Koirat.com

Tuli tuosta luoksepäästävyydestä mieleen, että kaverilla on hyvin pidättyväinen koira joka on opetettu koskettamaan pyynnöstä kuonolla ohjaajan kättä ja säilyttämään nenäkontaktin erilaisissa häiriöissä, eli mm. silloin kun vieras ihminen käsittelee sitä. Samoin se koira on muuten oikein taitava, mutta nuo jutut on vaikeimpia.

I call this a breakthrough

Huomaako kukaan? Se ajattelee. Se pitää kapulaa suussa kauemmin kuin sekunnin sadasosan. Ihihihihiiii. (oli pakko jättää tuohon videoon tuo alku kun se oli niin hömelön näköinen )

henh: Onneksi olkoon! :D Tiedän tunteen.

Olisiko viime hetken vinkkejä ensimmäiseen möllitokoon menijälle? Keskiviikkona on koitos edessä. Jännittää!

Määpä aion ilmoittaa collien uudestaan alokasluokkaan ensi kuun lopulle. Seura järjestää niin varmasti mahtuu. En vaan ilkiä viedä tuota elukkaa etiäpäin ennen kuin saan tuon paikkamakuun sujumaan myös kokeessa.

Saisko täältä vähän neuvoja paikallamakuun treenaamiseen? Se on meidän suurin kisaamisen este tällä hetkellä. Luin täältä nämä vinkit:
"-Sosiaalinen palkka, ei ruokaa, ei lelua"
- Paikkamakuu treenataan viimeisenä, kun koira on rauhallinen ja rentoutunut, saanut purettua energian
- Paikkamakuun jälkeen suoraan autoon ja kotiin.
- Pitkiä paikkamakuita (Pekka puhui 30min-2 tuntiin, eli oikeasti pitkiä)"

Ja mietin vain, että pitäisikö kokeilla tuota käytännössä "palkkaamattomuutta" eli ei ruokaa ei lelua, vain kevyet kehumiset ja silittelyt. Eli onko tarkoitus tässä tehdä paikallamakuusta vaan äärimmäisen tylsää hommaa :). Samaa puhuisi nuo noin pitkät ajat, eihän kukaan koira jaksa "valppaana" maata tuota aikaa? Eli että paikallamakuun ei kuulukaan olla koirasta edes varsinaisesti erityisen kivaa?

Mä olen tähän asti treenannut niin, että esim. ennen ruoan antamista pistää maahan tai muulloinkin jos on jotain vähän spesiaalimpaa herkkua tarjota, eli koira on kuitenkin aika semmoisessa valppaassa ja ehkä sitten vähän liian korkeassa viresssä? Eli että treenaan silloin ja niin, että koira tietää että jotain kivaa on kuitenkin tulossa. Vai riippuuko tavoitevire siitä mitä osaa paikallamaakuusta treenaa, jos kestoa niin sitten pitää äärimmäisen tylsänä mutta jos esim. jotain häiriötä niin sitten vähän valppaampana?

Kun treenaatte paikallamakuita esim. lenkillä niin teettekö paikallamakuuta ennen/jälkeen jotain muita tokojuttuja vireeseen pääsemiseksi? Vai kannattaako edes päästä mihinkään vireeseen kun treenaa paikallamakuuta? Ja otatteko näitä treenatessa koiran ensin sivulle ja lopuksi myös vai käskettekö maahan ja vapautatte mistä asennosta tahansa?

Vai onko millään tällä edes varsinaisesti mitään väliä, vai teenkö asiasta liian suurta numeroa?

