Koirat.com

Mä olen kyllä samoilla linjoilla Kadaverin kanssa. Olen kyllä sitä mieltä, että lapsi joutui hyökkäyksen kohteeksi nimenomaan äitinsä varomattomuuden vuoksi, mutta juuri tuo sydän magikin toteamuksen perässä saa koiran reaktion vaikuttamaan jotenkin oikeutetulta urotyöltä. Sävyerostahan tässä tietenkin on kyse, ja asian voi tulkita monella eri tavalla. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että aikuisen koiran ei kuulu purra pikkulapsia. Epäsosiaalisia ja arvaamattomia koiria kuitenkin on ja niillä on oikeus olla olemassa, kunhan omistaja tiedostaa ongelman ja toimii sen mukaan. Tässä tapauksessa koira oli kytkettynä, ja jos omistaja on vielä varoittanutkin äitiä koiran aggressiivisuudesta, on syy yksinomaan lapsen äidissä kun päästi lapsensa koirien luokse.
Lisäksi minusta on kummallista, että lehtijutussa äiti esittää omistajan toteamuksen vakuutuksesta huonossa valossa, tai näin sen ainakin käsitin. Se on minusta vastuunottamista, että tilanteessa omistaja on kertonut vakuutuksesta, joka korvaa mahdolliset vahingot.

Olin aikoinaan Sagan kanssa junassa matkalla pohjoiseen, kun viereisestä vaunusta tuli nainen about vuoden ikäisen lapsen kanssa. Kysyivät kyllä saako koiraa silittää, ja saihan sitä. Lapsi könysi lattialla Sagan vieressä, mutta nainen palasi omaan vaunuunsa jättäen lapsen meidän kanssa. Aluksi lapsi silitteli oikein nätisti, mutta pyrki sitten kiipeilemään Sagan päällä ja sorkki sen tassuja kielloistani huolimatta. Nostin lapsen useita kertoja Sagan päältä pois, ja lopulta sain pitää lasta kiinni ettei kajoaisi koiraan. Ilmeisesti vieraaseen koiraan luotettiin niin vahvasti, että lapsi jätettiin yksin sitä lämimään. Kysyivät sentään lupaa ensin, mutta minusta on väärin jättää vastuu kokonaan koiran omistajalle, ja painua itse juomaan kahvia toiseen vaunuun.

Minä taas mietin, että mikä mahdollisesti laukaisi käytöksen ja tulin tulokseen, että koiralla täytyy olla paha vika korvien välissä. Koira hyökkää tuommoisessa tilanteessa vain puolustaakseen itseään vaaralta/ uhkalta, mutta miten koira voi edes vahingossa tulkita pienen lapsen vaaralliseksi. Eteeni ei vielä ole sattunut yhtään koiraa, joka kokisi lapsen uhkaavana tekijänä - lapsi saa ottaa koiralta lelun tai ruoan yleensä useammin kuin aikuinen, lapsi saa könytä koiran päällä, mutta aikuinen ei, vieraatkin koirat tervehtivät lapsia ja hyväksyvät ne, vaikkeivat olisikaan lapsiin tottuneet, paremmin kuin aikuiset jne. Se näkee myös puolustuskäyttäytymisessä, jossa koira huomattavasti kiihkeämmin suojelee oman perheen lapsia kuin aikuisia, koska se kokee, että lapsi tarvitsee (heikkoutensa, pienuutensa, ikänsä vuoksi) jatkuvaa välitöntä suojelua.
Tasapainoinen ja terve koira kyllä kestää useammat elämänkolhut ja lapsetkin, eivätkä tee asioista erikoisempaa numeroa.

Ihmettelen...

Jos oma koirani purisi lasta, myös jotakin muuta, tuosta noin vain, minun valvontani alla - vaikkei minulla kovin väkivaltaisia ajatuksia koiria kohtaan olekaan, silloin henkilökohtaisesti takoisin koiran kalloon, että nyt meni överiksi ja pahasti.
Meillä ei myöskään äyskäröidä vieraille, kun olen itse paikalla - ei vaikka ne kuinka ryskisivät pihalla ja huutaisivat, niille ei rähistä, ellen erikseen koiralle sellaisia ohjeita anna.

Meillä koira kyllä pelkää lapsia, jopa niin, että juoksee pakoon. Sama pentukoirien kanssa. Ovat liian äkkinäisiä liikkeissään meidän sessen mielestä.

