Koirat.com

Mielenkiintoista keskustelua. Itse olen opettanut tokossa melkein kaiken positiivisella vahvistamisella, mutta siinäkin vaikeustasoa on nostettu jo paljon ennenkuin koiraa tekee 100% oikein. Opetusvaiheessa voi jättää väärät suoritukset kokonaan huomiotta, koska koira pystyy sitten tarjoamalla paikkaamaan virheensä ja pääsee siten ansaitsemaan palkan. Ero oikean jä väärän suorituksen välillä selkeytyy, ja siitten lisätään käskysana ja koira "osaa" asian. Näin yksinkertaistettuna.
Ja kun se osaa jotain, ja liikkeen/ liikkeen osan treenaaminen muistuttaa jo tokoa, en jättäisi yleisesti väärää suoritusta huomiotta, vaan siitä tulee höhöhöpöt ja uusi yritys, laski vire tai ei, ja se ei laske, kun on oppinut saavansa uuden mahdollisuuden onnistua. Huomiotta jättäminen tarkoittaa, että nyt menee hienosti, mahdollisuus palkkaan on olemassa. Se on tilanne kokeessakin, itse olen eleetön tai jännittynyt, poislukien kehut liikkeen jälkeen. Haluan siis ehdottomasti, ettei mun passiivisuus tarkoita koiralle, että huonosti menee, mutta voit vielä korjailla ja yrittää. Tulos voisi olla ehkä säheltävä tai epävarma koira.
Teen myös mielellään ylihäiriöitä tarkoituksella, jotta pääsen puuttumaan virheisiin. Esim. paikka istumisessa treenikaverit käy käskemässä sitä maahan, tai houkuttelee super herkuilla nousemaan, jos mokaa niin höpöhöpöt ja uusi yritys. Ja ei ole tämäkään liike siitä kärsinyt, vaan koira on entistä itsevarmempi, kun tietää mitä siltä ihan oikeasti vaaditaan. Tai tunnarissa huijaan sitä hajustamalla väärät kapulat makkaralla, ja jos mokaa niin höpöhöpö. Taas tuloksena itsevarmempi koira, joka ihan satavarmasti tietää mitä ei saa tehdä, ja tärkeimpänä mitä sen kuuluu tehdä. Toki näitä vaikeita juttuja tehdään vasta kun koira ihan oikeasti osaa. Mutta jos aina vain pyrkii siihen että tulee onnistuminen, se ei opi pääsemään virheistä yli. Ja mun mielestä on suuri etu, että se tietää myös mitä ei saa tehdä.
Mutta tässä vain mun ajatuksia, jotka on toiminut omalla koiralla :)

Nimenomaan se että koiralle pitää opettaa ettei se palaute ole pahasta, vaan tarkoittaa että nyt pitää skarpata. Yleensähän pidetään 60-80% rajana onnistumisvarmuudessa jolloin pitää nostaa vaikeustasoa. Jos mennään 80% ja yli, nousee riski että jää junnaamaan paikoilleen tai koira juuttuu apuihin.

Meillä on lähtenyt ilmo ekoihin kokeisiin ja tänään tuli varmistus. Meillä on sitten kuukauden päästä ihan ensimmäinen tokostartti. Pikkuisen hirvittää, viimeiset kokeenomaiset meni penkin alle. Edelliset möllit oli kyllä positiiviset yli 140 pisteellään vaikka nollattiin paikkamakuu ja liikkeestä seisominen. Noita liikkeitä on vahvisteltu nyt, jäävät välillä sekoittuu mutta se johtuu lähinnä mun sekoiluista. Kuukausi aikaa yrittää olla pilaamatta mitään sekä harjoitella omien hermojen hallintaa. Tuo koira vetää välillä hirveästi painetta mun hermoilusta ja sitten ei onnistu mikään. Seuraamisissä välillä keulii, välillä laamailee, johonkin siihen väliin kun osuis kokeessa. Paikkamakuu toimii, vahvistellaan sitä vielä. Ja palkattomuustreenit on aika alussa. Tiedän että parhaimmillaan pystytään vaikka mihin ja pahimmillaan mennään ihan mihin sattuu. Huh.

