Koirat.com

Suututtaa aivan pirusti sillä oma pikkuveli on alkanut tupakoimaan. Tyhmä, tyhmä veli. Äiti haluisi antaa tuosta kunnon rangaistuksen kuten kuuluukin sillä veli on reilusti alaikäinen mitä tekee isä, pitää äidin rankaisuja liian kovina. Pikkuveli on siis ollut aina isän suosikki ja saa kaiken periksi. Suututtaa isäkin kun ei halua antaa noin typerästä teosta kunnon rangaistusta vaan periaatteessa hiljaa olemalla hyväksyy veljeni polttamisen. Ei sen niin pidä olla!

tämän hymiön jälkeen tulevat kaverini

Suututtaa se miten itsekkäitä ihmiset voi olla. Tästä esimerkkinä äitini ja pikkusiskoni. Miten voi olla niin, ettei pystytä ajattelemaan sitä omaa napaansa pidemmälle ja ottaa muita huomioon? Mua suututti niin monasti se kun äiti ja isä oli vielä yhdessä ja isä katsoi telkkaria ja äiti oli koneella. Äiti sitten huomasi, että sieltä tuli joku ohjelma jonka se tahtoi nähdä joten se ajoi isän pois ja isä meni koneelle. Ohjelma sitten loppui ja äiti tuli ilmoittamaan, että tulee kohta koneelle. Pikkusisko on perinyt äidiltä tämän saman piirteen. Äitillä vaan on myös se, että jos jokin menee pieleen niin se on sitten äidin vika ja kaikki pitää sitä hulluna ja kukaan ei tahdo puhua sille, kun se on niin kamala ja kaikki muuttaa kotoa koska äiti on hirveä ja blaa blaa, eli kaikki pyörisi siinäkin mielessä sen navan ympärillä.

Mun äiti ja sisko on kivoja ja ihania silloin kun ne on kivoja ja ihania. Mutta kun ne tuo tuon puolen itsestään esiin, mä inhoan niitä molempia.

Miks ihmiset yksinkertasesti tekee mun elämästäni niin ketun hankalaa ja stressaavaa!

Isä. >:( Miksi sen pitää tahallaan olla niin ärsyttävä? Miksei se voi arvostaa mun tekemisiä ja mielenkiinnon kohteita? Tai no ei tartteis ees arvostaa, riittäis kun ei huomauttelis niistä ilkeästi!

Mitä se ylipäätään sen elämää hetkauttaa, mitkä asiat minua kiinnostaa?! Eihän sen tartte muutenkaan kuunnella mun juttuja koskaan, niin luulis, että saisin olla harrastusteni kanssa ihan rauhassa. Ei edes sen rahat niihin mene, eikä sen aika.
Ja kun semisalaisena ammattihaaveena on ollut juuri harrastuksista (=japanin opiskelu) juontava ammatti, kääntäjä, niin aiemmin tuli uhkaus, että jos koskaan lähden sitä opiskelemaan, en saa siltä enää mitään rahallista tukea koskaan. Ja sanaton uhkaus tuon takana oli toki kunnon "ikuvihat 4ever!!111".

Joo, pääsin siitä yli, ja jatkan harrastamista & opiskelen siinä samalla pienemmässä mittakaavassa. Mutta kun tänään piti aloittaa ihan tyhjästä sama jauhaminen. "Näitkö tuon esitteen mikä sulle tuli? Mitä aloja siinä oli? *naurua* Joo sinne japanilinjalle et kyllä ikinä mene opiskelemaan! *lisää naurua*"
Olin vähän että joo kiitos, tiedetään erittäin hyvin, kiitos vaan kun pilasit muuten niin hyvän päivän. -__-

Tosin nyt kyllä toivon entistä kovemmin, että kansalaisopistolla on taas jatkokurssia tarjolla ensi syksynä! Voisihan sitä kotona itse opiskella, mutta noiden kommenttien jälkeen maksan kyllä itelleni jatkokurssin ja ihan uhallani teen kaikkia läksyjä ja tehtäviä isän nenän edessä. >:(

en tiiä.. Kaikki ihmiset vaa ja kaikki jotka jaksaa lässyttää joka asiasta. aah en jaksa paska päivä.