^^Meillä myös koira murisi (toisinaan vieläkin) luistaan lapsille, jos ne vain juoksivatkin ohi. Meille aikuisille ei sitä tehnyt kuin ihan parina ensimmäisenä päivänä kun meille saapui.
Välillä koira murahtelee (toki tämäkin huomattavasti lievempi asia kuin lehdessä, eli ei "käy päälle") jos lapset liian kovakouraisesti sen päällä hyppivät, mutta me aikuiset puolestaan saadaan riepotella sen kanssa niin paljon kuin sielu sietää; ja koira tulee sitä itse myös kerjäämään. Lapsilta ei sitä aina hyväksy.

Lapsiperheestä koira myös tullut, kasvanut yhdessä vauvasta saakka.

Nyt onneksi nuo muksut jättäneet koiraa rauhaan, ja oppineet käsittelemään asiallisemmin.

Niinpä samaa just mietein että jos se koira pelkää lapsia ja sen takia puolustautui ku ei voinut paetakkaan ....kiinni ku oli.

Luulisi nyt ajatus juoksevan sen verran, että jos koira on oppinut jotakin pelkäämään, se myös pelkää sitä, kuten piiska tai muu, jolla koiraa tupataan oikaista.
Itse vain sain sen käsityksen, että mistään tälläisestä ei ollut kyse vaan siitä, että koiralla vaan yhtäkkiä paloi hihat.
Murahtaahan meilläkin koira/ koirat, jos niiden päällä hypitään tai lapset niitä riepottelevat ja hakkaavat leluilla. Samalla tavalla koira osaa murahtaa minullekin, jos esimerkiksi joudun koiraa pitämään kiinni korva tippojen laiton aikana - meillä tuo korvapunkki vaivaa jatkuvasti. Murina ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita aggressiota vaan murina tarkoittaa yleisesti sitä, ettei koira ole tyytyväinen tilaansa tai haluaa etäisyyttä tai ei ole varma mitä tuleman pitää ja ilmoittaa tästä murinalla - tässä tapauksessa epävarmuus.

volkodav kirjoitti:

Murina ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita aggressiota vaan murina tarkoittaa yleisesti sitä, ettei koira ole tyytyväinen tilaansa tai haluaa etäisyyttä tai ei ole varma mitä tuleman pitää ja ilmoittaa tästä murinalla - tässä tapauksessa epävarmuus.

No juu, aivan

Kyllä meidän koira jos kytkettynä pihalla (esim.kaupan edessä) ja joku vieras menee lähelle, enkä minä paikalla, murahtaa varoitukseksi "älä tule". Ja jos joku älykääpiö menee, voisinpa olla 100%varma että nappaa kiinni. Tara saattaa toiselle koiralle murahtaa jos makoilee väsyneenä ja varoittaa, jos toinen koira ei usko ja menee silti, nousee Tara jo ylös ja ärähtää kovemmin. Kyllä minä ainakin sitä murinaa pidän varoituksena, enkä jättäisi sitä asiaa huomioimatta. Jos lapselle murahtaa, komennan koiraa ja vien pois lapsen luota, en minä odottaisi ja katsoisi mitä tapahtuu, onko varoitus, näyttääkö että on epävarma yms..

magik kirjoitti:

Niinpä samaa just mietein että jos se koira pelkää lapsia ja sen takia puolustautui ku ei voinut paetakkaan ....kiinni ku oli.

Mut eiks tuolla joku sanonut, että jossakin jutussa oli lukenut, et se tempoi pantansa rikki, eikä siis ollut kiinni..

Pittbull hyökännyt neljästi
Koko juttukin on hanurista, mutta kommenteissa "Koirarodun voisi poistaa maailmasta, kiitos" laittaa vihaksi. Onhan se joo toki rodun vika, et niillä on tuollaisia omistajia..

"Luulisi nyt ajatus juoksevan sen verran, että jos koira on oppinut jotakin pelkäämään, se myös pelkää sitä, kuten piiska tai muu, jolla koiraa tupataan oikaista."

No jos oletetaan, että koira pelkää lapsia, niin eikös silloin ole myös todennäköistä, että se kokee lapsen uhaksi? Ja koirat saattavat reagoida siihen uhatuksi tulemisen tunteeseen eri tavoin, meidän puudeli lähtee pakoon, joku toinen saattaa käydä kiinni.

