Koirat.com

Mulle on tulossa pohjanpystykorva, ja mietinkin että millainen olisi hyvä häyttelyhihna? Ajattelin aloittaa harjoittelun jollain perusvalkoisella/ruskealla mutta siirtyä myöhemmin ehkä snakeen, jos näyttelyharrastus lähtee käyntiin. Kuinka paksu hihnan ja myöhemmin snaken on oltava, onko siihen jotain hyvää nyrkkisääntöä (koiran koko, paino tms) vai mennäänkö sellaisella mikä miellyttää silmää?

^En usko, että siihen on mitään varsinaista nyrkkisääntöä, aina valitaan koiran mukaan.
Esim. Siiri ei tykkää juosta kunnolla, jos hihna on liian kapea, mikä taas saa liikkeen näyttämään huonommalta kuin mitä se oikeasti on.

Me ollaan nyt toukokuussa menossa muutamaan ryhmänäyttelyyn. Vähän jännittää, mitä tästä tulee, kun Hermi on menossa ekaa kertaa kehään...

JustAsking kirjoitti:

Mulle on tulossa pohjanpystykorva, ja mietinkin että millainen olisi hyvä häyttelyhihna? Ajattelin aloittaa harjoittelun jollain perusvalkoisella/ruskealla mutta siirtyä myöhemmin ehkä snakeen, jos näyttelyharrastus lähtee käyntiin. Kuinka paksu hihnan ja myöhemmin snaken on oltava, onko siihen jotain hyvää nyrkkisääntöä (koiran koko, paino tms) vai mennäänkö sellaisella mikä miellyttää silmää?

Hmm, mä en ehkä nyt ihan ymmärtänyt mitä ajat takaa, mutta siis snakea käytetään kyllä pantana eikä hihnana?

Meillä käytetään näyttelyissä snakea ja hihnana on musta nahkainen näyttelyhihna (n. 1cm eveä, pituus about 40-50cm). Lisäksi löytyy ns. blingejä eli itsetehdyt satiinihihnat helmillä ja härpäkkeillä jotka on oranssikeltaisia yms täysin koirasta pomppaavia värejä.

Elokuussa lähdetään Lorun kanssa Liettuaan!

Mulla on täs harkinnassa Areksen ilmottaminen Tammelan KR 11.6..
Ainut vaan, että se esiintyy kovin huonosti mun kanssa. Muuten ihan jees, muta se innostuu mun kanssa juostessa niin, että vetää ja peitsaa vaikka muuten sil on niin nätti askel. Täytyis yrittää löytää joku muu esittämään se.
Tavoitteena siis ihan vaan harrastus H Eipä tuolle muuta tartte ja sit pallit niksnaks.

^Toivottavasti löytyy. Monethan esittää mielellään muiden koiria, että eiköhän joku löydy.

Meilläkin Murri varmaan kulkisi paremmin vieraan esittäjän kanssa, kun tuttujen kanssa se alkaa herkästi ottamaan kontaktia ja sitten sen liike menee ihan hassuksi... Tosin eipä ole sitä ongelmaa nyt vähään aikaan, kun sille tuli ihotulehdus ja naamakarvat piti ajella. Murrin karvankasvunopeudella kestää varmaan lähemmäs vuosi ennen kuin se on taas näyttelykunnossa... Joskus olisi kiva omistaa lyhytkarvaisia koiria.

Hermin näyttelyura alkoi kahdella eh:lla. Olen tosi tyytyväinen Hermin käytökseen, se oli todella innokas ja iloinen. Harmiksi arvostelu ei ihan vastannut koiraa, mutta ei voi mitään.

Loru sai eilen ensimmäisen sertinsä!

^Onnittelut

Minäkin pyörin täällä pitkästä aikaa! Poitsu 8kk debytoi tänään näyttelyuransa SSKY:n erikoisnäyttelyssä pentuluokassa ollen ensin paras urospentu kolmen joukosta ja lopulta VSP -pentu + KP Hiton hieno siitä on kyllä kasvamassa ja suuret kiitokset vielä handlerille!

Nova oli nuorissa nartuissa ainoa ja sai EH sekä vihdoin suurimmaksi osin positiivisen arvostelun! Kannatti siis lähteä viimevuoden jälkeen, vaikka vannoinkin etten tuonne erkkariin lähde enää ajamaan kun viimeksi haukuttiin ihan pystyyn

saije ootko lähdössä druskininkaihin?

Destroyer kirjoitti:

saije ootko lähdössä druskininkaihin?