Luin äsken Suomen kennelliiton TOKO kokeitten sääntöjä. Siellä lukee että kokeisiin ei saa osallistua koira, joka ei täytä Kennelliiton voimassa olevia rokotusmääräyksiä ja typistämiskieltoa koskevia määräyksiä. Tarkoittaako tämä sitä, että koirani jolla on typätty häntä ei pääse minkäänlaisiin kokeisiin? Vai pääseekö koira edes jonkinlaisiin kokeisiin, vaikka sitten epävirallisiin?

Koirani siis on typistetty terveydellisistä syistä. Auttaako se mitenkään asiaan? Pitääkö tästä olla joku eläinlääkärin todistus, että koira on typistetty terveyssyistä?

Luin kyseisen jutun täältä: http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/81499B30-BC58-4A0A-A129-675561F39DE7/0/TOKO_saantovihko_2009.pdf

Eläinlääkärin todistus tarvitsee olla.

Vuorisumun koulutusperiaate kuulostaa aika samalta kuin minunkin.

Tavallisin tapa, millä itse lähden kouluttamaan liikkeitä, on nameilla, leluilla tai kädellä ohjaamalla koiraa oikeaan suuntaan. Liitän uuden käskysanan heti koulutuksen alussa. Koska ohjaan koiraan paljon ja liitän käskysanan heti tekemiseen, koen tarpeelliseksi, että onnistumisprosentti on lähellä 100 koko treenauksen ajan. Heti kun koiralla on pienikin haju mistä on kyse, häivytän kaikki avut nopeasti pois ja nostan samalla vaatimustasoa. (Huom, onnistuneen suorituksen kriteeri on tällöin eri koulutuksen alku- ja loppuvaiheessa.) Käytän myös aika paljon sheippausta.

Passiivisuuteen opettaminen on kyllä todella tärkeää kisojen kannalta. Sitä itsekin olen harjoitellut omien koirien kanssa. Vaikka käytänkin paljon koulutuksessa väärien liikkeiden huomiotta jättämistä, ne silti kestävät erinomaisesti minun passiivisuutta liikkeiden aikana. Varsinkin shelttini on sellainen joka vain yrittää entistä kovemmin, kun se ei saa palkkaa ja mitä passiivisempi olen. Tämä ehkä selittää miksi minun koirillani on taipumusta vain parantaa suorituksiaan kokeen loppua kohden. (Tai ehkä vain olen rennompi kokeen lopussa. ) Haluan, että koirani pystyvät olemaan itsevarmoja, vaikka välillä mokailisivatkin, ja kykenevät korjaamaan oma-aloitteisesti omia tekemisiään.

Teen myös Innan kuvailemia häiriöharjoituksia, mutta en kosauttaakseni koiraani virheestä ja päästäkseni rokottamaan siitä vaan pystyäkseni palkkaamaan koirani reilusti kun ne onnistuvat vaikeista olosuhteista huolimatta. Lähden itse ajatusmaailmasta, että opetan koiralleni liikkeet niin varmaksi, että ne tietävät mitä tehdään huolimatta millaisessa häiriössä ollaan. Kaikkea häiriötä on kuitenkin käytännössä täysin mahdotonta treenata ja kisoissa voi tapahtua ihan mitä vain.

Yritykset ja erehdykset ovat kuitenkin erittäin tärkeitä osia oppimisprosessia. Jos koirani tekee virheen, yritämme uudestaan tekemättä mitään numeroa tapahtuneesta virheestä. Tällöin se saa uuden mahdollisuuden ansaita palkan. Jos koira toistaa virheen, helpotamme tehtävää ja kunnes helpotettu onnistuu, sitten palaamme kokeilemaan vaikeampaa tehtävää. Kolmatta kertaa en anna koirieni tehdä samaa virhettä, sillä ne jäävät helposti päälle, vaikka niistä ei palkkaisikaan. Virheitä on helpompi korjata aikaisessa vaiheessa kuin silloin kun ne ovat juurtuneet syvälle suoritustapaan.

