Koirat.com

Aa pakaste-altaasta, ookke ookke. Kiitoksia vinkistä.

Tuli tehtyä pitkästä aikaa meidän mäykylle jälki viikonloppuna. Hyvä jos saan tehtyä edes kerran-pari kesässä. Tarttis varmaan tsempata, niin voisi jäljestäminen sujua paremmin. Bono aloitti jäljen seuraamisen hienosti ja kaksi ekaa sivua meni lähes moitteettomasti. Eka kulman meinasi oikaista. Mutta viimeinen sivu...taisi tulla pupun hajuja sen verran nenään, että eksyi pariin otteeseen pois jäljeltä. Löysi kuitenkin lopulta kaadon. Haisteli kaatona ollutta kauriin sorkkaa ja jatkoi matkaansa. En tiedä, miten tuon saisi innostumaan kaadosta. Ajaa sorkkaeläintä, mutta kuivattu sorkka ei kiinnosta sitten pätkääkään. Mielummin lähtisi kaadolta jatkamaan matkaa metsään ja haistelemaan, josko löytyisi mielenkiintoista riistaa. Bono ei ole vielä kertaakaan meidän MEJÄ-harjoittelun historiassa kiinnostunut kaadosta. Kaatona on kokeiltu juurikin tuota kuiivattua kauriin sorkkaa ja pupun nahkaa. Olen laittanut vähän herkkujakin kaadolle. Ne kyllä syö pois, mutta sitten jatkaa matkaansa.

Oltiin tuossa isällä ja aamupäivällä käytiin mäyräkoiran kanssa jälki läpi, minä ohjaajana ja isä keräs merkit pois.

Sen jälkeen isä kävi tekemässä tuolle hiskille jäljen, joka käytiin sitten lähes saman tien kokeilemassa, tuon kanssa tosiaan siis vaan katsellaan touhua eikä jälki ollut kuin ehkä 100m, mutta suoritti sen kyllä niin upeasti että.

Puhuttiin isän kanssa, että seuraavaks pitää sitten tehdä jälki sellaiseen paikkaan missä elää oikeasti riistaa, niin näkee miten tuo reagoi. Jos kykenee pysymään jäljellä sielläkin, niin tuo on melko pro.

Me ollaan aloteltu koiraetsintää, ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtyä MEJÄän juurikin kokeita silmällä pitäen. :)

Osa ihmisistä mainitsi käyneensä jollain luennoilla, alkeiskursseilla tms. Mikä taho noita on järkänny (koirakoulu, kattojärjestö, paikallinen seura...?) ja onko ollut hyviä? Oon bongaillu netistä jos jonkinmoista kurssintynkää, mutta oon sen verran pihi etten haluais rahojani pistää sellaseen mikä... no, ei vältämättä oo mun rahojeni arvoista?:D

Sitten toinen kysymys: miten koiralle opetetaan tietty ilmaisu? Koiraetsinnässä vahvistetaan koiran itse tarjoamaan ilmaisua (joka esimerkiksi meillä on niin hassu etten viittii kertoakaan:D). Oon törmänny sellaiseenkin näkemykseen, että koiralle ei oo mahdollista opettaa ilmaisua...

Juulia: meilllä on mukana sekä bichoneita että villakoiria, itelläkin toinen koirista villis, ja vaikea ois mennä väittämään että jäljestäminen ois niille mtn muuta ku luonnollista:)

Niin, ja pari kysymystä pulpahti vielä mieleen: Osaisiko joku kokeissa käynyt kertoa, että mitä tuohon laukaisunsiedon läpäsemiseen tarkkaanottaen vaaditaan? Siis mitä koira saa tai ei saa tehdä? Kysymys kuulostaa varmaan typerältä, mutta kun oma koira on tuollainen että säikkyy helposti muttei pelkää... Okei, toi kuulosti tyhmältä. :D Mutta tarkoitan siis, että tuo hätkähtää tosi voimakkaasti (hyppää metrin ilmaan;D) tosi pientäkin ääntä, mutta lähtee sitten häntä heiluen selvittämään äänen lähdettä. Se ei siis stressaannu vaan, no niin, hätkähtää.

Ja sitten toinen kysymys: haluaisko joku konkari suositella jtn alan kirjallisuutta? Ei haittaa vaikka ois vähän "vanhentunuttakin" asiaa, tÿkkään lukea ja selvittää että mitä muut ihmiset näistä asioista ajattelee ja on ajatellut.