Juu, sinne suunnataan

Kun olen käynyt kerran kissanäyttelyssä ja sielläkin vain katsojana, niin millä vinkeillä tähän koiranäyttelytouhuun pääsisi parhaiten mukaan? Toki käymällä katsomassa koiranäyttelyitä , mutta itse mietin myös oman koiran ominaisuuksia. Mistä voisin tietää, että näyttelyyn ylipäätään kannattaa koiran kanssa lähteä vai pitäisikö katsella jotain sopivampaa harrastusta?

Oma koirani on bolognese 5/-16 ja tuon rodun määritelmissä sanotaan, että yhtenä hylkäämisperusteena on "muu kuin valkoinen väri". Omalla koirallani on kuitenkin ainakin tässä pentuvaiheessa 'kermakorvat' eli sellaiset haaleat beessit korvat. Ei tuonne näyttelyyn viitsisi mennä ihan vain hylättäväksi.

Koiran kanssa on paljon mukavaa tekemistä, joten ei tämä näyttelypuuha ole minulle välttämättä mikään hengentärkeä juttu, mutta olisi kiva tutkailla sitäkin puolta koiraharrastuksesta.

PIKIPEDIA, Oletko kasvattajan kanssa tekemisissä? He ovat yleensä aika hyviä arvioimaan koiria ja osaavat sanoa että miltä ulkonäölliset asiat vaikuttaa. Bologneselläkin on varmasti jonkunlainen ryhmä facebookissa niin niissäkin voi kysellä kanssaihmisten mielipidettä. Toki sitten voi käydä sen kerran, ja katsoa mitä sanotaan. Jos tulee hylky niin tietää tulevasta ja jos ei niin voi jatkaa harrastamista.

En mäkään osaa yhtään sanoa tuosta mun pennusta että mitä siitä tulee vai tuleeko mitään, mut ollaan näyttelyitä silmälläpitäen kuitenkin alettu treenaamaan. Käydään kyllä ainakin kokeilemassa ja katsomassa onko se meidän juttu. Me alettiin tosi pienestä treenailemaan seisomista ja ravaamista vieressä ja harjoitellaan pöydällä oloa.

Mätsärit on myös tosi kiva paikka käydä harjoittelemassa ja katselmassa koiran esittämistä, vaikkei niissä omaa rotua olisikaan, vinkkejä voi silti saada. Sitten vaan osallistumaan kun koiralla on ikää, eikä niissä tarvi ottaa mitään paineita. Ne on ihan vaan harjoittelua. Mekin osallistuttiin heti kun vaan oli ikää.

Koiranäyttelyt vaatii myös ( oon huomannu) tarpeeksi rennon asenteen, tai niin ainakin itse ajattelen. Me ei oteta mitään turhan vakavasti ja just esim. mätsärissäkin pitää pitää itsellä mielessä et on 5kk pennun kanssa liikenteessä, ei siltä voikkaan vielä mitään täydellistä kehäkäytöstä vaatia. Näyttelyissä on varmasti niitä ihmisiä jotka kurtistelee ja mutristelee kun oma koira ei pärjää, mut me ainakin yritetään pitää positiivinen asenne. Onnitella muita ja olla ite tyytyväisiä vaikkei pärjättäisikään.

Mun mielestä tää on vielä toistaiseksi vaikuttanu kivalta puuhalta.

Cody kirjoitti:

PIKIPEDIA, Oletko kasvattajan kanssa tekemisissä? He ovat yleensä aika hyviä arvioimaan koiria ja osaavat sanoa että miltä ulkonäölliset asiat vaikuttaa. Bologneselläkin on varmasti jonkunlainen ryhmä facebookissa niin niissäkin voi kysellä kanssaihmisten mielipidettä. Toki sitten voi käydä sen kerran, ja katsoa mitä sanotaan. Jos tulee hylky niin tietää tulevasta ja jos ei niin voi jatkaa harrastamista.
... Me alettiin tosi pienestä treenailemaan seisomista ja ravaamista vieressä ja harjoitellaan pöydällä oloa.
... Koiranäyttelyt vaatii myös ( oon huomannu) tarpeeksi rennon asenteen, tai niin ainakin itse ajattelen. ... me ainakin yritetään pitää positiivinen asenne. Onnitella muita ja olla ite tyytyväisiä vaikkei pärjättäisikään.

Mun mielestä tää on vielä toistaiseksi vaikuttanu kivalta puuhalta.

Kivaa tuon puuhan pitäisikin olla, näin sen itsekin ajattelen. Rennolla asenteella tehdään sitä mitä tehdään, sillä tämä hauva on ilo eikä suoritus.

Kasvattajalta kyselin tuosta korvien väristä (olin joka tapauksessa ottamassa juuri tämän koiran, koska se oli ainoa minulle sopivaan aikaan vapaana oleva narttu) ja hän sanoi, että väri vaalenee eikä usko sen edes olevan hylkäysperuste. Toisaalta hän ei itse käy näyttelyissä.

