Koirat.com

Minustakin koiran pitäisi nyt saada varmuutta siitä miten keinu "käyttäytyy". Ja samalla vahvistusta paikalle, eli aina juostaan keinun päähän asti. jos koira ei tykkää nostamisesta, käytä avustajaa. Avustaja pitää keinua niin ettei se pääse laskemaan, nami keinun päässä ja kun koira on oikeassa paikassa avustaja laskee keinun, aluksi hyvin hitaasti ja isot kehut, vähitellen laskunopetutta lisäten. Keinu ei koskaan saa lähteä laskemaan ennen kuin koira on oikeassa paikassa.

Meillä on tullut kanssa keinuongelmaa, en saa joka kerta avustajaa mukaan ja omakin koirani inhoaa sitä että nostan sen keinulta. Niinpä ollaan edetty vähän liian nopeasti, ja koira on nyt oppinut keinun väärin, eli pysähtyy kun keinu alkaa laskea. Sinänsä ei tunnu pelkäävän liikettä, mutta on oppinut väärän suoritustavan. Bang gamea tekee mielellään, mutta yksinään se ei meillä riitä. Eli back to basics ja avustaja kehiin joka kerta.

^Mä olen opettanut. Sekä vanhalle keinukammoiselle koiralle, että pennulle ja useammalle vetämissäni ryhmissä treenavalle koiralle. Keinussahan on käytännössä kolme osa-aluetta: pamaus (ja tärähdys), heiluva liike ja korkeus. Pamauksen ja liikkeen siedon voi opettaa samalla systeemillä, mutta molemmat kannattaa opettaa ensiksi erillisinä ja samoin tuo korkeus ja yhdistää vasta kun kaikki osat sujuvat. Ja jos koira ilmaisee haluavansa kaikkia näitä, tiedät, että keinu ei enää tule tuottamaan sille epämukavia mielleyhtymiä. Ilmaisu on helpointa tulkita silloin, kun koira opetetaan tarjoamaan jotain toimintaa, josta seuraa pamaus/heilahdus, josta seuraa palkka. Tavallaan pamaus/heilahdus alkaa toimittaa naksun virkaan (naksutinkoulutus). Pamautuksen ollessa kyseessä tarjottu toiminta voi olla alkuvaiheessa se, että koira itse pamauttelee matalalla olevaa keinun päätä etutassuilla alas, mutta mitä pienempi koira on kyseessä sitä matalammalta koira tietenkin pystyy pamauttelua tekemään, joten pamauttelussakin tarvitsee siisrtyä siihen, että koira haluaa "tuottaa" pamauksen seisoen itse keinun päällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ennen kuin tähän voidaan siirtyä täytyy koira opettaa haluamaan myös sitä keinun liikettä. Käytännössä homma menee näin:
1. Koira opetetaan menemään maassa olevan keinun pään päälle (kontaktialueelle)
2. kun koira tarjoaa jotain esim. istumista, maahanmenoa, katsekontaktia, mitä vain, ohjaaja heilauttaa keinua aluksi ihan pari senttiä ja palkkaa koiran sen edelleen pysyessä keinun päällä. Tässä vaiheessa on tärkeää, että keinun ei kuitenkaan kolahda maahan, eli ohjaajan täytyy pysäyttää heilahdus ennen kuin se kolahtaa maahan saakka. Itse tarjotulla käytöksellä ei tässä vaiheessa ole väliä, että mikä se on, sillä tässä se on vain viestintä välinen koiran ja ohjaajan välillä.
3. Odotetaan että koira tarjoaa asiaa x uudestaan, heilautetaan keinua taas ihan vähän ja palkitaan koira. Pikkuhiljaa keinahdusta suurennetaan. Tässä on eduksi se, jos keinun päätä, koira siinä päällä, nostetaan rauhallisesti ylöspäin sopivan heilahduksen verran sillä aikaa kun koiraa palkitaan edellisestä heilahduksesta.
Jos koira lopettaa asian x tarjoamisen, hyppää pois keinun päältä (saa hypätä jos tahtoo) on heilahdus ollut liian suuri ja tällöin kannattaa palata huomattavasti pienempään heilahdukseen.
4. Heilahdusosio on valmis, kuin koira haluaa pysyä keinun päällä ja tarjota käytöstä x saadakseen sillä aikaiseksi heilahduksen aivan keinun yläasennosta saakka.
5. Tämän jälkeen toteutetaan sama juttu kolauksella. Tässä auttaa, jos koira on kolautellut keinua jo etutassuillaan maasta, jolloin jutun juoni on sille jo tuttu. Tässä vaiheessa palataan vaiheeseen 2 eli hyvin matalaan korkeuteen, mutta keinun annetaan osua maahan saakka eli kolahtaa ja kolauksesta seuraa palkka.

