Koirat.com

No mää vastaisin että hallinta ennen mitään muuta.

^^Pysyykö koira sulla hetkeäkään paikallaan lähdössä, vai lähteekö heti irti päästyään rälläämään? :) Jos pysyy hetkenkin niin itse palkkaisin jo siitä ja pikku hiljaa menisin kauemmas ja palaisin aina palkkaamaan - eli tavallaan aloittaisin koko paikallaolon opettamisen alusta. Kun kerran paikallaolo sujuu muualla, niin voihan olla, että tilanne on oikeasti vain ihan liian kuormittava ja kriteeriä täytyy alentaa reippaasti ja palkata siitä. Tilannetta todella tuntematta on tietysti helppo neuvoa ;D Jos Teppo ryhtyisi nyt olemaan lähdössä vaikea, tekisin varmaan paljon niitä lentäviä lähtöjä, treenaisin paljon paikallaoloa kentän laidalla ja kentällä niin, että pienestäkin paikallaolosta pääsisi palkaksi ihan vain kuolleelle lelulle. Välillä radalle, välillä lelulle, välillä kävisin rauhoittavasti tuomassa kanaa tms.

Mutta viisaammat osaa varmaan neuvoa paremmin :D

(muoks. väkänen)

Mun mielestä voi hyvin tehä niin että välillä ottaa jonkun pitämään kiinni tai ottaa lentävällä lähdöllä ja välillä paikallaolosta alkaen ihan lyhyistä etäisyyksistä, että saa varmoja onnistumisia niihin. Lisäks harjoittelee sitten omatoimitreeneissä paikallaoloa lisää ja mahdollisuuksien mukaan lisää niihin ryhmätreenin kaltaisia häiriöitä vähän kerrallaan. Uskon, että tässä tapauksessa on tosiaan enemmän paineista kun kurista..

Remux: tää voi olla nyt vaan mun oma tunne, mutta koirat on usein agilityssä vielä isommilla kierroksilla kun tokossa (pk:sta en tiedä).. En sano että se pitäisi sallia ja itseäkin kyllä ärsyttää kentän laidalla haukkuvat koirat mutta en ihan lähtisi vertaamaan näitä lajeja keskenään.. Yks suurin syy miks pidän omat koirat autossa kun odotetaan vuoroa on se etten halua joutua kieltämään niitä haukkumasta..

On ne monissa muissakin lajeissa kovilla kierroksilla, mutta agility on ainoa jossa ýleisesti annetaan koirien vinkua ja haukkua ja riekkua kentän laidalla, pahimmat koirat huutaa radalla ihan kuin niitä tapettaisiin. Jotenkin ilmapiiri on sellainen että se kuuluu asiaan, mitä en ymmärrä.

Tokossa ja pk tottiksessa koiran kuuluu mun käsittääkseni suorituksen aikanakin olla hiljaa. Agilityssä koira saa haukkua enkä ymmärrä miksi se siinä pitäisi kieltääkään?

Siinä koira "vuotaa" energiaa minkä koira voisi käyttää tekemiseen.

Muok. Ja se on ärsyttävää *henkilökohtainen mielipide*

Jaa jaa... Oon kysyny parilta kouluttajalta tosta joskus ja on sanoneet, että haukkuminen on ihan ok niin kauan kun se ei häiritse koiran tekemistä. Jotkut koirat myös nostattavat itseään haukkumalla. Tosin voihan se haukkuminen mennä ylikierrosten puolellekin tietysti..

Ja joo onhan se ärsyttävää mutta ei vakavaa :)

Ei se keskittyminen voi olla 100% jos haukkuu. Nostetaanhan monesti koirien kierroksia haukuttamalla, ennen suoritusta ja hallitusti. Mun mielestä koiran vire on optimaalisen tason yläpuolella jos koira ei pysty patoamaan haukkuaan. Tietty herkkähaukkuiset haukkuu helpommin, mutta kyllä senkin pitäisi pysyä kohtuuden rajoissa. Turhaan luullaan että se huonontaa koiran motivaatiota tai vauhtia jos sen virettä lasketaan sen verran että se pysyy hiljaa. Lukuisia koiria olen nähnyt jo muutamissa kisoissa jotka eivät vain keskity tekemiseen vaan haukkuvat ja käskyttävät ohjaajaa.