Meillä on alusta alkaen ollut suuren suuri mielenkiinto jäljestämistä kohtaan, vaikka useat naurut olen saanut rotumme suhteen. Silti meinasin kovasti nyt kesän aikana ainakin muutamaan otteeseen verijälkeä kokeilla, kunhan aluksi totutellaan enemmän metsässä kulkemaan (asutaan keskustassa). "Näyttelykoirahan" tuo periaatteessa on, mutta miksi sitä ei voisi muutakin kokeilla. Verta pitänee käydä joku päivä Prisman pakastealtaasta hakemassa ja joku herkku saaliiksi miettiä, tuo ei niitä hevillä pois luovuta vaan vetää napaansa...
Kotosalla ollaan pienestä pitäen etsitty aarteita eli piiloteltu nameja ja käskystä lähdetty etsimään eli koiralla joku käsitys nenänsä käyttämisestä ja nyt murrosikäisen koiran kanssa mitä parasta aloittaa verijälki

Mulla on 3-vuotias walesinspringerspanieli. Viime kesänä tein sille muutaman verijäljen, tänä kesänä en ole vielä kerennyt tekemään. Kyselin kuitenkin jo heinäkuulle koepaikkaa, jos lähdettäisi kokeilemaan, miten siellä pärjätään. Tarkoitus olisi tällä viikolla vetää ensimmäinen jälki. Yritän tehdä mahdollisimman vähän jälkiä ennen kisoja, ettei mene into koko hommasta. Kuinka paljon olette treenanneet ennen ensimmäisiä kisoja? Kun teette jälkeä, teettekö aina vain yhden jäljen, vai useamman samalla kertaa?

Kuinka usein teette jälkiä? Olen siis kiinnostunut jäljestämisestä ja mietinkin kuinka usein kannattaa tehdä jälkeä varsinkin kun aloitetaan ihan alkeista. Onko kerran viikkoon liian usein jos tekee alkuun n.10-20m jälkiä?

metteeeeee kirjoitti:


Sitten toinen kysymys: miten koiralle opetetaan tietty ilmaisu? Koiraetsinnässä vahvistetaan koiran itse tarjoamaan ilmaisua (joka esimerkiksi meillä on niin hassu etten viittii kertoakaan:D). Oon törmänny sellaiseenkin näkemykseen, että koiralle ei oo mahdollista opettaa ilmaisua...

Aika mielenkiintoiseen näkemykseen olet törmännyt, sillä mm. metsä- ja peltojäljellä sekä haussa ilmaisu on tärkeä osa koetta, ja ei koira niitä opettamatta osaa..

Tässä ote esim. keppi-ilmaisujen opettamisesta ja miksei samaa voisi käyttää mihin tahansa muuhun esineen ilmaisuun. En näe miksei samaa voisi opettaa verijäljellä, eli ehdollistetaan koira siihen että kun tulee vastaan sorkka tai jäniksen nahka, niin se ilmaistaan.

Jälkikeppien ilmaisua voi alkaa opettamaan koiralle jo hyvin varhaisessa vaiheessa erillään jälkityöskentelystä. Näin kepit ovat koiralle jo tuttu asia, kun ne tuodaan jäljelle, ja koiralla on jo valmiiksi motivaatio ilmaista löytämänsä kepit.

Ilmaisutapa on lähes vapaa, sillä tuomari ei ilmaisua näe, tärkeintä on ilmaisun varmuus. Suosituin ja selkein tapa on kuitenkin, että koira menee maahan havaittuaan kepin. Itse opetan kepin ilmaisun siten, että koira saa itse keksiä ilmaisun. Tällä tavalla koira on todennäköisimmin motivoitunut ilmaisemaan kepin, kun se saa alusta alkaen toimia aktiivisesti.

Keppi-ilmaisun opettamisen voi opettaa joko sisällä täysin häiriöttömässä ympäristössä tai ulkona mahdollisimman rauhallisessa paikassa. Aluksi keppi vain pudotetaan lattialle/maahan koiran nähden ja se palkitaan heti, kun se kiinnostuu kepistä. Ensin pelkkä katse tai vilkaisu riittää. Palkitsemisessa pitää olla nopea, että palkka tulee juuri oikeasta toiminnasta. Kun koira oppii hakemaan jälkikeppejä aktiivisesti, käsketään koira maahan sillä hetkellä kun se on tavallisesti saanut palkan. Kun koira menee maahan, se saa välittömästi palkan (joko ruokaa tai leikki). Näin koiralle muodostuu assosiaatioketju keppi>maahan>palkka.

Toimisi myös susku teillä siinä että koira ei ole kiinnostunut kaadosta. Kaatohan tulee myös ilmaista jäljellä, ja en usko että tuomari pistää pahakseen jos koira on opetettu ilmaisemaan kaato maahanmenolla. Tietysti asiaa voi vielä tiedustella esim. joltain mejä-tuomarilta tms. mutta olisi se kumma jos sellaista ilmaisua ei hyväksyttäisi.

