Koirat.com

Onks kukaan kisannut koskaan pienessä flunssassa...?

^Kyllä tuli marraskuussa kokeiltua miten kisaaminen onnistuu flunssassa. En kyllä suosittele, sillä sitten se tauti vaan paheni. Ulkopuoliset ei varmaan kyllä suorituksesta huomanneet, että ohjaaja ei ole kunnossa, mutta oma ajatus juoksupyrähdysten loppuvaiheessa oli, että kuolema koittaa. Ekalta radalta saimme tuloksenkin. Tokalla radalla tapahtui alussa pieni lipsahdus, jonka takia tuli hylky, mutta muuten loppurata meni hyvin.

A-rata
B-rata

Agilityä en oo kisannut/treenannut flunnsassa (ei koskaan sattunut päällekkäin), mutta muita lajeja oon kisannut kyllä. Ei olis kannattanut, mutta kun finaali oli niin ei vaan voitu jättää välistä. Oli siis puolet porukasta jossain taudissa kerran turnauksessa, saatiin nähtävästi se paikanpäältä. :( Olo oli melkoisen surkea viikon reissun jälkeen :D

Mä en oo agilitya vetäny flunssassa, mutta lentopalloa kyllä. Yleensä mulla on auttanut, kun on mennyt treeneihin, lähteny räkä irti ja auennu hengitystiet. Tietysti riippuu flunssasta ja ihmisestä, mutta må oon antanu mennä vaan, jos on tuntunut siltä, että pystyy.

En oo koskaan kisannut flunssaisena, mutta kerran joutunut kyllä perumaan kisoihin osallistumisen flunssan takia. Olin ihan hirveesti odottanu pääseväni sillon kisaamaan ja melkein itku kurkussa soitin ja ilmoitin peruutuksen mutta pakko oli kun oli reilusti kuumetta. Treeneissä olen joskus ollut vähän flunssaisena ja meinasi kyllä loppua kunto kesken.

Nyt jouduin perumaan kisat kun koira aloitti juoksut. Oli tarkoitus aloittaa junnun kanssa siis viralliset nyt ja kisakirjakin oli valmiiksi varmennettuna mutta kisaamisen aloittaminen siirtyy nyt ainakin reilulla kuukaudella.

Mulla on nyt flunssaa ollut ja en suosittele. Oon heti ite ainakin puolikuntosempi ja motivaatio laskee, ei sillon kannata treenata kun ei vaan jaksa. Nyt viikonloppu aikaa parannella ja viikon alussa taas treenaamaan!

Mä oon niin ylpeä. Mun keinupelkonen koira meni ekaa kertaa keinun radanosana, viime kesänä vielä jouduttiin kahden naisin voimin kantamaan rimpuileva ja pelkäävä koira keinulle. En ois uskonu tätä päivää näkeväni!

Meillä on Vilmaan tullut vauhtia heti lisää kun on alettu ottamaan kontaktiesteitä mukaan radanpätkille. Ne on ihan sen lemppareita ja jopa varastaa niille tilaisuuden tullen.
Toi varastaminen nyt ei ole kovin hyvä juttu mutta olen antanut sen vähän sikailla ihan vaan motivaation ylläpidon vuoksi. Kuitenkin se muistaa fiilistelystä huolimatta ottaa kontaktit tunnollisesti .
Keinun kanssa olen kyllä tarkkana ettei sinne pääsisi varastamaan ettei pääse säikähtämään.

Koko ajan enemmän se myös leikkii ja riehaantuu treeneissä. Eilenkään kun sen menoa katselin niin en olis uskonut että sama tyyppi oli ihan lapanen vielä alkusyksystä.

Kyllä on kannattanut panostaa leikkiin ja motivaation kasvattamiseen sekä oman mielentilan hallintaan.
Viimeaikojen paras palkkalelu on ollut yllättäen pieni kuminen pallo .
Kaveri ei ole siis koskaan ollut mikään pallofani. Saankohan mä kohta hankkia sellaisen oikeaoppisen narupallon jos se aikoo vallan noista innostua.

