Koirat.com

saf: Tuttu tunne! ihmiset on lopulta rasittavia vikoineen :D..

Nyt esim tää mun vaihtarisuutelija jutteli mun kans pari tuntia netis ja oli ihan mukavaa ja veikkaan et se ois kiinnostunu ainakin vähän. Mutta mua vähän ahistaa jo valmiiksi sen luonne, vaikka ennen olisin rakastunu juuri tuollaiseen luonteeseen. Tai mitä siitä luonteesta tietää kun ei toista tunne yhtään ja vieraalla kielellä yrittää jotain jutella.

Nyt olen tän puolen vuoden yksinasumisen aikana kai karaistunut aika lailla ja erakoitunut, mutta kai se vois olla kiva jakaa tää elämä ja asuminen jonkun kanssa. Mutta toki siihen pitää olla valmis ja todella rakastunut. Ehkä se tässä ahistaakin, että jos ajattelee menevänsä treffeille, niin näkee heti sen asumassa täällä. Eihän treffit tai deittailu tai muukaan vielä tarkoita yhteenmuuttoa tai ikuisuutta yhdessä. Mutta haluan kyllä, että se on sitten se oikea kun jotain vakavaa alkaa tapahtua.

No joo, olipas taas täälläkin kahvittelut. Aika varautunutta ja muutenkin jotenkin kummaa.. Eli tuskinpa tuo ottaa yhteyttä uusiksi.

Pah, mä kohta heivaan noi hevimiehet johonkin, kun tuntuu et ne kaikki on jotenkin kauheen etäisiä / erakoita tai muuten vaan outoja. Mä tykkäisin jostain pitkätukkaisesta, mut näillä kokemuksilla niin Toisella oli ihan kummat jutut (datainsinööri), ja sit tää toinen oli vaan kauheen etäinen ja jotenkin vaisu tänään (sähköinsinööri). Ja sit tää yks millä oli taas ihan eri kiinnostuksen kohteet ja liian syvälliset keskustelut (joku tietokonetyyppi).
Mistä mä löydän perusduunarin, joka ymmärtäis autojen päälle jotain ja kattois semmosta perus äijätoimintaa eikä mitään kummallisia draamoja josta kukaan ei ymmärrä mitään.

Voih, miksi miehien pitää saada edetä aina niin kamalan nopeasti ? En ees tarkota siinä mielessä vaan ihan yleisestikin. Sain tässä kuulla yheltä älyttömän kivalta tyypiltä että se tyksii musta ja mäkin näytin vähän niinkuin vihreää valoa siihen suuntaan. No, nyt se sitten haluaisi jo viettää mun kanssa ihan koko viikonlopun... huoh. Ähhh. Multa meni edellinen juttu poikki melko vasta ja jotenkin en oo vielä ehkä ihan valmis näin nopeesti viettämään kenenkään kanssa NOIN tiivisti aikaa. Mä tykkäisin aina jatkaa sitä semmosta harmitonta alkukihistelyä vähän pitempään..mutta toisaalta tuo on kyllä semmonen tyyppi että en haluaisi todellakaan pilata tätä juttua sen kanssa ! noh, pitää toivoa että se ymmärtää...

^ Tuo on kyllä harmittavaa, jos halutaan edetä eri tahtia. Minä itse todennäköisesti olisin se joka olisi kiristämässä sitä tahtia. Jos kyse on siis siitä oikeasta ihmisestä.

Se on tosiaan jännä miten toisaalta tekisi mieli viettää villiä sinkkuelämää, mutta mä en halua edes sitä hetken huumaa ihmisen kanssa joka ei nappaa tai kiinnosta. Eli käytännössä joko foldaan ensi kättelyssä tai sitten olen all in . Mulle on yleensä alusta asti tosi selvää jos joku on kiinnostava tai sitten ei. Ja en kiinnostu kuin niistä joiden kanssa voisin kuvitella alkavani oikeeseen parisuhteeseen.

