Koirat.com

Aah, tänään käytiin pitkästä aikaa tokottamassa ohjattuna ja loi jotenkin itseenkin uskoa, että toi koira pelaa mun kanssa hyvin. Syksyllä jos pääsis aloittamaan jatkuvan kisoihin tähtäävän tokon ryhmässä, niin vielä parempi! :) Ja ens vuonna haaveilen kisoista.

Otinkin tän pois kun alko nolottaa. Onneks ei kukaan nähny

Jee, meillä alkaa kohta kaksi toko-kurssia. Josko saatais jotain edistystä tähän tokoiluun, kun tuntuu junnaavan paikallaan. Jospa sitten joskus uskaltautuisi mölleilemään

Eilen ilmoittauduttiin 1.5. järjestettävään kokeeseen joka on täällä Lappeenrannassa ja päästiin seuran treeniryhmään jossa treenit alkaa 7.5 ja jatkuu heinäkuun loppuun asti!

Kysäisin, milloin täällä op seuraava jatkokurssi. "Lumien sulettua" oli vastaus, joten joudutaan odottelemaan vielä aikas kauan, kun takatalvikin tuli.

Kertokaa mulle, miten kerron tuolle, ettei perusasennosta maahanmenosta tarvitse paineistua. Tuo paineistuu aina, kun sen käskyttää perusasennosta maahan, ja kun paineistuu, niin lähtee pois. Jää parin metrin päähän heiluttelemaan häntää, ja tulee takasin vasta, kun kyykistyn ja pyydän ilosesti tulemaan. Kokeessahan tuo ei tule kysymykseenkään, joten...

Seuruu on meillä tällä hetkellä todella hyvällä mallilla. Viitisen metriä voi mennä ihan suoraan, jos käännöksiä, kestää ennen käännöstä parin askeleen seuruun, käännöksen ja käännöksen jälkeen vielä pari askelta, jonka jälkeen palkka. Ja jostakin syystä tuo on ilmansuuntariippuvainen, eli treenasimme missä vain, pohjoiseen tai itään mennessä seuruu on väljempää kuin etelään tai länteen mennessä. On tuokin omituinen .

Ollaa nyt Jopen kanssa hinkattu koko viikko pelkästään perusasentoa ja häivytetty kosketuskeppiä pois, välillä tulee oikein mallikelpoisesti sivulle! Sitten on niitä, että se istuu poikittain selän taakse/varpaiden päälle, miettii hetken, kiertää rinkiä ja tulee lopulta perusasentoon. :D Hauska nähä kuinka koiralla raksuttaa että mistäs tulikaan naksu ja palkka!

Kyselen taas.

Jaetaanko tokokokeissa jotain palkintoja esim. kolmelle parhaat pisteet saaneelle? Jos me ollaan alokkaan ensimmäisessä ryhmässä ja ryhmiä on kolme ja me satutaan saamaan vaikka 190 pistettä pitääkö meidän jäädä odottamaan kaikki alokkaan koirat jos satuttaisiin sijoittumaan vai saako paikanpäältä poistua heti oman vuoron jälkeen?

Kolme parasta palkitaan, mutta sijoittui palkinnoille tai ei, jaetaan kaikkien osallistujien kilpailukirjat vasta viimeisen luokkaan osallistuneen suoritettua osuutensa. Eli aikaa kannattaa kyllä varata siihen, että on koko oman luokkansa ajan paikalla Ja varsinkin koeuran alussa niistä toisten suorituksista voi oppia paljonkin, joten ihan jo sen takia kannattaa pysytellä paikalla!

Mulla on kauhea masennus. En osaa opettaa nuoremmalle koiralle seuraamista. Olen varman liian tarkka ja vaativa ja se paineistuu kamalasti. Kaikki lyhytkestoisemmat liikkeet sujuvat ihan hyvin mutta seuraaminen ei kolmea askelta enempää.

Onneksi agilityssa sujuu, muuten varmaan tuntisin itseni totaalisen epäonnistuneeksi koiranohjaajaksi...

^ En ottaisi paineita seuraamisesta. Meillä se on korjattu miljoona kertaa ja koiralla ikää vasta lähes 2 vuotta. Se ei edelleenkää ole sitä mitä haluaisin, mutta koko elämä aikaa opiskella. Kokeesta meillä varmaan tulee kakkos- tai kolmostulos. En odottele suuria vielä ainakaan. Treenimielellä eteenpäi ja positiivista mieltä. Domikin meinasi jossai vaiheessa paineistua seuraamiseen, mutta siihen auttoi asennevaihdos itsellä ja tehtiin siitä hauskaa eikä vaan aina samanlaista jankkaamista ees taas päivästä toiseen.