Nyt särähtää niin pahasti korvaan (ja ehkä otankin vähän liian henkilökohtaisestikin, en tiedä) mutta;

Remux kirjoitti:

Sillä huutamisella ei ole mitään yhteyttä siihen miten koira menee radalla, korkeintaa huonommin. Se vain osoittaa ettei koiraa olla opetettu patoamaan tai sitten sillä on huono hermorakenne. Tokossa, pk:ssa jne on ehdotonta koiran hiljaisuus, ääntely on merkki ettei koira ole tehtävien tasalla.

ja

Remux kirjoitti:

On ne monissa muissakin lajeissa kovilla kierroksilla, mutta agility on ainoa jossa ýleisesti annetaan koirien vinkua ja haukkua ja riekkua kentän laidalla, pahimmat koirat huutaa radalla ihan kuin niitä tapettaisiin. Jotenkin ilmapiiri on sellainen että se kuuluu asiaan, mitä en ymmärrä.

Fine, jotkut ei tykkää koirista jotka huutaa radalla, -en minäkään siitä erityisesti nauti- mutta mun mielestä on aika törkeetä väittää että koiralla on automaattisesti huono hermorakenne jos se päästää ääntä. Mun koira huutaa radalla, ja se huutaa ja kyttää radan varrella jos sen antaa n iin tehdä. Radalla huutamin/kiljuminen ei häiritse, radan varrella annan koiran huutaa MUTTA vain jos sillä on suora näköyhteys. Jos se on häkissä/seinän takana/kontakti jne. jne. sille ei tulis mieleenkään avata sanaista arkkuaan vaan se pitää turpansa tukossa. Se ei ole ikinä jättänyt YHTÄÄN alastulokontaktia tekemättä sen jälkeen kun ne on sille opetettu, monen mielestä niiden tekemättä jättäminen kisoissa kielii huonoista hermoista JA/TAI huonosta opetusvaiheesta.
Duke syöksähtää tokokentän laidalla kapulaan vaikka se olisi narun nokassa ja kyseisen kapulan tuonti ei olisi sille tarkoitettu. Tottiksessa/ tokossa se huutaa, haukkuu ja rällää ja hyppii päälle kun sen vapautan koska se tietää että niin saa silloin tehdä. Sen takia en koskaan sitä kokeissa/kisamaisissa treeneissä vapautakaan

Monella menis hermo mutta mulla ei. Niin, ja mun koira ei osaa haukkua sanan varsinaisessa merkityksessä, se kiljuu.

En väittänyt että olisi automaattisesti huono hermorakenne. Toisena vaihtoehtona oli ettei koiraa ole opetettu olemaan hiljaa.

Huutaako duke vaikka noudossa? Tai kesken jonkun muun suorituksen kuin agilityn? Mitä olet tehnyt jos se huutaa jossain missä ei pitäisi? Olisitko saanut sen hiljenemään radalla jos olisit halunnut?

Edelleen olen sitä mieltä että parhaan suorituksen koira tekee hiljaa.

Jaaha, meillä alkaa kyllä joku kurikuuri tohon haukkumiseen: H oli tänään niin eeppisen äänekäs, ettei ole koskaan ollut. Sen haukkuminen on sellasta "anna herkku, anna palkka"-haukkua, eli komentaa. Radalla se on yleensä hiljaa, jos ohjaan oikein. Mutta kaikki se muu näköjään, voi luoja, en kestä. Oma pää kyllä hajoaa varmaan ensimmäisenä. Tänään sillä meni kyllä niin yli muutenkin. Shokki pienelle agiketulle, ettei päästykään esteille, vaan piti tehdä muuta.. Saatiin ohjeeksi opetella rauhottumaan. Heti kun sain tyypin innostumaan, on vuorossa seuraava pulma. Mahtavaa.

Seinään kytkettynä se oli näemmä ihan hiljaa. Haukkuminen liittynee siis vaan mun komentamiseen (mennäänjomennäänjo!). Lähdöissä olen koettanut odottaa, että olisi hiljaa ennen radalle pääsyä. Mä olen kanssa vähän sitä mieltä, että suoritukset ovat parempia, jos ollaan saatu aikaan hiljaisuus ennen lähtöä.

