Koirat.com

Kaikki varmaan muistaa vanhasta junnulasta tämän idean? Eli eikun kertomaan!

Kröh, itseäni vartenhan mä tän teinki :-)))

Mua harmittaa ku mä oon niin huonossa ryhdissä ton uinnin kanssa! En oo kunnolla reenannu moniin viikkoihin - kuukausiin! Ens viikonloppuna on leiri. Pe-su, 11½h uima-altaassa, 2h pallopeleja etc. ja ei melkein yhtään omaa vapaa-aikaa. Toisaalta, leirillä voi itse ryhditäytyä, ottaa hitsi siitä niskasta kiinni ja saada oma keho tekemään siellä oikeesti töitä tän uinnin eteen. Ei tuu herkuteltua ja syötyäkin kunnolla, eikä mitään härpäkkeitä! Siitä sitten heti tiistaina uimaan oikeesti ja reenaamaan edes vähän toukokuun kisoihin! Jos niihin nyt ollaan menossa, toivottavasti! Mua nimittäin harmittaa niin hirmusena se, että mä tunnen itekkin, että oon vähän lihonu. Mutta en osaa ottaa itteäni niskasta OIKEESTI kiinni ja kertomaan itelleni että HITTO, nyt tee elämäs eteen jotain. Toisaalta tulee koko joko sellanen olo, että ihan sama. Mä oon tän kokonen, oon tyytyväinen (jotenkin) omaan naamaani, vartalooni ja kaikkeen itessäni. Mutta joskus tulee ihan hirveetä tuskaa siitä että mä oon kamala! Mun maha on järkyttävä, naama on näppynen ja sormet on nakit. Vaatteet ei näytä näteiltä ja kaikki muut kaverit on tikkulaihoja ja mä tämmönen yksi lihapulla kaikkien makkaratikkujen joukossa. Epäreilua? Miks mulla ei oo sellasia ihania geenejä mitkä oisin saanu meidän porukoilta, että oisin laiha ja kaunis. :-( Mutta mun vanhemmat ei oo mitään laiheliineja. Harmittaa ja ärsyttää ja ilostuttaa samaan aikaan. En tiedä sitten mikä näistä on se tunne, mikä aikuisten oikeesti on musta se just oikea. No, täytyy skarpata ensi viikko ja leirille lähteä sillä mielellä, että hitto, tästä on pakko tulla jotain! Ja leirin jälkeen skarpata oikeesti omaa ruumista ja mieltä. Mennä oikeesti sinne lenkille ja lenkkeillä, juosta! Tehdä iltasin niitä lihasjuttuja, uida kunnolla harkoissa ja tehdä liikuntatunnilla oikeesti kaikki hyvin!

Puuuuuuuh.

Mä oon ehkä maailman vainoharhaisin ihminen sairastumisen suhteen. :D:D:DD

Viimeksi kun olin kipeä, luulin että mulla on suunnilleen joku aivokasvain sun muuta. Selittämättömiä mahakipujakin (jotka luultavasti on vaan jotain ruuansulatushäiriöitä tms.) olen pelännyt niin paljon, että kirjoitin joskus koneelle porukoille "testamentin", jos satun yön aikana kuolla kupsahtamaan... Poistin sen sitten, kun selvisinkin hengissä. ::D

Nyt mulla on koskenut maanantaista saakka kurkkuun, mutta kuumetta oli vaan maanantaina ja tiistaina. Kurkkukipu siis ei todellakaan ole mitään pientä kaiherrusta, vaan välillä koskee niin, ettei voi syödä, juoda, niellä tai edes puhua. Välillä koskee koko ajan, vaikkei tekisi mitään. Välillä koskee niin, että melkein itkettää, enkä yleensä todellakaan itke herkästi kivusta. Syön kipulääkkeitä joka päivä niin paljon kuin uskallan, mutta ei ne kauheesti auta.
Perjantaina lähti ääni, eikä se ole vieläkään palannut. Tiistaina meen lääkäriin juttelemaan lääkityksestä ja uusimaan reseptiä, sillon on pakko ottaa puheeksi tää kurkkukipu ellei oo laantunu siihen mennessä. Toivon, että on, koska pelkään sitä kurkun tutkimista. :< Se jätskitikun näkönen lankku on ihan kamala, mutta vielä pahempaa on, jos joudun nieluviljelyyn! Ei, ei, ei, ei. En takuulla suostu.
Mut niin. Oon jo ehtiny miettiä, että mitä teen jos en pysty ikinä puhumaan. Kuulostaa ihan hullulta, mutta oon oikeesti huolissani tästä. :-----D Lisäksi oon miettiny, että voiko mulla olla joku sellanen hommelipommeli äänihuulissa, jonka joutuu leikkaamaan tai jotai. Sillonki joutusin puhelakkoon, kauhia, ei onnistu multa.