Summa summarum: Opetetaan koiralle leikki: tarjoa jotain, niin saat aikaseksi liikettä, josta seuraa palkka. Jos liike yhdistyy riittävän voimakkaasti miellyttävään palkkaan, koira haluaa tarjota asioita saadakseen aikaiseksi liikkeen ja alkaa pitää myös liikettä mukavana asiana.

Korkeutta kannattaa treenata ihan vaan sillä, että opettaa koiran juoksemaan keinun päähän saakka ja pysähtymään sinne. Tällöin keinun pitäisi pysyä paikoillaan, ei siis heilua tai kolahdella.

Heilahdusta voi opettaa myös esim. levyllä, jonka alle on teipatta tennispallo, jolloin koira palkitaan aina, kun se saa levyn liikahtamaan. Tässäkin voi ohjaaja aluksi rajoittaa liikkeen suuruutta. Liikkeen nopeutta ei kummassakaan tapauksessa kannata rajoittaa, sillä tarkoituksena on että koira oppii tuntemaan millä nopeudella heilahdus tapahtuu.

Kirjassa Agility Right From the Start on tämä selitetty myös hyvin tarkkaan.

Vanhemmalta, aiemmin keinukammoiselta koiralta en siinä vaiheessa kun yhdistin nämä palaset odottanut, että se juoksisi täysillä päähän saakka vaan merkkasin aina naksulla, kun se liikkui keinulla niin pitkälle, että keinu alkoi keinahtaa ja palkkasin koiran keinun päähän. Tällä' halusin kertoa sille, että keinun saaminen keinahtamaan on juuri si juttu, mitä siltä haluan, sillä useinhan keinukammoiset koira hyppäävät keinulta pois juuri siinä vaiheessa kun keinu alkaa liikkumaan.

Kettuprinssi kirjoitti:


Juoksukontakteja ollaan tehty ihan lankulla (siis puominalastulopätkä maassa, mikä lie), kontaktille osuessaan tulee naksu & palkka. Mitä nopeammin sen isommat ja riehkkaammat kehut. Sama juttu keinulla (madalletulla keinulla) ja Alla olen käyttänyt avustajaa targettina ja myös tuota palloa, joka saa hyvin vauhtia.

Avustajaa targettina? Mitä tällä tarkoitat?
Olethan huomioinut, että keinulle on tärkeää opettaa koiralle, että sen pitää pysähtyä keinun päässä, vaikka juoksisikin siihen täysillä, vähintää siksi ajaksi, että keinu ehtii laskeutua maahan saakka. Mitä pienempi koira, sitä kauemmin sen pitää odotella keinun laskeutumista.

annajaada kirjoitti:

Onko kukaan kouluttanut keinua bang-leikin avulla?

Mä kysyisin ennemmin että kouluttaako kukaan nykyään keinua ilman ihan alussa tehtävää bang-leikkiä? :)

annajaada kirjoitti:

Tosin tuota opetustapaa ei ole vaihdettu mitenkään kovin usein, vaan useampi kuukausi on yhdessä tavassa pysytty, että näkisi toimiiko se. Suuri vaikuttava tekijä on myös mun jatkuva keinupelko ja Aada varmasti aistii sen, vaikka kuinka yritän käyttäytyä normaalisti. Jotenkin se tuntuu tällaiselle alusta-aralle koiralle ihan mahdottomalta esteeltä.