^En tiiä pk-puolesta kuin pitkiä yleensä niitte paikkamakuut on mutta musta puoltuntia kuulostaa iha karmeelta. :o Koska ite pidän ainaki paikkamakuuta suht haastava liikkeenä: koiran on oltava tarkkaavainen ja valpas, mutta rauhallinen ja seesteinen myös samaan aikaan. Meillä noin pitkä aika tekis paikkamakuusta toooooooooooosi tylsän joka johtais sitte piippaamiseen.
Meillä paikkamakuussa on oma käskysana "paikka" mitä ei käytetä missään muualla. Virittelysanan olen meinannu myös opettaa, toisaalta toi oma käskysanaki rauhottaa koiran virettä ku tietää että nyt vaan makoillaan ja helvetti on irti jos sieltä nousee. :D Noei vaiskaan.
Ite treenaan paikkista milloin treenien alkuun milloin loppuun välillä itekseni koko treenikerran. Ja lyhyitä pätkiä, mutta me ollaanki vielä iha alkutekijöissä kun tuo kiehuu aika helposti yli. Ite en kannata sitä että tehään aina treenien loppuun, koska voi olla että koira on silloin jo liian väsyny ja ei pysty enää keskittymään tehtävään. Ja kun kokeissakin se paikkis on ekana.
Ite siis pyrin siihen että ihan sama tehääkö paikkis kesken lenkin tai keskellä yötä vire ois aina sama. Palkkaan nameilla, mutta katon ettei koira oo tosi nälkänen. Jos on liian nälkänen meillä se johtaa vireen nousuun koska palkan odotus on liian kova. Sen takia sosiaalinenpalkkaus on jees, mutta en ehkä käyttäis aina ettei liikkeestä tule tylsä joka johtaa taas vireen liialliseen laskuun.
Mä pyydän perusasentoon lopussa ehkä 10% kerroista jos sitäkään. Alkusivulletulot ja maahanmenot pyrin pitämään samana että siite tulee rutiini. Mutta kesto, etäisyys, häiriöt on sitte aina erilaisia.

Tulipas teksti mahollisimman pomppiva ja epäselkee. :D Ja en varmaan ees vastannu kysymyksiin.. Mutta ehkä pääpointtina musta paikkamakuu on vaativa liike saada vire juuri oikeanlaiseksi ja sen eteen tekisin töitä mahollisiimman paljon. Kestoa ja häiriötä pystyy sitte nostamaan suht helposti kuha vire on oikea. Voi olla että jollekki paikkis on helppo liike mut ei meiän turbohyrräpenskalle ainakaan. :D

naukunen kirjoitti:

Tuli tuosta luoksepäästävyydestä mieleen, että kaverilla on hyvin pidättyväinen koira joka on opetettu koskettamaan pyynnöstä kuonolla ohjaajan kättä ja säilyttämään nenäkontaktin erilaisissa häiriöissä, eli mm. silloin kun vieras ihminen käsittelee sitä. Samoin se koira on muuten oikein taitava, mutta nuo jutut on vaikeimpia.

Toi oliskin muuten hyvä idea! Noppa on siis myös tosi pidättyväinen, ja luoksepäästävyys on ollut mulle se isoin mörkö. Ruvetaan siis testaamaan tota!

Meillä suurin este tokossa etenemiselle on/oli paikallamakuu. Alokasluokan makuu oli helppo kun pystyi tuijottamaan koiraa murhaavasti sen 2min, mutta avoimessa kun menin piiloon, koiran läheisriippuvuus oli liikaa ja oltiin treenattukin vissiin väärin, ja koira ei pysynyt vaan vähintäänkin nousi istumaan, joskus mekkaloi tai juoksi mun perään.

Mä tein yhden kevään pelkästään tuolla sosiaalisella palkalla, eli ei ruokaa, ei lelua, pelkät kehut ja silittelyt. No ainakin tällä läheisriippuvaisella se oli ihan väärä lähestymistapa, ja mä luulen, ettei se tajunnut tekevänsä oikein, kun ei saanut sitä "pääpalkkaa". Toki se ilahtuu ihan hirveästi rapsutteluista ja kehuista, mutta ei ne kuitenkaan ole se paras juttu. Heti kun merkkasin oikean käytöksen ruualla, alettiin edetä aika huimin harppauksin paikallamakuussa.

