurustelevansa, tai edes pitää tyyppiä kädestä kiinni jos ovat parisuhteessa. Mistä sitä voi muuten tietää onko väki vain hyvää kaveria keskenään vai enemmän.

^ Pitäs olla jotkut globaalit sinkku ja parisuhteessa rannekkeet Toi on kyl totta, eipä ihmisistä oikeesti tiedä seurusteleeko ne vai ei.

Mulla on ahdistus Ollut tosi kiva viikko, mut nyt alkoi jotenkin taas jälleen kerran miesasiat ahdistaa.. Blaah.

Minäkin luulin, että olisin valmis taas deittailemaan, mutta jotenkin sitten jos joku kiinnostuu minusta olen vaan, että plääh haluan olla yksin. Missä kiva sinkkuelämä? Missä deittailu? Missä kihertävä tunne mahassa? Plääh liityn kohta lestadiolaisiin tai postimyynvaimo- listalle

Se on muuten jännä, kun toisaalta ois kivaa kun ois joku ja saisi olla ihastunut ja suhun oltaisiin ihastuneita, mutta sitten samalla kuitenkin jollain tapaa ajattelee että onneksi ei ole ketään.