Käytiin äsken tokoilemassa loppunamit. Oli paljon fiksumpi ja saatiin ihan hiljaisiakin suorituksia. Vähän kyllä jännää, miten meidän rallytokon käy.. Meidät varmaan nauretaan pihalle, jos hallikäytös kahden viikon päästä on tätä luokkaa.

Joillain koirilla se radalla haukkuminen häiritseekin suoritusta jos ne keskittyy enemmän haukkumiseen kun tekemiseen. Ja joskus koiran voi nähdä esim komentavan ohjaajaa ja siihen taas voi olla monta syytä. Ja sillon jos siitä on selkeästi haittaa niin silloin siihen pitääkin puuttua, selvittää syy jne. Kaikkea haukkumista ei kuutenkaan mun mielestä voi tulkita koulutuksen tai hallinnan puutteeksi tai huonoksi hermorakenteeksi. Mää esim annan mun koiran haukkua lähtöön mennessä, radalla se ei sitten onneksi haukukaan. Kyseessä on aika haukkuherkkä yksilö.

Joo tiedän mutta halusin vastata tahalleen kärkkäästi että vastaisit nopeesti

Ei Duke huuda noudoissa, 2 kertaa se on haukahtanut kun on lähtenyt hakemaan kapulaa, mutta muuten ikinä ei. Oon joskus tehnyt esim. niin että laitan sen kiertämään tolppaa tms. kapula suussa niin että koira on sivulla, annan kapulan, käsken kiertää ( n. 15-20m päässä meistä) ja siinä se huutaa. Oon päätellyt että koska "kierrä" on agilitykäsky, -> koiralla lupa huutaa enkä ole puuttunut, sillä noissa treeneissä olen halunnut ainoastaan treenata vauhdilla kapulan tuontia.

Jos se esimerkiksi hakumetsässä huutaa kun mennään alueelle autoilta, niin eteenpäin ei mennä ennenkuin turpa pysyy ummessa. Koskaan se ei oo kuitenkaan turvonnut kiinni (vielä) Näitä on pari sattunut viime kesällä, niin olen vain ottanu niskasta kiinni, nykäissyt naaman sentin päähän minusta ja todennut tuon olevan huono juttu. Eihän tuo nimittäin noista todellakaan nokkiinsa ota, pentuna otti haasteen vastaan ja nappas kiinni. Nykyään siitä ei ole pelkoa mutta sama kusipää se vieläkin on.
Kyllä mä sanoisin että jos haluaisin koiran olevan hiljaa radalla niin onnistuisin, mutta mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma. Ei olla tehty agia yli puoleen vuoteen tosin, ja mietiskelen että tehtäisiko sitä tokon ja tottiksen ohella huhti-toukokuuhun asti ennenkuin lumet sulaa mutta alan pikkuhiljaa kallistua vaihtoehtoon b, ei agia. Saa nähdä, on se mukavaa mutta turhaa loppupeleissä kun mua ei suurimmalta osalta kiinnosta. Toisaalta vois ottaa proggiksen, "koira hiljaa radalla."

Minä olen opettanut yhdelle koiralle ettei hakumetsään mennessä haukuta, eikä sinkoilla miten sattuu. 5 viikkoon koira ei päässyt hakumetsään kun toisen kiellon jälkeen vein sen takaisin autoon. Kuljin siis 5 viikkoa treenaamassa vain toisten koiria, omani oli autossa. Nykyiseltä olen alkanut kitkemään ylikuumumisen heti pentuna. Muutaman kerran se sitä yritti kun toinen teki luoksetuloa tai agikentän laidalla. Nopeasti se oppi ettei se pääse kentälle jos kuumuu tai joutuu vaihtoehtoisesti takaisin autoon. Nykyään se saattaa nukkua radan reunalla mutta kun oma vuoro tulee, syttyy se sekunnissa.

Anuapinan koirahan selkeästi nostaa itseään ennen radalle menoa, mutta vire pysyy hermorakenteen rajoissa jos koira on radalla hiljaa.