Samaan aikaan opetin koiralle myös alkuvirittelyt: mä silitän sitä rinnasta ja sanon pari kertaa "rauhassa". Paikallamakuuseen on oma maahanmenokäsky, jolla koiran pitää mennä suoraan lonkalle. Idea oli siis juurikin tehdä paikallamakuusta niin tylsä, että koira mieluummin nukahtaa sinne kuin piippaa/nousee/lähtee perään. No, ei onnistunut, koira on vissiin liian vilkas, tai treeniä oli liian vähän tai se oli vääränlaista.

Paikallamakuuta on treenattu kaikissa mahdollisissa paikoissa. Käytin hyväkseni jokaisen lenkin varrella olleen potentiaalisen paikallaamakuutreenipaikan, eli kaikki hiukankin aukeammat alueet, joita pystyn vahtimaan (ts. ei juokse mistään puskasta toinen koira siihen häröilemään) ja joissa pääsen piiloon jonkin esteen taakse. Ideana oli saada koira tajuamaan se, että paikallamakuu ei ole mikään iso juttu, vaan se voi tapahtua missä vain ja milloin vain ilman, että koira hylätään. Tästä oli hyötyä, ja koira on nykyisin ihan ok sen kanssa, että makuita tehdään myös vieraissa paikoissa.

Toinen ongelmahan meillä oli ne vieraat koirat, sillä niitä oli mahdoton saada jokaiseen treeniin mukaan. Tarvitaan siis joko ohjatut treenit tai runsaasti treenikavereita, jotta makuuta voi tehdä tarpeeksi toisten koirien kanssa. Onneksi täällä on paljon muitakin tokoilijoita, joten treeniseuraa saa kohtuullisen helposti.

Mä teen makuuta treeneissä vähän milloin sattuu, saattaahan se kokeessakin olla ennen tai jälkeen yksilösuoritusten (poislukien alokasluokka, jossa se on aina ekana). En kuitenkaan pidä koiralla ns. varsinaista treenipantaa, mutta nämä taitavat olla enemmän uskon asioita kuin oikeasti koiralle mitään merkkaavia juttuja :P Palkkaan aina koiran ensin maahan ja sitten vasta pyydän sivulle, jos pyydän. Paikallamakuun jälkeen ei mitään riehutuspalkkoja, hillityt kehut ja pari nappulaa taskusta ja koira takaisin puuhun kiinni odottamaan omaa vuoroaan. Mun koiralla keittää yli vähän turhan helposti, jos sitä kehuu liikaa.

Riippuu vähän siis kyseisen koiran ongelmasta, että miten lähteä treenaamaan paikallamakuuta. Jos koira ääntelee, pitää tietää miksi: tylsyyttään ääntelevälle ruoka/lelupalkka todennäköisesti toimii, kun on jotain mihin keskittyä, kierrosten/epävarmuuden takia ääntelevälle pitää ehkä keksiä toinen lähestymistapa. Tärkeää on kuitenkin se, että koiralla on rutiinit paikallamakuuseen, ja että se tietää, mitä siltä halutaan. Mun koiralle siihen auttoi runsaat välipalkkaukset ruualla (=tätä mä sulta haluan, makaat siellä vaikka mä kävisin piilossa) sekä se, että vaan treenattiin ihan hirveästi.

Nyt on paikallamakuu ollut talven ajan tauolla, mutta en jaksa uskoa että se olisi mihinkään siitä levinnyt. Täytyy vaan tehdä aluksi koiralle helpompia treenejä ja palkata vähän tiuhemmin, ja ruveta vasta sitten tekemään koemakuita.

Kaislus kirjoitti:

Mä teen makuuta treeneissä vähän milloin sattuu, saattaahan se kokeessakin olla ennen tai jälkeen yksilösuoritusten (poislukien alokasluokka, jossa se on aina ekana).