Useampi kuukausi ei ole vielä keinuaralle koiralle erityisen pitkä aika. Meillä on Lokin kanssa takana tosi pitkä keinuoperaatio, joku kaksi vuotta sitten aloitettiin tekemään keinua sillä perus "koira juoksee alhaalta ylös -> nostetaan alas" -tekniikalla, ja kun siihen lisäsi parin sentin kolahduksen sinne yläpäähän niin koira säikähti, tipahti alas -> traumat koiralle mutta paljon pahemmat omistajalle. Tuon jälkeen pidettiin puoli vuotta taukoa ja nyt viimeiset puolitoista vuotta tehty keinua vain ja ainoastaan yhdellä menetelmällä ja nyt se alkaa olla ratakunnossa. Ei se vieläkään (minusta) mikään kiva este ole mutta pikkuhiljaa itseä ja koiraa siedättäen siihen niin ollaan saatu ihan kiva keinu Lokille.

Pääasia menetelmässä kuin menetelmässä varmaan se, ettei koskaan vaikeuta ennenkuin on täysin tyytyväinen suoritukseen eli koira juoksee keinun juuri niinkuin haluat. Jos vaikeuttuna suoritus huononee niin sitten takaisin helpompaan harjoitukseen. Takapakkia keinun kanssa tulee oman kokemuksen mukaan useita kertoja ja joutuu säätämään sitä vaikeutta edestakaisin. Erityisesti se vaihe kun keinu menee sen yli että koira joutuu juoksemaan ylöspäin eikä pelkästään alaspäin on monelle haastava ja siinä ei kannata kiirehtiä. Juuri että vältetään se, että koira alkaisi himmailla jo puolen välin jälkeen.

Kuvaa teidän treeniä joku kerta?

LjJ kirjoitti:

Minustakin koiran pitäisi nyt saada varmuutta siitä miten keinu "käyttäytyy". Ja samalla vahvistusta paikalle, eli aina juostaan keinun päähän asti. jos koira ei tykkää nostamisesta, käytä avustajaa. Avustaja pitää keinua niin ettei se pääse laskemaan, nami keinun päässä ja kun koira on oikeassa paikassa avustaja laskee keinun, aluksi hyvin hitaasti ja isot kehut, vähitellen laskunopetutta lisäten. Keinu ei koskaan saa lähteä laskemaan ennen kuin koira on oikeassa paikassa.

Miten tämä tapa opettaa koiralle nimenomaan sen miten keinu "käyttäytyy"? Jos keinu ensin ei laske, sitten laskeekin, sitten laskee taas enemmän? Mun kokemuksen mukaan tuo saa koiran vain epävarmemmaksi, kun se ei voi tietää miten keinu milloinkin laskee. Vaikka siinä pitäisikin linjaa että ensin vähemmän, sitten hieman enemmän jne.

Toinen paha juttu omalle koiralle tuntuu olevan se mitä monet tekevät, että välillä otetaankin pelkkiä päähänjuoksutoistoja välissä missä keinua pidetään täysin ylhäällä. Tämän jälkeen tavalliset keinut niin kyllä on koira sekaisin että milloin se keinu laskee ja milloin ei.

Mä nimenomaan en tekisi noin vaan juuri toisinpäin, eli että koira voi luottaa siihen, että vain sen oma liike vaikuttaa keinun liikkeeseen.

Jemima kirjoitti:



Mä nimenomaan en tekisi noin vaan juuri toisinpäin, eli että koira voi luottaa siihen, että vain sen oma liike vaikuttaa keinun liikkeeseen.