Muok. Saahan nyt koira ääntää, haukkua tai kiljua, kunhan se tekee sen oikeassa paikassa. Omaani olen yrittänyt saada haukkumaan että saisin sen nostamaan itseään sillä. En ole siinä onnistunut mutta nostatukseen on nykyään muut keinot. Mutta silloin jos istuteen kentän laidalla tai tehdään, silloin ollaan hiljaa tai tulee jäähyä heti.

Meillä oli varsin kivat treenit.

Klik!

Pitää aloittaa hyppytekniikan harjoittelu ja laskea vaihteeksi rimoja (nyt olen niitä pikkuhiljaa nostellut pitkin syksyä ja talvea), niin saadaan edelleen sitä vauhtia lisää.

Toi on kyllä niin veikeän näköinen koiruus toi Kettuprinssin manssi :)

Haukkuminenkin on musta niin yksilökohtaista, ettei voi yleispätevästi sanoa onko se huonoa vai ei. Joo, onhan se rasittavaa jos koira räksyttää kentän laidalla, radalla tai missä vaan, mutta toisilla se tekee hyvää ja toisilla huonoa.

Onhan niitä hyvin kuumuvia koiria mitkä vetää haukkumisella itsensä ylivireiseksi ja homma menee ihan plörinäksi, mutta esimerkiksi omani normioloissa hyvinkin hiljainen ja vähän epävarma nuori miekkonen ei juuri hauku, mutta viime aikoina on alkanut agissa haukkua omaa vuoroa odotellessa kentän laidalla. Ja minusta tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia ja vienkin sitä usein katsomaan muiden menoa että keräisi kierroksia. Samaan aikaan olen huomannut selkeän innon ja kestävyyden kasvamisen kun itse mennään radalla eli kerää itselleen kierroksia tuolla haukkumisella. Toistaiseksi ainakin sillä sekunnilla kun Loki tajuaa että nyt päästään itsekin menemään niin on hiljaa eikä juurikaan radalla päästä muita kuin "ynfynf-tahtoo-lujempaa-mutta-kintuista-ei-pääse" ääntelehtimistä.

Pitemmissä treeneissä ja kisatilanteissa koira odottaa autossa siksi, ettei väsyttäisi itseään läkähdyksiin nostattamalla kierroksia muiden suorituksia katsellessa. Mutta itselläni se jos koira alkaa vetää kierrokset heti halliin päästyä on vain hyvä asia enkä missään nimessä tätä yksilöä ala opettaa hiljaiseksi juuri kun se on taas enemmän syttynyt. Jos näyttää että homma menee liian pitkälle niin sitten tottakai alan menoa rajoittaa.

Tulipa mieleen kun olikohan se toissaviikonloppuna kun Vuokkosilla katsomassa ollessani yhtäkkiä hallin täytti ihan järkyttävä haukkuminen ja mölinä. Kukas muu kuin //eräs tunnettu ihminen :) se sieltä oli vain tuonut koiransa halliin.

Mutta että eniveis, mun mielestä ei voi sanoa että se on suoraan huono asia jos koira haukkuu omaa vuoroa odotellessa tai radalla. Niinkun ei oikein voi sanoa melkein mistään kun koirista puhutaan :)

^ Tuohon toisiksi viimiseen kappaleeseen. Annetaan muiden tuoda koiransa halliin miten tahtovat - ainakin nimettöminä. ;)

Tuosta koiran lähettämisestä.
Minulla koiran lähettäminen riippuu pitkälti siitä, mitä harjoitellaan. Jos haluan ottaa koiran paikoiltaan olen käynyt vain laittamassa sen haluttuun kohtaan. Lasken sen siis seisomaan siihen, mihin haluan ja siinähän se sitten seisoo. Voin jättää myös istumaan tai maahan, mutta jostain syystä olen käyttänyt seisomista enemmän. Jätän koiran paikoilleen aika harvoin, lähinnä silloin jos treenataan rataa eikä ole avustajaa. Muuten annan koiran avustajalle ja se saa tehdä kumpparilähdön. En tiedä, miksi kutsuisin tätä lähettämistapaa muuten. Koira siis seisoo ja avustaja vetää sitä pannasta taaksepäin. Koira yrittää päästä eteen ja pääseekin, kun annan lähtöluvan. Lähtee siis "kuin tykinsuusta".

