Koirat.com

Mullekin tuli noista Jemiman kisavideoista mieleen, että varmaan vähän jännittää, ja siitä tulee vähän sähellystä ja koirakin kaiken lisäksi varmaan vähän enemmän kierroksilla kuin normaalisti? Mitä kanssa olen aikaisempia Jemiman videoita nähnyt, niin hienoa menoa niissä on.

Ja niinhän se itselläkin on, sitä jännittää ihan järjettömästi jo pelkkiä epiksiä, että ei se ohjaaminen ole lähellekään sitä mitä normitreeneissä. Treeniä, treeniä..

Kiitos kaikille kommenteista! Saattoi hyvinkin jännittää ja koko tilanne sitten vähän mennä häsläämiseksi itsellä ja koiralla. Kisatreeniä vaan siis :). Lisäksi huomaan, että kun nyt on treenattu Lokin kanssa paljon ohjauksiin tulemista, niin ehkä sillä on kärsinyt vähän tuo esteiden hakeminen siinä sivussa. Kun toista vahvistaa niin toinen hajoaa, turhauttavaa! Ja myöhässä huomaan myös olevani tuolla monissa kohdissa ja silti hätäilen ohjauksissa enkä tee niitä loppuun saakka. Tyhmää hutilointia.

Mutta eteenpäin sano mummo lumessa!

annajaada kirjoitti:

Noi Jemiman radat on kyllä vaikeamman oloisia kun ne millä ollaan kisattu. Yleensä agiradat on olleet aika suoraviivaisia ja sitten hyppäreillä on ollut oikeasti jotain ohjattavaakin.

Tuo on vähän kurja täällä pk-seudulla kun ainakin epiksissä radat tuntuu olevan huomattavasti vaikeampia kuin vaikka Turussa kun sieltä päin epiksiä katselen. Osanottajamäärätkin ihan jäätävillä eroilla, ei tarvinnut mennä kuin Hyvinkäälle asti niin oli medi ykkösiä vain joku 10, kun täällä Vantaan kisoissa niitä on lähes poikkeuksetta se 25.

Meillä olis nyt Artun kanssa ekat epikset edessä sunnuntaina vähän niinku hirvittää miten käy... Vuosi ollaan nyt harjoteltu ja nyt ois näytön paikka Arttuhan on loistava ja lukee mun ohjausta kuin avointa kirjaa... Ainut ongelma on vaan se, että tää avoin kirja on joskus nin avoin ettei tiedä minne sivut lepattaa Noo harjottelua vaan ja itsevarmuutta lisää

Onko mahdollista saada osallistumismaksu takaisin jos koiralla alkaa juoksu ennen kisoja? Joskus muistan lukeneeni jostain juoksutodituksesta, jossa piti olla kahden muun todistajan allekirjoitus tms.

annajaada kirjoitti:

Onko mahdollista saada osallistumismaksu takaisin jos koiralla alkaa juoksu ennen kisoja? Joskus muistan lukeneeni jostain juoksutodituksesta, jossa piti olla kahden muun todistajan allekirjoitus tms.

Vastaus on kyllä! Agilitysäännöstön menettelytapaohjeessa sanotaan seuraavaa:
"Mikäli koirakon poisjääminen on johtunut koiran kiimasta, osallistumismaksu on aina palautettava, myös kolmosluokassa ohjaajan sitä vaatiessa. Edellytyksenä on, että koiran kiimasta esitetään eläinlääkärin todistus tai kahden esteettömän henkilön allekirjoittama todistus."

Kolmosissahan saa juoksuisetkin nykyään kisata, mutta ei ole pakko, jos ei halua :)

Saako tyhmä kysyä, että mitä tarkoittaa ratojen edessä A, B, C, yms merkinnät, sekä S3 ja L3? Ekaa kertaa kisoihin ilmottautumassa ja ois kiva saada ilmot menemään oikein

S, M ja L ovat kokoluokkia. Eli S3 esim. tarkoittaa mini-kolmosia. Ensimmäisiin kisoihin mennessä ilmoittaudut 1-luokan radoille. :) A, B ja C (ja D jne.) taas vaan identifioivat eri radat (joita kutsutaan kilpailuiksi), esim. voi olla, että A ja B ovat agilityratoja kun taas C on hyppäri.