Mä allekirjoitan tän täysin. Mä yritin piiiiiiitkäääään saada vanhempaa koiraa tottumaan keinuun niin, että avusta himmaili keinua sen laskeutumisvaiheessa, mutta koska koira ei täällä systeemillä koskaa oppinut, kuinka sen oma liike vaikuttaa suhteessa keinun liikkeeseen, oli lopputulos 0 tai jopa miinuksen puolella.

Optimaalitapauksessa koiran tietysti pitäisi aina juosta keinun päähän saakka, mutta tässä kohtaa kannattaa myös muistaa, että reilun matrin pudotus tasajalkaa on aika paljon ja jotkut keinut vielä pompahtavat takaisin päin aika voimakkaasti, joten tämän vuoksi olen vanhemman koiran kanssa päätynyt edellä kuvaamaani vaihtoehtoon, että ei tarvitse juosta päähän saakka.

Yritän pikkuljaa iskostaa omaan treenaukseeni prioriteetteja ja tiettyjä kivijalkoja:
1. Iloinen ja itsevarma koira
2. Liikkeen oikea suunta
3. Tarkka tekninen suorittaminen
Juuri tuossa järjestyksessä ja nimenomaan niin, että treeni on onnistunut, jos tuo ensimmäinenkin kohta onnistuu.

Meilläkin nyt tarkoituksena tulevaisuudessa keinua lähteä opettamaan. Se onkin ainoa este, joka ei tällä haavaa suju mitenkään. Noista teidän selityksistä sain suurimman osan kiinni, mutta pari juttua jäi arveluttamaan/haluan varmistaa.

Siispä: Mä aattelin, että vois lähteä tuolla Vuorisumun kuvaamalla tavalla. Mutta mulle jäi epäselväksi, miten toteutetaan kakkoskohdassa mainittu keinun kolahtamattomuus? Entä kun tuossa samaisessa kohdassa mainitaan, että ohjaaja pysäyttää heilautuksen, tarkoitetaanko tässä koiran ohjaajaa (minua) vai avustajaa?

Ja sitten, kun on mainittu tuosta etutassuilla kolauttelusta, niin onko se sellaista, että koira vaan etutassuilla kolauttelee jotakin maahan vai enemmän 2o2o asennon tyyppistä juttua?

^Kun kyse on esteen perusopetuksesta, niin tässä vaiheessa koiraa ei varsinaisesti mitenkään ohjata, eli ohjaaja on yksi ja sama ihminen eli se joka koiraa kouluttaa. Käytännössä siis ohjaaja pitää keinun päästä kiinni, nostaa sitä ylös ja antaa tipahtaa alaspäin sopivasti ja pysäyttää sen ennen kuin keinu osuu maahan. Ylösnoston ajan koiralle kannattaa syötellä nameja (jatkumoa edellisen heilautuksen palkkaukselle). Painavemman koiran ollessa kyseessä voidaan toki käyttää apparia, joka säätelee keinun liikettä keinun toisesta päästä ja tarvittaessa pamahdusta voidaan eliminoida esim. laittamalla tyyny keinun päähän ääntä vaimentamaan.
Pamautusta voidaan harjoitella myös erikseen niin, että koira ei ole keinun päällä eikä koske keinuun, vaan ohjaaja tekee aina pamautuksen, kun koira tarjoaa jotain halutakseen kuulla pamautuksen ja saadakseen palkan. Tällöin aloitetaan tietysti aluksi taas ihan pienestä kolautuksesta ja lopulta ohjaaja voi pamauttaa keinun lasa täydestä korkeudesta täydellä voimalla ja koira on ihan että jee jee!

Etutassuilla kolauttelulla tarkoitan, että koira painaa keinun maahan etutassuillaan ilman että menee itse keinulle, en 2 on 2 offia.