Yleisimmin lähetän kuitenkin liikkeestä esim. kierrättämällä jonkun siivekkeen kautta, lähettämällä putken kautta, kierrättämällä selkäni takaa tms. Minulle lähdössä pysyminen on pyhä asia, siinä ei liikuteta tassuakaan. En siis näe mitään syytä ottaa lähtöjä treeneissä kuin hyvin harvoin, koska haluan myös palkita koiraa pysymisestä, johon taas menee aikaa.

Lähtöjä en sotkisi treeneihin muutenkaan, jos se koira ei pysy. Pitäähän se opettaa ensin. Näen joka treeneissä koirien varastavan, mutta ohjaajat antavat sen tapahtua, koska muut katsovat ja "pitää mennä". En näe tässä mitään järkeä. Koiralle voi opettaa lähdössä pysymisen omana temppunaan, jota treenataan lenkeillä. Teen Titolle edelleen lenkeillä harjoituksia, joissa sen pitää jäädä esim. seisomaan. Minä lähden juoksemaan pois ja jossain vaiheessa huikkaan lähtöluvan. Näin lähtöön saa vähän asennettakin. En halua treenata lähtöä tylsästi jättäen koiran ja käymällä välillä tuikkasemassa nakkia suuhun. Tokihan se on alussa ihan ok, mutta itse opetin koiran nopeasti sietämään häiriöitä ja omaa liikkumistani. Lähdössä pysyminen ei saa tarkoittaa sitä, että koiralle on yllätys saada lupa lähteä. Haluan sen odottavan ja rukoilevan sitä lupaa!

^Täysin samaa mieltä noista lähtöjen harjoittelusta.
Aika paljon ihmiset tuskastelevat sitä, että kun osaa se koira muuten esim. istua, mutta agissa ei vaan pysy paikoillaan. Mutta kun kyselee tarkemmin, niin usein paljastuu, ettei istumista siellä muuallakaan ole harjoiteltu kuin melko rauhallisissa tilanteissa. Koira on kuitenkin ihan eri vireessä ja ihan eri "häiriöille" alttiina lähtötilanteessa kuin kotona ruokakupin kanssa.

Remux kirjoitti:

Ei se keskittyminen voi olla 100% jos haukkuu.

Aika raaka yleistys. Ei se nyt ihan noinkaan yksinkertaista ole. Osa koirista (esim osa terriereistä) haukkuu radalla hyvin puhdasta jahtihaukkua. Osa sitten haukkuu turhautumistaan, kun ohjaaja on hidas tai ohjeet epäselvät jne. Eikä nyt ehkä voi sanoa, että koira joka vaikka haussa ilmaisee haukulla, joka on opetettu turhauman kautta, niin koko ajan jotenkin vuotaisi.

myway kirjoitti:

^ Tuohon toisiksi viimiseen kappaleeseen. Annetaan muiden tuoda koiransa halliin miten tahtovat - ainakin nimettöminä. ;)

Hupsista, totta, muokkasin nimen pois! Täällä kun töiden lomassa kirjoittelee ei aina muista hyviä tapoja :)

Lisätäänpä tähän samaan että musta on ollut hirmuoutoa sen jälkeen kun alkoi käydä katselemassa kolmosten kilpailuita, niin kun ne sm- ja mm-tyypit ja huippukouluttajat jne kisaa siellä kaiken tavallisen kansan keskellä . Jotenkin tottunut näkemään tiettyjä ihmisiä pelkästään youtubessa tai lukemaan jostain koiramme-lehdestä, mutta sitten ne siellä kisaavat ja mokailevat ihan kuin muutkin.

Tuntuu samalta kun jos näkisi vaikka Kimi Räikkösen tai Ahosen Jannen jossain tuolla kävelemässä . Musta on ihan pähkähullun tuntuinen ajatus että joskus itsekin saatan kisata vaikkapa jonkun tällaisen ihmisen jälkeen, eikös siinä tule melkoinen alemmuuskompleksi jo ennen omaa vuoroa!