Minun vilkkaat paimenet ovat huomattavasti nopeampia kuin minä. Ne ovat kerinneet usein tehdä kymmenen asiaa ennen kuin minä herään koomasta. Jos en saa ajoitettua huomautusta juuri virheen tekohetkeen, en lähde enää huomautuksilla korjaamaan koiran tekemistä. Minun kultakalan muistini huolehtii, että olleesta ja menneestä ei enää murehdita. Huomautukset ja kiellot on ehdottomasti saatava osumaan virheen syntyhetkelle, muuten koiralla ei ole aavistustakaan mitä se teki väärin.

Kehtaan ehkä laittaa videon petoshelttini tokoilusta. (Varoitus! Video on 6,5 minuuttia pitkä.)

Olipas tänne tullut paljon mielenkiintoista keskustelua!
Itse toimin hyvin samankaltaisesti kuin Inna ja tämä tapa on toiminut meille, vaikkakin koirani ovat hyvin erilaisia kouluttaa. Vanhempi koira on hyvinkin ohjaajapehmeä (välillä ihan rasittavuuteen asti) ja nuorempi taasen täynnä tulta ja tappuraa.
Mutta kuten TinjaHilla tuolla jo aiemmin sanoi: "En usko, että koiran koulutuksessa olisi yhtä oikeaa totuutta ja Roomaan pääsee monta tietä. Toiselle kouluttajalle sopii erilaiset tavat kuin toiselle." Amen.

Jospa sitä sitten itsekin rohkaistuisi, ja laittaisi näytille videon-tynkää.
Tässä siis koti-tokoilua Sisun kanssa tältä päivältä.
Ja vinkkinä, että jos äänet on päällä, niin kannattaa laittaa viimeisen pätkän kohdalla volyymia pienemmälle...kailotan mikrofooniin melko korkeelta ja kovaa

^Hauska kuvakulma tossa ekassa pätkässä, täytyy joskus itekin ottaa videoo noin Sisu tekee hienosti hommia!

Koulutan hyvin samalla tavalla kuin Inna, mutta kuten TinjaHillakin sanoi, mieluummin pyrin palkkaamaan niissä häiriöharjoitteluissa mieluummin onnistuneista suorituksista kuin että etsisin sitä epäonnistumista. Teen liikkeestä pikkuhiljaa niin varman, että virheitä ei mieluusti tulisi ollenkaan vaikeustason ja häiriön kasvaessa.

Meillä on nyt ollu viikon tokotauko kun olin lomailemassa kotikaupungissani. Huomenna on ohjatut reenit, joten saa nähdä kuinka pahasti Eikka repeää liitoksistaan kun pääsee "pitkästä aikaa" hommiin

^Kiitos! Sisulla on kyllä hyvä työmoraali, ja on välillä vähän liiankin innokas tarjoamaan kaikkea osaamaansa

Ilmottauduin Lucan kanssa sunnuntaina pidettäviin kokeisiin avoimeen luokkaan.
Eilen oli kokeenomaiset treenit, ja nyt tuntuu kyllä siltä, että ilmottautuminen oli iso virhe!
Luca kyllä osaa kaikki liikkeet (siitä todisteena yksi Avo1-tulos), mutta voi ahdistus sentään, kun tuo otus taas ahdistui ja paineistui mun jännityksestäni
Monet ovat sanoneet, että ei siihen auta muu kuin käydä vaan paljon kokeissa ja kokeenomaisissa, mutta nyt musta on alkanut tuntumaan, että tuo paineistuu vaan kerta kerralta enemmän...
No, käydään nyt kokeilemassa, miten tällä kertaa menee. Jos paineistuu taas kovin, niin täytyy sitten alkaa miettimään kannattaako kisailua ylipäätään jatkaa.

^Toimiiko Luca muissa tilanteissa (omatoiminen reenailu, ohjatut reenit) ilman paineistumista? Jos se aistii sun jännityksen noin voimakkaasti, mutta muuten tykkää tehdä hommia niin itse en varmaankaan lähtisi kisakentille. Eihän se kisoissa käyminen loppujen lopuksi ole kuin omistajaa varten Mutta toivottavasti kuitenkin tuo ahdistuneisuus ja paineistuminen hiipuisi pois kisatilanteissa ja tulisi hyviä ja onnistuneita tuloksia. Paljon tsemppiä sunnuntaille!