Mekin Mejää harrastetaan :)) syksyllä mennään kokeeseen :)) eilen oltiin jäljellä ja hyvin sujui ei yhtään hukkaa :))

Hetki kulunut ja nyt on mejä-harrastus päässyt vauhtiin. Ollaan haettu koepaikkaa syksylle ja ehkä vielä toiseenkin kokeeseen ehtis tämän syksyn aikana.

Russeli pelittää hyvin, vauhtia on hieman liikaa ja makaukset ohittaa usein huolimattomasti. Olisiko tässä enemmänkin ainesta oikeaan jäljestykseen? :)

Nyt kävi kyllä hassusti ekan itse uuteen metsään vedetyn vanhennetun jäljen kanssa. Koira kadotti kokonaan alun jälkeen ja ei tiennyt olevansa jäljellä..

Ensi kerralla täytynee laittaa enemmän verta ja tehdä makupalamakauksia ihan suoralle vanhennettuna...

mä kävin tänää yleisönä mejä-kokeessa. ja pääsin kattomaan yhen tollerin jäljestystä. mä luulin ensin että siel kokeessa on tosi vaikeeta ja ne tuomarit on sellasia tiukkia joilta ei saa kysyä mitään ja että ne oppaan tehtävät ois tosi vaikeita, mut se oliki tosi helpon näköstä ja ihmiset oli mukavia. nyt ei malta oottaa kun pääsen meiän piskin kanssa kokeeseen!

Mekin pitkästä aikaa käytiin tekemässä jäjet cockereille ja ihan mukavasti meni :)maa oli vaan aika kuiva kun käytiin illalla verettämässä, ja yöllä tuli aika rankasti vettä niin kovin vahvoja jäljet ei ollu.

Tää meidän harrasteluhan on vähän tämmöstä sunnuntai-meininkiä, siitä syystä että mun koira ei näyttelytulosta koskaan saa (alapurenta), joten kisaamaan ei olla menossa, niin otetaan harrastelukin vähän rennommin. Jäljet on siis pääsääntöisesti makauksettomia, paljon kyllä mutkittelua ja erilaisissa maastoissa. Jälkien pituudet myös vaihtelee paljon maaston ja fiiliksen mukaan. Koirat kuitenkin tykkää, ja yhtälailla joutuu nenäänsä käyttämään, jotan se riittää mulle :)

Meilläkin aloiteltu MeJä-treenit. Itseasiassa miun mies käyttää pentua jäljillä, mie oon enemmän näyttelyn puolelle kallistunut. :)

Kahdet treenit takana ja ihan ok mennyt. Meillä on siis noin puolivuotias podhalanskiuros ja MeJä on niitä ainoita lajeja joita tuon kanssa 'voi' harrastaa, näyttelyiden lisäksi siis.

Voin kertoo et kokeessa oli rankkaa, mutta sairaan hyvin meni! Ei voi mennä paremmin oikeestaan :D..

Meillä on ollut kolmen viikon tauko MEJÄ-treeneistä, mut tänään taas jäljelle. Eilen käytiin tuonne mettään vetämässä jälki ja tänään pääsee Aatu haistelemaan. Nyt on miun vuoro olla liinan päässä, kun miehellä on täällä kotona sen verran hommia ettei ehdi. Katsotaan miten meitin käy.

Me treenataan porukalla ja tänään tulee kolme muutakin koiraa. Jokaiselle on tietty vedetty oma jälki. Ens keväälle/alkukesään on suunniteltu eka koe.

Itsehän olisin kiinnostunut jäljestämisestä, ihan harrastelumielellä. Mutta tuntuu, että ei tää piiloblondi tajua noita ohjeita. Jonkun pitäisi saada minut oikeille jäljille ihan kädestä pitäen!

Että jos joku innokas tuutori olisi tässä laukaa ja ympäristö, niin ilmottautukoot :D ottakaa todellinen haaste vastaan
Tosin tuo rotkulakin on vasta sen kahdeksan vkoa..

Alkaa olemaan talvitauko ohi. Pakko vetää pari kertaa omaan pihaan jälki koska eka koe on vappuna... Lunta on ollut sen verran paljon että ei olla päästy treenaamaan porukalla ollenkaan.

Juttelin asiasta tuttavan, jonka opastuksella syksyllä aloitimme, kanssa niin hän oli ihan varma että koira handlaa kyllä kokeen vaikkei treenejä oliskaan. No meill on sorkka pakkasessa, verta kun jostain sais, joten tuohon paljaalle etelärinteelle saadaan jonkinlainen pätkä tehtyä.

Mut alkaa tosiaan jänskättää kun h-hetkeen on vain se pari viikkoa..

Meidän ois tarkotus vetää ensimmäinen "harjotusjälki" viikonloppuna jos keli sallii. Saas nähä mitä typy tuumaa verestä. Peurojen tuoreista jäljistä ja hajuista meni ainakin ihan sekaisin viime viikonloppuna.