Ehkä en osannut selittää aivan oikein käyttämämme tavan periaatteita :D Mutta siis pyritään siihen että koira juoksee täysiä keinun päähän ja paikka on aina oikea. Ja keinu ei lähde laskemaan ennen kuin koira on pysähtynyt. Ohjaaja tekee sivuirtoamisia jne. ja avustaja siis huolehtii keinusta. Kun tämä toiminta-täysiä keinun päähän, riippumatta ohjaajan sijoittumisesta ja pysyminen siellä kunnes vapautetaan- on saatu varmaksi avustajan kanssa se toimii myös ilman. Liikkeeseen ja pamaukseen totutellaan keinun päätä paukuttelemalla, näitä harjoituksia voi tehdä rinnakkain. En varmaan osaa kuvata metodin perusteita oikein mutta luotan kyllä meidän valmentajaan 100% ja ainakin itse mennään näillä.

^Nyt tajusin!

Ja voi olla että meidän valmentajan mielestä selitän edelleen ihan väärin :D Mutta näin olen sen itse sisäistänyt. Nyt yritän kotitreeninä opettaa koiraa targetin kanssa sulkemaan ovia, ja näin tottumaan paukautukseen ja pinnan lähtemiseen alta, ja että oppisi säätelemään voimaa millä paukauttaa. Tai jotain :D Tosi hankalaa, ei mulla meinaa riittää kärsivällisyys että elukka ymmärtäisi tarjota jotain. Ja koska näiden kanssa on hyvin vähän tehty sitä, koirat lähinnä istuu ja tuijottaa silmät pyöreinä tai tarjoaa maahanmenoa. Lilon kanssa sorruin jo namilla houkutteluun, mutta se toimi ja alkoi käyttää käpäliään myös ilman namia, joten kai tarkoitus pyhittää keinot...

Jemima Meille ei ole kukaan kouluttaja tähän mennessä edes maininnut bang-leikkiä, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään sitä treenihalleilla tekevän, että ei se mikään kovin yleinen tapa keinun kanssa taida olla. Enemmän näkee sitä keinun maahan pamauttamista samalla kun tunkee koiralle namia naamaan. Ja kyllä mä pidän montaa kuukautta pitkänä treeniaikana, jos treenaus on kuitenkin ollut säännöllistä monta kertaa viikossa tapahtuvaa, eri asia tietty jos esim. kerran viikossa treenaisi. Kyllä kolmessa kuukaudessa jotakin edistystä pitäisi tapahtua, jos siihen mahtuu noin 36 treenikertaa(3 viikossa). Me treenataan yleensä yhtä asiaa kuntoon kerralla, joten noiden keinuntreenauskausien aikana ei olla tehty muuta treeniä kuin tosi harvoin.

Kiitos vuorisumu!
Tuota heilahdukseen totuttamista tehtiin joskus vuosi sitten jollakin alkeiskurssilla, mutta vähän luulen, että siellä aloitettiin ihan liian isolla heilahduksella. Eikä siellä tietty opetettu koiraa itse tarjoamaan mitään saadakseen heilahduksen aikaan, mikä on se kaikkein olennaisin osa koko harjoitusta. Pienemmällä liikkeellähän toi voisi nyt toimia ja luulen, että aika nopeasti Aada osaisi yhdistää tarjoamansa liikkeen heilahdukseen ja sitä kautta palkkaan samoin kuin tuon keinun alas painamisen se oppi nopeasti. Pitääpä aloittaa heti seuraavissa treeneissä. Mä laitan jossain vaiheessa videon treeneistä niin voitte kertoa mitä teen oikein ja mitä väärin :)

Tänään alotettiin tuon keinusen kanssa. Ihan aluks tehtiin niin, että pistettiin ihan normi tuoli siihen keinun viereen ja sit pyysin 2o2o-asentoon. Seuraavaks avustaja nosti sitä keinua pari senttiä ja taas tuolin kautta (mä haluan käyttää avustajaa, koska a. pelkään omia sormia ja b. oon varma, että tuo haistattelis mulle, jos yrittäsin mennä siihen viereen ja säheltää jotain). Päästiin tänään n. 6 cm liikkeeseen. Otettiin tähän samaan syssyyn se pamaus, koska kovat äänet ei oo tolle juttu eikä mikään.

