Koirat.com

Vaikea sanoa, en näin yhtäkkiä ainakaan keksi mitään syytä, miksi oisi paineistunut. Ja itse asiassa oon huomannut, että aiemmin paineistuminen ei oo implikoinut mitään takapakkeja tai vastaavia. Hmm, noh, ehkä mä pidän hetken taukoa tuosta kamalasta liikkeestä ja jos ei seuraavalla reenikerrallakaan tee, niin mietitään sitten mitä tekisi. Tuo on kuitenkin vanha tuttu liike, jota on ränkätty kaksmiljoonaa kertaa alusta asti kohtalaisen menestyksekkäästi.

^Toivottavasti tauko tekee tehtävänsä ja liike alkaa taas sujumaan!

Eilen testattu holskun paikkamakuuta häiriössä. Kaksi koiraa tottisteli 10 metrin päässä ja kolmas haukkui ja örisi vieressä. Hyvin pysyi, vaikka välillä pälyilikin örisijää. Lähinnä kai ihmetteli, että mikä ongelma tuolla nyt oikein on olevinaan.

Näköjään häiriöherkkyys on sitten seuraava probleema ratkottavaksi. Hyvin kyllä huomasi, että on tovi edellisistä häiriötreeneistä, kun koiran pää kääntyili kuin viimeistä päivää. Tila oli kyllä aika ahdas, joten olin itsekin ehkä hieman levoton. Ei kuitenkaan kerännyt ollenkaan kierroksia muista koirista, joten ehkä mun pelko ilmestyskirjan pedoksi muuttumisesta on ollut aiheeton.

Mä yritän nyt parhaillaan kerätä rohkeutta ilmoittautua kokeeseen. Entten tentten...

Tokopäivitystä

Käväistiin tekemässä pikaiset treenit ulkona :) Sokan kanssa tehtiin hihnaseuruu ja molemmat jäävät, maahanmeno oli hyvä, mutta pari kertaa kun ihan häiriön takia juoksin itse poispäin niin tulkitsi koira sen vapautuksena, mutta ihan jees että pääsi taas muistuttamaan sitä siitä, että myös jäävissä sen pitää tosiaan pysyä siellä maassa vaikka mä hyppisin päälläni.
Seisomisessa se vähän ennakoi perusasentoa joten palkkasin edestä, pitäisi jaksaa hinkata sitäkin että pääsisi tekemään oikeasti kokonaisena.

Piuhan kanssa otettiin lyhyttä seuruupätkää ja se oli hieno pieni 8) Perusasento vaan on harmillisesti vielä ongelmana, en oikein tiedä miten sen ratkoisin. Koira siis ei osaa tulla istumaan sivulle ja jos ohjaan sen sivulle ja pyydän istumaan niin tuppaa peruuttelemaan niin paljon ettei paikka pysy läheskään oikeana. Mulle ehdotettiin sitä että tehtäisiin seinän edessä niin ettei yksinkertaisesti pääsisi peruuttamaan mutta tuntuu ettei sekään oikein toimi, eipä tosin olla kovinkaan paljoa sitä treenailtukaan että saa nyt nähdä.

^Mä oon tehny molempien koirieni kanssa pentuna perusasentoharjottelua niin, että jos jäi seisomaan niin odotin niin kauan että pylly meni maahan. Opetin Eikarin aluksi vain hakeutumaan vasemmalle sivulle, ei ollut väliä istuiko vai seisoiko. No fiksu pentu jäi seisomaan kun se vie vähemmän energiaa. Kun oikea paikka oli iskostunut pennun päähän, lisäsin kriteeriksi mukaan istumisen. Sen jälkeen jos Eikar on tarjonnut sivulla seisomista niin en ole huomioinut vaan palkka tulee vain istumisesta. Siihen mukaan kontakti ja lopulta kesto.

Ite en käyttäisi seinää ym. muuta estettä perusasennon harjoittelussa, sillä pentu voi jäädä nopeasti siitä riippuvaiseksi eikä perusasento välttämättä onnistu yhtä hyvin täysin esteettömässä paikassa.

Maahan-jäävä alkaa meillä pikkuhiljaa sujumaan, menee nopeasti yhdellä käskyllä maahan. Tajusin myös paikkamakuuseen Eikarille hyvän motivaatiolisän: takapalkan. En tiä miksen oo tajunnut tuota aikaisemmin. Ryhti ja olemus parani kertaheitolla.