Meillähän meinasi touhu olla vähän liiankin totista aikaisemmin jonka takia yritän nykyään ajatella, että se on vai tokoa ja ei mihinkään kiire. (Vaikka totta kai toko on meillle suuri juttu ja se meidän laji, mutta tuo ajattelutapa auttaa siihen etten ota liian tosissaan) Olen melkein pilannut myös koiran luottamuksen minuun täysin ja paljon virheitä takana, mutta virheet voi korjata ja siitä on hyvä jatkaa.

Me oltiin tänään tokokoulutuksessa ja saatiin kerrankin hyvää palautetta. Mun suureksi kauhukseni kouluttaja pyysi näyttämään seuruuta, mutta sitäkin suuremmaksi yllätykseksi sieltä tulikin kehuja. Tekniikkahan meillä kusee, ihan koirankin ominaisuuksien vuoksi, mutta muuten meno oli kuulemma hyvännäköistä. Vaikka tuo holsku onkin hidas, niin se kuitenkin reagoi käskyihin heti, eikä jää vain haahuilemaan. Pitäs kuulemma kokeeseen mennä. Onhan niitäkin tullut nyt kateltua vähän sillä silmällä...

^^ Mullahan tuo on siis nyt just sen 2-vuotias. Ironista että sen lempitemppu 6 kk ikäisenä oli perusasento... Ollaan tehty imuuttamalla, sheippaamalla, lelupalkalla, makupaloilla, kaukopalkalla, you name it. Pidettiin myös reilu 2 kuukauden treenitauko seuraamisesta kokonaan. En ole viimeiseen puoleen vuoteen kiinnittänyt mitään huomiota seuraamispaikkaan tai etäisyyteen. Kun se nyt edes kulkisi mukana suunnilleen siinä missä pitää. Olen vanhemman koiran kanssa muista (pelkoon ja ahdistukseen liittyvistä) syistä kiinnittänyt aina paljon huomiota koiran mielentilaan mutta näköjään oon silti onnistunut menemään tämän kanssa metsään. Sen vuoksi se aksa nyt sujuukin noin miljoona kertaa paremmin, kun kummallakin on fiilikset kohdillaan. Muuten tuntuu, että suhde kumpaankin koiraan on parempi kuin koskaan.

Oikeasti mua ei niinkään harmita se että koira ei osaa ja ei päästä kokeisiin eikä vähiten siksi, että Lillillä todettiin tammikuussa kaihi. Oikeasti mua harmittaa se se, että minä en osaa opettaa tätä juttua koiralle! Olen viimeisen vuoden aikana panostanut tosi paljon omien kouluttamistaitojeni kehittämiseen niin teoreettisesti kuin teknisesti ja kuvitellut oppineeni jotain, mutta tällä hetkellä ei oikein siltä tunnu.

^ Mitäs jos vaihtaisi kokonaan uuden käskysanan seuraamiseen jos koira on nyt ehdollistunut siihen että nykyinen käsky tarkoittaa paineistumista.(?) (Meillähän kävi näin. Aina kun sanoin "seuraa" niin koira rupesi ravistelemaan itseäänsä, nuolemaan ja haahuili omissa maailmoissaan ja ei ainakaan ottanut katsekontaktia)

Esiteltiin tuossa tähänastista osaamista (tai osaamattomuutta) miehelle. Perusasento paranee joka kerta, mutta koira tulee siihen hyppimällä takajaloillaan. En nyt koe kauhean vaikeaksi kouluttaa tuota tapaa pois, enemmänkin olen huolissani siitä ettei se vieläkään yritä käyttää takapäätään vaikka ollaan nimenomaan sitä treenailtu. Tähän on kyllä löytynyt hyviä keinoja joten jatkamme niillä. Seuraaminen on aika kivalla mallilla jo, kunhan vielä tarkennetaan paikkaa jossa koira seuraa.

Paikallaan kääntymiset oikealle sujuvat jo aika hyvin. Koira on aika terävänä seuraamassa minun liikkeitäni ja istuu heti kun pysähdyn, yleensä oikealle kohdalle. Vasemmalle kääntyminen on vielä hakusessa koska peräpää ei liiku tarpeeksi, mutta selvästi koira ymmärtää jo kääntää itseään kun minä käännyn. Ei vain vielä tarpeeksi.

Otettiin ensimmäiset kokeilut kaukokäskyistä, matkaa alle 2 metriä. En nyt voi sanoa että olisi sujunut vielä, mutta ei sitä vielä voi odottaakaan. Koira ennakoi käskyjä, tietysti kun niitä on nyt hierottu tässä pitkin kuukautta. Tässä kompastuskivenä on maahanmeno, joka ei ole missään vaiheessa ollut kovin vahva pelkällä sanallisella käskyllä. Kysyisinkin nyt että jos kerran koira oppii käskyt helposti käsimerkein, olisiko vain parempi opettaa ne sille ilman sanallisia käskyjä? Ts. tuleeko käskystä varmempi jos se tehdään sillä keinolla jonka koira tuntuu oppivan helpommin? Tai onko käsimerkeistä tai sanallisesta käskytyksestä muuten mielipiteitä suuntaan tai toiseen?