^ Mä oon aina kans ajatellu, ettei tämä mikään pallohullu ole, mutta kun narupallon hankin, tuli siitä heti ykköstreenilelu.

nnora, mulla kanssa on Pongo ollut kova karkailemaan putkiin ja nyt ne onkin tosi varmoja joihin voi lähettää myös kauempaa. Keinulle ei tosiaan kannata antaa karata, ettei säikähdä. En tiedä kuinka herkästi Vilma säikkyy, mutta meillä se ainakin oli ihan kerrasta, että alettiin oikeastaan alusta opettamaan... Mutta esteille, putkille tai jollekkin turvallisemmille varastamisesta en olisi huolissani. Ainakin mun koiralla nousee motivaatio kun se lähdöissäkin pääsee joskus vähän karkaamaan esim pitäjältä (joskus kun on apukäsi pitämässä ja lipsauttaa sen sitten). Mutta pysyy kyllä lähdöissäkin kun on itse jämäkkänä

Pari kertaa on Vilma päässyt keinullekin pinkasemaan mutta olen ollut ihan lähellä ja ehtinyt loiventamaan alastuloa.
Vilma on kyllä aika kovapäinen eikä jää kovin helposti muistelemaan menneitä, mutta tietenkään en tahdo ehdoin tahdoin ottaa riskiä että joku keinutrauma nyt alkutaipalleella saataisiin.

Se on vaan niin vinkeetä nähdä kuinka se alkaa vihdoin syttyä lajiin ihan tosissaan. Ihan uusi juttu nuo varastamiset ja nyt on alkanut myös vinkumaan innoissaan kun lähestytään hallia. Lämmittelyiltä/jäähdyttelyiltä kun lähestytään hallia niin vetää ja vinkuu hallin suuntaan.

Ei kovin hyvää käytöstä mutta nautin tästä löytyneestä innosta niin paljon että olen alkanut sen tehdä niin. Mun kiellot/komennot niin helposti lannistaa sen toimintakyvyn ihan täysin.
Olenkin nyt pitänyt sen linjan että hallilla kaikki muu rälläys ja biletys on sallittua paitsi tietenkään muiden koirien luokose ei mennä. Se on tosin juurrutettu sille kaaliin jo pikkuisena, joten ei ole ikinä edes yrittänyt.

On tää vaan hullun hommaa. Herätä nyt lauantaina aamulla ennen seiskaa ja jännittää koko päivä. Mutta palkinnoksi jännityksestä tuli yksi luva :)

Tällä kertaa tuli kahdella radalla keppivirheet, mitä ei ole aikoihin sattunut treeneissä. Luulen, että oli kyse korkeasta kisavireestä, koska molemmilla kerroilla Aada vaan juoksi kepeistä ohi, kaahotti ympäriinsä ja lopulta löysi putken jostain. Treeniä mahdollisimman kovassa vireessä ja vauhdissa noi kepit siis vielä kaipaa. Mä en ala mihinkään haltuunottoihin kesken radan vaan haluan että se koira osaa itse hakea ne kepit myös kovassa vauhdissa, treeniä siis vain. Mutta lähdöt toimi tosi hyvin, ei edes yrittänyt varastaa, vaikka vire oli taas mitä oli! Jee!

Hillalla tänään ensimmäiset viralliset agilitykisat ja heti napsahti pari LUVAa:


Onneksi agilityssä ei jaeta tyylipisteitä.

Nyt löyty kiva palsta ;) meni hetki lukea läpi sivut ja katsella lähetettyjä videoita
Täältä ilmottautuu kaksi aloittelijaa, minä ja Hymy-sheltti 1v 4kk.
Pentuagility-kurssi käytiin jo Hymyn ollessa vasta 6kk (mutta tietty ilman rimoja, keppejä yms, lähinnä opeteltiin helpoimpia ohjauksia ja tutustuttiin pussiin ja putkeen)
Syyskuussa ollaan aloitettu agilityn harrastaminen "kunnolla", ja pikkuhiljaa alkaakin huomata että jotain on opittu :)

Nyt olisi halu alkaa edistyä puomilla ja A-esteellä jotka loppuvuodesta otettiin myös kuvioihin. Ongelmana on vain se että Hymy jännittää niitä (joskus) kovasti, etenkin jos on pitkä aika edelliskerrasta kun on esim. puomia menty. Onko kellään kokemusta kontaktiesteitä arastelevista koirista?
Hymy on tosiaan mennyt puomin ja A:n lukuisia kertoja ilman ongelmia, mutta saattaa jonain päivänä mennä niin lukkoon että menee ehkä muutaman askelluksen puomia ylös, pysähtyy ja on selvästi kauhuissaan :| namitkaan yms eivät tilanteessa auta. Joskus taas ns. ekan kerran alkujärkytyksen jälkeen muistaa ettei se ollutkaan ollenkaaan paha este, ja tekee mielellään ja vauhdilla sitä. hmm.