Meillä oli tänään seuran ensimmäiset reenit uudella hallilla ja uudessa porukassa. Eikar oli ollut koko päivän menossa, oltiin oltu juoksu- ja metsälenkillä eikä tuo muutenkaan oikein ollut ehtinyt päivän mittaan levätä. Aattelin hallille mennessä, että tuleekohan tästä mitään jos tuo väsähtääkin kesken kaiken. Mutta mitä vielä, Eikar teki niin mahtavalla virellä että oksat pois! Mun ei tarvinnut pitää sitä edes hihnassa vaikka oli uusi paikka ja uudet reenikaverit, olin kyllä tosi ilonen. Kouluttajakin tuntui pätevältä ja asiantuntevalta, saatiin hyviä yksilöllisiä neuvoja ihan ajan kanssa.

Tänään pääpaino oli luoksetulossa ja perusasennossa. Luoksetulo meni ihan hienosti, tein ALO-luokan luoksarin. Kouluttaja vinkkasi, että voisin ehkä muuttaa luoksetulon käskysanan ihan vain "sivu"-käskyksi, kun nyt mulla on "kom". Tuo muutos sen takia, että siirtyminen luoksetulossa perusasentoon olisi terhakampi kuin mitä nyt. Täytyy kattoa josko vaihtaisi sen ja harjoittelisi ensin lyhyemmillä etäisyyksillä.

Perusasennossa ei ollut mitään huomautettavaa, Eikar käyttää nykyään takapäätään jo tehokkaasti (kiitos takapääharjoitusten). Mutta kouluttaja huomautti, että voisi olla sentin taikka kaksi taaempana, jos haluaa oikein tarkka olla. No, käsiavulla muutama toisto ja sen jälkeen Eikar tarjosi vain tuota taaempana olevaa paikkaa. Pätevä poika!

Juu, minäkin olisin agilityn lisäksi aloittamassa tottista mutta mietityttävät nämä asiat. Mitä luoksepäästävyys ja kauko-ohjaus tarkoittaa?

^ Luoksepäästävyydellä mitataan sitä miten koira suhtautuu vieraaseen ihmiseen. Se tarkistetaan aina ennen koetta, ja erinomaisen arvosanan saa koira joka on rennosti ohjaajan vierellä eikä liiemmin reagoi koiraa koskettavaan ihmiseen. Aggressiivinen koira ei saa jatkaa koetta.

Kauko-ohjaus puolestaan tarkoittaa ohjausta jossa koira on kirjaimellisesti jonkin matkan päässä ohjaajasta. Esimerkiksi avoimessa luokassa tämä tarkoittaa sitä että koira ohjataan perusasennosta makuulle, jätetään koira ottaen siihen tietty määrä etäisyyttä ja ohjataan koira täältä käsin ensin istumaan, sitten maahan, ja vielä kerran istumaan. Koiran pitää siis joko suullisella tai käsimerkkejä hyödyntävällä ohjauksella pystyä asennonvaihtoihin liikkumatta eteenpäin.

Millatolleri kirjoitti:

Juu, minäkin olisin agilityn lisäksi aloittamassa tottista

Tottis on pk-lajien tottelevaisuus osuus, tarkoitat varmaan tokoa.

^^ Viilataanpa pilkkua;sitähän toko on. Elikkä kaukoissa saa käyttää sekä käsimerkkiä että suullista käskyä.

Hilla kävi tänään korkkaamassa voittajaluokan 14 kuukauden iässä. Tuloksena VOI3 214 pisteellä. En ole yllättynyt tuloksesta, sillä tiesin jo koiran kokeeseen ilmoittaessani, että se ei ole oikeasti koevalmis. Olen silti oikein tyytyväinen koiran suoritukseen. Nollattiin vain hyppynouto ja metallinouto. Yritä siinä pidätellä naurua, kun hölmö bortsu käy viemässä kapulan tuomarille.

Ruutu, tunnari ja kaukot taas toimivat kokeessa parhaiten, vaikka luulin niiden olevan kaikkein epävarmimpia liikkeitä. Vaihteeksi näin päin.