Räsäsen Riitan kokeissa paikkamakuu on myös alokasluokassa aina viimeisenä. Hän on sen ihan jotenkin perustellutkin miksi teettää sen aina viimeisenä. Mä oon kahdessa hänen kokeessaan käynyt ja nyt ajattelin mennä kolmanteen, mä oon varsinkin tuon rauhallisen koiran kanssa tykännyt siitä että ensin saa kulutettua sen ylimääräisen tarmon yksilöihin, ruokittua koiran porsaaksi ja sittenhän siellä paikkiksessa kelpaa olla. Mutta toki oon omat koirat opettanut myös siihen että se voi olla missä vaiheessa treeniä tahansa.

Mun pitäisi nyt luopua noista yleistetyistä käskyistä ja kehittää tuohon paikkikseen ihan oma cue joka ei jätä koiraa siihen tilaan että se arpoo tehdäänkö nyt kaukoja vai luoksetuloa vai mitä. Siitä tulee ärsyttävän helposti mörkö eikä jotenkin kiinnostaisi treenata sitä yhtään, höh.

^Niin joo, jos tekeekin luoksepäästävyyden ja paikallamakuun erikseen, niin sittenhän makuu voi olla vikanakin. Yleensä ne vaan tehdään peräkkäin, koska se on helpointa, kaikki ovat jo valmiina siinä rivissä. Ja luoksepäästävyys pitää olla ekana (ja siihen pitää kaikkien osallistua), jotta tappajakoirat ja hysteerisen arat voidaan sulkea pois kokeesta.

Mä tykkään myös siitä, että paikallamakuu on vikana! Saa koirasta suurimman energian kulutettua pois, ja tosiaan syötettyä massun täyteen ruokaa, niin koira on rauhallisempi. Mun vanhemmalle koiralle toki sopi melkeinpä paremmin se, että oli ensin paikallamakuu, koska jättämällä sen yksin muutamaksi minuutiksi sen motivaatio tehdä hommia mun kanssa kasvoi kummasti. Mutta tämä elohopealla rokotettu on helpommin käsiteltävissä, kun se on ensin saanut juosta yksilösuorituksessa pitkin kehää :D

Meillä Kertun kanssa on tähän mennessä paikkamakuun opetteleminen ollut tosi kivutonta. Sillon kun se oli ihan kakara, musta tuntui etten ikinä saa sitä pysymään paikallaan, mutta eräs kaunis päivä reilun puolen vuoden iässä Kerttu selkeesti vaan tajusi, että mitä siltä haetaan, eikä ole sen jälkeen noussut. Aina palkkaan sen melko riehakkaasti, mutta se ei ole kyllä tähän mennessä Kertun paikallaoloa häirinnyt. Piilopaikkiksia ollaan tehty viime syksystä, eikä ikinä ole tähän mennessä noussut (pitääkin koputtaa puuta...) Nuutti 4-vee on taas ihan eri asia, sen kanssa opetellaan edelleen avoimen paikkista piippaamatta. Sehän tosiaan ensimmäisen (ja viimeisen) kerran on avoimessa startannut yli kaksi vuotta sitten, eli meillä on ollut pitkä ja kivinen tie. Välillä menee hyvin, välillä taas taivas kaatuu Nuutin niskaan ja ahdistaa. Nyt näyttää taas kivalta etupalkan ansiosta.

Meillä oli myös sheltin kanssa hirveä ongelma tuo luoksepäästävyys. Kertunkin kanssa oli aluksi ongelma (saattoi rähähtää vieraille), mutta nyt se on oppinut käyttäytymään. Pikkukoiran kanssa luoksepäästävyys oli siinä mielessä "helppo", että tuomarit eivät vaatineet siltä kummia, kun se ei ole mitenkään vaarallinen. Muistan yhdenkin kokeen, missä tuomari ei saanut Nuuttiin koskettua, ja silti päästiin jatkamaan kisoihin. 8 tuli arvosanaksi, ihan sen takia ettei koira ole aggre. Ajattelinkin että onpa kiva nousta Nuutin kanssa ylemmäs, kun ei tule luoksepäästävyyttä, mutta eihän tuo ollutkaan, kun elukan pää ei kestäkään sitä, että minusta pitäisi irrotakin johonkin suuntaan.