Mulla oli lauantaina synttärit ja ehkä-ihastuksen ehkä-tyttöystävä kysyi paljonko täytän, sanoin 25 johon ehkä-tyttis kommentoi ehkä-ihastukselle että melkoisia lapsia siellä teillä töissä. Oli varmaan vaan kateellinen

^ Se on kyllä tosiaanki harmittavaa ja sitten kun mulla on paha tapa aina ruveta jänishousuksi heti kun jotain oikeasti voisi tapahtua. Mutta tuo tyyppi on ollu kyllä ihan mahtava ja se ainakin on kiinnostunut musta myös ihmisenä, joten eipä se kai auta kun rohkaistua ja jättää tämä alkuhipistely ja säätäminen vähän vähemmälle tällä kertaa, hui

Mulla taitaa olla huomenna treffit

Laitoin sitä varten jo saunan päälle että aloitan kauneusoperaatiot yms.. Harmi että huomen on tosi rankka duunipäivä tiedossa ja koirien lenkitys ennen tätä.. Tosin katotaan leffaa hänen lupauksen mukaan. Ja kyseessähän on siis tämä viikonlopun suutelijasankari.

ShockWave kirjoitti:

No joo, olipas taas täälläkin kahvittelut. Aika varautunutta ja muutenkin jotenkin kummaa.. Eli tuskinpa tuo ottaa yhteyttä uusiksi.

Voi kuule, meijjän ekat "treffit" oli jotain niin kamalaa, että olin ihan varma ettei se mua enää haluu nähdä, mutta niimpä tuo viestiä laitto jonkun ajan päästä lähdöstään että kutsunko toistekki kahville Tai siis ei kamalaa, mutta kuitenkin. Kauheesti jännitti ja oli vaivaantunu olo kun ei tienny mitä sitä oikeen juttelis tai mitenpäin olis.

Pannda kirjoitti:

Voih, miksi miehien pitää saada edetä aina niin kamalan nopeasti ?

Samaa oon ihmetelly itekki. Tän nykyisen kanssa ei oo ollu mitään ongelmaa, mutta esim kaks edellistä pitempää puolenvuoden suhdetta mitä oli niin ei menny kauaa kun molemmat ehdotteli jo ihan tosissaan yhteenmuuttoa. Toinen oli melkeen jo taloo ostamassa..

On se kumma kun yksinäisyyden iskiessä tulee ikävä eksiä, vaikka ei heitä kohtaan tunteita enää ole ollut aikoihin.

^Hahaa, komppailen! Nyt vaan järkeä päähän ja sydän lukituksi vähäksi aikaa. Itsehän tosin laitoin äsken kaveripyynnön "eksälle" facebookissa. En kyllä haluaisi tietää oikeasti, jos sillä on jotain juttua jonkun kanssa..

Eniveis, kävin tänään treffeillä..Plääh. En usko, että näemme uudestaan. Ei vaan ollut kipinöitä, ne ovat niin tärkeitä! Hassua, että olen deittaillut vain kolme vuotta, mutta silti olen ihan lopen kyllästynyt, enkä jaksaisi käydä enää yksilläkään treffeillä. "Where is he?!"(Sinkkuelämää) Ehkä ensiksi pitää aloittaa tästä epätoivon poistamisesta.. :D

Jospa minäkin nyt rantaudun tähän ketjuun, kun sinkkuna ollaan tässä oltu iät ja ajat.
Mulla myös kokemuksia tuosta että mies haluaa edetä paljon nopeammin kuin minä ja siinäpä ne suurimmat ongelmat ovat juuri olleetkin.

Lämpenen hitaasti, sekä tunteiltani että muutoinkin.

Mun mielestä hitaasti eteneminen on aivan ihanaa, oppia tuntemaan toinen vähä vähältä ja löytää uusia puolia. Toisin sanoen tykkään siitä, että jonkun aikaa tehdään yhdessä juttuja ja jutellaan ihan kuin oltais vaan kavereita ja sitten jos juttu luistaa niin sitten alkais vähitellen syvenemään. Tottakai jos ihastun johonkuhun niin kokoajan taustalla toivon että tästä kehteytyis jotain, mutta ei mulla silti ole mihinkään kiire. Enkä nyt tarkota että kuukausikaupalla pitäs olla vaan ystävälinjalla mutta joillekin näemmä on jo liikaa jos ei vaikka parin viikon sisällä ala peiton alla tapahtua. Tai jos ei heti olla julistamassa julkisesti että hei meillä on suhde.