Tänään edettiin myös kepeillä kivasti. Ai että sillä tulee oikee rytmi ihan automaattisesti, kun ottaa kunnolla vauhtia. Mä tykkään vinokepeistä C:

Agilityohjeistus on nyt julkaistu, saa lisäillä ja kommentoida ja kritisoida. Tekstiä voidaan muokata ja lisätä jälkikäteen kyllä.

annajaada, Onpa outoa, jos teillä ei ole tuota metodia käytetty. Mun mielestä se on viime vuosien/vuoden aikana ainakin tullut tosi yleiseen käyttöön ja lähes kaikki tuntemani aloittaa nykyään keinutreenin sillä.

Tässä on Lokin paukuttelutreeniä viime vuoden elokuulta ja tähän vaiheeseen pääsemiseksi oltiin tehty muistaakseni ainakin pari kuukautta hommia. Tosin muistaakseni aika epäaktiivisesti ja epäjohdonmukaisesti, silloin tällöin säätäen jotain. Nyt tekisin monta juttua erilailla, mutta ehkä tuosta näkee vähän miten paljon Loki "tykkäsi" keinusta tuolloin.. Hirveä pakitus jokaisesta paukuttelusta :). Tein kyllä koko keinutreenin aikana aika paljon virheitä ja tässäkin videolla houkuttelen ihan liikaa, nyt jos opettaisin niin antaisin koiran hiffata itse paljon enemmän. Ja 2on2off on meillä jo tuossa vaiheessa myös mukana.

Lokilla yksi avain onneen oli oikean palkan löytäminen, pallolla sen kierrokset nousi niin paljon korkeammalle kuin namilla, että sama harjoitus meni palloa vilauttamalla vähintään triplasti yhtä vauhdikkaasti. Ja keinutreenit tehtiin aina ihan ensimmäiseksi eikä koskaan liikaa toistoja ja sitten perään jotain tosi kivaa ja vauhdikasta. Siinä vaiheessa kun meni kokonaista keinua niin tuli vielä parilla treenikerralla semmoiset "hyi yäk haluan pois tästä" -paineistumiset että piti ottaa reilusti helpotusta seuraaville kerroille. Enkä ihmettelisi jos vieläkin tulisi jossain vaiheessa.

Ei mulla riittäisi kärsivällisyys rakentaa keinua kuukausitolkulla, jos koira arasteleekin keinulla niin ehkä silti kannattaa kokeilla jotain muuta metodia jos useaan kuukauteen ei tule ihan selvää edistystä. Keinu on yksi vaikeimpia esteitä ja varmasti helpoiten pilattavissa-kokemusta on- eli jos ongelmia on niin melkein kannattaa hakeutua hyvälle valmentajalle joka näkee mikä juuri sen koiran ongelma on ja miten sitä ratkoa. Netissä neuvominen on aina vähän vaarallista kun väärinkäsityksiä tulee helposti.

^^Merlin rakastui tohon meidän madallettavaan keinuun Kivikon kentällä. Oltiin tehty aiemmin ohjaajan kanssa keinun pää ylhäällä pidettynä ylösjuoksuharjoituksi ja lasku harjoituksia ja ne menivät ihan ok, vaan auta armias kun manssi pääsi tolle matalalle keinulle. Se paukutteli menemään päästä päähän kauhealla vauhdilla kuin kyseessä olisi ollut paraskin leikki. Piti sitten oikean korkuisella keinulla taas muistuttaa koiraa, ettei se ihan niin vain onnistukaan.

^Eikös suoritustapa pitäisi olla sama riippumatta keinun korkeudesta?