S3 = mini 3-luokka
M3 = medi 3-luokka
L3 = maksi 3-luokka

Eli kirjain (s,m tai l) on säkäluokka ja numero (1-3) on taso. Jos viikonlopun aikana on esim kolme kisaa mini 1-luokalle niin ne on A, B ja C -kisat. Toivottavasti selkeni? :)

Jos ilmoittaudut ekaa kertaa kisoihin niin sitten tietty 1-luokkaan, vaikka sen varmaan tietty tiesitkin jo. :D Monissa seuroissa kisat on kaksipäiväisiä eli toisena päivänä 1-2 luokat ja toisena 3-luokat eli varmista, että ilmo menee oikealle päivälle. Tosin jos ilmottaudut agilityliiton järjestelmässä niin se kyllä varottaa, jos meinaa mennä ykkösluokan ilmo kolmisluokan päivälle. Tsemppiä kisaan!

Innna ehti näemmä vastatakin jo :D

Kyllähän se selkeni, nyt ollaan taas astetta viisaampia Kiitos!

Kuinka pitkään treenanneena ja miten valmiilla koirilla olette aloittaneet mölleissä/epiksissä/kisoissa ensimmäisen harrastuskoiranne kanssa ?

Lokin kanssa ekat möllit sen ollessa 2,5v, treenausta joku 2v takana. Ekoissa virallisissa tänä vuonna tammikuussa koiran ollessa 3v 4kk. Sanoisin ehkä että aika sopivat ajat näin ensimmäisen agilitykoiran kanssa, pääsi suht nopsaan harjoittelemaan kisaamista epiksissä muttei kuitenkaan hirveästi turhaan rahaa tuhlattua. Tuntuu kyllä, että monet on aloittanut tosi paljon aikaisemmin ja pärjännyt tosi paljon paremmin joten tiedä sitten.

Minä en vertailis muihin vaan miettisin vain sitä omaa tilannetta. Epiksiin lähtisin itse siinä vaiheessa, kun koira jaksaa ja haluaa suorittaa pidempääkin rataa innokkaasti eikä into lopahda kesken tekemisen. Virallisiin kisoihin sitten, kun kaikilla esteillä osaaminen on itselle riittävällä tasolla (mikä se sitten kenellekin on), erityisesti se, mitä monesti näkee kisoissa ykkösissä on, että keppejä ennen tai jälkeen ei pystytä vaihtamaan puolta sujuvasti. Ja itse osaa itsenäisesti tutustua rataan ja valita ohjaukset.

Ja kaksi LUVAa pamahti kuin tyhjästä. Hyppäriltä vitonen, oltiin jo ihan poikki tuossa vaiheessa.... mutta ei me 2.luokkaan vielä hetkeen ollakaan valmiita. Sijoitukset oli 3.sija, 1.sija ja 5.sija :)

Pyryn kanssa aloitettiin agility n. 1 vuoden iässä keväällä (alle vuoden iässä käytiin pentuagikurssi), ja seuraavana syksynä tehtiin jo kokonaista puhdasta möllirataa. Mutta vasta vajaa 2,5 iässä eli yli vuoden harrastaneena ollaan alettu käymään epiksissä ihan hyvällä menestyksellä. Koira on ollut täysin estevarma ja ohjaukset 1. luokan ratoihin sujuvia.

Nyt Pyry on 3v, eli pari vuotta takana treenaamista, ja tämä vuosi varmaan enimmäkseen epistellään, että mä saan kisajännitystä pois, ja Pyryn kontaktit ja kepit ovat varmat kisatilanteessa. Kyllä se kontakteille kisatilanteessa pysähtyy, mutta kun saisin sen oman liikkumisen sulavaksi. Viimeeksikin itse jännityksissä pysähdyin kontaktien kohdalla kuin seinään, vaikka yleensä itse liikun radalla eteenpäin ja koira pysähtyy. Kepit menee kivalla vauhdilla, ja kestää mun liikkumisen puolelta toiselle aika hyvin. Edelleen haluan varmuutta kepeille ja kontakteille että sietää vaikka mun haarahypyt vierellä, eli mun kriteereillä menee aika kauan että päästään kisakentille :D Ei tosin kiirekkään ole kisailla, kun enemmän harrastellaan.

Mun mielestä epiksiin mennessä koiran tulisi olla aika estevarma, ja pystyä tekemään koko radan palkkaamatta helposti.