Todellisuudessahan kukaan meistä ei voi tietää, millainen tilanne on OIKEASTI ollut, joten en kyllä lähtisi koiraa kuitenkaan automaattisesti luonnevikaiseksi haukkumaan.

Kyllä sanottiin ja että koira olisi ilmeisesti hyökännyt, kun lapsi olisi jo poistunut koiran luota eli koira olisi hyökännyt takakäteen kimppuun päästessään irti

Ja innolla odottelen, milloinkohan mahtaa tulla järjestys noihin pittbull hyökkäyksiin.

Näissä kommenteissa menevät vähän puurot ja vellit sekaisin. Kerrataanpa vielä.

Rivitalon autokatoksessa oli kaksi koiraa, uros ja narttu. Omistajat tiesivät uroksen vihaiseksi. Tästä he olivat oman väittämänsä mukaan äitiä ja poikaa varoittaneet, minkä puolestaan kieltää hyökkäyksen kohteeksi joutuneen lapsen äiti. Uros ja narttu olivat erilleen kytkettyjä, koska nartulla oli kiima.

Narttu oli ystävällinen ja kiltti. Tätä koiraa lapsi oli mennyt tervehtimään. Kun lapsen äiti oli todennut koiran kiltiksi, hän oli sallinut lapsen lähestyä koiraa ja mennyt myös itse paijaamaan koiraa. Uros oli tapahtumien ulkopuolella, eivätkä poika ja hänen äitinsä olleet siihen minkäänlaisessa kosketuksessa. Narttu sen sijaan oli heiluttanut häntäänsä ja nuollut lapsen kasvoja. Tämän tervehtimissession jälkeen äiti ja poika olivat lähteneet paikalta. Muutaman metrin päässä poika oli äkkiä ollut selällään maassa uroskoira päällään ja pojan naamassa kiinni. Lapsen äiti oli repinyt koiran irti. Äitiä kohtaan koira ei osoittanut vihaisuuden merkkejä.

Todettiin, että koira oli irroittautunut pannasta, minun käsitykseni mukaan vetämällä päänsä sen läpi. Koiran omistajan teorian mukaan uros oli varjellut kiimassa ollutta narttua, ja siksi lähtenyt jälkikäteen "kouluttamaan" narttuun koskenutta lasta. Tämä on vain omistajan oletus. Koira olisi voinut hyökätä lapsen kimppuun vain tämän "ärsyttävyyden" vuoksi, ilman lapsen kontaktia näihin koiriin. Uroshan kävi kierroksilla jo nartun kiiman vuoksi. Taannoin eräs staffiuros tappoi perheen lapsen, kun se oli perheen narttukoirien kiiman vuoksi eristetty lapsen (!?) huoneeseen.

Mitä koiran vakuutukseen tulee, niin se ei todennäköisesti tule asiaan osalliseksi, koska: 1) omistajat olivat tienneet koiran ihmisille vihaiseksi 2) omistajat eivät olleet tehneet riittäviä turvatoimia suojellakseen sivullisia vihaiseksi tietämältään koiralta.

Taloyhtiön tontti on yksi yhtenäinen kiinteistö, joten siinä toteutetaan sääntöä, jonka mukaan kytketty koira on siten sijoitettava, ettei tavanomaista kulkureittiä käyttävä tontille tulija joudu yllättäen, epähuomiossa tai ymmärtämättömyyttään kytkettynä olevan koiran alueelle. Mitkään "varokaa vihaista koiraa" -tyyppiset varoituskyltit eivät poista tai vähennä koiranomistajan vastuuta.

Tapahtumakuvauksesta ei käy ilmi miten äidin ja lapsen kyläilypaikka kyseisessä rivitalossa sijoittuu suhteessa siihen autokatokseen, jossa koiria pidettiin. Joissakin tapauksissa kulkutie kulkee tällaisten autokatosten ohitse. Siksi on mahdollista, että tontilla kulkijat säännönmukaisesti joutuvat riskialueelle.

Kyseisessä tapauksessa lapsi ei tosin päätynyt uhriksi sen vuoksi, että olisi joutunut vihaisen koiran alueelle, vaan siksi, että vihaisen koiran kytkemisvehkeet eivät olleet luotettavat. Tällaisen koiran ainoa luotettava ja siten hyväksyttävä sijoitustapa kyseisissä oloissa on tarha.