^^^ Niin kuin itse sanoitkin, niin minusta tuo paukuttelu, liikutteluleikki kannattaa toteuttaa nimenomaan niin, että koira itse tarjoaa toimintaa eli ei yrittää saada toimintaa aikaiseksi houkuttelemalla (kuin korkeintaan muutamalla ensimmäisellä toistolla). Ja tosiaan, keep it simple, haluttu kriteeri jäi tuossa minusta varsin epäselväksi koiralle ja houkuttelun käyttö varmasti vielä hämärsi kuviota entisestää, koska huokutellessa koira keskittyy siihen houkuttimeen, ei siihen mitä se tekee. Keinunharjoittelussa se on minusta erityisen "vaarallista" sillä naminperässä koira helposti päätyy tekemään jotain, joka on sen mielestä vielä sen epämukavuusalueella, jolloin se säikähtää ja harjoitus kääntyy itseään vasten.
Naksuttimen käyttö ei minusta tuo lisäarvoa harjoitteluun bang leikissä, sillä pamaus kertoo varsin selkeästi milloin koira teki oikein ja jos naksaus ajoittuu johonkin muuhun kohtaan kuin juuri samaan hetkeen kuin pamahdus, niin silloin koira ei taas tiedä että the juttu oli nimenomaan se pamaus.
Tämä ei siis mitenkään kritiikkinä vaan vinkkeinä muille, jotka tekevät samanlaisia harjoituksia, siitä miten harjoittelusta saa selkeämpää koiralle ja samalla tietysti myös paljon tehokkaampaa, jolloin myös sitä edistymistä tapahtuu. Mutta pääasia on tietysti aina, että koiralla on kivaa treenatessa.

Mitä yleensä tulee treenaamisen tehokkuuteen, niin silloin kun kriteeri on sopiva ja selkeä, ajoitus ja palkkio kunnossa, niin edistymistä pitäisi näkyä jokaisella treenikerralla. Se, kuinka suurta edistyminen on, on tietysti hyvin koirakohtaista. Aralla, keinukammoisella koiralla aloittaisin sekä äänen että liikkeen tuottamistreenit jollain ihan muulla kuin keinulla. Bang leikkiä voi harjoitella esim. niin että opettaa koira kaatamaan juttuja, joista kaatuessa kuuluu kolahdus. Aluksi voi aloittaa vaikka jostain muovisesta esineestä ja loppujen lopuksi kasata vaikka pinon kattiloita ja peltipurkkeja pellin päälle jne.

Kettuprinssi, Lokikin ihastui tuohon madallettavaan keinuun, harmi että aika harvoin päästiin sinne treenaamaan :). Tosi kiva tuommoinen harjoituskeinu kyllä!

Vuorisumu, en ota kritiikkinä vaan hyvä juuri että joku pukee sanoiksi sen mitä videolta näkee että voisi tehdä toisin :). Meillä oli vähän semmoinen vaihe tuossa menossa että tehtiin vaan kaikkia kivoja juttuja keinun ympärillä enkä edes tiennyt tarkkaan miten keinun tulisin opettamaan. Mutta totta että epämääräistä treeniähän tuo oli ja nyt tekisin eri lailla.

Hyvä jos jollekin on apua treenivideoista vaikkakin sitten "älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon" esimerkkinä :)

Olipa hyvä, että avasin suuni täällä ja tuli löydettyä taas uusi tapa opettaa tuota liikettä koiralle. Bang-leikkiä me ollaan tehty tyhjien pullojen kanssa ja sitten kivillä täytetyistä pulloista siirrytty keinuun. Keinun pamausta pitäisi vähitellen saada isommaksi, että se vastaisi enemmän sitä oikeaa keinun ääntä, tällä hetkellä se on vielä aika pieni pamaus, koska koira painaa sen alas aika matalalta. Pieni koira vaan ei saa tassuilla aikaan kovin suurta ääntä jos vertaa siihen, että se keinu tulee metrin korkeudesta alas. Pitää siis vielä treenata tuotakin lisää niin, että lopulta se painaisi keinun alas koko painollaan.

