Koirat.com

Perustetaas teille agipulisijoille uusi ketju kun vanhalla alkaa olla jo pituutta

Vanha ketju löytyy täältä: klik

Ja agiharrastus pähkinänkuoressa-teksti löytyy täältä klik

Tepon treenivideo näyttää oudon tutulta ;)

Meillä on myös vähän keinuongelmaa. Koira on varovainen ja on päässyt pahasti pelästymään keinua, niin nyt sitä sitten paikkaillaan. Kyllä se keinun menee mutta niin hitaasti, että sellaisen suorituksen kanssa ei paljon kisaradoille viitsi lähteä. Ollaan treenattu usealla eri tavalla: paukuttelua, liikkeeseen siedättämistä, päähän juoksutusta.. Voi olla, että se on osa ongelmaa; oon muutellu treeniä liikaa enkä edennyt systemaattisesti. Nyt ollaan pidetty totaalitaukoa keinusta hetki. Palataan varmaan seuraavaksi takaisin perusteisiin ja edetään jonkun loogisemman suunnitelman mukaan..

Meillä alkoi puomin hinkkaus, koska kun koiran itsevarmuus ja estehakuisuus on kasvanut, on puomin alastulokontaktilta tullut tavaksi pinkaista pompaten (lue:lentäen) suoraan yli kontaktialueen. Juoksukontaktit on puomin osalta siis vähän niinkuin levinneet käsiin. Ensimmäiseksi on alettu harjoittelemaan että puomin alastulossa hidastetaan, ei oteta lisää vauhtia. Pikkuhiljaa se alkaa uppoamaan tuohon "kahva kaakkoon ja lisää pomppuja! WEEHEE!" -kupoliin.

Keinun kanssa ainoa ongelma onkin ollut tuon kupoliin sen takominen, ettei tehdä lentokeinuja, kun vauhti on parasta!

Kovasti haluaisin kuvata treenivideoita, jotta näkisi itsekin mitä voisi parantaa. Millaisella laitteella te muut kuvaatte treenivideoitanne? Onko ihan joku kuvaamassa vaiko jonkunlainen teline kameralle?

Ihan älypuhelimen videokameralla. Laatu on yleensä ihan riittävä, mutta tosiaan jonkun on oikeastaan pakko olla kuvaamassa. Näköalat kamerassa niin kapeat, että vaikea suunnata sitä niin, että pidempi pätkä mahtuisi kuvaan.

Puhelimella tai järkkärillä, puhelin saattaa olla milloin mihinkin esteelle tuettuna ja järkkäri jalustalla, yksin ei tosiaan saa kuin pikku pätkää kuvattua.

Mä olen aina jonkun nakittanut kameranjalaksi. Piti kyhätä tuossa jonkinlainen systeemi kameranjalaksi, mutta se jäi sitten. Ehkä ensi vuonna.

Kaverille /toiselle treenarille kamera käteen ja tadaah. :D Toki olisi jalustakin omasta takaa, jos vaan jaksaisi raahaa mukana.

Viimeisimmät kepit. Noi kaksi viimeistä oli jo hyviä, en tiennytkään, että Mepa syttyy noin paljon kannustamisesta... multa vaan puuttuu kunnon rytmitys.... Mutta vielä vähän, ylihuomenna olisi epikset, jonne mennä harjoittelemaan.



Mutta nyyh, uusi ongelma. Tehtiin keinua 4-5 kertaa, kaikki hyvin, koira ei lentänyt sieltä ja osui kontaktille reilusti ja jarrutti ajoissa (toisaalta haluaisin keinun suoritukseen vähän enempi vauhtia) ja siirryttiin sitten puomille, ja koira menikin puomin sitten kävellen. Arvelin sen menevän ohitse, kun huomaa, että ovat eri esteitä, mutta ei. Puomi ei hotsittanut. Parin yrityksen jälkeen jätettiin se siihen. No, reeniä, reeniä.

RedFox kirjoitti:

Meillä alkoi puomin hinkkaus, koska kun koiran itsevarmuus ja estehakuisuus on kasvanut, on puomin alastulokontaktilta tullut tavaksi pinkaista pompaten (lue:lentäen) suoraan yli kontaktialueen. Juoksukontaktit on puomin osalta siis vähän niinkuin levinneet käsiin. Ensimmäiseksi on alettu harjoittelemaan että puomin alastulossa hidastetaan, ei oteta lisää vauhtia. Pikkuhiljaa se alkaa uppoamaan tuohon "kahva kaakkoon ja lisää pomppuja! WEEHEE!" -kupoliin.

Keinun kanssa ainoa ongelma onkin ollut tuon kupoliin sen takominen, ettei tehdä lentokeinuja, kun vauhti on parasta!

Miksi haluat koiran hidastava puomilla, jos teillä on juoksukontaktit?

^Pointti onkin juuri se kontaktille osuminen, koira ei siis jää sinne mitenkään 2on2off-asentoon, vaan kun vauhtia ihan hieman jättää pois, malttaa se juosta alas saakka.