Virallisiin kisoihin mennessä pitäisi osata hyvin kontaktit (jos niitä on koiralle opettanut), ja kepit ilman auttamista osana rataa, ja mielellään tietty molempien osata perusohjaukset ja tietty turvallisuusseikat agilityesteille menemisissä.

Pitkästä aikaa kirjoittelen taas täällä! Ehkä joku muistaa, kun viime kesänä kisailin minun pikkuotuksen kanssa, joten päivitellään tänne kuulumisia. Lylly lomaili tosiaan viime vuoden alkuvuoden ihan kokonaan ja palasi kesäkuussa takaisin agilityn pariin ja suorilta jatkettiin kisaamista. Lylly olikin tauon jälkeen ihan super hyvä. Jokaisena kisapäivänä paukutti nollia ja nousi vauhdilla ykkösistä kolmosiin. Kolmosten eka startti toi myös nollan ja myöhemmin saatiin vielä toinenkin nolla kolmosluokasta. Aika hyvin tämmöselle 1,8kg painavalle pikkukoiralle!

Marraskuussa tuli sitten takapakkia onnettomuuden muodossa.. Lylly törmäsi treeneissä täydellä vauhdilla muuriin sillä seurauksella, että aivotärähdys, leuka auki, niskavaurio sekä kaksi hammasta lähti, kolmaskin heiluu. Tämän jälkeen agility alkoi tökkimään ja koira ei hakeutunut enää hypyille yhtä innolla kuin aiemmin. Eikä toisaalta mikään ihme sen tärskyn jälkeen.. Tuon onnettomuuden jälkeen minullekin tuli vähän pelko agilitystä ja en enää pysty tekemään täysillä agilityä Lyllyn kans. Jatkuvasti pelottaa, jos vedätän sitä liikaa, niin entä jos se taas loukkaa itseään? ja jos seuraavalla kerralla käykin vielä pahemmin..

Nyt Lylly on hoidettu ja hierotettu. Tarkoitus on taas jatkaa kisaamista. Treeneissä on keskitytty oikeanlaisen fiiliksen löytymiseen jne.

5kk sitten aloitin agilityn treenaamisen myös nuorimman toitsuni kans. Saaga on treenannut vähän epäsäännöllisesti tämän ajan ja nytkin on takana reilun kuukauden pituinen tauko. Siltikin tuo koira on oppinut asiat hirmu nopeasti ja käytiin viime lauantaina kisaamassa myös epiksissä mölliluokassa. Kaksi puhdasta rataa. Kunhan kepit ja keinu sujuu myös radalla, niin voitaisiin aloitella jo kisaamista virallisissa kisoissa. Ite varmistelen edelleen liikaa ja ajaudun liian lähelle esteitä. Myös sormet harottavat välillä mihin sattuu, mutta koira on kuitenkin hyvä. Vauhtia tulee varmasti ajan myötä vielä lisää, kunhan varmuutta ja kokemusta kertyy enemmän.

RedFox kirjoitti:

Kuinka pitkään treenanneena ja miten valmiilla koirilla olette aloittaneet mölleissä/epiksissä/kisoissa ensimmäisen harrastuskoiranne kanssa ?

Me aloitettiin koko laji kun koira oli vasta todella nuori. Käytiin pentualkeiskurssi, jota en kyllä enää pitäisi pennuille sopivana. Sitten treenattiin ohjatussä ryhmässä parisen kuukautta, kunnes uskaltauduttiin ensimmäiseen putkiluokkaan, jonka sai mennä ilman rimoja. Silloin ei tietysti ollut hallussa kuin vain ne putket ja rimattomat "hypyt", mutta mun mielestä oli tosi hyvä aloittaa heti harjoittelemaan lähtöjä ja kisapaikalla käyttäytymistä. Se on edelleen Aadalle suuri haaste, koska se kuumuu niin paljon kisapaikoilla.

Mölleissä startattiin muistaakseni kesällä, jolloin koira oli vuoden ja pari kuukautta. Kisat aloitettiin nyt vuoden alussa kun kisaikä oli tullut täyteen kuukautta ennen. Kyllähän tämä tahti kuulostaa aika kovalta, mutta meille on tosiaan tärkeää päästä harjoittelemaan niitä lähtöjä ja käyttäytymistä sinne kisapaikalle niin en nyt viitsi kisailun aloitusta venyttääkään kun kaikki esteet on hallussa. Treenattu on koko ajan pari kertaa viikossa, joista toinen ohjattu tunti ja toinen omatoiminen treeni, joka kestää maksimissaan noin 15 minuuttia. Nyt kun ollaan kisattu, on jätetty siltä viikolta toinen treeni pois.