Aijaa selwä=D no ite en ota tähän enempää kantaa kun en ole ollut edes paikalla näkemässä tapahtumaa.

Häiden jännitys liikaa poliisikoiralle?
Voi toista..

muoks. Raiskaus Suomessa 2v5kk
Raiskaus jenkkilässä (istunut syyttömänäkin 25v)
Jaa mitennii pitäs rangaistuksia kiristää..

^Nuo suomen rangaistukset on kyllä aivan naurettavia. Jenkit on muuten miun mielestä typeriä mutta nuo rangaistukset on sitä luokkaa mitä pitääkin.

^^No hohhoh, jopa tulikin kova tuomio. Jooh, eihän tähän osaa muuta sanoa ku, että aina ei mene nallekarkit tasan Suomessa.

Ehkä tuo 25 vuotta on jo vähän liikaakiin(?), mutta pikkaisen parempi kuin kaksi vuotta sentään...

Aberkios kirjoitti:

Taannoin eräs staffiuros tappoi perheen lapsen, kun se oli perheen narttukoirien kiiman vuoksi eristetty lapsen (!?) huoneeseen..

Saisko tälle pätkälle vähän jotain lähdettä tai muuten lisätietoa. Rotupiireissä ei nimittäin ainakaan julkisesti ole tiedossa kuin muistaakseni 90-luvun puolvälissä tapahtunut vauvan kuolema, josta siitäkin kulkee montaa mielipidettä eikä se varmastikaan ole tuo tapaus.

volkodav kirjoitti:

Minä taas mietin, että mikä mahdollisesti laukaisi käytöksen ja tulin tulokseen, että koiralla täytyy olla paha vika korvien välissä. Tasapainoinen ja terve koira kyllä kestää useammat elämänkolhut ja lapsetkin, eivätkä tee asioista erikoisempaa numeroa.

Meillä ei ainakaan taatusti rotikka vain katsele, jos se olisi omalla pihallaan kiinni ja sen luokse taapertaisi vieras mukula. Väittäisin että 90% varmuudella purisi, ihan vain siksi koska oma piha vartioitavana. Hyvä esimerkki kun aidan takana on kesäisin muksuja, Lexa kyllä "häätää" ne pois tanner tömisten kovalla metelillä. Onneksi aita välissä.

volkodav kirjoitti:

Jos oma koirani purisi lasta, myös jotakin muuta, tuosta noin vain, minun valvontani alla - vaikkei minulla kovin väkivaltaisia ajatuksia koiria kohtaan olekaan, silloin henkilökohtaisesti takoisin koiran kalloon, että nyt meni överiksi ja pahasti.

Just. Jos meillä koira purisi lasta/aikuista kun tulevat luvatta silittämään, niin silloin ei todellakaan meillä koiraa sen kummemmin aleta höykyttämään väkivalloin. Enkä ole itseasiassa höykyttänyt tota rotikkaaa, vaikka on purrut kahta ihmistä minun huolimattomuuden ja huonon ennakoinnin vuoksi. Toki olen komentanut koiraa huutamalla p*rkelettä ja s*atanaa mutta en ole lyönyt tai käynyt käsiksi koiraan väkivaltaisesti. Se ei mun mielestä auta noissa tilanteissa ollenkaan, varsinkin kun kyse koirasta joka agressiivinen tietyissä tilanteissa kipujen ja mahdollisesti huonon hermorakenteen vuoksi.

Mua alkaa suunnattomasti v*tuttamaan ihmiset jotka yrittää kielloista huolimatta tulla silittämään mun koiria. Hyvä esimerkki viikon takaa: perästä kulkeva lenkkeilijäporukka tulee lässyttäen kohti pikkupoikia, joita äitini taluttaa. Mulla on isot koirat. Sanon äidilleni, että älä anna silittää, kun porukan mukana kulki yksi tyttö rullaluistimilla. Sanoin niin kovalla äänellä, että naisenkin olisi pitänyt kuulla. Äitini vetää koiria luokseen lyhyelle hihnalle ja nainen tulee siitä huolimatta pikkupoikia kohti jolloin Lexa hyppää naista kohti joka on muutaman metrin päässä. Oli tietysti lyhyessä hihnassa, kuten aina kun ihmisiä menee ohi. Nainen hyppää taakse päin ja on kuin aaveen nähnyt ja sanoo jotain isosta vihaisesta koirasta. Mitä jos hihna olisi vaikka pettänyt tuossa vaiheessa kun joku tampio kielloista huolimatta änkeää silittämään niitä porukan kilttejä pikkukoiria, joita lauman isoin suojelee? Vikahan olisi tietysti ollut minussa, tottakai.

