Koirat.com

oli pakko tulla kirjottaa mut sit en tiiä mite alotan..

meillä menee hyvin, on menny jo pitkään. ei turhia riitoja, mökötyksiä, mun mustasukkaisuuskohtauksia. koiran kans ollaan oltu T:n luona nyt viime viikkoina kun mulla pakkaaminen meneillään, muutan joulukuun alussa kaksioon, eläinten kans. siitä herää kysymys monelle että ollaanko me erottu ku muutan yksin siihen kaksioon... joo okei kyllähän me säästettäis ku mä menisin T:n kämppää mikä on sen oma mutta emmä haluu ainakaan vielä ja haluun sen mun oman kolon missä kaikki on just niinku mä haluun <3

oon niin onnellinen. eka jätkä jonka kanssa oon ollu näin tiiviisti yhessä ja jonka kanssa mä en häpee mitenkää itteeni, voin olla täysin oma itteni. nauretaa yhes tyhmille jutuille ja se ymmärtää mua <3 (mahdotonta että aina ymmärtäis, mutta usein.......)

Mun luokse on tulossa perjantaina yks mies ja mä vedän vaan suklaata :| Pitäis tehdä kaikkea kauneuden (lol) eteen mutta kun kinostaa hirveesti. Siivouskin olis tarpeen. Mulla kuitenkin päällimmäisenä mielessä lähinnä että pääsenkö tästä pitkään jatkuneesta puutetilasta eroon vihdoin :F

^Mitä sitä turhia. Suklaa on hyvää etkä sä ehtis viikossa ihmeitä tehdä. Ja varmasti siirryt puutteettomien kastiin, mikäli sun luo on tulossa perusmies eikä mikään aatteellinen hihhuli.

Mullakin on hyvä olla. Eksältä sataa haukkumisviestejä, mutta ne ei sinällään haittaa koska mulla on T. T saa mut aina nauramaan. :)

kylllläpä on elämä kivaaa <3

sain tommoset nappikorvikset synttärilahjaks, ihanat ♥ näillä tulee kyllä olemaan paljon tunnearvoo koska en oo ennen saanu keneltäkään mieheltä mitään korua :)

osas vielä valita mun lemppari mallin noista lumoavan koruista!! pitää joskus viel hankkia toho sopiva riipus :)

meillä menee kyllä hirmu hyvin, musta on ihanaa ku pystyn juttelee ton kanssa niin avoimesti kaikesta ja varsinki nytkun mun sairaus on näkyny vähän vahvemmin pari viimestä päivää tän päiväsen toimenpiteen takia, niin toi on kyllä tukenu ja ymmärtäny mua. ♥

täällä menee kans hyvin♥ oikeastaan ihan hurrrrjan hyvin!

Kadaver kirjoitti:

^Mitä sitä turhia. Suklaa on hyvää etkä sä ehtis viikossa ihmeitä tehdä. Ja varmasti siirryt puutteettomien kastiin, mikäli sun luo on tulossa perusmies eikä mikään aatteellinen hihhuli.

No näinhän se on, ja huomaan kyllä että kun on vaan ollut nyt tässä ilman mitään kuori-rasvaa-hikoile-suihku-ripulinaamio-kuori hässäkkää niin ei jännitä oikeastaan juurikaan! Oon vaan oma itteni ja jos ei kelpaa niin, no ihan varmasti kelpaa cuz I'm faaaabulouuuss.

Harmittaa että tääkin asuu muutaman tunnin ajo- ja junamatkan päässä, edellisen jälkeen toivois kovasti normaalia suhdetta eikä mitään etäilygaynessiä mut katellaan nyt tämäkin läpi sitten.

Mutta niin, speksit: diggaa eläimii ja omistaakin koiran sekä kissan, soittelee jotain instrumenttia tai useampaa, asuu rintsikassa, tekee töitä, herkullinen kroppa, on syntynyt v. -88. En tajua miten tällanen syrjäytynyt moniongelmainen raivopäinen pallonaama saa laatumiehet kiinnostuneeksi mut mikäs tässä.

