Koirat.com

ei hitto nyt loppuu voimat. iha oikeesti. henkiset ja fyysiset.

Mitä ihmettä. :DDDDDDD Mun entinen paras kaveri on poistanu mut fb:ssa kavereista?

Ja "entinen" ei tässä tapauksessa viittaa siihen, että oltais riidelty ja katkaistu välit tms. Ollaan tunnettu ihan kakaroista asti (2-vuotiaasta tms.) ja ollaan AINA oltu yhdessä. Yläasteen jälkeen vaan kumpikin lähti omille teilleen ja kaikki vähän "hiipui", mut oletin että ollaan silti väleissä? ::D En ymmärrä, ei tosiaan olla koskaan riidelty mistään kummemmin, oon aina mielelläni jutellu sen kans jos ollaan törmätty ym. Etäännytty ollaan, kyllä, mutta oletin, että ollaan ees sen verran kavereita, että voidaan olla yhteyksissä.
Mut ok, tulipahan tääkin nyt selväksi... :D

Kiva kyllä mennä ensi kesänä yläasteen luokkakokoukseen, kun vaan 1 luokkakaveri ylipäätään puhuu mulle. Aiemmin luku oli kaksi, mutta jotenkin musta tuntuu, että kun ei ees fb:ssa olla kavereita, niin miten sitte kasvotusten...
Yleisesti ottaen porukka on kylmänviileesti ignorannu mut samantien kun yläasteelta päästiin. Jos tervehdin, niin kävelevät vaan kylmästi ohi ilman mitään reaktiota. Oikeastaan aika naurettavaa. :DD En oo siellä koskaan kenellekään tehnyt muuta kuin korkeintaan kettuillut takaisin, joten sikäli jännittävää, että tämä erittäin random inho jatkuu vielä näin monen vuoden jälkeen.

Mut aion kyllä silti mennä sinne luokkakokoukseen, ihan vaan kettuilun vuoksi. :::D En todellakaan anna niille (anteeksi sanavalintani) kusipäille sitä nautintoa, että saisivat kokoontua ilman minua! Tervetuloa vaivaantunut hiljaisuus ja merkitsevät katseet! Antaa tulla niitä tekohymyjä ja muka-kiinnostuneita kysymyksiä! Tulkaa vaan ja halailkaa samalla kun mietitte, että voi tuokin on täällä.

Koska tiedän, että mulla on elämä ja asiat raivostuttavan hyvin verrattuna moniin muihin. Mulla on asunto, HYVÄ opiskelupaikka, IHANIA ystäviä, tulevaisuus ja oikeastaan kaikkea mitä saatan toivoa. Että IN YOUR FACE, SUCKERS.
Aina voitte yrittää kettuilla, mutta nyt on vaan se ero, ettei tässä päässä enää olekaan vastassa masentunut, välinpitämätön ja kaiken paskan hiljaa nielevä ihmisraunio. Oikeastaan ihan päin vastoin. Saattaa tulla muutama kuitti takaisin.

Ilkeä en tosin aio missään nimessä olla. Ihan pelkästään oma itseni, joka nykyisellään tarkoittaa hauskaa, itsevarmaa ja onnellista nuorta naista. Siinä näkevät ne (jotkut yhä yläastelaisen tasolle jämähtäneet) entiset luokka"kaverit", että eipä auttanut se vuosien piina. Nyt saavat olla pelkästään kateellisia, koska mulla menee paremmin kuin hyvin. :)



ps. Olipa ihanaa vähän raivota ja purkautua. :)

^ Jeee hyvä!! Oikein!

+1 Kentsun asenteelle!

viruskoira kirjoitti:

ei hitto nyt loppuu voimat. iha oikeesti. henkiset ja fyysiset.

huomattavan lohduttavaa kun pääsee juttelemaan ihmisten kanssa, jotka kärsii samasta sairaudesta. voi kysyä onko muilla kokemuksia samanlaisista kivuista, mitä ne voisi olla ja mitä voisi tehdä. sitten tajuaa, että en mä oo ainut joka taistelee päivittäin henkisen ja fyysisen jaksamisen kanssa. emmä oo ainut "miksi juuri minä". on ihanaa ku ihmiset jaksaa kannustaa toista ja antaa neuvoja vaikka itellään ois hankalampaa. se on paljon parempaa hoitoo, kannustusta ja neuvoja ku mitä yksikään lääkäri tai hoitaja voi ikinä sulle antaa, koska VAIN ne ihmiset tietää mitä sä käyt läpi, koska ne on ite käyny sen myös läpi. sitä ei voi koskaan kuvitella ennenkun ite sen kokee.

"But you have to walk a thousand miles in my shoes, just to see what it's like, to be me"

se hetki on jotenkin niin karu kun tajuaa, ettei monen vuoden ystävyydestä oo kauheesti mitään jäljellä. ei oo mitään yhteistä, ei oo intoa tavata toista eikä tarvetta soittaa. jotenkin kauheen surullista. kyseessä on ihminen joka on ollut mun elämäni tärkeimmät hetket mun rinnalla ja nyt se tyttö on poissa. voi itku mä vaan oon sitä mieltä, et turha yrittää väkisin. ehkä me löydetään toisemme uudestaan vielä joskus. tai sit ei.

Käskekää mua lopettamaan tää tuhlailu. En ole edes varma onko just tästä(pari päivää sitten syntyneestä) pentueesta tulossa meille pentu, mutta oon jo tuhlannut siihen n. 100 euroa :D Eikä mulla ole vielä edes pentuvaljaita. Eikä toista kongia. Eikä eikä eikä. Lottovoitto kelpais.

Mä oon himoshoppaaja. Musta se ei kyl oo tarpeeks kuvaava sana, ei suomen kielestä löydy yhtä hyvää ku: shopaholic. Oikeesti, mulla on koko ajan tarve käydä kaupassa, ja pakko ostaa jotain. Siis jos käyn kaupungissa jonku muun syyn takia ku shoppailun, tulee sellai fiilis "vois mennä käymään kaupassa, jos vaikka löytys jotai kivaa" Mietin kuinka paljon olisin säästäny rahaa jos olisin jättäny turhaa kamaa ostamatta. Okei onneks ostaan suurimman osan vaatteista kirppikseltä, mut silti. Oon jääny siihen koukkuun :D Mun vaatekaappi pursuaa yli ja muutneki mul on liikaa kamaa. Mitä vitsiä mä teen sit ku syksyllä muutan omaan kämppään ja pitäs riittää rahaa ruokaanki.
Nii eikä saa unohtaa sitä, että ku pääsen kotiin, selailen nettikauppoja. Okei aika harvoin tilaan netistä mitää (paitse ebaystä on tullu mun heikkous) mut silti.