Mistä kannattaa pennun kanssa aloittaminen? Niinkun mitä ekan lähtee opettamaan sivulla oloa, seuraamista vai? :)

^Kontaktista ja motivaation rakentamisesta. Leikkimisestä. Siitä että opettaa koiralle että sun kanssa tekeminen on kivaa.

Liikkeet tulevat vasta sen jälkeen, ja nekin aluksi tosi lyhyissä pätkissä.

Joo, pennun kanssa ehdottomasti sitä leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Erilaisissa ympäristöissä, häiriöissä jne.

Kuten jo edellä sanottiin, pennun kanssa kannattaa panostaa siihen iloiseen yhteistyöhön. Rakentaa pennulle hyvä motivaatio yhdessä tekemiseen ja viedä pentua moniin eri ympäristöihin joissa sitten leikitään, mutta myös opetellaan rauhottumaan kun mitään ei tapahdu. Monesti näkee niitä koiria, jotka esim. autossa käyvät niin kovilla kierroksilla, että kun tulee vuoro treenata on moottori jo poltettu ihan loppuun. Sopivassa suhteessa siis leikkiä ja rauhottumista. Pentu kannattaa jo alusta asti totuttaa moneen eri asiaan. Vieraisiin ihmisiin ja koiriin, mutta myös esim. hallissa olemiseen.

Liikkeiden kanssa ei kannata kiirehtiä, sillä hyvälle pohjalle on kiva rueta rakentamaan. :)

Mulla on hyvänä esimerkkinä koira, joka osasi alta vuotiaana kymmeniä eri käskyjä ja joka edelleenkin oppii naurettavan helposti ja nopeasti, mutta jonka kanssa ei panostettu pentuaikana muuhun kuin mekaaniseen suoritukseen ja motivaatio jäi rakentamatta. Sitten on puolivuotias, joka osaa tällä hetkellä istua, mennä maahan ja tulla käsiavulla perusasentoon ja seurata pienen pätkän, mutta sen kanssa oon heittäytynyt ulos comfort zonestani ja kehunut sitä riemukkaasti kiljuen jokaisesta onnistumisesta ja palkannut saaliilla, taistelulla, antanut sen sikailla, juossut karkuun ja ollut maailman paras tyyppi. Ja eron näkee kyllä.

^Ja mulla kolme vuotias, jonka kanssa on vajaa vuosi tehty hommia vireen korjaamiseen, koska kaikki ylimääräinen höyryäminen ja "hauskanpito" teilattiin pennusta pitäen kun piti keskittyä hommiin. Nyt teen sitten kaikkeni että homma ois höyryämistä ja hauskanpitoa sen mekaanisen osaamisen sijasta.

Eli täältäkin samaa, leikkiä, leikkiä, kivaajeejejee, leikkiä. Paljon erilaisia ympäristöjä ja paljon erilaisia leikkivälineitä.

Mulle itselleni vaikeinta on muistaa se, että kun leikitän koiraa niin sen sijaan että irrotus johtaa uuteen käskyyn niin sen pitäisikin johtaa leikin jatkumiseen, jottei koiran vire laske siitä irrotuksesta jos sen joutuu tekemään käskyllä.

banaani: mitä tarkoitat paikkamakuussa takapalkalla? Meidän täytyisi siihen meinaan keksiä kanssa jotain. ennen ei koskaan noussut missään häiriössä kesken paikalla makuun mutta en tiedä mikä nyt tullut kun nousee joka kerta.
Tänään ekat möllitokot, pisteitä 152 eli ihan hyvin ekaks kerraks! harmi kun jäi tuo paikalla makuu nollille kun nousi :(

ja täytyy kyllä sanoa että meilläkin jäänyt pentuajalta turhan vähälle leikkimiset ja riehumiset ja keskitytty turhan paljon heti alusta liikkeiden opetteluun. koiralla olisi paljon potentiaalia mutta motivaatio vähän hukassa! mutta ehkä ei ole vielä myöhäistä, leikkimista ja riehumista koiteltu nyt "opetella" :)

Vastaan nyt banaanin puolesta tuosta takapalkasta.

Eli takapalkka on nimensä mukaan palkka, joka laitetaan esim. kuppiin koiran taakse koiran suorittaessa liikettä, ei kuitenkaan ihan häntään kiinni vaan vähän kauemmas taakse. Kun koira vapautetaan esim juuri tästä paikkamakuusta, koira saapi mennä takana olevalle kupille palkalle. Suosittelen aloittamaan takapalkan harjoittelun/opettamisen jollain helpommalla liikkeellä.

muoks: siis meinasin sitä, että takapalkka on järkevä opettaa koiralle ennen kuin se otetaan reeneihin mukaan.