Meillä on nyt edessä opettaa Hillalle seuraaminen kokonaan uusiksi. Tämän liikkeen kanssa on hölmöilty aivan liian pitkään ja nyt se hajoaa käsiin. Lisäksi pitää kiinnittää paljon huomiota mitä tapahtuu liikkeiden välissä. Olen turhankin lepsu, eikä oikein kokeessa toimi, että koirat pyörii itsenäisesti ties missä.

Pepper kirjoitti:

^Kiitos! Sisulla on kyllä hyvä työmoraali, ja on välillä vähän liiankin innokas tarjoamaan kaikkea osaamaansa

Ilmottauduin Lucan kanssa sunnuntaina pidettäviin kokeisiin avoimeen luokkaan.
Eilen oli kokeenomaiset treenit, ja nyt tuntuu kyllä siltä, että ilmottautuminen oli iso virhe!
Luca kyllä osaa kaikki liikkeet (siitä todisteena yksi Avo1-tulos), mutta voi ahdistus sentään, kun tuo otus taas ahdistui ja paineistui mun jännityksestäni
Monet ovat sanoneet, että ei siihen auta muu kuin käydä vaan paljon kokeissa ja kokeenomaisissa, mutta nyt musta on alkanut tuntumaan, että tuo paineistuu vaan kerta kerralta enemmän...
No, käydään nyt kokeilemassa, miten tällä kertaa menee. Jos paineistuu taas kovin, niin täytyy sitten alkaa miettimään kannattaako kisailua ylipäätään jatkaa.

Voin niiiiiiin samaistua sun tunteisiin! Mun lappalainen tekee treeneissä varsin kivalla vireellä hommia, mutta itse jännitän kokeissa ja koira, jota muutenkin ahdistaa koetilanne ja tuomari, paineistuu mun jännityksestä ihan hirveesti. Kolmessa kokeessa ollaan nyt käyty, ekaa en oikeestaan osannu jännittää mut parin viikon takainen koe meni ihan penkin alle juurikin sen takia, että tiesin koiran ahdistuvan miestuomarista ja halliympäristökin jännitti. Tän takia Hupsis päätyi vaan rauhoittelemaan mua kehässä ja saatiin hirvittävä nollatulos :'D

Ootko koittanu tsempata ittees niissä tilanteissa joissa jännität? Meillä oli tänään tosiaan toi kolmas koe ja vaikka jännitinkin jonkin verran, niin onnistuin hillitsemään itseäni ja olemaan ajattelematta tulevaa koitosta, ja sieltähän napsahti täpärä ALO1 161p! Hupsista ahdisti edelleen hieman, mutta oli kuin eri koira verrattuna edelliseen kokeeseen.

Uusia tuulia tottelevaisuuskokeen alemmissa luokissa lähivuosina!

Nyt vaan kovasti treenaamaan. ;) Muutokset kuulostavat tosi kivoilta!

Kiitokset tsempeistä Banaani ja Vastakohta!

Jostain syystä tänään ei jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin esim. kahdessa viime kertaisessa kokeessa, ja tulokseksi saatiinkin 174p/200p eli Avo1-tulos ja luokkavoitto!!

Pientä paineistumista ilmeni muutamissa kohdissa (seuruussa kontaktin tippumista/haahuilua ja kaukoissa herpaantumista) eikä virekään ollut parhaimmillaan. Mutta tosi kivasti Luca teki hommia huonommasta vireestä huolimatta. Onnistuttiin jopa luoksetulon pysäytyksessä tosi hienosti (9p). Aiemmissa kokeissa "ongelmana" on ollut liian hidas pysähtyminen, vaikka treenissä pysähtyykin tosi hyvin. Nyt tuli kuitenkin vauhdilla ja stoppasi tosi kivasti.

Nyt vaan täytyy tehdä paljon helppoja treenejä, ja palkata isosti, että saadaan taas vire kuntoon. Että eiköhän tämä tästä taas. Ja täytyy tosiaan yrittää olla rennosti jännityksestä huolimatta, ja muistaa olla hätäilemättä. Tällä kertaa en kiirehtinyt vastaamaan liikurille "valmis", vaan vastasin vasta sitten, kun sekä minä että koira olimme oikeasti valmiita aloittamaan liikkeen

^Hienoa! Oikein paljon onnea hienosti menneestä kokeesta Hyvä, että sait jännityksesi kuriin, jolloin Lucakin toimi noin upeasti.