^^ Mekin ollaan koettu ylimäärästen toimintojen liittyminen käskyyn. Kun tuolle sanoo "Seuraa!" se irtaantuu heti vähintään pari metriä. Ja jotenkin musta tuntuu, että oon onnistunu liittään meidän uuteen käskyyn aivastuksen mukaan .

Ja mun pitäis ilmeisesti ruveta karsimaan tuolta oma-aloitteista perusasennon korjaamista pois. Nimittäin nykyään se tulee hyvin oikealle paikalle, mutta jos palkkaa ei kuulu, siirtyy taaksepäin. Oon ollut tässä(kin) asiassa jälleen vähän liian hätähousu

Fay, mun käsityksen mukaan kaukoissa saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä. Tai ainakin mitä kokeissa olen kattellut, niin monet huutelee ja käyttää käsimerkkejä.

Ja kysymykseesi, että kummalla tulee varmempi suoritus, ei varmaankaan ole suoraa vastausta, mutta tokokirjaa siteeratakseni "Käsimerkit ovat sallittuja ja varmasti yhtä hyviä käskyjä kuin suulliset käskyt, mutta on se ihan erilainen elämys pystyä hallitsemaan koiraa pelkillä sanoilla."

^ Aivastelu. Domi tekee ihan samaa kun innostuu hiukan liikaa niin rupeaa pärskimään, mutta sitä en oo pitänyt pahana.

Tiitus kirjoitti:

^ Mitäs jos vaihtaisi kokonaan uuden käskysanan seuraamiseen jos koira on nyt ehdollistunut siihen että nykyinen käsky tarkoittaa paineistumista.(?)

Me leikitään tällä hetkellä "tule vasemmalle niin nopeasti kuin pystyt" -leikkiä ilman käskysanaa. Tuo vaihto on varmaan tosissaan tehtävä siinä vaiheessa kun alan taas käyttää käskyä. Toinen juttu mitä olen miettinyt on se, että yritän sisällyttää ihan pikkuiset seuraamisleikit myös agilitytreeneihin ja ottaisin palkkana käyttöön saman munalelun joka on nyt aksassa otettu käyttöön. Toivon että onnistuisin sillä huijaamaan koiran agilitymielentilaan. Ja ehkä onnistun samalla huijaamaan itsenikin samaan mielentilaan

Fay: oikeanlaisen tekniikan saamiseksi kaukovaihtoja kannattaa treenata ensin ihan koiran nenän edessä ja kasvattaa matkaa tosi hitaasti. Ja kuten Strikku tuossa sanoikin niin kaukoissa saa tosiaan käyttää yhtä aikaa suullista käskyä ja käsimerkkiä tai toki myös vain toista. Minä arvoskelen Hipun kanssa luoksetulon stopissa yhä vain sen suhteen että käyttääkö käsimerkkiä vai suullista käskyä kun siinä on sallittu vain toinen. Niin eihän tässä ookaan ajatus kuin parin viikon päähän yrittää se koepaikka saada...

^ Kannattaa tosiaan sekoittaa agia ja tokoa, koska silloinhan siihen saa vaihtelua ja virkistää. Varsinkin jos koira tykkää esim. mennä putkeen tai jotain muuta niin sekin voi toimia palkkana. :)

Ollaan treenailtu tähän asti koko ajan niin että koira on suoraan minun edessäni. Tuo matkan noin pitkä kasvattaminen kerralla oli lähinnä pieni kokeilu siitä miten hyvin koira osaa itse yhdistellä kahta eri jo opittua asiaa, eli paikka ja istu/maahan. Toistoja ei tehty montaa tuolla välimatkalla ja kun palasin taas lähemmäs, koira toimi kuten ennenkin. Tarkoitus ei ole hypätä heti toiselle puolelle huonetta ja ihmetellä kun koira ei toimi. Enemmän tuossa siis oli pointtina se käsi- ja sanallinen ohjaus.

Otan loppukuun tavoitteeksi treenailla mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä tulevaa alkeiskurssia ajatellen. Tämänpäiväinen mätsäri ja siellä syömättömyys tulivat vähän puun takaa kun koira kuitenkin on aika reipas ollut jännemmissäkin tilanteissa ja syönyt palkkansa vaikka väkimäärää olisi enemmänkin. Ilmeisesti muiden koirien mukaantulo oli sitten vähän liikaa. Nyt siis koirakentälle hajuja haistelemaan ja kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin turistikoiraksi nameja syömään.