Todellisuudessahan tää on varmaan vaan tavallinen flunssa, mutta keksin silti kaikenmaailman kauhuskenaarioita! Tässä ei oo mitään järkee.

muoks.

kaikki hyvännäköset pojat on kusipäitä. kaikki söpöt taas on niitä kaveripoikia joitten kaa ei uskalla alkaa mihinkää et ystävyys ei mee. ja ne kaikki ei-niin-ihanat(nyt näin kiltisti sanottuna) on sit niitä jotka kuolaa sun perään. mä tulin eilen tähän lopputulokseen kun aloin filosofioimaan. tai mun kohalla toi ainakin tuntus olevan noin.

Kaikki on niin helppoa kun tulee kesä! oon saanu sovittua kahden kaverin kanssa, meil menee nikken kanssa hyvin ja elämä hymyilee, todellakin!

^ I'm so happy for you n____n

oon ihan sekasin, se tyyppi on niin mahtava. ne ruskeet nappisilmät ja se hymy kun tulin paikalle ♥ miks miks miks se on varattu, vaikkei mulla mahiksii oiskaa, mutta vapaana se ois nii upeeta ♥
ja sitte jännittää toi tet-viikko ihan sikana, emt mut siellä on kivaa, mä vaa pelkään mokaavani kaiken, onneks enää kolme päivää.
pelipaita tuli tänää, ja meinasin kuolla ku sain sen käteen, oon nii rakastunu ♥
ja mitäs muuta hmm.. äöä lauantaina raumalle ja ihanaa oon oottanu sitä

Mua ärsyttää KUN TOI EI (MELKEEN) IKINÄ _ALOTA_ KESKUSTELUA. Oikeesti se on miehen tehtävä roikkua naisen perässä (no .....................)! Tulee sellanen fiilis ettei sitä kiinnosta ja oon tiellä vaik sit ku alotan sen keskustelun niin se on iha innoissaan puhumas ja juttelee yleensä enemmä ku mitä ite kerkeen ja flirttailee ain ja on vaa semmonen ihana ja oon ihan aaaawwww mut sit taas se ei tee mitään ennenku taas _mä alotan_ sen keskustelun ja siin vaihees oon jo sillee no vattu! Mä en h:lla-alkava-kirosana alota yhtäkään keskustelua ennenku seki ois nyt alottanu (eli ollaan nyt datattu tässä hiljaa). Vaik no joo kyl se nyt välil alottelee mut silti, vaadin enemmän huomiota! lol...? Mutta oikeasti, tuntuu niin tyhmältä koko aika alottaa ja on sellanen no sori et taas tuun puhuu sun kaa -olo. No ok, ei sitä kai ärsytä et puhun sille ku se on tollanen mulle koska se ois muuten tyly ja se on kaikkee muuta ku tyly. Mut ÄY sen täs pitäis hyppii mun peräs koko aika puhumas mulle eikä mun sen! Mut ehkä sen tyyli on sama ku mun, mä aina odotan mesessäki et mulle tullaan puhumaan jollei mul oo jotain ehdotonta asiaa jollekin :-D MUT TÄÄ NYT ON ERI TILANNE! Tosin vaik oisin kuinka kiinnostunu nii haluun et mies roikkuu mun perässä eikä toisin päin, en suostu hei mihinkään toisinpäin. Eikä se nyt meekään noin täs nyt muuta ku vaa ton _ALOTTAMISEN_ kanssa, mikä siinä on niin hankalaa (no itehän oon samanlainen mut ignoorataan se..) Ehkä se haluu tälläst nöyrtymist sen edessä niinku mäki haluun, se on niin hirveen mukavaa :-D Kuulostan aivan kamalalta, älkää nyt käsittäköhä tätä ihan väärin (:-DDD) ja liian tollasena ehdottomana juttuna tai siis you know ihanku vaatisin jotain palvontaa, mut siis tollaset pikku jutut ois ihan kivoja... Nii nyt sit tän takii oon päätyny siihen ratkasuun et toi on kaikille kauhee flirtti ja sil on kymmenen naista jonos niin se ei vaan kerkee alottelee mitään keskusteluita koska se yrittää olla kaikille tasapainonen ja se pelaa kaikkien kans ja mä oon ihan hönttinä täällä sen perään (no en varsinaisesti...vielä) ja siel se on ilosena kuinka se on saanu naisjononsa jatkoks taas yhden uhrin lisää ja tuntuu ah-niin-hyvältä! Sanokaa et oon sairas ja vainoharhanen?