Oon ollut viikkotolkulla taakka kaikkein tärkeimmälle ihmiselle. Mulla on paljon mielenterveysjuttuja ja niistä kumpuaa nyt ihan uusia ongelmia (ihan uusi elämäntilannekin). Käytännössä oon takertunut, omistushaluinen ja hermoraunio. Herkuttelen vielä ajattelemalla miten muiden seura ja tauko minusta on sille nykyään helpotus. Ja millä kaikilla tavoilla tällasena oleminen voi pilata elämäni parhaan jutun.

musta tuntuu et mä pärjään tällä hetkellä tosi hyvin, ja mulla on tosi paljon kavereita ja kaikkee, mut silti musta tuntuu et mä en osaa enkä pärjää. ja se suututtaa, että mä ajattelen niin vaikka kaikki on oikeestaan hyvin.

onse hienoo kuulla kun jo tässä vaiheessa vuotta uhataan ehoilla, vttu
en jaksa siivota huonetta ja haluisin jo bussikortin ku en jaksa pyöräillä kouluun, mut lumia odotellessa

vituttaa. aivan liikaa.

oon miettiny miten mukavaa on vanhempana muistella tätä aikaa, kun ei päässyt mihinkään ja viettää viikonloput himassa yksin koska mutsi :)

aaaaaaaaagjbf oikeesti. voi helvetti. kerranki ku oltii rehellisiä nii eiei.

Isä tällä hetkellä .___. vanhanaikaisuus on näköjään nyt in tai ainakin toi luulee niin. Face on kuulemma tarkoitettu vain itsensä esittelijöille joilla on huono itsetunto ja tarve hakea muiden hyväksyntää ja blaablaablaa. Siis eikö voi tehä faceen ihan vaan jutellakseen kavereiden kanssa ja jakaakseen mielipiteitään ja omasta mielestä nättejä kuviaan?

afffggghhhh. Siis kuinka moni teistä on tehnyt faceen tietoisesti sen takia että on huono itsetunto ja tämmöstä? Ja kuinka moni on saanut pedofiilin peräänsä? vtut.

PUHELIN

ei oo tarpeeks aikaa kaikelle

Rahattomuus.

Ahdistaa, joutuu taas tiputtaa elintason siitä 'ylellisyydestä'.... no mulle ylellisyyttä, sai huoletta ostella uusia vaatteita ja rahaa oli käyttää vaikka kuinka, ei tarvinnu ressata mistää.... Nyt sitä rahaa on.... mhhh 500€ vähemmän... Raju pudotus oikeesti, joutuu pihistää ihan kaikessa.

Ahdistaa kun tuntuu että oon ihan hirvee ihminen.

Mulla on ollut bestan kanssa kaikkia riitoja ja niissä väleissä oon sitten luonnollisesti hakeutunut jonkun muun seuraan - eli muiden luokkakavereiden. Mut joka kerta kun me saadaan sovittua bestan kanssa, mä tunnen vaan käyttäväni noita hyväksi jonkinlaisena hätävarana, koska tämän jälkeen en enää niiden kanssa ole. Siis tottakai mä juttelen niille, vaihdan aina kuulumiset ja muuta, mutta pääasiallisesti olen bestani kanssa. Se on vaan ainoo joka ymmärtää mua niin 100% ja jolle voi puhua IHAN KAIKESTA.

Yhdessä vaiheessa olin parikin viikkoa yhden tytön kanssa, ja sitten taas käänsin takkia ja vaihdoin tän bestani puoleen - ei mulla ollut kovin kivaa tän henkilön kanssa, mut koitin vaan vääntää juttua jostain ja olla sen kanssa, vaikka me ollaan ihan erilaisia eikä sovita toisillemme. Silleen hienovaraisesti vaihdoin ja tää kys. tyttö hilluu meidän porukassa vieläkin aina välillä, mut tuntuu että se on vihainen mulle, koska en enää ole sen kanssa kahdestaan. Mutta kun en mä pysty olee jonkun sellasen kanssa joka ei tajua mua yhtään, vaikka siis tiedän että tälle tuli paha mieli kun en enää ollut.

Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä, besta on välillä mulle ihan kauhee ja mun on vaan pakko pitää siihen etäisyyttä vähän aikaa, en haluis olla silloin yksinkään mutta toisaalta en tahtois enää pahoittaa kenenkään mieltä ... mä en tiedä yhtään. Tää on niin ärsyttävä tilanne.

tämä viikko ei tosiaan ollut mikään paras. jotenka, listasta tulee pitkä:
- paras ystäväni (poika) joka ei vastaa viesteihin
- hiuksien huonokuntoisuus ja juurikasvu
- porukoiden riitely
- epävarma olo mun ja S:n jutusta erään tytön takia
- kaverien keskinäiset riitelyt
- oma rumuus
- se, etten omista kivoja vaatteita ja näytän luurangolta
- en syö tarpeeksi.
- pari (taino, liian monta) poikaa on osoittanut kiinnostuksensa minuun, joka ahdistaa sillä tykkään vain S:stä, jonka tunteista olen epävarma
- saldo loppu
- skootteri laho, en pääse mihinkään
- rahat loppu
- koulu menee huonosti, omasta laiskuudestani johtuen
- mitäänaikaansaamaton luonteeni
- se, etten ole varannut vieläkään ratsastustuntejani tai kampaaja-aikaa
- _sydänsurut_
- ankea sää
- kuvausinnottomuus
- kone lagittaa
- koira on laihtunut ja ontunut pari päivää
- koira on tapellut taas naapurin uroksen kanssa
- kuulo huonontunut, olen kuunnellut liikaa napeista musiikkia
- sisko on vihainen mulle.