Järjestys olisi varmaan hyvä pitää siinä, että ensin treenaa liikkeen kuntoon, sitten äänen loppuun ja sitten tuon korkeuden ja yhdistää lopulta. Vitsi, että tää vaikuttaa just sopivalta tavalta. Nyt täytyy muistaa edetä tarpeeksi hitaasti varsinkin tuon liikkeen kanssa, kun se meillä se suurin ongelma on. Keinusta Aada kyllä edelleen tykkää paljon ja hakeutuu sinne treeneissä, että en mä pidä sitä mitenkään kovin keinukammoisena, ehkä enemmänkin juuri epävarmana sitä liikettä kohtaan.

Tavallaan ihan hyvä, että tää koira on vaatinut lähes kaikkien esteiden kanssa keksimään erilaisia opetustapoja niin tulee ainakin kehityttyä kouluttajana. Meillä ei kyllä ole ollut yhdenkään esteen kanssa sitä "se vaan meni sen"-vaihetta, vaan kaikki on pitänyt pilkkoa palasiksi ja rakentaa koiralle itseluottamusta ja rohkeutta vähitellen. Sitten se oppiminen ja tekeminen kyllä palkitseekin ihan eri tavalla kun eteen on tehty töitä.

annajaada kirjoitti:

Olipa hyvä, että avasin suuni täällä ja tuli löydettyä taas uusi tapa opettaa tuota liikettä koiralle. Bang-leikkiä me ollaan tehty tyhjien pullojen kanssa ja sitten kivillä täytetyistä pulloista siirrytty keinuun. Keinun pamausta pitäisi vähitellen saada isommaksi, että se vastaisi enemmän sitä oikeaa keinun ääntä, tällä hetkellä se on vielä aika pieni pamaus, koska koira painaa sen alas aika matalalta. Pieni koira vaan ei saa tassuilla aikaan kovin suurta ääntä jos vertaa siihen, että se keinu tulee metrin korkeudesta alas. Pitää siis vielä treenata tuotakin lisää niin, että lopulta se painaisi keinun alas koko painollaan.

Bang leikin idea toteutuu vaikka koiran tarjoama käytös ei itsessään edes kohdistuisi keinuun. Tärkeintä on idea: tarjoa jotain -> bang-> palkka -> koiralle tulee idea haluan tehdä jotain sellaista millä saan kuulumaan bang äänen, koska siitä seuraa palkka. Koira vois siis tarjota vaikka istumista ja sinä pamauttaa sen keinun alas, jolloin äänen voimakkuus ei ole enää riippuvainen koiran koosta. Tätä voi tehdä erikseen samaan aikaan kun itse keinulla treenaa sitä liikettä.

Eli siis vaihtoehtoiset tavat: koira painaa keinun päätä etutassuilla alas -> bang -> palkka tai koira (esim.) istuu -> bang -> palkka. Kummassakin tavassa koira yhtälailla kokee itse saaneensa bang äänen tapahtumaan.

Ja mitä tosiaan tulee siihen nopeuteen niin tiedän pari koiraa, joista toinen omani, jotka oppivat nuo palaset yhteensä ihan muutamalla treenikerralla. Jos koira ei arastele ääniä, niin täysivoimaiseen pamautukseen voidaan siirtyä jo 1-2 treenikerralla ja se osio on sitten valmis.

innna kirjoitti:

Agilityohjeistus on nyt julkaistu, saa lisäillä ja kommentoida ja kritisoida. Tekstiä voidaan muokata ja lisätä jälkikäteen kyllä.

Hyvä!

Vilkaisin äkkiseltään läpi ja ainut mihin kiinnitin huomiota oli: " 1-luokassa etenemisnopeus ihanneajassa on useimmiten 3,8-4,2 m/s. Määritelty etenemisnopeus riippuu myös radan profiilista. "
Aika kovat on etenemät tuossa. Vilkaisin äkkiseltään läpi omat ykkösluokan (maxi) startit (n. 20 kpl) ja kaikilla radoilla vaaditut etenemät oli alle 3,5 m/s, monessa kisassa jopa alle 3,0 m/s. Kolmosissakin vaadittu etenemä on yleensä alle 4,0 m/s ellei kyseessä ole poikkeuksellisen suoraviivainen hyppäri tms.