^ I FEEL YOU

Tää nyt pilaa mun illan täällä! Joku menkää sanomaan tolle et haluun et se on alotteellisempi keskustelija!

kaikki on hyvin ja vähintäänkin jotenkin, mullon mahdollisuus ja kattona vaan taivas (niin sano sekin tyyppi joka tiensä tähtiin raivas. huiku tuli lyriikat mieleen enkä ees tiedä kenen), asiat sujuu ja opettelen elään täällä, saan hommii hoidettua ja oon muutenkin tyytyväinen ja henkka on ihana ja koira ja kevät varsinkin. se puhals muhun jonkun muun energiat, tai sitten se että mullon oikeesti tosi hyvä fiilis kokoajan ja voin fyysisesti hyvin, johtuu vaan siitä et oon ruvennu liikkuu entistä enemmän, syömään fiksusti ja nukkumaan kunnolla. mainiota, toi talvikaamos alkaa mennä ohi ja kevätfiilis hakkaa sen niin kympillä!

Äsken oli niin laimea fiilis - nyt kaikkea muuta. Mun tekisi mieli juosta kostealla nurmikolla paljain jaloin, kiljua maailmalle kovaa ja korkealta. Ei kai mulla ole edes mitään erityistä syytä, se nyt vain on niin. Tunnekuohu ja -purkaus ja ties mitä. Voisin täristä. Elämä on ihanaa, miksei tällaisia yhtäkkisiä ekstaasifiiliksiä tule useammin?

Mulle tuli ihan järjetön läski ahdistus. Yök yök yök. Oon niin super ällöttävä kamala ihrapallo nyt ja luultavasti jatkossakin. Ja mä vaan syön kaikkee epäterveellistä, miten ällöttävää. Oikeesti kesä tulee ja oon tämmönen lihaklöntti! Hyi!? Tosi masentavaa. Aika itsekriittistä mut ihan totta en kestä :-( Huoh. Plus tuo yks xxx tyyppi hio mun ärsytyksen huippuun, pysyis vaan hiljaa kaiken tän jälkeen vaan.

mä vihaan sitä, miten jotku (surulliset) laulut kolahtaa omaan elämään niin täydellisesti. Ja ne tuo aina vaan huonoja muistoja ja vaik enää ei tuntus siltä, muistaa miten tuoki sillon kuvas mun sillosia tunteita täydellisesti, ja sit tulee taas se katkeruus

Hmm, hassua miten oon näin positiivinen vaikka tää syksy ja talvi ei ole ollutkaan niin helppoa aikaa. Ehkä mä vaan pystyn tai ainakin yritän aina näkemään sitä pientäkin valoa elämässä. Toivon vaan että mun positiivisuus jatkuisi, niin kyllä tää tästä sitten.

Kaverin (joka on vaihdossa jenkeissä) hyvä tuttu tuolla jenkeissä teki vappuna itsemurhan ja luen sen muisto yhteisöä facebookissa ja siit on kirjotettu niin ihania juttuja ja niin kauniisti. Ja mitä kaverikin kerto täst tyypistä niin uskomatonta et se on menny ja hirttäny ittensä. Ku näkee noita kuviakin tosta jätkästä niin ei uskois että tollasel ois niin paha olla ettei se nää enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin ton. Niin ilosen ja onnellisen näkönen. Herkistelen täällä ihan kympillä vaikken tunne koko tyyppiä :-(

^ Se paha olo on helvetin helppo kätkeä. Itsestäni ei kukaan läheinen saati kaverit huomannut mitään, vaan olin aina se niin iloinen ja onnellisen tuntuinen persoona. Ihmisille tuli ihan shokkina myöhemmin kun kuraattori paljasti mun itsetuhoiset puolet ja pitkään jatkuneen masennuksen. Vaikkei se olisi saanut ja lupasikin ettei kerro.

Nykyään kun olen oikeasti onnellinen, ei monet mun menneisyyden tuntevat usko sitä pätkääkään. Eihän kaksikin kertaa itsemurhaa yrittänyt voi enää ikinä olla onnellinen, eihän? Hitto soikoon.

mä en ikinä pystys tekee itsaria, en ees viiltelee. Hyi en vaa pystys. En oo todellakaan itsetuhoinen, vaikka joskus(lähes aina) pahimpina masennushetkinä tuntus, et parempi olis jos kuolis pois, mut en kyl ikinä vois mittää itsarii tehä :s

Enpä mäkään itsemurhaan kykenis, mutta viiltely oikeesti helpottaa pahaa oloo, ainakin mulla. En osaa selittää miten, mutta silti se on vaan niin.