Eikös juoksukontakteissa opeteta koira kiihdyttämään eikä hidastamaan Siis eihän sellainen 2on2off, jossa koira vapautetaan ennen pysähtymistä ole juoksukontakti.

Laitoin eilen ilmon menemään hyppärille 11.1. Jännittää jo valmiiksi ihan älyttömästi, vaikka paikkakin on oma kotihalli. Käydään tänään siellä vielä epiksissä tekemässä möllihyppäri, jotta saa taas kerran lähtötreeniä. Lähdöt on viime aikoina mennyt tosi hyvin. Tavoitteena onkin tuolla oikeissa kisoissa sitten saada lähtö oonistumaan ja muistaa rata jännityksestä huolimatta. Muuten ei ole niin väliä miten menee :) Käydään varmaan tekemässä näitä lahialueiden hyppäreitä sillä aikaa kun tuo keinu vielä kaipaa työtä, josko se hyppäriluva sieltä joku päivä tulisi.

Niin määkin olen ymmärtänyt että jos on juoksukontaktit niin eihän koiran kuulukaan hidastaa vaan mennä samalla rytmillä alusta loppuun... Eikä pysäytyskontakteissakaan koiran kuulu lähtökohtaisesti hidastaa vaan pyrkiä pysähtymään vauhdista. Selkeyttä vaan Redfoxin koiran koktaktien kriteereihin niin hyvä tulee :)

Mää oon yrittäny kuvata kännykällä hyppytekniikkatreenejä ym ja tukenut sen milloin mihinkin mutta helpointa on kun on kaveri kuvaamassa. Meidän kisoja ja treenejä on kuvattu jonkun verran videokameralla ja kyllä siinä selkeämpi kuva on kun kännykällä otetussa videossa mutta riippuu tietysti paljon myös kännykästä ja kamerasta.

Tuli ehkä käytettyä nyt tuota termiä jokseenkin väärin, kun kaikki siihen noin kovin tarttuu, kuin terrierit. Onhan sekin juoksukontakti jos koira suorittaa sen esteen alusta loppuun hieman vähemmällä vauhdilla? Koska olen vaatinut vauhdin vähentämistä esteen lopussa, alkaa koira ennakoida sitä jo aiemmin ja aiemmin, jolloin vauhti lopulta pysyy samana alusta loppuun. Tämä kyseinen agiliitäjä kun on usein mennyt puomille ns. karmit kaulassa ja sieltä on sitten tultu alas kun vauhtia on liikaa.

RedFox, saanko kysyä, miten olet päätynyt opettamaan koiralle "juoksukontaktit", joissa ihannesuorituksena koira juoksee esteen hitaasti päästä päähän? (Lainausmerkeissä siksi, ettei kuvailtu tapa vastaa sitä minkä minä ymmärrän juoksukontakteina - tarkoituksenani ei ole vähätellä.) Ja mikäli nopea suorittaminen ei ole ollut merkityksellistä suoritustapaa valitessa, miten päädyit tähän valitsemaasi tapaan esimerkiksi 2o2on sijaan?

Kuulemani mukaan ongelmanahan ei yleensä kontaktin missaamisessa suinkaan ole nopeus - vaan se, ettei koira juokse alastulokontaktia, vaan hyppää sen yli. Mikäli koira oikeasti ymmärtää, että juoksukontakteissa on tarkoituksena laukata päästä päähän, kova vauhti ei haittaa.

Itse asiassa efekti on käsittääkseni aivan päinvastainen, sillä suorastaan varmojen juoksukontaktien onnistumisen edellytyksenä on takajalkojen kunnollinen eriytyminen laukka-askeleessa - mikä korostuu, kun laukataan kovaa. Trkmanin mukaan juoksukontaktit hajoavat todella helposti vireen noustessa, mikäli harjoitusvaihe on tehty matalassa vauhdissa.

Voisin kuvitella, että korkeassa vireessä vauhdin ja tekniikan säätely voi olla huomattavasti vaikeampaa (ja enemmän ylläpitoa vaativaa) kuvailemallasi tavalla kuin alusta asti noiden perinteisten juoksareiden opettaminen. Voin olla toki väärässäkin, ja kuulisin mielelläni tulevaisuudessa, kuinka onnistuit ja miten tapa on toiminut.

Hienoa Tiainen, kun jaksat selittää asiaa noin perusteellisesti. Oikeastihan kun tässä aloittelija hommaa miettii, niin olemme vain tehneet mitä sillä hetkellä on tuntunut fiksulta. On nyt sitten päädytty hidastamiseen, jotta koira lakkaisi hyppäämästä eteenpäin kesken esteen, ennen kontaktia. Ihanaa, kun jaksoit vähättelemättä selittää, alkaa itsellekin tulla selvyys siitä mitä pitää kehittää ja miten päästään siihen mitä päässäni näen. Ohjaajallemme on juoksukontaktit olleet hieman vieraita ilmeisesti, kun ei ole koskaan noin selvästi osannut selittää mitä minun täytyy koiralta vaatia. Kiitos!