Mua on yritetty iskeä kahdesti nyt n. vuoden sisällä, valitettavasti kummatkin sellaisia että ei kiinnosta millaan tavalla. Kohtuu komeita molemmat mutta ei mitään yhteistä meikän kanssa ja kummankaan luonne ei miellytä, ei edes niinkään vähää että kokeilis tutustua enemmän. Jos ei sytytä niin ei. Itse olen tänä aikana puolestaan ihastunut kerran, mutta siitä nyt ei kyllä tule mitään kun näen sitä niin harvoin yksillä luennoilla jotka muutenkin loppuu joulun jälkeen. Ollaan juteltu vaan muutamia lauseita ennen tunteja ja koska me ei tosiaan nähdä ikinä missään muualla eikä meillä ole yhteisiä tuttuja tai mitään muuta yhteistä.. niin joo'o. Eipä mulla olis ikinä pokkaa kysyä että lähetkö vaikka kahville. Joten ihkuttelen sitä vaan aina salaa niillä luennoilla. Jännää muuten miten pelkkä ihastuminen voi piristää niin kummasti vaikka tietääkin että sille tasolle se jää. Siitä on tosi pitkä aika kun oon kehenkään iskeny silmiä ees puoliläpällä.. niin nyt on niin kivaa pitkästä aikaa kun on ees joku jonka näkeminen saa sen typerän hymyn naamalle ja pään leijumaan pilvissä. En käsitä miten se voi vaan olla niin söpön ja sympaattisen oloinen vaikka en tunne ko tyyppiä lainkaan. Ne päivät on ihan ehottomasti lemppareita kun on sitä tiettyä kurssia. Hihi. Ihana teinityttö olo. Sillä on kyllä varmaan jo joku, kun on aika herkun näkönenkin kaiken lisäksi.

Nuria: Kyllä pitäisi uskaltaa!! Mieti, mitä voit hävitä?? Mutta tiedän, tosi tosi vaikeaa se on.Ehkä tämä tyyppi on ajatellut ihan samoin, ei niitä kemioita yleensä ihan kuvittele päässään vaan se on molemminpuolista :)

Eiliset treffit oli ihan kivat, mutta jätkä paljastui melkoiseksi tosikoksi. En usko että se pärjäis mun boheemissa ja koirankarvaisessa elämässä :D.. Lisäksi se oli taas melkein heti että "Can I kiss you?" ja musta tuo kysyminen vie kaiken romantiikan!!! Ja sit en tiiä oisko se kuitenkin halunnu myös enemmän kuin pusuttelua, sanoi että ei, mutta teot meinas mennä vähän siihen suuntaan. Eli myös meikä on näitä hitaasti lämpeäviä. Vois olla siis ihan kiva tyyppi mutta nyt ei vielä tunnu sydämessä miltään.

Sen sijaan yhä, aina kun ajattelenkin tai näen tämän yhden vanhan säätösekoilujutun, sydän skippaa pari lyöntiä ja puna nousee poskille. Siitä huolimatta, että hän kohteli tosiaan kuin vanhoja sukkia. Pelkään että kaikki on yhtä suurta väärin ymmärrystä sen suhteen. Mutta niin kauan kuin tämä sykähdyttää mua niin paljon, ei mistään muistakaan jutuista varmaan voi tulla mitään.

pannda kirjoitti:

Voih, miksi miehien pitää saada edetä aina niin kamalan nopeasti ? En ees tarkota siinä mielessä vaan ihan yleisestikin. Sain tässä kuulla yheltä älyttömän kivalta tyypiltä että se tyksii musta ja mäkin näytin vähän niinkuin vihreää valoa siihen suuntaan. No, nyt se sitten haluaisi jo viettää mun kanssa ihan koko viikonlopun... huoh. Ähhh. Multa meni edellinen juttu poikki melko vasta ja jotenkin en oo vielä ehkä ihan valmis näin nopeesti viettämään kenenkään kanssa NOIN tiivisti aikaa. Mä tykkäisin aina jatkaa sitä semmosta harmitonta alkukihistelyä vähän pitempään..mutta toisaalta tuo on kyllä semmonen tyyppi että en haluaisi todellakaan pilata tätä juttua sen kanssa ! noh, pitää toivoa että se ymmärtää...