Bolognese-ryhmä kurkkailin täältä, mutta se on kovin kovin hiljainen. FB:stä voisi vielä etsiskellä. Ajattelin jopa soittaa kennellittoon ja kysyä sieltä, mitä tarkoittaa "muu kuin valkoinen väri".

Meillä alkaa ensi viikolla pentueskari ja sitten pentukurssi. Täytyy siellä kysellä, mitä juttuja näyttelyssä edes pitää osata. Tuo vieressä ravaaminen sujuu meiltä vielä väärinpäin eli minä ravaan vieressä, kun koira kulkee nenä maassa ihmettelemässä tienvarren tuoksuja Kyllä minä vähitellen opin toimimaan toisinkin päin

^MInullakaan ei ole mitään käsitystä bolognesen värin kehittymistä. Totta on, että monet tämäntyyppiset kyllä vaalenevat vanhetessaan. Kermanväriset korvat pentuvaiheessa voivat olla ihan rotutyypilliset, mutta itsellä ei tietoa tästä ole. Jos koirassa on oikea värivirhe, olisi se myös pitänyt myydä värivirheellisenä. Selkeä värivirhe on yleensä näyttelyissä hylkäävä tai vakava, riippuen rotumääritelmästä.

Koiran näyttelykelpoisuuteen vaikuttaa konkreettisesti myös purenta, minkä tietää lopullisesti vasta hampaiden vaihtumisen ja leukojen kehittymisen jälkeen. Esim. peitsihammas tai epärotutyypillinen purenta (esim. alapurenta rodulla, jolla se ei ole sallittu) käytännössä on näyttelyeste.

Jos ei ole selkeää hylkäävää virhettä, kyllä niissä kannattaa käydä pyörähtämässä, ja mieluiten useammassa, että saa kattavamman käsityksen koiran tasosta.

Mätsärit on hyviä harjoittelumahdollisuuksia "tositilanteesta" ja lisäksi niissä voi käydä vaikka sen peitsihampaan, pihtikintun, värivirheellisen tai pallittoman uroksen kanssa, ja pärjätä, kun rakenteella ei ole mitään tekemistä menestymisen kanssa, vaan esiintymisellä. Mätsärituomarihan ei tarvitse olla ulkomuototuomari lainkaan. Joskus ovat, joskus ovat muuten vaan koiraharrastajia.

Kävelyn lisäksi kannattaa aloittaa pöytäharjoitukset jo heti pienestä pitäen. Bolognese arvostellaan pienenä rotuna pöydällä ja pöydällä ryhdissä seisominen vaatii kyllä ne omat toistonsa. Mä olen yleensä harjoituttanut näyttelykävelyä vain näyttelyhihna päällä, että koira oppii yhdistämään, että "tuon hihnan kanssa en saa haistella vaan pitää kävellä skarppina". Normi hihnan ja pannan kanssa saa sitten kulkea nenä pusikoissa. Näyttelyhihnan kanssa kävely on harjoitus siinä missä muutkin, eli alkuun palkkaa muutaman onnistuneen raviaskeleen jälkeen. Kun perusteet on hallussa, voi lähteä etsimään sitä itselle toimivaa nopeutta, eli millä kävelynopeudella/hölkkävauhdilla koira ravaa eniten itselleen eduksi.

sliippi kirjoitti:

^ Jos koirassa on oikea värivirhe, olisi se myös pitänyt myydä värivirheellisenä. Selkeä värivirhe on yleensä näyttelyissä hylkäävä tai vakava, riippuen rotumääritelmästä.

Jos ei ole selkeää hylkäävää virhettä, kyllä niissä kannattaa käydä pyörähtämässä, ja mieluiten useammassa, että saa kattavamman käsityksen koiran tasosta.

Kävelyn lisäksi kannattaa aloittaa pöytäharjoitukset jo heti pienestä pitäen. Bolognese arvostellaan pienenä rotuna pöydällä ja pöydällä ryhdissä seisominen vaatii kyllä ne omat toistonsa. Mä olen yleensä harjoituttanut näyttelykävelyä vain näyttelyhihna päällä, että koira oppii yhdistämään, että "tuon hihnan kanssa en saa haistella vaan pitää kävellä skarppina". Normi hihnan ja pannan kanssa saa sitten kulkea nenä pusikoissa.