Jos meinaat alkaa opettamaan juoksukontakteja alusta niin toi Trkmanin DVD, jota myydään myös suomalaisissa nettikaupoissa on tosi hyvä. Siinä selitetään ja näytetään usealla eri koiralla se koulutus ja mun mielestä sen avulla pystyy itsekin opettamaan koiralleen juoksukontaktit. Mä ihan mielenkiinnosta lainasin sen DVD:n ja olen tässä seuraillut kaverin juoksukontaktitreenejä.

Eikä siis täälläkään ollut tarkoitus vähätellä, ihan kuin itse olisin joku agilityexpertti tällä noin vuoden kokemuksella :D Noi kontaktitermit vaan on niin vakiintuneet, että alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään kun esimerkiksi kouluttajat käyttävät niitä väärin, opetuksesta nyt puhumattakaan. Meillekin on pari kouluttajaa suositellut "juoksukontakteja", joissa kädellä näytetään, että loppuun asti pitäisi tulla. Sitten kun ohjaaja onkin pari metriä sivulla, koira hyppää alas ihan mistä sattuu.

Juuri kun pääsin sanomasta että viime aikoina on lähdöt sujuneet, niin eiköhän tuo russeli varastanut tänään epiksissä... Palautin sen tietysti lähtöön ja menin vaan uudestaan niin kauas kun olin alunperin ajatellutkin, mutta kyllä silti ärsyttää tuollainen pelleily. Se kyllä ymmärtää, että odottaa pitäisi, mutta ei vaan malta, kun innostuu niistä esteistä ja siitä tilanteesta niin paljon. Ei kai tässä muu auta kun edelleen harjoitella epiksissä ja sitten myös noissa kisoissakin näitä lähtöjä, kun treeneissä ongelmaa ei ole. Muuten tän päiväinen rata oli tosi hyvä, sillä oli vauhti kunnossa ja haki hyvin esteet, vaikka rata oli mun mielestä vaikeampi kuin perus ykkösten rata.

Jos koira on eka agilitykoira jota koulutat eikä koulutusohjaaja osaa varmasti neuvoa juoksukontakteja, uskon että varmin ratkaisu olisi opettaa 2on2off tyylillä. Juoksukontaktit on nyt muotijuttu, ja oikein opetettuna ne toki on nopein ja ehkä koiran kropallekin paras ratkaisu. Oma käsitykseni kuitenkin on että niiden opettaminen on työläämpää kuin pysäytyskontaktien. kummallakin tyylillä tarkoituksen pitäisi olla että koira juoksee puomin mahd nopeasti läpi ja joko pysähtyy oikeaan paikkaan tai juoksee kontaktipinnalle osuen, riippumatta ohjaajan sijainnista. Jos juoksukontaktia haetaan vauhtia hidastamalla, ohjaajan liikettä tai käsiapua käyttäen voi olla aika varma että ei tule toimimaan kisoissa eikä koira tee itsenäisiä kontakteja...

Jos koira on eka agilitykoira jota koulutat eikä koulutusohjaaja osaa varmasti neuvoa juoksukontakteja, uskon että varmin ratkaisu olisi opettaa 2on2off tyylillä. Juoksukontaktit on nyt muotijuttu, ja oikein opetettuna ne toki on nopein ja ehkä koiran kropallekin paras ratkaisu. Oma käsitykseni kuitenkin on että niiden opettaminen on työläämpää kuin pysäytyskontaktien. kummallakin tyylillä tarkoituksen pitäisi olla että koira juoksee puomin mahd nopeasti läpi ja joko pysähtyy oikeaan paikkaan tai juoksee kontaktipinnalle osuen, riippumatta ohjaajan sijainnista. Jos juoksukontaktia haetaan vauhtia hidastamalla, ohjaajan liikettä tai käsiapua käyttäen voi olla aika varma että ei tule toimimaan kisoissa eikä koira tee itsenäisiä kontakteja...

Haha Anu(apina) :D
Mä olen aina mahdollisuuksien mukaan törkännyt videokameran kanssatreenaajalle tai sitten käyttänyt ihan kunnon kamerajalustaa. Opin videoita jälkikäteen katsomalla ihan hirveästi itse ja välillä varmaan ärsyttävyyksiin asti olen pyytänyt muita kuvaamaan. Viimeksi koulutuksessa toisen, minulle tuntemattoman treenaajan tuntematon mies suostui filmaamaan :D

Meidän juoksukontaktitreenit näyttävät esimerkiksi tältä, tosin juoksarit ovat nyt tauolla, mutta joskus vielä kyllä Teppo osaa nekin

Moi, haluaisin kysyä, missä mielestänne Jyväskylässä olisi parasta harrastaa tulevan koiran kanssa agilityä ja tokoa? Olen etsinyt netistä tietoa, mutta vaikea sanoa ilman kokemusta mikä olisi paras/yksi parhaista?
Kiitos jo etukäteen