Meilläkin keskityttiin alussa vähän liiankin paljon tekniseen suoritukseen ja leikkimiset jäi. Oli liiankin vakavaa puuhaa nuorelle koiralle. Sain koiran jota ei voinut vähempää kiinnostaa mitä teen eikä varsinkaa kiinnostanut keskittyä treenikentällä mihinkää. Lelut se varasti itselleensä ja sitä rataa. Virheistä opitaan ja lähdettiin rakentamaan uusiksi yhteistyötä ja hakemaan sitä intoa tekemiseen YHDESSÄ. Jolloin myös korvat palautui takaisin päähän. Myös tuon opetuksen jälkeen otettiin välillä takapakkia, mutta nyt vihdoin ja viimein alan oppia. Treenit pidetään lyhyinä, vaihtelevia asioita, ei todellakaan vakavasti, pienestä onnistumisesta seuraa suuri ilo, paljon palkkaamista, hauskuutta ja leikkiriehumiset lopuksi. Nyt omistan bostonin josta moni ihmettelee miten hyvin se menee ja miten hienosti se toimii minun treenikaverina tehtiin mitä tahansa. Koira luottaa ja sen mielestä tekeminen minun kanssa on parhautta. Vielä ei aina lelut meinaa palautua takaisin, mutta treeniä treeniä eikä se johdu enää siitä että koira paineistuisi minusta. Palkkaleluksi kelpaa mikä tahansa minkä otan niin se on koiran mielestä mielenkiintoinen ja tosi mahtava. Oli se joko tavallinen narupallo/purupatukka tai ihan vain oma hihna tai lehti maasta niin se on maailman paras asia. Tarpeeksi kovassa vireessä leikki vie jopa voiton herkuista.

Seuraavan koiran kanssa keskitytään ensimmäisenä leikkimiseen yhdessä ja eri paikoissa ja opetellaan yhteistyötä ennen kuin käydään viilaamaan täydellisyyttä liikkeissä.

Muoks. Domikin osasi kyllä monia kymmeniä temppukäskyjä, mutta motivaatio uupui treenaamisen suhteen.

Mun koirani on osannut paljon turhiakin käskyjä ihan pienestä pojasta lähtien, mutta onneksi meillä ei ole ollut vireongelmia. Häiriöherkkyys sen sijaan on ollut suurin ongelma, uudet reenikaverit on ollut aina tosi hankala juttu. Meillä panostettiin siis alun alkain supermielekkääseen leikkiin ja helppoon reeniin, mutta häiriö oli liian yksipuolista siihen nähden, mitä koira olisi tarvinnut. Olisin pennusta pitäen lähtenyt harjottelemaan tosi paljon erilaisten koirien läsnäollessa, onneksi iän myötä alkaa helpottaa, toivotaan että vielä entisestään.

banaanikärpänen vems vastasikin jo kysymykseesi. Voin kyllä suositella tuota takapalkan yhdistämistä paikkamakuuseen jos koiralle on valmiiksi rakennettu sen tarkoitus.

Mä oon Eikarin kanssa panostanu siihen leikkihömpöttelyyn ja motivaation rakentamiseen paljon. Eikar ei osaa edes tassua antaa, mutta intoa löytyy sitten senkin edestä Tokojutuissa ollaan edistytty mukavasti pikkuhiljaa, mutta en ota mitään ressiä, edetään omaan tahtiin ja pääasia on että molemmat nauttivat.

Tänään reeneissä harjoteltiin luoksetuloa ja olin kyllä kovin ilonen Eikarin osaamisesta! Muut koirat&ohjaajat olivat kolmen metrin päässä meistä, jätin Eikarin istumaan selkä niihin päin ja ite kävelin 15 metriin. Kouluttaja sanoi, että Eikar ei ollut katsonutkaan taakseensa muihin koiriin kun kävelin poispäin! Ja hienosti juoksi sivulle. Palkaksi sai sitten ne riemuhyppykiljumiset

Hei !, olen aloittelemassa tokoa ja hankinnassa oisi siis koiran pentu. Koirista on elin ikäinen kokemus ja kesällä täytän 18v ja äidilläni on 45v kokemus koirista joten kaikkien rotujenkanssa pärjätään, kyselisin nyt teiltä että minkä rotuinen koira kannattaisi näin tokon aloittelijana hankkia, sisältä jossa se saisi olla on kaverina kääpiösnautseri uros 3v.