Kadaver kirjoitti:

^Sää aina puhut kuinka hirveesti te tappelette ja huudatte, mutta tiedätkö mitä! Mulla ainakin on sellainen fiilinki, että teillä on hyvä suhde ja teillä vaan toimii se raivokkaampi yhteiselämä. :D Onnea uuteen kotiin!

pakko tulla sanomaan miten hyvälle tuulelle tulin ku luin ton kadan kommentin! kiitos!

ja hyvin on kyllä yhteeselämä alkanu, toivotaan että jatkuu samaa rataa :)

Juteltiin to, sano et kaipaa omaa aikaa. Su nähtiin uudestaan, sano et oli sillon to menny kännissä pettämään mua muijan kaa keheen sillä oli ollu jo jonki aikaa "pieni ihastus." eikä siis oltu vielä erottu sillon to. 2vuotta seurusteltiin ja tähän tää päätty sit. Oon aivan sekasin. Ihmisraunio jopa tällä hetkellä. Pahin pelko kävi toteen enkä voi aatella muut ku sitä hetkee ku se petti. En oo nukkunu/syöny neljään päivään käytännössä mitään enkä tiiä miten tästä selviin.Reipasta voin esittää , mut pelkään et jonki sortin masennus kolkuttelee ovella. :(

Tuleaarille jaksamisia

Eipä meilläkään tällä hetkellä hyvin mene. Jo pidemmän aikaa tuntunut että jokin ei toimi. Sellainen suhteeseen panostaminen, mitä oli oikeestaan ensimmäiset puoli vuotta, tuntuu olevan ohi. Ehkä molemmat pidetään toisiamme liian itsestäänselvyyksinä. Kun itse yritän keksiä jotain vähän spessumpaa tekemistä, niin "rahaa ei kuulemma ole, on säästökuurilla jne". Kummasti sitä rahaa sitten löytyy kun pitäs lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään/keikalle tms. Nyt tuo alkoi pohtia koko suunniteltua yhteenmuuttamistakin, että onko sittenkään hyvä idea.

Kiitos. :(

Joo reepo kuulostaa tutulta. Meillä meni nää viimeset pari kk huonommin, enää sitä ei pahemmin kiinnostanu mun kaa tehä yhtään mitään, mielummin kaikkien muiden kanssa kyllä. Ja syynä että se alotti uuden harrastuksen ja sen myötä uudet porukat. En vasn ymmärrä että miten helposti voi ihminen luovuttaa kun ennen tuota sen uusia kavereita meni niin hyvin 2 vuotta... No, pettämistä en hyväksy missään tilassa, ja kyllä se myönsi että pilasi elämänsä ja teki suurimman virheen koskaan jne. Mutta mua se ei takasin tuu saamaan. Enköhän mä joku päivä löydä jonkun joka oikeesti arvostaa mua. Nyt on vaa nii helvetin vaikeeta.

Tulkku-kultsi!

Niin vain joskus käy, että ihmiset luovuttaa, vaikka pienellä panostuksella se vanha tunne saataisiin herätettyä henkiin. Vika ei ole sinun vaan toisen. Miten sulla muuten nyt sujuu? Asutko samassa asunnossa ja oletko töissä? :)

Kiitos tuesta :)
No muutenki tällä hetkellä oon vähän hukassa. Ei oo vielä töitä, haeskelen kyllä. Asun nyt lähinnä vanhemmilla ainakin hetken että toivun tästä ensijärkytyksestä, enköhän mä kotiin kohta jo voi mennä. Siellä vaan kaikki muistot niin lähellä että ihan vielä en voi sinne mennä. Mutta onneksi nyt jouluks lähen pohjoseen. Pääsee hetkeks eroon kaikesta :)
onneks on kamuja ympärillä!

tuleaarille jaksamisia

Voi tulkku :( Koita jaksaa!

Onko tehtiksen tilanteessa muutosta puolin tai toisin?

On, ens viikon perjantaina lähden sen luokse viikonlopuksi. Jos se asuis lähempänä tää olis kovasti paljon helpompaa, oltais voitu jo tavata viiskyt kertaa ja tietäisin mitä mieltä mä siitä olen.

Aaa, toi on noissa jutuissa niin ärsyttävää! Kun ei pääse kunnolla hengailemaan eikä sitten tule ”oikeaa” kuvaa siitä ihmisestä heti.

Mää muuten seurustelen! Tavattiin viikko sen jälkeen, kun olin eronnut J:stä. Ei kuitenkaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Oikeastaan seurustellaan nyt vasta virallisesti. Ja mulla on muuten ekaa kertaa sellainen tilanne, että poikkis asuu samalla paikkakunnalla kuin itse!

Kadaver kirjoitti:

Ja mulla on muuten ekaa kertaa sellainen tilanne, että poikkis asuu samalla paikkakunnalla kuin itse!

itse olen aivan hullaantunut siitä, että tuo tyyppi asuu samalla paikkakunnalla ja vielä aika lähellä! oon vaan loppuunsa kuitenkin niin läheisyydenkaipuinen, että monesti viikollakin ollaan toisen vieressä nukkumassa. ei kyllä onnistuisi meikäläiseltä enää sellaiset 1-2vk erossa olemiset

Niinpä! Ihan superluksusta, kun toista voi nähdä milloin vaan. Kävelee vaan kolmen kilometrin päähän ja soittaa ovikelloa.