ja lista jatkuu.... en vain jaksa kirjoittaa näillä älyttömän rumilla ja ärsyttävillä rakennekynsilläni, jotka vaikeuttavat suuresti elämääni koneella.
the worst week of my life. ei mitään positiivista, olenkin itkenyt koko ----- viikon. :''<

Jos mä nyt tällä kerralla pääsen yliopistoon, niin oon kamalan vanha sitten valmistuttuani. Oon melkein 21 kun pääsen sisälle, ja 25-27 kun pääsen pois. Ja se oikeasti tuntuu kamalan vanhalta. Sellaiselta iältä, että pitäis olla lapsia, tai ainakin kovassa harkinnassa. Pitäis olla oma talo ja vaikka mitä. :s Ja jos mä olen tuolla amiksessa vielä sen viimeisenkin vuoden, niin sitten oon vielä vanhempi! Iiks.

Hyvä kun alle 20-vuotiaana tulee ikäkriisejä. :D Oon varmaan ihan kamala joskus kolmi- tai nelikymppisenä!

Kadaver kirjoitti:

Jos mä nyt tällä kerralla pääsen yliopistoon, niin oon kamalan vanha sitten valmistuttuani. Oon melkein 21 kun pääsen sisälle, ja 25-27 kun pääsen pois. Ja se oikeasti tuntuu kamalan vanhalta. Sellaiselta iältä, että pitäis olla lapsia, tai ainakin kovassa harkinnassa. Pitäis olla oma talo ja vaikka mitä. :s Ja jos mä olen tuolla amiksessa vielä sen viimeisenkin vuoden, niin sitten oon vielä vanhempi! Iiks.

Hyvä kun alle 20-vuotiaana tulee ikäkriisejä. :D Oon varmaan ihan kamala joskus kolmi- tai nelikymppisenä!

thx, dude... >:(

ei vaan :D itekin tuli kyl kriiseiltyä (hyvin pienesti) tossa keväällä valmistumisen aikaan, kun ajattelin et ne nuorimmat samaan aikaan valmistuneet oli KUUSI vuotta mua nuorempia. ja mua nuoremmilla on jo lapsia ja asuntolainaa ja vakitöitä ja ja. mut sit se meni ohi. niin ne yleensä menee. vuosi tai pari, mitä väliä? :) opiskelijaelämä kuitenkin on ihan sairaan huoletonta verrattuna tr00 työelämään niin ei sinne kannata kiirettä pitää, ja ensisynnyttäjien keski-ikä senku nousee, ei "kukaan" enää hanki lapsia ainakaan alle kaksvitosena :D

Kadaver kirjoitti:


Hyvä kun alle 20-vuotiaana tulee ikäkriisejä. :D Oon varmaan ihan kamala joskus kolmi- tai nelikymppisenä!

Mä koin pahimman ikäkriisini, kun olin täyttämässä 19........ :D

Stu kirjoitti:


thx, dude... >:(

ei vaan :D itekin tuli kyl kriiseiltyä (hyvin pienesti) tossa keväällä valmistumisen aikaan, kun ajattelin et ne nuorimmat samaan aikaan valmistuneet oli KUUSI vuotta mua nuorempia. ja mua nuoremmilla on jo lapsia ja asuntolainaa ja vakitöitä ja ja. mut sit se meni ohi. niin ne yleensä menee. vuosi tai pari, mitä väliä? :) opiskelijaelämä kuitenkin on ihan sairaan huoletonta verrattuna tr00 työelämään niin ei sinne kannata kiirettä pitää, ja ensisynnyttäjien keski-ikä senku nousee, ei "kukaan" enää hanki lapsia ainakaan alle kaksvitosena :D

25 vaan tuntuu kamalan vanhalta, kun miettii että se kuitenkin pyöristetään jo kolmeenkymmeneen. En meinannut että olisit joku vanha harppu. :DDD Ja onneksi yhteiskunta ei enää painosta lapsentekoon nuorella iällä. :C Mun äiti sai mut ollessaan 22 ja mummi äidin ollessaan 17, joten sehän on ihan loogista että mä saisin esikoisen ollessani 27..

Toivottavasti toi menee ohi, on muuten tosi ahdistava tunne kun tuntuu että elämä lipuu sormien läpi eikä ole saanut vielä "mitään" aikaan, kun ei ole päässyt kouluun josta sais sellaisen ammatin joksi oikeasti haluaisi valmistua. Tai siis haluan oppia nuo kampaajajutut, mutta oon huomannut haluavani tehdä jotain "tieteellisempää" työkseni. :D