Lyytikäinen kirjoitti:

Uusia tuulia tottelevaisuuskokeen alemmissa luokissa lähivuosina!

Nyt vaan kovasti treenaamaan. ;) Muutokset kuulostavat tosi kivoilta!

Voih. Mun korvaan nuo kuullosti ihan kamalilta. Tai ei silleen, mutta hirveästi uusia, erilaisia liikkeitä. No, kun meillä ei varmaan ainakaan pariin vuoteen ole asiaa kokeisiin, pitää jossakin vaiheessa ruveta treenailemaan noitakin. Ei sille mitään voi. Toisaalta kyllä hyvä, että jo alemmissa luokissa tulee vaikeampia liikkeitä, niin niitä tulee sitten harjoiteltuakin alusta asti.

Mutta onnea Pepperille ja Lucalle hienosta menestyksestä!

Muoks. Ihan pakko tulla hehkuttaan meidän tänpäiväsiä treenejä. Miks musta tuntuu, että sama treeni samalla palkalla saa sisällä reaktion "oot ihan tylsä, lähempä tästä pois..." ja ulkona "jesjes oot superhauska, hyppään vaikka kuuhun!".

Mutta tänään tehtiin treeni ulkona (20 astetta pakkasta ja mä meen ulos treenaan, sit ku on 5 astetta plussaa, ei voi, ku sormet jäätyy. Outo minä ). Mutta kuitenkin, tehtiin 6 askeleen seuruita mahtavalla vireellä. Kerran kai tiputti kontaktin, kun kauemana meni toinen koira, mutta muuten toljotti mua kokoajan. Jes! Ehkä tästä sittenkin vielä tulee jotakin... Sitten me tehtiin pari täyskäännöstä vasemmalle (näitä me ollaan treenailtu!), ja kerran innostu niin paljon, et rupes pyöriin kuin väkkärä siinä mun vasemmalla puolella. Ei sille voinut muuta kuin nauraa . Mutta kaikenkaikkiaan todella onnistuneet treenit. Kaikki meni niin nappiin kuin näillä meidän taidoilla voi...

Ja pakko vielä mainita, että kerrankin löyty lelu, jota toi pitää tottelemisen arvoisena. Alennuksesta löysin Kongin vinkupalloja, joista en edes palkkaleluja ajatellut. Kun sitten otin yhden esille ja aloin leikkimään, ja tuo kerrankin otti leikin innoissaan, päätin, että näitä me ei "kuluteta loppuun", vaan säilytetään niiden arvo palkkalelun tasolla. Täysin lelulla palkkaantuvaa tuosta tuskin koskaan tulee, mutta hyvä, kun on jotain, millä tuota innostaa.

Kiitos onnitteluista!

Tänään Sisun kanssa ohjatuissa treeneissä otettiin seuraamista ensimmäistä kertaa käskytyksen kanssa. Tosi kivasti meni pitkiäkin pätkiä ilman välipalkkaa, mutta aina pysähdyttäessä alkoi nojaamasi hassusti vasemmalle. On tehnyt tätä nyt enenevissä määrin, enkä ole tajunnut, mistä se johtuu.
"Koutsi" onneksi hetken aikaa asiaa mietittyämme huomasi, että mulla itselläni on tapana aina pysähtyessä katsoa Sisuun päin. Yritettiin sitten uudestaan, ja keskityin pitämään katseeni kokoajan suoraan eteenpäin, ja tadaa...kenotus/nojaaminen loppui heti.
En ole edes tajunnut tuollaista tekeväni. On varmaan jäänyt tavaksi, kun olen varmistellut, että Sisu varmasti istuu pysähdyksissä. Onneksi tähän tuli nyt puututtua, kun tuollaiset jää helposti myös koiralle tavaksi. Ei voi muuta sanoa kuin, että ohjatut treenit ja hyvä koutsi on ihan parasta!