No jokainen sallii koiraltaan mitä sallii - minä en salli, että vieraita ihmisiä purraan. Jos olen itse paikalla, ei koiralla ole syytä hermoilla, koska se luottaa, että osaan hoitaa tilanteen kotiin. Jos ole esimerkiksi pihalla koiran/ koirien kanssa ja joku tulee pihalle, koira/ koirat saattaa haukkua tai murahtaa ja juoksevat vieraan luokse, mutta eivät varmasti pure. Tämän hetkinen koira on toki sen kaliiberin vahti, etten antaisi sille vahdittavaksi edes vanhan auton avaimia - edellisiin kyllä pystyi luottamaan. Meidän pihalle voi tulla kuka tahansa, jos olen itse pihalla. Kaikkia koiriani on myös saanut silittää ihan rauhassa, kuka tahansa. Tämänkin hetkinen koira osaa kyllä puolustaa, jos esimerkiksi humalainen hoipertelee siksakkia vastaan, mutta vaikka tämä tekisi mitä, ei koira varmasti pure - saattaa murista, saattaa haukkua, saattaa hyppiä, mutta ei varmasti pure. Vaikka koira olisi lyhtypylvääseen kytketty, ei se pure, eikä murise, jos sitä joku tulee silittämään - se erottaa kyllä todellisen uhkan.
Kyllähän nuo saattaa pitää mahdotonta ääntä, jos joku rymyää aidalla tai muuta vastaavaa, mutta pidän aika epätodennäköisenä, että yksikään koira olisi purrut tai tulee puremaan ilman erityisen hyvää syytä. Tietenkin, jos itse provosoin koiraa ja yllytän sitä kiihkoilemaan, se on eri asia. Saahan sen koiran käymään hihaankin, ei se siitä kiinni ole, mutta meillä ainakin koira on puremisen suhteen välittömässä ja ehdottomassa hallinnassa.
Jos purisi lasta sen takia, että lapsi tulee silittämään - koira lähtisi sinä päivänä paremmille metsästysmaille.

volkodav kirjoitti:

Jos purisi lasta sen takia, että lapsi tulee silittämään - koira lähtisi sinä päivänä paremmille metsästysmaille.

Juuri noin ajattelevia ihmisiä en ymmärrä ollenkaan, en sitten yhtään. Jos vika on selkeästi siinä vieraassa lapsessa, että tulee ronkkimaan lupia kyselemättä tai vanhemmat eivät kykene sen verran katsomaan jälkikasvunsa perään, niin viimeiseen asti kyllä taistelisin että saa pitää henkensä jos sen lopetusta vaadittaisin yllä olevasta syystä. Oman perheen lapset taas ymmärrän, että jos koira ei tykkää yksinkertaisesti perheen uudesta tulokkaasta ja selvästi käyttäytyy uhkaavasti lattialla ryömivää vauvaa kohtaan, silloin tottakai koiran pitää muuttaa pois. Mutta taas sellaisiin tapauksiin suhtaudun varauksella, jos koira puree ns. "ilman mitään syytä" perheen lasta yhtäkkiä. Mun mielestä koiran ei todellakaan tarvitse sietää korvista repivää lasta tai lasta joka työntää sormet koiran ruokakuppiin kun koira ruokailemassa. Ja yksi hyvä esimerkki myös tien takana asuva lapsiperhe. Heillä oli ennen lasten syntymää kaksi russeliurosta. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, alkoi ongelmat samantien ja ihan vaan vanhempien tyhmyyden takia jonka itsekkin tajusivat ja myönsivät. Olivat pitäneet koiria ennen lapsia lastenkorvikkeina ja tottakai nämä kaksi urosta alkoivat käyttäytyä vauvaa kohtaan arvaamattomasti kun se vei heidän paikkansa. Luopuivat koirista agressiivisuuden vuoksi mutta uskon että jos oikeasti olisi ollut halua koirat pitää, niin siihen olisi ollut kyllä mahdollisuus isossa omakotitalossa esim. eristämällä koiria portilla kun vauva hereillä ja muutenkin aloittamalla koulutus uudelleen ja näyttämällä koirille niiden oma paikka perheessä.