Uskon kyllä että hitaasti hyvä tulee, ja toistoilla, palkalla, kehuilla yms saadaan lisää varmuutta suoritukseen, mutta vinkkejä otetaan vastaan miten saisi harjoittelusta koiralle mukavempaa tai miten purkaa tilanne kun koira menee puomin päällä ihan lukkoon?
Olen Hymyn aina nostanut alas eikä ole pakotettu estettä menemään jos ei namit kelpaa avuksi lukkotilanteessa.

A:n suoritus

puomi

Me hyllytettiin tänään kummatkin radat. Eka meni omien hermojen piikkiin, tosi huonosti valmistauduin ja lähdin vähän soitellen sotaan. Tokalla radalla nuudelilla oli huikea putki-imu, kaikkiin vääriin putkiin. :) Mitäs annoin saumaa valkkailla omia ratoja. Huomenna jatkuu karkelot, katotaan miten riittää ohjaajalla tai koiralla energiaa, meinaan oli aika rankka rupeama lähteä kotoa klo 7.02 ja olla takaisin 22.02.

Kolmet kisat takana, nolla nollaa. Olisi kiva kehittyäkin joskus, joten oisko kooceen agiguruilla jotain neuvoja antavia tästä räpellyksestä?

Minusta jemiman meno on tosi hyvän näköistä, koira osaa esteet ja ohjaus on sujuvaa. Nopean ja irtoavan koiran kanssa se on vähän tuuristakin kiinni osuuko kaikki kohdalleen, ei teillä mitään perusongelmaa tuon perusteella ole. Nollat on varmsti ihan nurkan takana :) Ekalla radalla ehkä oma liike vie väärään päähän putkea, toisella radalla niistossa olisi hiukan voinut työntää koiraa vasemmalla kädellä ja jalalla kiertämään siivekettä, mut hyvin pieniä juttuja. Nuo rataprofiilitkaan ei olleet mitenkään helppoja.

En nyt ole mikään agilityguru, mutta vastaan silti :D Hienostihan se meni. Kaikissa kohdissa, jossa tuli kielto, oli vähän samanlaisia elementtejä. Esteen lukitus puuttui ja lähdit ohjaamaan jo seuraavaa, liikkumaan poispäin tai hidastit. Ekalla ja tokalla radalla säästät ehkä juuri sen yhden ratkaisevan askeleen lähetyksessä niissä X kohdissa (ekalla lähdet hieman myöhässä A:lta putkelle ja koira taittaa ohjaajaan päin ja tokalla puuttui lähetys takaakierrolle) Kepeillä olen huomannut, että tulee helposti virhe, jos lähtee lähetyksen jälkeen liikkumaan ennen kun koira on ehtinyt pujotella pari väliä. Mutta komppaan edellistä, ei ole teillä nollat kaukana :)

Hienoa menoa myös TinjaHillalla :)

Pääsin sittenkin viikonloppuna kisaamaan. Kaverille tuli muuta menoa niin pääsin hän koiran kanssa juoksemaan pari ykkösen starttia. Näkyi kyllä suorituksissa, että en tuntenut koiraa riittävän hyvin kun joko varmistelin liikaa tai liian vähän..

Noi Jemiman radat on kyllä vaikeamman oloisia kun ne millä ollaan kisattu. Yleensä agiradat on olleet aika suoraviivaisia ja sitten hyppäreillä on ollut oikeasti jotain ohjattavaakin. Ne suorat radat on sitten tietty olleet vaikeita jos koira ei irtoa tai irtoaa helposti sivulle kun ohjaaja jää jälkeen, koska eihän siinä ole mitään mahdollisuutta itse ehtiä ohjaamaan kaikkea. Lauantainakin oli koko kentän pitkän sivun mittainen alkusuora, jonka vika hyppy ei ollut ihan linjassa ja sitten siellä oli vielä putki hypyn jälkeen houkuttelemassa. Koko rata oli tämmöistä suoraa päästä päähän. Tuossa alussa tietty saa itse etumatkaa niin paljon kun haluaa, mutta useimmat koirat sitten kiirehtivät ja tiputtelivat rimoja jos ohjaaja oli lähdössä jo valmiiksi suoran loppupäässä.

En osaa kommentoida Jemimalle sen syvällisemmin, mutta juoksu ja ohjaus on ihanan sulavaa, toivoisin että mäkin osaisin liikkua itse yhtä sulavasti ja koiran kannalta järkevästi!

Musta Jemiman agility näyttää lähinnä siltä että ohjaajaa hermostuttaa niin tulee sitten vähän höperehdittyä myös. Kun teidän aiempia videoita on katsellut niin valtavasti taitoahan siellä on, että eiköhän tuo myös ihan rutiinilla helpota