Olin kyllä ennen ostopäätöstä kysynyt kasvattajalta näyttelyissä käymisestä sähköpostitse. (Hain koiran Rovaniemeltä ja itse asumme Helsingissä, joten päätökset piti tehdä sähköpostin ja puhelujen perusteella.) Hän kirjoitti, että mitään estettä näyttelyissä käymiseen ei tällä hetkellä ole. Tuo korvien väri vain rupesi vaivaamaan itseäni, joten täytyy olla yhteydessä kennelliittoon ja kysyä sieltä tarkemmin. Hieman muusta turkista poikkeavan väriset korvat tekevät kyllä pennusta paljon ilmeikkäämmän ja muotoavat sen kasvoja kivasti. Kaunis pentuhan tämä on, mutta kun nämä rotumääritelmät nyt ovat mitä ovat.

'Mätsärit' taitaa tarkoittaa Match Showta (noviisin kysymys )? - ja sitten löysinkin aiheesta kiva blogikirjoituksen (http://taivaanrannanmaalarii.blogspot.fi/2013/07/matsariopas-aloittelijoille.html). Tuo voisi olla ihan hauskaa puuhaa, sillä en oikein osaa vielä kahden viikon koirakokemuksella ottaa näyttelyjuttuja kovin vakavasti.

Sitten vaan harjoittelemaan näyttelykävelyä ja pöydällä olemista. Nyt meidän pentu osaa vasta tulla, istua ja noutaa, ja tietysti olla mahdottoman suloinen

sliippi kirjoitti:

^Mä olen yleensä harjoituttanut näyttelykävelyä vain näyttelyhihna päällä, että koira oppii yhdistämään, että "tuon hihnan kanssa en saa haistella vaan pitää kävellä skarppina". Normi hihnan ja pannan kanssa saa sitten kulkea nenä pusikoissa.

Tämä oli minusta niin hyvä kommentti, että pitää vielä vastata tähän erikseen. Tykkään niin tuosta ajatuksesta, että sen tavallisen hihnan kanssa saa kulkea 'nenä pusikoissa'

Varsinkin koiranpennun täytyy minusta saada tutkia ja oppia maailmasta paljon kivoja juttuja. Vaikka minullakin on mahdollisuus antaa pennun juosta takapihalla vapaana, niin kävelylenkeillä saa niin paljon enemmän informaatiota maailmasta. Toki tässä täytyy harjoitella noita perusjuttuja (vaikkapa ohittaminen ja vierellä kulkeminen), mutta täytyy koiran saada myös nauttia kulkemisesta koiran tavalla.

Kysyisin nyt täällä, että kuinka erilaista on esittää näyttelyissä 70kg painavaa broholminkoiraa kuin 7kg painavaa parsonia? Olen itse n. 60kg painava ja tiedän että jos koira alkaa riekkumaan, saatan lentää komeasti kaaressa. Mutta siis onko esim. seisotustyylissä eroja? Siis kun parsonihan täytyy seistä jalat tasassa ja häntä viistossa ylös, niin miten sitten broholmerin täytyy seistä? (Naapuriin on tulossa broholmer ja hän haluaa että minä esitän sitä näyttelyissä) kiitos niille jotka osaavat auttaa!

Pikipedia, kaikilla bichon-roduilla (joihin bolognesekin kuuluu) on enemmän tai vähemmän keltaisia länttejä pentuna. Ne kuuluvat asiaan ja häviävät iän myötä.

Läntit liittyvät siihen, että näiden rotujen väri ei ole geneettisesti valkoinen vaan äärimmäisen haalistunut keltainen (esim. samojedin väri on geneettisesti samanlainen). Siksi näillä roduilla ei esiinny kuuroutta, joka joillain roduilla liittyy "oikeaan" valkoiseen väriin.

Kerttunen kirjoitti:

Pikipedia, kaikilla bichon-roduilla (joihin bolognesekin kuuluu) on enemmän tai vähemmän keltaisia länttejä pentuna. Ne kuuluvat asiaan ja häviävät iän myötä.

Läntit liittyvät siihen, että näiden rotujen väri ei ole geneettisesti valkoinen vaan äärimmäisen haalistunut keltainen (esim. samojedin väri on geneettisesti samanlainen). Siksi näillä roduilla ei esiinny kuuroutta, joka joillain roduilla liittyy "oikeaan" valkoiseen väriin.

Kiitos tiedosta. Tuo valkoisen värin syntyhistoria oli mielenkiintoinen. Hyvä asia juuri noin.

Katselin tuossa kasvattajan luona otettua kuvaa, jossa Piki oli veljensä kanssa ja kyllä molemmilla on tuossa kuvassa kauniin beessit korvat. Kauniita koiria molemmat.

Pentujen emon korvissa on kyllä vieläkin hentoa beessiä. Kasvattaja kertoili ja jostain muualtakin luin, että näille valkoisille roduille olisi olemassa myös vaalentavaa shampoota. Sellainen ei kyllä tule itsellä käyttöön