Tilaa on koiralla paljon liikkua sillä asumme maalla joten se saa olla paljon vapaana sekä koulun jälkeen minulla on aikaa senkanssa harjoitella ja leikkiä.

Ja olen muutaman vuoden kuluttua menossa kennel alalle opiskelemaan joten koira pääsisi sinne kanssani.

Kiitos vastanneille ja vinkkien antaneille !.

Meilläkin on kolmevuotias koiruus. Meillä ei ole tehty edes sitä virhettä, että oltais pentuaikana opeteltu tekninen osaaminen á la miljoona käskyä. Jo ihan rehellisiä ollaan, tuo ei vuosikkaana osannut edes istua ilman namiapua (eikä kyllä vieläkään kauheen hyvällä mallilla olla ko. asian suhteen). Meidän eka vuosi meni siis ihan hujahtaen ohi ajatellen, ettei tuosta muuta kuin kotikoiraa tule. Vuosikkaana vein ton ekaa kertaa useamman koiran tapahtumaan eli paikalliseen mätsäriin, josta tuo oli ihan sekasin. Ennen sitä ei ollut nähnyt kuin korkeintaan kaksi koiraa kerrallaan, aina flexissä ja aina moikkaamaan päässeenä. Nyt sitten sen koko maailman käsitys muuttui, kun oli lyhyessä hihnassa eikä ketään saanut moikata. Ihmettelen suuresti, että selvittiin kunnialla sinisten viidenneksi ja saatiin kunniapalkinto.

Tuosta sitten pikkuhiljaa kiinnostus lähti nousemaan ja toukokuussa 2011 ilmottauduttiin tokokurssille tarkotuksena muiden koirien sietokyvyn parantaminen. Parivuotiaan kanssa ei ollut kauheen hyvät alkuasetelmat, kun koko koiran elämä oli vietetty ilman mitään suorituspaineita kotona löhöillen. Oltiin me onneksi viereen tulo opetettu, kun vielä tuohon aikaan vaadimme aina viereen tulemista ruokakupille. Oltiin me kurssimme parhaimmistoa, kun muutkaan ei olleet hääppösiä. Kurssillamme starttasi "luokalleen jäänyt" briard, bokseri, jonkunnäkönen valkonen seurakoira, saksanpaimen ja spanieli meidän lisäksi. Kukaan meistä ei suoraan sanottuna osannut mitään, ja tais ohjaajallakin pariin otteeseen hermot mennä, kun kaikki vuorollaan kyseli samaa asiaa. Kolme meistä sitten loppujenlopuksi kurssin läpäisi, mukaan lukien me. Tuossa vaiheessa oltiin opittu seuruun, paikkamakuun, luoksetulon ja jäävien alkeet. Jos kurssin alussa tarkoitus oli ollut muiden koirien sietokyvyn parantaminen, muutos oli radikaali. Kurssin loputtua halusin kehittyä ja jatkaa tokon parissa ja nyt tässä ollaan. Tuolla ei juuri mikään osa-alue ole kovin hyvä. Parhaimmistoa on paikkamakuu, joka on meille ollut alusta asti helppo. Viimeaikoina on alkanut sujumaan myös luoksetulo, seuruu ja noudon alkeet.

Ja jos sanotaan, että ekan koiran kanssa tekee kaikki mahdolliset virheet, me ollaan todellakin lunastettu tuo sanonta. Ainoa, mihin olen tyytyväinen tuon pentuajassa, on irtiolo. Ei sitä luokse opetettu tulemaan, mutta sen verran sitä pidettiin irti, että vaikkei luokse käskystä tullut eikä aina tule vieläkään, se pysyy lähellä katoamatta horisonttiin.

Seuraavan koiran kanssa on päivänselvää, mistä aloitetaan. Yhteistyö ja häiriönsietokyky. Tekemisen mahdollisuudet paranevat huomattavasti, kun kaksivuotiaana koira osaa rentoutua muiden koirien läsnäollessa ja tekee yhteistyötä ohjaajan kanssa edes pienissä määrin. Joten mun kokemuksen mukaan sanoisin, että tehkää pennun kanssa kaikkea mahdollista, kuitenkin pilke silmäkulmassa, ja tehkää kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin paikoissa.

Tekipäs itellekkin hyvää kerrata missä mennään. Pitkään aikaan en ole tälläistä historiikkiä kirjoittanut, ja tämäkin avasi silmäni jälleen ja vielä vähän enemmän.