Toisen koiran kanssa ei ole kyllä samanlainen kiire päästä etenemään, vaan aloitellaan rauhassa sitten kun on sen aika. Toisen kohdalla sitä on tietysti jo aika paljon paremmassa lähtökohdassa, kun ei tarvitse käydä monia eri opetustapoja läpi vaan tuntee ne jo etukäteen.

Tuosta tulikin mieleeni, että mikäköhän järki on siinä, että mölleissä on usein ikäraja vain 1v, kun virallisissa se on 1,5v? Jos katsoo esim. noita Ojangon "möllejä", niin siellähän rimat on (kuten yleensä mölleissä, jos ei lasketa Karstusen tuomaroimia...) alimmassa säkäkorkeuden tasossa ja radat usein vähintään kakkosten tasoa.

^ Mäkään en ymmärrä, miks mölleissä on noin alhainen ikäraja. Mä oon sitä mieltä, että aikasintaan tossa (1-vuotiaana) voidaan aloittaa vasta varsinaisesti treenaamaan eli nostaan rimoja ja kontaktiesteitä jne.

Me aloitettiin kotipihalla treenaaminen joskus kun tuo oli kaks ja neljä ja puol kun päästiin treeniryhmään. Nyt tuo täyttää viis ja toiveena päästä alkeiskurssille keväällä . Ei meillä kyllä hirveesti tavotteita kisaamisen suhteen oo, mutta kumminkin, vastapainona tälle nykytilanteelle, jossa tuntuu, että kaikilla on kisavalmiit koirat tyyliin vuotiaina.

Joskus mölleissä on myös 15kk ikäraja, joka alkaa olla mun mielestä sopiva, jos rimat tosiaan on lähellä kisakorkeuksia. Me oltiin muistaakseni tokiin mölleihin osallistumassa silloin 14kk ikäisen kanssa, kunnes katsoin, että minien radalla oli rimat 30cm korkeudessa, eikä me oltu edes vielä kokeiltu hyppiä sen korkuisia hyppyjä. Möllejä oltiin mainostettu niin että radan piti olla helppo ykkösten tasoinen. Ihan jo periaatteesta ei sitten osallistuttu. Jos siellä olisi ollut vaikka muutama hyppy tuossa korkeudessa niin se olisi jo ollut ihan ok.

Noissa putkiluokissa nykyään ihmetyttää se, että niissä on tiukkoja käännöksiä. Mun mielestä on huolestuttavaa jos joku reilusti alle vuoden ikäinen tekee takaakiertoja ja sylkkäreitä kovassa vauhdissa rutiinilla. Ne on pennulle aika raskaita suorituksia kuitenkin, vaikka kuinka rimat pysyisi matalana.

Mä oon niin vitsin onnellinen . Tänään selätettiin Kepit ja mentiin useaan otteeseen aivan täydellisesti . Tuntuu vain, ettei se juokse täysiä, kun itse pääsisi todella helposti ohi, mutta ilmeisesti se pujottelu hidastaa jonkin verran, kun kumminkin näyttää ihan täysiä menevän, kepit vaan heiluu ja hirvee kolina kuuluu. Oon niin tyytyväinen.

Enää meidän pitää saada varmuutta esteiden suoritukseen. Lähinnä keinulle (se ei jostain syystä erota keinua ja puomia kunnolla toisistaan, joten keinu menee usein lentokeinuksi. Ehkä se tarvii vaan suorituksia alle, kokonaista keinua ollaan menty kymmenisen kertaa, joten ymmärrettävästi suorituksessa ei vielä ole rutiinia), kepeille ja putkelle tarvitaan vahvistusta. Tuo ei oikein mene putkeen, pitää olla tosi tarkat ohjaukset. Mutta me koitetaan taktiikkaa, että palkkaillaan superisti aina putken jälkeen, niin ollaan saatu muillekin esteille kiva vauhti ja estehakuisuus. Mä niin odotan ensi viikkoa, kun ei enää tarvitse jankata ihan alkeita. Ahh.