sassu kirjoitti:

^En tiiä pk-puolesta kuin pitkiä yleensä niitte paikkamakuut on mutta musta puoltuntia kuulostaa iha karmeelta. :o

Tottiksessa eri luokissa se paikkamakuuseen käytetty aika katsotaan toisen koirankon suorittamien liikkeiden perusteella. Alokasluokassa paikkamakuu kestää sen aikaa mitä toiselta koirakolta menee liikkeisiin 1-6, joita ovat vapaana seuraaminen kaavion perusteella, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno sekä luoksetulo, tasamaanouto, hyppynouto ja estenouto. Ei niissä liikkeissä sentään puolta tuntia mene, mutta lopullinen aika riippuu suorittavan koirakon ripeydestä.

uska, mä tein ihan vaan hauskan hyvänmielen humputtelutreenin. Saatanpa olla menossa samoihin mölleihin mihin sinäkin - tosin tarkoituksena on vaan harjoitella koetilannetta eikä odotuksia juuri sen kummemmin ole

nauris: Jos ollaan samaan kokeeseen menossa niin minua saa kyllä tulla sitten nykimään hihasta ja juttelemaan. En todennäköisesti tunne sieltä ketään, joten jännitys varmaankin maximoituu, kun joutuu yksin sen kanssa kärvistelemään. Koirani puolesta minut on helppo tunnistaa.

^No minäpä nyin hihasta jos jännitykseltäni kykenen

naukunen kirjoitti:

[quote=Kaislus]Räsäsen Riitan kokeissa paikkamakuu on myös alokasluokassa aina viimeisenä. Hän on sen ihan jotenkin perustellutkin miksi teettää sen aina viimeisenä.

Pikkulinnut kertoi: Hän pitää paikkiksen viimesenä, koska silloin koirat om saanut purettua suurimmat energiansa yksilöliikkeisiin ja ovat rauhoittuneet, joten teoriassa riski suurille yllätyksille on pienempi.

Joo, olen tosiaan ollut kahdesti paikalla. Tuon lisäksi myös perusteli sillä vireellä pelaamisella mikä on nuorilla ja kokemattomilla koirilla usein hieman haastavaa jos koira pitää ensin laskea paikkamakuumoodiin ja sitten nostaa sieltä yksilötyöskentelyyn.

Aloitetaan Elenan kanssa tokon peruskurssi nyt tämän kuun lopussa. Mihinkähän soppaan olen lusikkani työntänyt... Elena on jo vuoden ikäinen, eikä osaa vielä juuri mitään tokoon liittyvää. Ei edes kunnolla maahanmenoa saati että pysyisi paikoillaan maatessa. No, onpahan ainakin tekemistä.

^Mun kaveri aloitti 6-vuotiaan perhekoiran kanssa tokon ihan nollista, kisasivat evl:ssä asti kunnes keuhkosyöpä vei koiran 11-vuotiaana.

Vuoden ikäinen koira on vielä ihan kakara, moni pk-harrastaja antaa koiran "elää pellossa" vuoden ikään asti ja alkaa vasta sitten tehdä koiran kanssa tottisjuttuja :)

^^No meillä on vähän saman tyyppinen tilanne joten tiedän tunteen Me ollaan bh kurssilla ja tässä nyt pitäis omatoimisesti opettaa toi ja toki osaan, mutta mulla meinaa kärsivällisyys loppua välillä Sivulle tulo esimerkiksi on niin ylivoimaisen vaikea, Milan mielestä se on ihan sama tuleeko se istumaan metrin päähän, mun taakse/eteen vai väärinpäin sivulle