Mulla kans tapahtui vähän silleen että tapasin baarissa yhden miehen heti samana päivänä kun olin eronnut mun 2-vuotisesta suhteesta ..no vaihdettiin sitten numeroita mutta se oli AHDISTAVAA kun se halusi nähdä mua melkein joka päivä.Ja en ollut todellakaan eron jälkeen valmis mihinkään vakaavaan olisin halunnut ehkä KORKEINTAAN yhden kerran viikossa nähdä. No tapailin tota sitten ei niin vakavasti noin kolme-nelisen kuukautta ja sitten sen jälkeen jätin tuon tyypin ja tapasin mun nykyisen kanssa kun kolahti enemmän .Olin siis aikasemminkin nähnyt mun nykyisen melkein heti kun erosin mutta säädin ton yden toisen kanssa jotain vaikka oikeasti olisin halunnut olla täysin sinkku!! Eli päätin siis vielä tavata uudelleen ton mun nykyisen ja siitä se sitten lähti ja ollaan oltu n. 4 vuotta yhdessä ;)

Onkohan tällä ketjulla joku psykologinen merkitys kun heti tänne kirjoittelun jälkeen alkoi tapahtua. Kesken tunnelmien lämpenemisen mies kuitenkin ilmoittaa että "tavallaan seurustelee". Mitä ihmettä se tavallaan seurustelu on. Kovasti kiinnostus puheiden perusteella tuntui olevan molemminpuolista mutta itsellä ei antanut moraali periksi. Puheet oli pehmoiset mutta luotto juttujen aitouteen meni kyllä.

Mikä näitä miehiä oikein vaivaa? Mistä tunnistaa pelurin ja tosissaan olevan?

Peluri ei jaksa hyvin pitkään vokotella, muuta tunnistus tapaa en tiedä Joskus pari vuotta sitten yks tyyppi mua vokotteli, oli pari kertaa yötäki, mutta en "antanu". No sitteppä ei enää jaksanu ja jätti asian siihen. Nykysin ollaan kavereita ja jaksaa mua aina nunnaks haukkuu Mukava tyyppi mutta itekki jo alussa sano ettei oo muuta vailla ku seksiä enkä sitä niin tosissaan ottanu sillon.

Yääh ja mää tahtoisin jo että vois alkaa kutsuun J:tä poikaystäväksi, mutta kun eilen ku kerroin, että mun hyvä ystävä oli kyselly että millon tullaan J:n kanssa kylään ja se meni jotenki vaikeeksi, niin turha alkaa kyseleen vielä mitään tuommosia seurustelujuttuja. Totesin kyllä sitten, että olin kaverillekki sanonu, että katellaan jonku viikon päästä, niin J:ki totes, että joo. Musta on hassua, että se on ite tahtonu nähä mun vanhemmat, mutta kaverin näkeminen aiheutti tuommosen reaktion. Luulis olevan just toisinpäin?

Viimeseen kahteen viikkoon ei olla nähty ku kahesti ohimennen, kummallaki on ollu niin kiireitä. Eilen se sitten tuli tänne vähän jotai turhaa kinattiin illalla, mutta ei onneksi mitään isompaa, kumpiki oli vaan niin väsyneitä. Mutta oli kuiteski kiva ilta ja tää päivä, kunnes J:n piti lähtä hoitaan pari päivystyshommaa. Toivottavasti niitä ei tuu enempää ja saahaan viettää kiva ilta yhessä. J:llä on tänään synttärit ja annoin sille aamulla lahjaksi ite tekemät villasukat ja nyt pitäis tehä täytekakku joka oli sen oma lahjatoivomus. Harmittaa kun en eilen jo ehtiny tehä pohjaa ja täytettä valmiiksi, ois ollu parempi niin, mutta olin yksinkertasesti niin väsyny.

Tuohon peluri-hommaan komppaan Niitä, että eiköhän sen tunnista parhaiten, että vokottelee kovin innostuneesti ja ois halukas pian eteneen seksiin, mutta muullon ei kuulu mitään ja yhteydenpito loppuu pian. En arvostele yhtään jos seksiä harrastetaanki vaikka jo ekoillaki treffeillä, mutta jos se on aina sitä ja muullon ei kuulu eikä muuta tehä yhdessä, niin alkas epäilyttään..

AfterShock kirjoitti:

Nuria: Kyllä pitäisi uskaltaa!! Mieti, mitä voit hävitä?? Mutta tiedän, tosi tosi vaikeaa se on.Ehkä tämä tyyppi on ajatellut ihan samoin, ei niitä kemioita yleensä ihan kuvittele päässään vaan se on molemminpuolista :)

Totta, totta. Kyllä mä vähän flirttiä uskallan lisätä, enemmän hymyilyä ja pidempiä katseita ko tyyppiin. Oliskin niin mahtavaa että tunne ois molemminpuolinen, se on jotain mistä näen tällä hetkellä päiväunia. Hihiii. Onneksi on vielä monta luentoa eessä. Tosaalta se on kyllä ehkä vähän liiankin fiinin ja hyvännäkönen, kun itse en kuitenkaan vaan ole sellasta tyyppiä joka jaksais aina hirveästi laittaa itseään joka päivä niin sitä tuntis sitten itteään aina rumaks jos alkais sellasen kanssa kulkea.

Mutta katsellaan.

Äh!

Miksi järkevät ja mukavat miehet ei nyt kiinnosta yhtään? Sitten ajatukset roikkuu vaan tässä idiootissa jonka eilen näin pilvipäissään (!!!) heiluvan. Ei se siinä kunnossa kyllä ollut yhtään ihana. Kun saisi sen fressinä omana itsenään.

Ei vaan sydän sykähdä muista. En tiiä mikä vitsi siinäkin sitte on. Ei tuommoinen epäluotettava henkilö vois ikinä olla tosissaan otettava. Esimerkiksi jos joutuu onnettomuuteen ja päivystykseen ja onkin siellä pilvipäissään, mitäs sitten? Ja entä jos minä tarvitsisin apua teoreettisessa ajatuksessa että asuttais yhdessä yms, niin toinen oliskin pilvessä?

Tää mun "can i kiss you" on laitellu jotain tekstareita ja se otti kai homman nyt liian vakavasti. Eilen tapasin taas uusia kivoja tyyppejä roppakaupalla, siis ihan kavereina ja sillee :)

Ääh antaa olla :/

AfterShock kirjoitti:

Äh!
Miksi järkevät ja mukavat miehet ei nyt kiinnosta yhtään?

Samaa pohdin minäkin.. Semmoiset potentiaaliset, joiden kanssa voisikin tulla jotain, ei kiinnosta sitten pätkääkään. Tai ehkä just ja just sen aikaa, kun taas sitten joku todella järjetön tapaus vihjailee edes pikkusen siihen suuntaan, niin sitten sitä unohtaa kaikki järkevät viritykset ihan totaalisesti.

Tämä yks heppu kävi muutamaan otteeseen kahvilla keväällä ja ennen tänne Ouluun muuttoani oltiin paljonkin yhteyksissä ja käsitin, että sekin odotti mun tänne muuttoa. Sen jälkeen onkin ollut aika hiljaista lukuunottamatta noita muutamia kahvitteluja ja yhtä baarireissua. Toki olin silloin vielä parisuhteessa itse.. Nooh, nyt sitten kesän hiljaiselon jälkeen tyyppi "kutsuu epäsuorasti" luokseen kahville ja vihjailee muutakin. ARGH. Minä kun ehdin jo kauan sitten luopua toivosta, kun herraa ei kerta kiinnosta. Voi miksi, voi miksi miehet on niin vaikeita?!

Deittipalstallekin laitoin ilmoituksen ja sieltä kautta moni ihan kiinnostava tyyppi onkin ottanut yhteyttä, vaan tottakai ne unohtuu, kun Prinssi saapuu taas kehiin.... :P

Aloin miettimään, miten voikaan asiat mennä ihmisillä eri tavoilla näissäkin asioissa.

Samanikäinen hyvä ystäväni on nyt ensimmäisen poikaystävänsä kanssa, he alkoivat seurustella keväällä 2010, kesällä menivät kihloihin ja muuttivat yhteen, ja nyt näillä näppäimillä heille syntyy vauva. Kaverilla siis mennyt heti ekan kanssa putkeen.

Itselläni taas... Pelimiehiä joihin olen ihastunut sokeasti, pari kuukautta kestäneitä sutinoita ja muutama lyhyt seurustelusuhde. Lukuisia sydänsuruja... Jotenkin tuntuu nololta aina kertoa hänelle pieleen menneistä miesjutuista, kun hänellä itsellään menee niin hyvin eikä hänellä ole sydänsuruista kokemusta.

Kuulostipa katkeralta tilitykseltä, vaikka en niin tarkoittanutkaan. Tottakai olen iloinen heidän ja hänen puolestaan, mutta myönnän että ehkä pientä kateutta on ilmassa...